keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Keihään maailmanennätys pistäytyy Suomessa


Helsingissä Melbourneen johtava olympiadi elettiin Suomen urheilussa tasaisen harmaan pilvitaivaan alla ilman suurempia saavutuksia, sellaisia nimenomaan, jotka kautta maapallon olisi jotenkin noteerattu. Mutta jotakin sensijaan tapahtuikin.

Olavi Rinteenpää, 28, syventyi mieltei tarkkaalleen vuosi sen jälkeen, kun hän oli menettänyt olympiamitalin, yrittämään samalla radalla, Helsingin olympiastadionilla, 3000 metrin estejuoksun maailmanennätystä. Hänkohahdutti yleisöä alittamalla sekunnilla olympiavoittaja Ashenfelderin maailmanennätyksen. Se kirjoitettiin nyt 8.44,4, mutta sitä ei koskaan merkitty virallisiin ennätysluetteloihin. Sen sijaan kaksi vuotta myöhemmin, heinäkuun 15. päiivänä 1955 Pentti Karvonen, 24, teki Oslossa tuloksen 8.45,4, joka kelpasi virallisiin papereihin, vaikka olikin Rinteenpään aikaa huonompi.

Soini Nikkinen, 32, ylitti olympiakesänä 1956 ennen Melbournen kisoja ensimmäisenä suomalaisena keihäänheittäjänä 80 metrin rajan. Kuhmoisten uuden kentän vihkiäisiin juhannuskesällä keihäs lensi roimasti ja tulos 83.56 oli uusi maailmanennätys, joka näin palasi parin vuoden vierailumatkalta Amerikasa, missä sitä olivat pitäneet F. Held (1953 80,41), W. Miller (1954 81,29) ja jälleen Held (1955 81,75). Suomalaiset olivat tavattomasti ikävöineet omaa ennätystään kotiin ja riemuiten se otettiinkin vastaan. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi; kuusi päivää myöhemmin, kesäkuun 30. päivänä puolalainen ”keihäsmaratoonari” Januz Sidlo sivalsi tuloksen 83,66 ja niin olimme jälleen keihäsennätystä köyhempiä.

Soini Nikkinen on yllätysten mies – hän saattoi heittää hurjan hyvin, mutta myös epäonnistua täydellisesti, kuten molemmissa olympiakisoissaan Lontoossa ja Helsingissä. Euroopan mestaruuskilpailuissa hän pääsi kerran pronssille. Melbournen olympiakisoihin hän ei samankesäisestä maailmanennätyksestään huolimatta päässyt. Suomesta ei näihin kisoihin lähetetty ainoatakaan keihäänheittäjää. Kuitenkin meillä tässä lajissa olisi ollut puolustettavana viisi aikaisempaa kultamitalia, joista yksi nelosvoitto ja kaksi kolmoisvoittoa. Mutta kun Soini Nikkistä ei haluttu epävarmana ongelmaheittäjänä lähettää, ei voitu lähettää muitakaan. Mitään tähtiheittäjiä meillä ei siihen aikaan ollutkaan. Suomen mestaruuden voitti J. Rantanen (74,93), toinen Olavi Kauhanen (74,77) ja komas itse Soini Nikkinen.

Muita maailmanennätyksiä suomalaiset eivät tänä aikana saavuttaneetkaan. Maailmanmestaruuksiakaan ei tullut enää satamalla, kuten joskus aikaisemmin. Joku sentään kuitenkin, Osmo Koivunen ja Odin Koskinen voittiv at Suomen toisen maailmanmestaruuden parikeilailussa 1954. Pentti Linnosvuo, 21, saavutti ensimmäisen maailmaestaruutensa Venezuelassa. Tätä pistooliammunnan joukkuemestaruutta olivat samalla hankkimassa I. Ravila, 47, Lauri Toikka, 42, ja Väinö Heusala, 40.


Eeles Landström ja Veikko Karvonen taistelivat 1954 Suomen euroopanmestaruudet Bernissä. Seuraavana vuonna Eeles Landström, 23, ylitti ensimmäisenä eurooppalaisena seiväshypyssä 450 sentin korkeuden vanhanaikaisella taipumattomalla seipäällä. Vuonna 1955 suomalainen painonnostaja saavutti ensimmäisenä kansainvälisen suurvoiton. EM-kisoissa Munchenissä lokakuun 16. päivänä voitti raskaan sarjan mestaruuden Eino Mäkinen tuloksella 422,5 kiloa. Antti Viskari voitti huhtikuussa 1956 Bostonin maratonin.

Olavi Rinteenpää

Olavi Rinteenpää

Soini Nikkinen

Soini Nikkinen

Eeles Landström

Eeles Landström

Eeles Landström

Eeles Landström

Eeles Landström

Pentti Linnosvuo

Pentti Linnosvuo

Pentti Linnosvuo

Eino Mäkinen

Eino Mäkinen

Antti Viskari

Väinö Heusala


Lähdeaineisto Reino Rinne – Pekka Tiilikainen Suomen urheilun tähtihetkiä 

Ei kommentteja: