Isän myötämielinen
suopeus, veli Artturin seminaarista tuomat opit ja veli Iivarin
antama järeä harjoitusvastus hioivat lopullisesti valmiiksi sen
Paavo Yrjölän, joka perjantaina 3. päivänä 1928 oli valmis
aloittamaan kultamitaliurakkansa.
Tukenaan Amsterdamin
olympistadionilla Paavo Yrjölällä oli toinen hämäläinen, komea
Akilles Järvinen, Werner ”Isä” Järvisen pojista salskein ja
nopein, joka juoksuissa runnoi kiinni sitä etumatkaa, minkä
Hämeenkyrön mies heitoissa hankki.
Aloituslajien sadan metrin
ja piituushypyn jälkeen olikin Järvinen olympiakilvan kakkosena,
kun taas Yrjölän edellä liehui miestä jos minkänäköistä.
Hämeenkyrön karhu oli silti loistavalla tuulella, pureskeli
”Oihonna”-laivalta tuotuja voileipiä, ryyppäsi maitoa päälle
eikä suuremmin surrut edes yliastuttua hyppyään, joka kantoi 690.
Kuula on perin kevyt
kapine Paavo Yrjölälle, joka oli tottunut nostelemaan jauhosäkkejä
kotimyllyllä ja tykkimiehenä kantamaan haupitsinammutsia ja
siirtelemään raskaita lavetteja. Heti ensimmäiselä irtosi 14.11,
mikä riitti muille. Järvinen sai h'nkin pitkän ja komean kehonsa
nätitisti rautapallon taakse ja linkosi kaarensa 13,64. Se heitti
hänet johtoon ja Yrjölä nousi neljänneksi. Pelätyt
amerikkalaiset olivat pettymys – vain leveäharteinen atleetti
James Stewart pukkasi päälle 13 metrin.
Korkeushypyssä kehittyi
hurja taistelu samassa satsissa hyppäävien Yrjölän, Ruotsin Helge
Janssonin ja Stewartin välille. Kuin uhallakin kaikki selvittivät
183 ensimmäisellään, toisella 185 ja vielä kuin piste i:n päälle
rima notkuen 187. Ei ollut Paavo turhaan hiihtoladulla kerännyt
voimaa jalkoihinsa.
Täysi ratakierros päätti
aloituspäivän. Yrjölä vyöryi 400 metriään raskaan kyntöhevosen
askelin 53,2, kun taas Järvinen veti silmiä hivelevän sirosti
51,4. Tilanne oli lupaava: 1) Helge Jansson, Ruotsi 4178, 2) Akilles
Järvinen 4136, 3) James Stewart, USA 4127 , 4) Paavo Yrjölä 4103,
5) Kenneth Doherty, USA 3648.
Yöllä Paavo Yrjölänäki
rauhallista unta kaltevan muhkuraisesta kotipihasta, missä välineet
saivat lentää minne kerkesivät – tielle, metsikköön, pellolle;
näki polusta niitynpientareella, missä sopi nopeutta harjoitella,
näki myös kedonkulman hyppypaikooista ja suurista metsistä, minne
sopi painua kesin, talvin, kestävyyttä hankkimaan.
Lauantai-aamu valkeni
sateisen koleana ja kylmä tuuli hytisytti unenlämpimiä jäseniä,
kun ottelijat kello kymmenen kerääntyivät stadionille. Muuten
viilipyttymäisen rauhallinen PaavoYrjölä vimmastui heti alkuun.
Neljäs aita oli asetettu väärin, askel ei sopinut, rytmi meni
sekaisin ja miten kuten pomppien mies pääsi perille ajassa 17,0.
Erä uusittiin. Paavo aitoi 16,6. Mitäpä nyt yhdestä lisäerästä.
Kyllä Hämeenkyrön karhulla voimia riittää!
Kiekonheitto vei Paavo
Yrjölän ottelun johtoon – ensi kerran. Yrjölän pistemäärä
oli 5833, toisena Stewart 5811, kolmantena Järvinen 5765. Ja tahti
oli kova: kärkipari oli koonnut enemmän pisteitä kun Jim Thorpe
legendaarisessa Tukholman ottelussaan.
Tihkusade yltyi vähitellen
rankkasateeksi. Miehet yrittävät parhaansa mukaan pysyä kuivina
pitkän seiväskilpailun aikana. Pääsevätkö amerikkalaiset nyt
karkuun? Ei ole seiväshyppy Suomen poikien laji, mutta
amerikkalaiset kipuavat ties minne asti, taivaan lakea kutittamaan...
Akilles Järvinen kirautti
heri suomalaiskatsomon hermot pintaan. Rima vain 270, mutta kaksi
pudotusta. Sitten Tampereen mies lämpeni, paiskasi hermot nurkkaan
lensi kuin lintu riman yli. Hän pääsi vielä 330, mutta sitten
tulu katto vastaan nii kuin myäs Yrjölälle.
Pirullinen mielihyvän
tunne sykhädytti suomalaisten rintaa, kun James Stewart pudotti
kolmesti 340. Juuri hän oli poikiemme pahin vastustaja! Muut jenkit
liitelivatin yli 360:n – eivät hekään sentään enempää,
Mahdollisuudet oli vaikka mihin.
Keihäspaikalla Paavo
Yrjölä lopullisesti näytti millaista hamppuköyttä olivat hänen
hermosäikeensä. Kenneth Doherty sinkautti ensimmäisellään 56,56,
mikä sai amerikkalaiset katsojat repeämään liitoksistaan.
Yrjölältä meni kaksi ensimmäistä heitto penkin alle, mutta
sitten hän riisui verrytteluasun yltään päättäväisesti,
tarttui julma ilme kasvoillaan koivukeppinsö ja kiskaisi niin, että
sadepisaratkin tekivät tilaa suhisevan metelliterän edessä. 55,70!
Siinä se oli – kultamitaliheitto!
Päätöslajissa 1500
metrillä Paavo Yrjölä taisteli enää omaa, entistä ME-tulostaan
vastaan. Hänen 71 pisteen etumatkansa oli muiden toivoton tavoittaa.
Paavo Yrjölän piti alittaa 4,50, hän juoksi 4.44,8. Se merkitisi
uutta maailmanennätystä – 8053,290 pistettä. Akilles Järvinen
nousi hienon keihästuloksensa ja jenkkien avuttoman 1500 metrin
takia hopealle – 7932.500 pistettä. Kaikkien aikojen hienoin
suomalaissaavutus kymmenottelussa oli tosiasia.
Lähdeaineisto
Huippu-urheilun historia 1 ISBN 951-0-08688-6-6