lauantai 29. maaliskuuta 2014

Iso-Hollon juhlaa


Berliinin estekilvanalkuvauhti oli kaamea – ensimmäinen 400 metriä esteineen n.64-65 sekuntia. Volmari Iso-Hollo veti voimainsa tunnossa ja Martti Matilainen koki pysyä kintereillä. Muu porukka polski vielä vesihaudassa kun parivaljakko kiertyi suoralle.

Maitohapot alkoivat vähitellen jyllätä Matilaisen luisissa koivissa, mutta Iso-Hollo ei ollut moksiskaan omasta vauhdistaan. Ja kun pääjoukko hivuuttautui kymmenen metrin tuntumaan, ”Iso” lähti uudelleen lentoon – tutun nykivä meno oli tosiasia myös olympialaisessa estekilvassa. Vesihaudan jälkeen Iso-Hollo aina kiihdytti kun muut melkein pysähtyivät, näytti yleisölle että kas siinä se temppu joka puree!

Martti Matilainen sai maksaa hulluttelunsa seuraukset – hän putosi neljänneksi. Mutta jälkipäästä ylöspäin hivuuttautunut Kaarlo Tuominen riemastutti – valtaisa taistelu isäntämaan Alfred Dompertin kanssa päättyi suomalaisen eduksi.

Estejuoksijain kruunamaton kuningas Volmari Iso-Hollo katkaisi maalinauhan voittajana kevyen juoksu päätteeksi – 9.03,8, epävirallinen maailmanennätys. Tuominen vei hopeaa, Matilainen oli neljäs. Hiuskarvan verran jäi jälleen puuttumaan Suomen kolmesvoitto.

Kello oli 16.10, kun kilvan mitalimiehet kättelivät toisiaan. Tuohon hetkeen elokuun 8. päivänä 1936 pysähtyi suomalaisen kestävyysjuoksun aika. Olympialaisella kultamitalitasolla se lähti käyntiin vasta 36 vuotta myöhemmin, samalla saksalaisella maaperällä. Silloin elettiin vuotta 1972 ja Lasse Viren voitti Munchenissa 10000 metrin olympikilvan.


Lähdeaineisto: Huippu-urheilun maailma 1 ISBN 951-0-08689-1

Ei kommentteja: