Kaksi viikkoa ennen Oslon
MM-kisoja vuonna 1965 Jouko Launonen oli mennyt nurin EM-ksojen 500
metrillä. Tai oikeastaan hän kaatui kahdesti, sillä paluumatkalla
hotellista hän liukastui uudelleen. - Istuin takapuolellani kadulla
aivan pöölämystyneenä. Hetken ajattelin, että tästä en enää
liikahda mihinkään. Onneksi liikahti, sillä viikkoa myöhemmin
Jyväskylän harjoituksissa luistin alkoi liikkua. - Itse en
varsinaisesti yllättyyt, mutta väliaikojani oli ottanut isäni
kyllä. Hän parkaisia, että kello ei pidä paikkaansa. - Olin
alittanut 5000m:n Suomen ennätyksen yli 20 sekunnilla.Vastasin
isälleni, että kuule, kyllä kello pitää kutinsa.
Yrjö Launonen ei jäänyt
sanattomaksi – Saat kuukauden palkan jos olet MM-jäällä kolmen
parhaan joukossa. Ennen Osloon lähtöään Launonen varmisti
isältään, että veto on voimassa. - Tunne oli ennenkokematon,
aivan toista kuin Innsbruckin olympiakisojen 1500 metrillä, jossa
olin neljäs.
Vedot kovenivat isän ja
pojan välillaä Oslon kisojen aikana. - Ensimmäisen päivän
jälkeen isä soitti, ettää veto on voimassa. Kun toisena päivänä
menin kolmen matkan jälkeen johtoon, sian Suomesta ennen kymppiä
käteen sähkeen: Vuoden tilit maailmanmestaruudesta.
Launonen hoki mielessään,
että älä nyt liikoja tarjoa. Mutta mestaruus olisi sittenkin
saattanut olla ulottuvilla. Kokemusta olisi tarvittu pikkuisen lisää.
Launonen oli väkivahvan ennakkosuosikin, Norjan Per Ivar Moenin
kanssa. Moe kyttäsi Launosen takana, kunnes nykäisi puolimatkassa.
- Minä vastasin ja lähdin perään, viakka olisi pitänyt jatkaa
omaa vauhtia. Vielä olisi ollut kunnon loppuvedolla käyttöä,
sillä väsähtäneenäkin tavoitin norjalaista uudelleen. Olisi
pitänyt kuroa etumatkaan pikkuhiljaa kiinni: Launonen oli Bisletin
jäällä oma itsensä, pirullisen tasainen. 500 m 41,6 –
seitsemäs, 5000 m 7.41,7 kuudes, Avauspäivän jälkeen Launosen
tahti kiihtyi 1500 m 2.08,7 neljäs – yhteispisteissä johtoon. 10
000 metrillä 16.09,9 yhdeksäs. Maailmanmestaruuden hän menetti
Moenille 0,440 pisteellä. - Sen kympistä muistan, kuinka pitkä
Moen potkaisi kerran kun minä 167-senttisenä kaksi, nauraa
Launonen, joka osasi ottaa Bisletin 25000 ihmisen juhlasta kaiken
irti. - Niin tarkkaan katsomo rummutti ja hakkasi käsiään,
etteivät katsomo ja luistelijat tehneet yhtään rytmivirhettä.
Launoselle ei tosin rytmi
ollut minkäänlainen ongelma, sillä musiikkimiehenä hänellä oli
oma salainen reseptinsä. - Sovelsin erilaista musiikkia eri
matkoille. Luistleijan valssi oli erinomainen pidenpien matkojen
rytmittäjä, 1500 metrille oli valittava jotakin räväkämpää.
Beatles kävin hyvin.
Oslon Mm-hopea oli
Launosen uran huippu, joka toi hänelle myäs vuoden 1965 urheilijan
tittelin. Pikkuista vaille hän kuitenkin jäi, niin Innsbruckin
olympiajäällä kuin keväällä 1967 Inzellissäkin.
- Viimeisen kierroksen alussa olin kolme sekuntia ME:tä edellä. Tiesin sataprosenttisen varmasti, että ennätys tulee. Mutta jostakin eteeni ilmestyi verryttelyhousun kappale. Näin sen ja aloin väistää, kun tuuli tuppasi sen suoraan luistimeni alle. Silloin lähdettiin … Ylituomarin suostumuksella Launonen sai uuden yrityksen ja pystyi vielä sivuamaan Juhani Järvisen SE:tä 2.06,3, Mutta SE ei ole koskaan ME.
Launosen hallinnassa oli
silloin 1500 metriä, hän tunsi matkan metkut. - 1500 m luistelussa
on lähellä 800 metrin juoksua. On lähdettävä matkaan riittävän
kovaa, mutta ei niin että maitohapot alkavat painaa ensimmäisellä
kierroksella. Annat vain mennä tasaisesti, että saat hyvän vauhdin
päälle. Loppu on rytmitettävä niin, ettei veto katkea ennen
maaliviivaa. Pitkillä matkoilla Launonen kuitenkin vasta tunsi
olevansa oma itsensä. - Kmppitonnia etenin oikein mielihyvällä...
Jouko Launonen oli
taitoluistelija. Kun Neuvostoliitossa Launonen kuuli, kuinka ”hänestä
otettuja nauhoja oli joka puolella”. Launonen koki itsensä
1960-luvun eräänlaiseksi koekaniiniksi, vaikka pääsikin
nauttimaan pikkuhilaa kehittävä urheilutieteen saavutuksista.
Jouko Launonen
Suomen mestarit
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti