maanantai 17. marraskuuta 2014

Timo Mäkinen – The Flying Finn

Timo Mäkinen ja kuuluisa ajokki Morris Cooper S

Suomalaisen ralliautoilun nousu maailman kärkeen 1960-luvun alkupuoliskolla lienee yksi maamme urheiluhistorian voimakkaimmista mullistuksista. Ralliautoilijoiden menestykset samaistettiin juoksijooiden urotekoihin puoli vuosisataa aiemmin aina uudelleen käyttöön otetun Flying Finns-nimitystä myöten. Vanha tarina soviteltiin uuden ajan henkeen: nyt Suomi ajettiin maailmankartalle.

Sää Merialpeilla oli surkein miesmuistiin. Lumihiutaleet olivat kuin jalkarättejä, eikä Morris ”Minin” tuulilasin takaa nähnyt juuri autonkonepeltiä pitemmälle. Ensimmäinen pikataival oli 47 kilometriä pitkä Col de Granier, ja se ajettiin valtavassa lumisateessa. Mäkinen ei nähnyt kovin paljon autostaan, mutta hän ajoi ylivoimaisesti nopeimman ajan. Hän ohitti matkalla 19 edellään lähtenyttä autoa. Vaikka Paddy Hopkirk oli samanlaisella BMC-tallin Morris Cooper S:llä toiseksi nopein, hän jäi Mäkisestä melkein kaksi minuuttia.

Toinen pikataival, Chamrousse, ja Hopkirk jäi 80 sekuntia lisää. Ja sama tahti jatkui. Kun auto saapuivat tauolle Gapin pieneen alppikaupunkiin, letkaa veti Mäkinen. Hän oli aloittanut kilpailun numerolla 52! - Timo ajoi aivan kuin eri kilpailua kuin muut, Paul Easter on muistellut. - Hän oli murhaavan ylivoimainen.

Lunta satoi koko ajan lisää. Sitä kinostui teille niin paljon, että monille pelkkä eteenpäin pääseminen alkoi käydä mahdottomaksi. Mäkisen autosta halkesi kerran tuulilasi kun hän joutui sukeltamaan tien yi pakkautuneen lumivallin läpi.
Stuart Turnerin johtama brittitalli oli varautunut huonoa keliä varten. Se oli tuonut Monteen ennennäkemättömän määrän renkaita kuutta autoaan varten, 550 kappaletta. Parhaimman tuoreeseen lumeen näyttivät purevan Mäkisen Suomesta hankkimat liukuesterenkaat, joissa kussakin oli 600 veitsenterävää 12 millin nastaa. Lisäksi Mineissä oli sähkölämmitteiset tuulilasit ja auton nokalla viisi ylimääräistä valaisinta näyttämässä tietä. Ne olivat enemmän kuin tarpeen.

Keskieurooppalaisia kilpailijoita putosi leikistä rypäleinä. Jokaisen erikoiskokeen alussa lähtijöitä oli vähemmän kuin edellisessä. 240:stä ralliin startanneesta autokunnasta vain 35 selviytyi ”etape finaleille”, Monte Carlosta lähtevälle viimeisen yön osuudelle. Mäkisen ja Easterin Mini oli ainoa, joka oli selviytynyt matkasta ilman myöhästymispisteitä.

Viimeisen lenkin alkaessa Mäkisellä oli kymmenen minuutin johto seuraaviin, belgialaiseen Lucien Bianchin ja ranskalaiseen Patrick Neyret`n Citroeneihin. He sortuivat vääriin rengasvalintoihin ja menettivät viimeisetkin mahdollisuutensa. Ratkaiusosuudeksi tarkoitetussa viimeisen yön kuudesta erioiskokeesta tuli Mäkisen riemusaatto. Hän voitti pikataivalajoissa seuraavaa yli 19 minuuttia.

Mäkinen oli liittynyt BMC-talliin 1962 ja ajanut aluksi Austin Heakley 3000:a. Hän tuli nopeasti tunnetuksi kuljettajana, joka oli kotonaan alustalla kuin alustalla, kelissä kuin kelissä.
Ralliautoilun historiaan Mäkinen kirjoitti nimensä varsinaisesti etuvetoisen Cooper S.n ratissa. Hän teki temppuja, joista rallimaailmassa ei ollut ennen kuultukaan. Tapa, jolla hän vei ”koirankoppia” Alpien serpentiineillä, muistutti enemmän heittämistä kuin ajamista. Ja heittämistä se oikeastaan olikin, sillä Mäkinen käänsi auton tiukoissa mutkissa vasemaan jalan jarrutuksella, oikea jalka koko ajan kaasupolkimella.

Mäkisen huioppuvuodet osuivat 1960-luvulle ja 1970-luvun alkuun. Jos ralliautoilun MM-sarjaa oli ajettu jo tuolloin, hänen nimensä olis sen tilastoissa paljon korkeammalla kuin se on nyt, Mäkisen neljän MM-osakilpailuvoiton joukossa on kuitenkin ainutlaatuinen RAC-rallin hattutemppu, kolme peräkkäistä voittoa vuosilta 1973-75, jota brittiläiset rallifanit muistelevat edelleen uskomattomana saavutuksena.

Suomalaisessa rallihistoriassa ”Maestro” M'kisen paikka on kiistatta ensimmäisenä. Hänen neljä voittoaan Juväskylän Suurajoissa elävät yhä vahvasti suomalaisen ralliyleisön mielessä. Kaikkein suurimmaksi tarinat ovat kasvaneet vuoden 1967 kilpailun voitosta, jossa Mäkinen ajoi puolet Ouninpohjan 25 kilometrin pitkästä pikataipaleesta Minin konepelti pystyssä – eikä jäänyt EK:n nopeimmasta kuin muutaman sekunnin. Siinä on sitä samaa sankariainesta kuin Lasse Virenin kaatumisessa ja voitosta Munchenin olympiakisojen 10 000 metrillä.

Timo Mäkinen

Tässä on auto, jolla Timo Mäkinen aloitti ralliuransa
http://www.ksml.fi/erikoissivut/autot/timo-makisen-legendaarinen-triumph-tr3-1957-jalleen-jyskalan-maisemissa/1882513

Jyväskylän Suurajoissa juhlittiin Timo Mäkistä ja mallikelpoista yleisöä
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jyvaskylan_suurajoissa_juhlittiin_timo_makista_ja_mallikelpoista_yleisoa_81519.html#media=81521

Timo Mäkinen with Mini Cooper S at 1000 Lakes Rally 1967
http://www.youtube.com/watch?v=5fV6fUR3OeU

Jyväskylän suurajot 1987 - EK13 (YLE) - Onboard Timo Mäkinen
http://www.youtube.com/watch?v=umQZP4bSCck

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5


Ei kommentteja: