torstai 25. syyskuuta 2014

Matti Pietikäinen – Puijon boheemi

Matti Pietikäisen maailmanmestaruus nosti suomalaisen mäkihypyn aivan uudelle tasolla. Mutta se ei ollut mikään sattuma. Matti Pietikäinen liiteli aerodynaamisella tyylillä ensimmäiseksi suomalaiseksi maailmanmestariksi Källviksbackenin mäessä 14. helmikuuta, heti kisojen avajaispäivänä. Ilma oli tyyni, pakkasta lähes 20 astetta, katsojia noin 50 000. Lähtö tapahtui alemmalta lavalta.

Suomalaiset olivat odottaneet ehkä eniten Esko Mömmön suorituksista, mutta hän kaatui ensimmäisen hyppynsä.Kilpailijoita oli 69 peräti 16 maasta. Matti Pietikäinen sai torven tärähdyksestä lähtömerkin ja liiteli rohkeasti 76,5 metrin matkan. Alastulo oli varma kuten Pietikäisillä yleensä.
Kolme tuomaria antoi 18,5 pistettä, yksi 19 ja yksi 18. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Matti johti kisaa, ja toisena oli Veikko Salmenranta. Ennakkosuosikkeina olleet norjalaiset eivät sijoittuneet kärkeen.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä suomalaiskatsojat jännittivät, kaatuuko Matti Pietikäinen. Mutta näihin aikoihin hänen tapanaan oli ollut kaatua vain kerran talvessa. Ja sen hän oli tehnyt jo SM-kisoissa. Hän saattoi vakuuttaa hyppytroniin kiivetessään: ”Matti ei kaadu”.
Ja Matin toinen hyppy oli vielä loistokkaampi kuin hänen ensimmäisensä. Pituuttakin siihen kertyi 78 metriä, ja se oli kilpailun pisin psytyssä pysytty hyppy. Ruotsalainen hiihtojohtaja Sigge Bergman vertasi Marin tyyliä pääskysten lentoon, ja kansainvälinen lehdistö ihmetteli ja ihaili. Pisteitä hypystä tuli yhteensä 116,5. Kolme tuomaria antoi 19, yksi 18 ja yksi 18,5 tyylipistettä.

Veikko Heinonen täydensi vielä suomalaismenestyksen venyttämällä 76 metrin hypyn ja kiilautumalla joksikin aikaa kilpailun johtoon. Mutta Matin hermot pitivät, ja maailmanmestaruuss matkasi Puijolle. Norjan pelätyn joukkueen jäsenet jäivät selvästi jälkeen, ja tunturimaassa ryhdyttiin pohtimaan tyylin vaihtamista. Salmenranta kaatui toisen hyppynsä ja putosi kärkikamppailusta.

Suomalaisten voittoisa ja mullistava tyyli ei suinkaan ollut aivan uusi asia. Suomalaiset olivat käyttäneet ja kehitelleet sitä jo useita vuosia. Falunin kisojen aikana voimassa olut mäkihypyn pituusennätys, Tauno Luiron 139 metriä oli hypätty aerodynaamisella tyylillä vuonna 1951 Obersdorfissa. Samoissa kilpailuissa Matti Pietikäinenkin pääsi 121 metriä.
Tyyli perustui siihen ajatukseen että ilman vastuksen piti lennon aikana olla mahdollisimman pieni. Edulisintä olisi maata suksilla, ajateltiin silloin, mutta kun se ei ollut silloin mahdollista, piti kuitenkin päästä mahdollisimman lähelle makuuasentoa. Suksien ja hyppääjän tuli yhdistyä ilmaa halkovaksi kiilaksi. Ponnistuksen piti nostaa hyppääjä mahdollisimman korkealle. Kun sitten ilmanpaine joka tapauksessa tuli vastaan, kädet pantiin housun saumaan kiinni tai työnnettiin eteenpäin kohti suksien kärkeä.

Perusajatus oli samanlainen kuin nykyisessä v-tyylissä, vaikka lennoot saattavatkin näyttää hyvin erilaisilta. Lasse Johansson laski mäkihyppääjien päävalmentajana 1949-60 toimiessaan ilman vastuksia ja loi teoreettisen pohjan.

Tuore maailmanmestari oli heti kysytty mies. Holmenkollenille hän ei kuitenkaan lähtenyt , kun ”on kiiretä verstaalla” ja kun oli ottanut ”eukonkin joulukuussa”. Ja peltiseppä Matti Pietikäinen kiiruhti kotiin Kuopioon heti kilpailun jälkeen.
Aero Oy:n vuorokone kiersi kolmesti Kuopion ympäri, kun tuore mestari palasi kotiinsa.

Matti Pietikäinen



Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN951-30-8903-9

Ei kommentteja: