sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Matti Järvinen – maailman Matti

Kolmoisvoitto keihäänheitossa Los Angelesin olymialaisissa Eino Penttilä, Matti Järvinen, Matti Sippala

Yleisurheilussa tehtiin muutamia mielenkiintoisia ”siirtoja” Los Angelesin olympiakisojen lähestyessä. Matti Järvinen, 21, sananmukaisesti haki heinäkuussa 1930 keihäänheiton maailmanennätyksen takaisin Suomeen lahden takaa. Matti ”isänpoika”, myähemmin ”Maailman Matti” täräytti Tukholman stadionilla tuloksen 72,38 ja passitti Erik Lundqvistin ennätyksen urheilumuistojen joukkoon. Jo sitä ennen samana kesänä Matti oli useamman kerran rikkonut ensimmäisenä suomalaisena 70 metrin rajan. Silti kukaan ei voinut vielä aavistaa, millainen yksinvaltias maailman keihäsareenoille oli ilmestynyt: hän tuli pitämään ME:tä hallussaan kahdeksan vuotta niin tiiviisti, ettei kukaan päässyt hänen ketjuaan katkaisemaan, ja paransi ennätystään kahdeksaan otteeseen siirtämällä viirinsä vihdoin 1936 lukemiin 77,23.

Ihmeiden aika alkoi sotaväessä, missä Matti Järvinen venähti kymmenen senttiä pidemmäksi, sai aimo annoksen itseluottamusta, tarttui taas varovasti keihääseen ja etsi luonnonväärälle käsivarrelleen sopivaa heittotyyliä.
Se lytyi Lappeenrannassa kesällä 1929. Vaivattomasti ja hymyillen alokas Matti Järvinen heitti keihäänsä suuresta tuntemattomuudesta monien tietoisuuteen – 59,03. Hän voitti Matti Sippalan, koko kilpailun ja saavutti jotain perin olennaista – uskon omiin kykyihinsä. Käsi taipui enemmän vinkkeliin kuin muilla – mutta sehän oli vain eduksi!

Sitten jämähti SM-kisoissa: Matti Järvinen nujersi itsensä Eino Penttilän, vei mestaruuden ja kiskaisi ihmeellisen tuloksen 66,18. Hän oli valmis siitä, mihin muut pääsivät vasta kymmenvuotisen harjoittelun jälkeen – jos pääsivät. Mutta hän oli tehnyt myös tärkeän oivalluksen: vauhdin on oltava raju ja se nivellettävä vetoon, pelkillä voimilla ei uusia kuningaskuntia valloiteta.

Meni talvi, tuli kevät, alkoi kuuma kesä: Lapuan liike marssitti 12 000 talonpoikaa Helsinkiin ja Matti Järvinen kävi rajuun hyökkäykseen maailmanennätystä vastaan. Budabestin 35 asteen helteessä hän nakkasi 68,38 ja nujersi kovan Bela Szepesin, mutta kiskaisi niin etta narukierre repi keskisormen auki ja sinkautti palasen lihaa stadionin pölisevän kuumaan hiekkaan.

Maaotteluvoitto oli alkusoitti, joka yltyi täydeksi sinfoniaksi heinäkuun puolella. Ensin rikkoutui Tukholmassa haamuraja – 70,02, sitten keihäs kaarsi Turussa 70,23. Matti Järvinen ei jättänyt hyökkäystään kesken, vaikka veri tirskahteli rikkinäisestä sormesta joka heitolla, vaan rynnoi eteenpäin täysin tietoisena päämäärästään.

Matti Järvinen palasi takaisin Oolannin meren yli ja stui heinäkuun 28:ntena uudelleen stadionin nurmikolle.Siellä liehui edelleen sinikeltainen ennätyslippu samassa reiässä, jonka Erik Lundqkvistin keihäs oli kaksi vuotta sitten puhkaissut vihreään verkaan, mutta Matin heittosarjan päättytyä saatiin mittanauhaa suoltaa rullastaan paljon sen ohi. Uusi maailmanennätys oli näet 72,38. Kuusituhantinen yleisö otti sen vilpitömästi vastaan, mutta Idsrottsbladetin Torsten Tegner sai samoissa kilpailuissa vierailleiden japanilaisten johdosta mielestään fiksun idean otsikoida kilpailuselostuksensa sanoilla: ”Mongolien päivä stadionilla – vinosilmäinen Matti Järvinen anasti maailmanennätyksen.

Los Angelesin olympiakaupunkiin matkusti tuskin toista varmempaa voittajaehdokasta kuin Matti Järvinen, pitkä roteva miehenvonkale, kakkulat nenän katolla. Saksan voimakkaan Gustav Weimannin avausheitto kantoi uuteen olympiaennätykseen 68.18, mutta se oli vain kunnes tuli Matti isänpoika Järvisen vuoro 71,23. Moista kaarta ei Amerikan mantereella ollut koskaan nähty. Kultamitalin kohtalosta ei enää kannattanut valaa kannuja.

Matti Järvinen latoi kaikki heittonsa viimeistä lukuunottamatta 70 metrin paremmalle puolelle. Sinne ei muilla ollut vähäisintäkään asiaa. Eino Penttilä lämpeni heitto heitolta – 60,04, 64,13, 64,26, 65,40 ja nykäisi vihdoin viidennellään – 68,70.

Matti Sippala sen sijaan heikensi yritystä yritykseltä, kunnes tuli viimeisen heiton vuoro. Silloin mies päätti että ”nyt on vedettävä vaikka kyttyräselkänä kotiin palaisi”, 69.80. Suomen kolmoisvoitto.

Los Angelesin olympiakisoissa Suomi saavutti keihäänheitossa kolmoisvoiton: Matti Järvinen, Matti Sippala ja Eino Penttilä. Ei ihme, että Järvinen piti Los Angelesia 1932 paitsi uransa tärkeimpänä myös hauskimpana kilpailuna. Järvisellä ei ollut paineita kuin omista odotuksistaan. Harjoituksissa keihäs oli lentänyt lähes päivittäin Turussa ennen lähtöä syntyneille ME-lukemille (74,02) tai relusti ylikin. Väitetään, että salaisimmissa ajatuksissaan Järvinen olisi ollut valmis 80 metrin ylitykseen.
Ensimmäisellään Järvinen heitti yli 71 metriä, joka olisi jo riittänyt ylivoimaiseen voittoon. Mutta hän oli varma , että metrejä tulisi lisää: - Kenttä oli niin mainio, että heittäminen tuntui nautinnolta, kehui Järvinen. Voittotuloksensa 72,71 Järvinen teki kolmannella kierroksella, eikä jäänyt kuin viimeisellään alle 70 metrin.

Matti Järvinen

Keihään tähtihetkiä
http://www.youtube.com/watch?v=bj7301gLymA
Lähdeaineisto: Antero Raevuori Huippu-urheilun maailma 1 ISBN 951-0- 08689-4,
Reino Rinne Suomen urheilun tähtihetkiä


Ei kommentteja: