Tilaisuuksia, niitä Tapio
Kantaselle kesällä 1972 tarjottiin, mutta hän ei ottanut niitä
vastaan. - Kaikki hokivat ympärilläni, että ennätyksestä voisi
tulla vain turhia paineita. Silloin uskoin, mutta en enää: Mitäpä
paineita minä olisin ME:stä saanut, en ainakaan usko. Muihin sen
sijaan kova tulos olisi saattanut vaikuttaa vaikkapa niin, että
Munchenin estefinaali olisi juostu hivenen toisella vauhdinpidolla,
murahtaa Kantanen, jonka esitykset ennen Muncheniä olivat todella
vakuuttavia. Rentoja juoksuja, käsijarru päällä hän rullasi
kevyesti maalin jopa 8.24:n vauhdissa.
ME oli silloin 8.22,0. Sen
Kantanen alitti 14. syyskuuta, mutta valitettavasti maaliin ehti yksi
mies (Anders Gärderod) ennen häntä. Kantanen voitti Munchenin 3000
m:n eseiden alukeränsä ajalla 8.24,8. Kantasen takana loikki
maaliin edellisten kisojen 1500 m:n voittaja Kipchoge Keino, 8.27,6.
Toisessa erässä
pinkaisivat ensimmäisinä maaliin Ben Jipcho ja Mikko
Ala-Leppilampi. Kolmannen erän voitti Pekka Päivärinta. Suomi
vastaan Kenia. Suomella kolme mitaliehdokasta? Kantanen seurasi
läheltä, kun suomalaisten mitaliehdokkaiden joukko alkoi kaventua
ennen loppukilpailua. Pekka Päivärinta harjoitteli käsien
nostamista hotellihuoneessa eikä se tiennyt hyvä. Mikko
Ala-leppilammen kohtalon Kantanen näki lähempää kuin kukaan
muua:- Elmer Ukkola hieroi linjamenttia jalkoihini ja katselin
hierontapöydältä, kun Mikko käveli päin vaatenaulakkoa. En aivan
ehtinyt huutaa. Naulakko oli niin matala, että se oli todellinen
ansa; kuka tahansa olisi voinut iskeä siihen päähänsä.
Veri valui ja tohina oli
suuri, mutta Kantanen muistelee ajatelleensa, ettei Mikosta ainakaan
ole tässä kilpailussa vaaraa. Kenialaiset eivät sittenkään
vetäneet. Keinon npeutta olisi voinut rassata vain kovalla
vauhdinpidolla, mutta Kantanen hyväksyi käsikirjoituksen
nikottelematta.
Puolimatkaan käveltiin
ajassa 4.26. Vasta kaksi kierrosta ennen maalia Bronislaw Malinowski
teki aloitteen – ja vain 100 metriä myöhemmin Kantanen oli
menettänyt pelin. -Jälkeenpäin olen arvellut, että olin
kaksi-kolme askelta liian kaukana. Vauhti kiihtyi niin äkkiä ja
yllättäen, että menetin tuntuman Keinoon. Ehkä se kolhaisi
hieman..
Muut putosiva heti, paitsi
Ben Jipcho, jonka Kantanen tavoitti viimeisellä vesiesteellä ja
loikkasi sisäkautta ohi. - Mitään muuta ajatusta siinä ei enää
päähän mahtunut, nappi lautaan vain. En tiedä miten olisi
loppusuoralla käynyt, jos olisin päässyt Keinon rinnalla tulemaan?
Mutta Keino meni mailerin rytmeineen ja Jipcho nousi Kantasen
rinnalle. - Minulle on joskus sanottu, etten vetänyt täysillä
loppuun saakka. Se ei pidä paikkaansa, kyllä minä maalissa tyhjä
olin. Muistan pohtineeni, että toki pronssikin mitalista käy.
Vuonna 1973 Kantanen
varmisti asemiaan huipulla ja voitti esteet mm. Euroopan
cupinfinaalissa. Toiveikkaana hän lähti EM_Roomaan 1974.
-Alkuerässä meni 8.23,8 kuin tyhjää vaan. Finaalin painuin kevein
mielin, missää nimessä en lähtenyt ainakaan häviämään.
Mitalia ei kuitenkaan tullut. Kolmannella vesihaudalla Kantasen
piikkarin piikki lipesi puomilta. Virhe muutaman millin luokkaa,
mutta se riitti, Kantanen syöksyi sivuttain veteen. - Voin
vakuuttaa, että kun kypystä lentää, takki menee takuulla
tyhjäksi. Törmäyksen vaikutukset kertautuivat seuraavalla
esteellä. Kantanen kompastui toistamiseen. Maaliin hiipi pettynyt
mies.
Elämänsä kunnon
Kantanen saavutti 1976. Montrealista hän lähti hakemaan mitalia,
mitäpä muuta. - Olin kesällä hävinnyt Anders Gärderudille,
mutta odotin tasapäistä kamppailua. Frank Baumgarthertlin
vaarallisuuden olin nähnyt Euroopan cupissa 1975, tyyppi oli sitkeä
roikkuja ja kova kirijä, vaikka pyörtyilikin omituisesti silloin
tällöin. Kolmas kova pala oli tietenkin Malinowski. Jos Kantaselle
olisi ennen kilpailua kerrottu, että hän jäisi ajalla 8.12,6
neljänneksi, hän ei olisi uskonut. Vaikea sitä on uskoa vieläkään.
Tapio Kantanen
Tapio Kantanen
olympiapronssille
1972 3000 m esteet Muchen
oympialaiset
Urheilu on vaietun
vuosikymmenensä vanki
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9