Oulun ”lentävä
poliisi” ja ”Tainionkosken sfinksi osoittivat 1970-luvulla, että
Suomesta löytyy myös pikamatkojen menijöitä. Markku Kukkoaho,
189-senttinen oululaispoliisi, ei juniori-ikäisenä alittanut
kertaakaan 50 sekunnin rajaa. Vuonna 1969 22-vuotias Kukkoaho juoksi
ennätyksekseen jo 48,3. Markku Kukkoahon lopullinen läpimurtovuosi
oli 1970. Ensin Kouvolan Kalevan kisoissa pitkä oululainen antoi
ensimakus tulevasta voittamalla mestaruuden uudella ennätyksellään
46,5. Syksyllä Leipzigissa pidtyssä Itä-Saksa-maaottelussa
”Kukkis” kukisti kovat saksalaiset Voitto Helstenin legendaarista
aikaa 46,1 sivunneella tuloksella. Seuraavissa kolmissa suurkisoissa
Markku Kukkoaho taisteli tiukasti 400 metrin suurkisamitalleista.
Helsingissä ja
Munchenissä mitalin tuntumassa
Helsingin EM-kisoissa 1971
Kukkoaho juoksi 400 metrin finaalissa uuden Suomen ennätyksen 45,7,
jolla irtosi neljäs sija vain sekunnin kymmenyksen pronssimitalista
Puolan Jan Werneristä. Eikä ero voittajaankaan ollut kuin kaksi
kymmenystä.
Seuraavana vuonna Kukkoaho
teki jälleen Suomen ennätyksen suurkisa-areenalla, Munchenin
olympiakisoissa Kukkoaho taisteli itsensä välierien viimeisillä
metreillä finaaliin pudottaen jatkosta mm. Kuuban Alberto
Juantorenan, josta tuli neljän vuoden kuluttua matkan
olympiavoittaja. Finaalisssa Kukkoaho juoksi uuden SE-ajan 45,49,
joka oikeutti kuudenteen sijaan. Tämä tulos jäi myös hänen
ennätyksekseen.
Rooman EM-areenalla 1974
Kukkoaho sijoitti jälleen neljänneksi. Nyt hän jäi ajallaan 45,84
vain o,o6 sekuntia pronssimitalista Länsi-Saksan Bernd Herrmannista.
Markku Kukkoahon kohtaloksi tui henkilökohtaisissa kisoissa jäädä
niukasti palkintokorokkeen ulkopuolelle.
Kukkoaho tunnettiin
armottomana viestitaistelijana. Munchenin olymmpiakisoissa 1972
Kukkoaho ankkuroi Suomen huikeaan SE-aikaan 3.01,1. Hänen
yksityisaikansa oli 44,5. Tämä tulos oikeutti Suomen kisassa
kuudenneksi. Suomi jäi pronssijoukkueesta Rnskasta vain 0,4
sekuntia. Suomen joukkue tässä ikimuistettavassa viestissä oli
Stig Lönnqvist, Ari Salin, Ossi Karttunen ja Markku Kukkoaho.
EM-viestipronssia Roomasta
Rooman EM-kisossa 1974
Markku Kukkoaho pääsi 4x400 metrin akkuriosuudelle toisena aivan
Ranskan kantaan. Heti ensimmäisessä kaarteessa Kukkoaho pyyhkäisi
ranskalaisen ohi, sillä takaa oli tulossa raju kaksikko:
yksityiskisan hopeamitalimies David Jenkins ja Läsni-Saksan Euroopan
mestari Karl Honz. Loppusuoralle Kukkoaho tuli Jenkinsin imussa,
mutta joutui lisäksi antamaan periksi Honzille, joka kiidätti
Länsi-Saksan voittoon. Ranska onneksi pysyi takana, joten Kukkoaho
varmisti pronssin Suomelle. Suomen muut juoksivat olivat Stig
Lönnqvist, Ossi Karttunen ja Markku Taskinen.
Tainionkosken sfinski
Tilanteessa kuin
tilanteessa viilipyttymäisen tyynenä esiintynyt Ossi Karttunen sai
lempinimekseen ”Tainiokosken sfinksin”. Karttusen tavaramerkkinä
oli lisäksi seuran haalistunut valeanpunainen ja reikäinen paita.
Tässä samassa ”onnenpaidassaan” Karttunen esiintyi aina
maaotteluita ja suurkisoja lukuunottamatta.
Muchenin olympiakisoissa
Ossi Karttunen juoksi Suomen 4x400 metrin joukkueessa kolmannen
osuuden kuin hurmiossa. Ossi kelloti osuusajakseen mahtavan 45,1, kun
oma ennätys ennen kisoja oli 46,7.
Rooman EM-kisoissa 1974
Ossi Karttunen selviytyi uransa ainoan kerran henkilökohtaisella
matkalla suurkisafinaaliin. Ja siinä Ossi taistelikin todella
mallikkaasti. Tuloksena oli viides sija ja oma ennätys 45,87. Eroa
pronssimitaliin jäi vain yhdeksän sadasosaa.
Markku Kukkoaho
Ossi Karttunen
Yleisurheilun EM-kisat
Roomassa 1974
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7