Tokion kisoihin, maapallon
toiselle puolelle, Suomi lähetti 88 urheilijaa. Kisojen
osanottajamäärä nousi 5238:aan ja maiden luku 93:een. Rooman
tapahtumia muistellen suomalaiset eivät odottaneet suuria Tokiosta,
joskaan emme voineet uskoa asemamme aina vain pahenevan. Usko
osoittautuikin jossain määrin oikeaksi.
Lokakuun 15. päivänä
1964 kulki lehtien etusivun yli lihava otsikko: ”Pauli Nevalan
keihäskaari 82.66 toi kultaa”. Pauli Nevala valloitti
huippujännittävässä, mutta Suomen kohdalta alusta lähtien hyvin
sujuneessa keihäskilpailussa kultamitalin, ensimmäisen
yleisurheilussa sitten 1948 Lontoon kisojen. Menestystämme täydnsi
Jorma Kinnusen kuudes tila. Olympiasankarimme saavutti kultamitalinsa
loistavalla neljännen kierroksen heitollaan., joka kantoi 82,66.
Sitä ennen kolme miestä oli ylittänyt 80 metrin rajan, mikä
vakuuttavasti osoittaa Nevalan rautaista hermojen hallintaa.
Urheilija Pauli Nevala on saavuttanut monien menestysten, mutta myös
peetyysten jälkeen kauneimman ja arvokkaimman voiton, mihin
urheiljalla milloinkaan on mahdollisuuksia: olympialaisen voiton
kruunun.
Unkarilainen G. Kulczar
saavutti hopeamitalin (82,32) ja NL:n Janis Lusis pronssia (80,57).
Karsintakilpailussa yli 84 metriä heittänyt aina luotettava mutta
olympiakisoissa onneton Januz Sidlo jäi 80,17 kantaneella heitollaan
neljänneksi. Norjalaiselle 90 metrin miehelle – silloin maailman
ainoallle – Terje Pedersenille samoin kuin hänen hyvälle
adjutantilleen Willy Rasmussenille kävi aivan surkeasti:
karsintaraja oli saavuttamattomissa. Sama oli italialaisen
ex-maailmanennätysmiehen Lievoren kohtalo.
Viimeinen olympiaviikko
alkoi Suomelle onnekkaasti. Sunnuntaina ampui rajakersantti Väinö
Markkanen vapaapistoolikilpailuissa kultamitalin sen jälkeen, kun
toiset ampujamme olivat epäonnistuneet kivääri- ja
pienoiskiväärilajeissa. Markkasen tulos oli 560. USA:n Green hävisi
3 pistettä. Vastaavanlainen menestys jatkui maanantaina, jolloin
vuorossa oli kaksissa aikaisemissa olympiakisoissa menestynyt Pentti
Linnosvuo. Hän suoritti olympia-ammunnan varmakätisesti. Tuloksena
oi 592 pistettä, kultamitali ja uusi oympiaennätys. Hopealle
sijoittunut romanialainen ampui 591 ja pronssille ylettynyt
tsekkoslovakialainen 590 pistettä.
Pertti Purhonen
nyrkkeilyssä ja Hannu Rantakari voimistelussa lisäsivät Suomen
tällä kertaa kultapitoiseen mitalilajitelmaan omat pronssinsa.
Siinä siten koko saalimme olikin. Muutamia pisteitä tippui eri
tahoilta, Eila Pyrhönen perhosteli 100 m SE-ajassa 1.07,3, se
oikeutti neljänteen sijaan. Pentti Nikula, vaikka ylittikin riman
lähes omissa huippulukemissaan (490), jätettiin kovassa
amerikkalais-saksalaisessa mitalikilvassa seitsemänneksi. ME-mies
Fred Hansen USA:sta voitti tuloksella 510. Maratonin taivalsi Abebe
Bikila yli 4 minuuttia nopeammin kuin Roomassa ( 2.12.11,2) ja otti
ensimmäisenä urheilijana olympiakisojen toisen maratonvoiton. Eino
Oksanen korjasi hieman Rooman päivien osakkeitaan saavuttamalla 13.
sijan. Kympin ja 5000 metrin juoksut, kuten 1500 ja 800 metriä
olivat loistavia kilpailuja, mutta Suomen olympiahistoriaan ei niistä
kirjoitettu riviäkään.
Yksi piste kahdessa
painilajissa yhdeksän miehen voimalla tuli Suomelle kalliiksi.
Pisteen painija oli Eero Tapio Haukiputaalta, myöhemmin hänestä
tuli varsinkin Pohjois-Suomessa juhlittu sarjansa maailmanmestari.
Joukkueemme kotiutui Tokiosta kaikessa hiljaisuudessa, kuten
Kyproksen rauhansotilaat; työnsä tehneen, täysin palvelleena.
Teuvalla ja Immoassa oli aihetta poikkeukselliseen juhlintaan;
koskaan aikaisemmin sinne ei ollut kukaan palannut reissusta
olympiakultaa taskussaan.
Lähdeaineisto; Reino
Rinne – Pekka Tiilikainen Suomen urheilun tähtihetkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti