Pentti Kahma – Euroopan mestari

Pentti Aatos Kahma (s. 3. joulukuuta 1943 Alavieska) on suomalainen entinen yleisurheilija. Kahman päälaji oli kiekonheitto, mutta hän kilpaili myös kuulassa, pituudessa, moukarissa ja kymmenottelussa.
Kahma voitti kiekonheitossa EM-kultaa Roomassa 1974 tuloksella 63,62. EM-kisoissa Helsingissä 1971 ja olympialaisissa Montrealissa 1976 hän oli kuudes. Suomen mestaruuden Kahma voitti seitsemän kertaa, vuosina 1970, 1971, 1973–1976 ja 1978.
Parhaan tuloksensa 66,82 Kahma heitti Modestossa 24. toukokuuta 1975. Maailmantilastossa kausilla 1973–1976 Kahma oli sijoilla 4, 5, 5 ja 6.

”Keskiviikko syyskuun neljäs päivä 1974 jää suurin kirjaimin Keski-Pohjanmaan urheilun histriaan. Maakuntamme urheilija voitti ensimmäisen Euroopan mestaruuden Suomeen, Keski-Pohjanmaalle ja Alavieskaan”. Näin kirjoitti Jukka Korhonen pakinassaan seuraavana päivänä Keskipohjanmaa-lehdessä. Rooman EM-kisoissa Pentti Kahma osoittautui erinomaiseksi kilpailijaksi ja taistelijaksi. 58 metrin karsintarajan Kahma selvitti ensimmäisellään kiskaistuaan 61,06. Tulos oli karsinnan toiseksi paras, vain Munchenin kultamitalimies ja ennakkosuosikki Ludvik Danek heitti paremmin eli 61,60.

Loppukilpailussa Kahma oli kuitenkin alussa suurissa vaikeuksissa. Ensimmäisellään hän heitti 58,58 ja toinen heitto suuntautui sektorin yli. Kahden kierroksen jälkeen Kahma ei ollut kahdeksan parhaan heittäjän joukossa, jotka olivat menossa kolmelle viimeiselle kierrokselle. Kolmas heitto kaarsikin komeasti 62,26. Tulos vei samalla Kahman kisan johtoon. - Ennen kolmatta heittoa kävin hinkkamassa kiekkoa toisessa ringissä, että uusi lakka lähtisi päältä pois, Kahma paljastaa.

Yksi kiekkohistorian parhaista kilpailijoista, Ludvik Danek, vastasi pian ja kiskaisi puolella metrillä Kahman ohi. Vielä kerran Kahma näytti taistelijan lahjansa. Kahman viimeinen heitto kantoikin 63,62. Danek ja Itä-Saksan Siegfried pacale kiirehtivät onnittelemaan Kahmaa. Vielä oli kuitenkin tilastoykkösellä Ruotsin ylpeydellä Ricky Bruchilla heitto heittämättä. Pronssia korkeammalle bruchilla ei kuitenkaan ollut mitääna asiaa. Suomen aiempi kiekonheiton kultamitali oli tulllut 54 vuotta aikaisemmin, kun Elmer Nikander voitti Antwerpenin olympialaisissa 1920.

EM-kultamitalin jälkeen Kahma tähtäsi vielä tosissaan kahden vuoden päästä Montrealissa pidettäviin olympialaisiin. Kaudella 1975 Kahma heitti Modestossa toukokuussa uudet SE-lukemat 66,82. Turussa heinäkuun alussa Kalevan Kisoissa kahma heitti 66,14 ja lähti toiveikkaana Montrealiin. Kuudes sija ensimmäisellä heitolla 6312 oli Kahmalle pettymys.

Lähdeaineisto. Tähdet kertovat ISBN 951-98997-2-3


Kahmalle kiekkokultaa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kahmalle_em-kiekkokultaa_24166.html#media=24171

Tilastopajan tietokanta
http://www.tilastopaja.org/db/fi/atm.php?ID=8909

Seuraottelut olivat suurtapahtumia

Kaarlo Verrosen komeaa menoa Tynkä-ottelussa 1933.

Ohion osavaltiossa USA:ssa 1910 syntynyt Kaarlo Verronen oli perustamassa Raution Kisailijoita ja kuului seuran alkuvuosien menestyksekkäimpiin urheilijoihin. Hänen 1500 ja 5000 metrin aikansa 4,14 ja 15,35 ovat kelvollisia tuloksia nykyisilläkin juoksuradoilla. Kaarlo Verrosen isä August Verronen meni Amerikkaan vuoden 1904 paikkeilla ja Kaarlo äiti seurasi viitisen vuotta myöhemmin. He palasivat Suomeen 1912, jolloin Kaarlo oli puolitoistavuotias.

Matka USA:sta alkoi Lusitania-laivalla, joka nousi hetkeksi maaimanpolitiikan keskipisteeksi kolmisen vuotta myöhemmin. Saksalaiset torpetoivat tuolloin tämän matkustaja-aluksen ja syvyyksiin meni enemmän ihmisiä – joukossaan lähes 2000 USA:n kansalaista – kuin Titanicin onnettomuudessa 1912. Lusitanian kohtalo nopeutti USA:n mukaantuloa ensimmäiseen maailmansotaan.

Ohion Fairportin rakennuksilla taaloja vuollut August Verronen palasi Rautioon maanviljelijksi ja toimi 1920-luvun puolivälistä lähtien myös poliisina. Hän oli tuolloin suojeluskunnan paikallispäällikkö. Perheessä oli siihen aikaan jo 10 lasta.

Urheilu nousi suojeluskunnan ja nuorisoseuran kautta suureen suosioon 1920-luvulla ja 1931 Kaarlo Verronen oli mukana perustamassa Raution Kisailijoita. Juoksut juostiin maantiell, sillä kenttiä ei ollut. Kaarlo Verronen säilytti seuransa ensimmäissten yleisurheilukilpailujen 1500 ja 5000 metrin juoksujen voittomitalit, jotka ovat huomattava harvinaisuus paikkakunnan urheilumuistoissa.

Seurojenväliset ottelut olivat 1930-luvun tärkeitä urheiutapahtumia tällä alueella. Kisailijat, Sievin Lyly ja Toholammin Urheilijat ottivat yhteen suunnilleen kymmenen vuoden ajan ja paljon henkeä oli myös Kisailijoiden ja Tyngän Vesa välisissä kamppailuissa. Verrosen päämatkat olivat 1500 ja 5000 metriä, mutta Tyngän kukistamiseksi häntä tarvittiin kerran myös 400 ja 800 metrillä, jolloin koko urakka nousi neljään matkaan.

Keski-Pohjanmaan piirinmestaruudet toivat Verroselle kaksi kertaa edustustehtäviä piiriotteluissa ruotsinkielistä aluetta vastaan. Muutamat Kaarlo Verrosen parhaista urheilumuistoista liittyivät maastojuksuun, jossa hän saavutti 1934 toisen sijan suojeluskuntapiirin mestaruuskilpailuissa. Vuonna 1936 hän voitti kaikki vastustajansa Väliviirteen piirinmestaruuskilpailuissa ja seuraavana vuonna hän oli Kalajoella toinen Toivo Heinosen voittaessa.

Kaarlo Verronen siirtyi 1930-luvun jälkipuoliskolla Kalajoen Junkkareiden edustajaksi, kun Kisailijoiden toiminta oli tilapäisesti hiipumassa. RK:n kantavien voimien Väinö Perttulan ja Viljo Polven muuttaminen muualle vaikutti osaltaan tilanteeseen. Kesällä 1938 Verronen pohjusti Kälivällä Junkkarien 4 x1500 metrin piirinmestaruuden jo avausosuudella. - Tein 35-40 metrin eron seuraaviin, mistä Olli Pahkala, Adolf Männistö ja Yrjo Himanka sitten jatkoivat.

Varusmiespalvelunsa Kaarlo Verronen suoritti Riihimäen viestipataljoonassa, missä hän oli komppaniansa paras juoksija. Talvisotansa Verronen kävi Laatokan tuntumassa, Sakkolan Kiviniemessä. Välirauhan tultua hän jatkoi vielä kilpailemistaan. Kesällä 1941 oli jonkin verran rintamakilpailuja. Vuodet syvärillä ja muissa jatkosodan tehtävissä merkitsivät kuitenkin päätepistettä kilpailemiselle. Jatkosotaan päättyneen aktiivikautensa jälkeen Kaarlo Verronen ei ollut kovin paljon mukana seuratoiminnassa, mutta urheilua hän seurasi tarkasti. Kaarlo Verrosen pojan Harrin tytär Maarit Verronen on yksi tämän hetken tunnetuimmista kirjailijoista Suomessa.

Maarit Verronen – kirjailijja
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2009/07/maarit-verronen-kirjailija.html

Lähdeaineisto Lauri Järvinen Kyläseurast punttilavojen valtiaaksi ISBN 952-92-1191-0

Raution Kisailijoiden perustaminen

Kokkolan urheilupiirin tultua perustetuksi 23.2.1913 alueen urheiluseurojen yhdyssiteeksi alettiin monilla Keski-Pohjanmaan paikkakunnilla harkita oman urheiluseuran perustamista. Alueen vanhin urheiluseura Sievin Lyly oli tosin perustettu jo 10.8.1906. Seuran alkuperäinen nimi oli kuitenkin Sievin Urheluseura.

SVUL:n Kokkolan piirin nimi muutettiin 1922 Keski-Pohjanmaan piiriksi. Vuoden 1926 lopulla SVUL:n Keski-Pohjanmaan piiriin kuului 13 seuraa, joista kahdeksan toimii vielä 80 vuotta myöhemmin silloisella nimellään. Vuoden 1926 seurat olivat Sievi Lyly, Kokkolan Veikot Kaustisen Pohjan-Veikot, Himangan Urheilijat, Eskolan Eskot, Nivalan Urheilijat, Kälviän Tarmo, Halsuan Toivo, Kalajoen Nuorisoseruan Urheilijat, Lohtajan Urheiluveikot, Vetelin Yritys, Kälviän Voimankoitto ja Kannuksen Into.

Rautiossa järjestetyn urheilutoiminnan ensiaskeleet käynnistyivät nuorisoseuran piirissä, mikä oli 1900-luvun alussa varsin tavallista monilla muillakin paikkakunnilla. Raution nuorisoseura perustettiin 1908 ja jo samana vuonna tiedettiin pidetyn talviurheilukilpailuja jokijäällä Niemelän sillän luona. Kesällä kilpailtiin yleisurheilun kolmiottelussa, jonka lajeina olivat sata metriä, kuulantyöntö ja pituushyppy. Juoksukestävyyttä mitattiin siltojen kiertämisellä. Kestävyyslajeista oli suosiossa myös pyöräily; rautiolaisten mainitaan osallistuneen tässä lajissa hyvällä menestyksellä Kalajoella jo vuosina 1903-1904 pidettyihin kilpailuihin.

Raution ensimmäinen varsinainen urheiluserua Raution Raikas perustettiin SVUL:n neuvojan T.Hauhian opastuksella 17. helmikuuta 1921. Puheenjohtajaksi valittiin Jalmari Yliverronen, johtokunnan muiksi jäseniksi Väinö Haapakoski, Aarne Yliverronen, Eino Polet, Aukusti Mustasaari ja Aukusti Niskakangas. Käytännössä seuran toiminta jäi nimelliseksi ja urheilutoiminta keskittyi edelleen nuorisoseuraan. Sellainen perustettiin 1913 myös Kärkisiin ja erityisesti kesäjuhlien yhteydessä pidetyt urheilukilpailut olivat merkittäviä tapahtumia.

Varsinaista urheilukenttää Rautiossa ei maaillmansotien välisenä aikana ollut, vaan kilpailupaikkana palveli usein esimerkiksi nuorisoseuran piha-alue ja Perttulan kenttä, jolla nykyinen nuorisoseura sijaitsee. Sille tasoitettiin 110 metrin pituinen juoksuratakin. Kun urheilukenttiä ei ollut, oli kilpailut pidettävä pihoilla, pellon reunoilla tai jossakin joutilaalla paikalla. Perunapellon reuna oli hyvä hyppypaikka. Korekuden alastuloksi pehmitettiin lapiolla maata. Myöhemmin alettiin käyttää sahajauhokasaa. Ensimmäiset kiinteämmät urheilupaikat olivat nuorisoseurojen pihoilla, Poleen talojen luona ja myöhemmin Perttulan kentällä eli nykyisen nuorisoseuran pihan kohdalla. Pidemmät matkat juostiin edelleen maantiellä.

Raution työväentalo oli paikkakunnan suhteellisen aktiivisten vsemmistolaisten kokoontumispaikka, jonka ympäristössä urheiltiin ainakin jo 1920-luvulla. Työväentalo myytiinn 1930-uvun lapaulaisvuosina osuuskaupalle, mutta sotien jälkeen se palasi vielä alkuperäiseen rooliinsa ja palveli urheiluakin. Vasemmistolaiset perustivat tuolloin vanhaa seuranime Raution Raikas käyttäen urheiluseurrankin, joka ei kuitenkaan saavuttanut merkittävää asemaa rautiolaisten elämässä.

Raution Kisailijoiden tultua perustetuksi 1931 se kävi pian seuraotteluja sievin Lylyn ja Toholammin Suojeluskunnan Urheilijoiden kanssa. Kuntansa pääseuraksi ja muutenkin suureksi vaikuttajaksi muodostunut Raution Kisailijat perustettiin 14. heinäkuuta 1931. Puhtaasti sattumalta päivä on Ranskan Suuren Vallankumouksen (1789) vuosipäivä, nykyisin Ranskan kansallispäivä. Perustamisasiakirjan allekirjoittajina olivat Väinö Perttula, Otto Petäjistö, emil Räihä, Eino Taipale, Kaarlo Verronen ja Sulo Niemonen. Otto Petäjistö toimi puheenjohtajana vuodet 1931-1935 Väinö Perttulan toimiessa sihteerinä.
Lähdeaineisto Lauri Järvinen Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi ISBN 952-92-1191-0

Juha Roukala – MM- ja EM-mitalisti

Kalajokisen painonnoston ensimmäiseksi kansalliseksi menestyskaudeksi muodostunut 1980-luku käynnityi Simo Saaren palatessa synnyinseudulleen Ruotsista. Kalajoen Junkkareiden harjoituksissa kävi jo vuoden 1980 kuluessa kymmenisen nuorta ja heille kirjattiin yhteensä 26 piiriennätystä. Rahjakylästä kotoisin olleen Juha Roukalan osuus oli yhdeksän ja hänen pikkuveljensä Markun kuusi. Junkkareiden parhaaksi nostajaksi valittiin tuolloin 10-vuotias Markku Roukala, jonka erinomainen lajitekniikka sai heti osakseen suurta huomiota.

SM-kisoissa Juha Roukalan mitaliketju alkoi marraskuussa 1983 Porin Urheilutalolla, missä hän nosti 23-vuotiaiden SM-pronssia 100 kilon sarjassa tuloksellaan 280 (125,155). Seuraavana vuonna tuli samassa sarjassa jo miestenkin SM-pronssia Imatralla, missä nousi 297,5 (137,5, 160). Tempauksen 137,5 riitti hopealle.

Juha Roukala paransi vuoden 1986 talvella 100 kilon ennätyksensä 315 (145,170) kiloon voittaessaan Pohjois-Suomen mestaruuden Kurikan Mietaalla. Ennen kalastuskauden alkua 1986 Juha ehti vielä nostaa Sievissä myös 110-kiloisten piirinennätykseksi 315. Velipoika Markku oli jo vahvistunut 82,5 kilon painoluokkaan työntäen samoissa kisoissa 17-vuotiaiden piiriennätyksen 122,5 kiloa. Hän nosti tässä sarjassa Roukalan perheen järjestyksessä kuudennen SM-mitalin samana keväänä 17-vuotiaiden mestaruuskilpailuissa Lahdessa kooten 205 (90,115) kiloa. Kalastus verotti myös Markun tuloksia loppukesän ja kesän kilpailuissa.

Juha Roukalan oma ennätys syntyi helmikuussa 1987 Sievissä pm-kisoissa 110 kilon sarjassa, missä Juha nosti yhteistuloksen 320 (150,170). Kuukautta myöhemmin kertymä kohtentui 325 ( 145,180) Tampereen Pirkkahallissa käydyissa SM-kisoissa. Tempauksen 145 toi Juhalle uran ensimmäisen yleisen sarjan mestaruuden, yhteistulos riitti hopealle.

Vuosi 1987 muodostui muutenkin menestykselliseksi Roukalan veljeksille, sillä myös Markku ylti Suomen mestaruuteen. Talven 1988 SM-kisoissa Helsingissä Juha Roukala nousi ensimmäisen kerran mitalisijoutukseen kaikissa kolmessa nostomuodossa. Yhteistuloksen hopeamitali tuli 332,5 kilon kertymällä ja mitaliväri oli sama työnnöllä (187,5). Tempauksen 145 vei hänet pronssikorokkeelle. Juha Roukalan ensimmäinen 190 kion työntö nähtiin Tallinnan ystävyyskisoissa toukokuussa 1988.

Juha Roukala rutisti suomalaisten harvoin saavuttaman 350 kilon yhteistuloksen Turussa tammikuussa 1989. Tempauksessakin syntyi oma ennätys 160 ja työnnön 190 sivusi uran parasta.
Juha Roukala meni olkapääleikkaukseen helmikuun puolivälissä 1991.

Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailuissa 11.2.1995 syntyi tulos 355 (155,200). stavangerin EM-kisat ja Atlantan olympianosto jäivät toteutumatta loukkaantumisten takia. Juha Roukala nosti käsi puudutetuna veteraanien raskaimman sarjan MM-hopeaa Kreikan Kefaloniassa syyskuussa 2001. Hänen yhteistuloksensa oli 307,5 (140, 167,5) kaikkien kuuden noston onnistuessa. Tämä mitali oli Raution Kisailijoiden ensimmäinen palkintosija virallisissa maalmanmestaruuskilpailuissa seuran toiminnan ensimmäisen 70 vuoden aikana. Maailmanmestaruus jäin Kreikan Argostolissa vain kahden kilon päähän.

Ennen MM-nostojaan Roukala ehti voittaa huhtikuussa 2001 Tampereella 40-44-vuotaiden Pohjoismaiden mestaruuden kooten 287,5 (130, 157,5) kiloa. Vuoden 2002 kuuessa Juha Roukala nosti veteraanien EM- ja SM-hopeaa. Hänet valittiin Keski-pohjanmaan vuoden painonnostajaksi ja myös Raution Kisailijoiden vuoden 2002 parhaaksi urheilijaksi. Veteraanien EM-kilapailut käytiin Tukholmassa, missä Roukala hävisi 40-44- vuotiaiden yli 105 kilon sarjan Euroopan mestaruuden vain kahdella ja puolella kilolla.
Lähdeaineisto Lauri Järvinen Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi

Arvo Kippola – Salpausselän sankari

Talvella 1950 Salpauselän kisat innoittivat ”Palle” Hirvisepäm esittelemään tunnetulla taidollaan hiihtolajien voittajat: Ketterä Kerttu oli Varkauden Kerttu Pehkonen, ajan ehdoton hiihtokuningatar; viidenkympin voitto meni Ruotsin Arthur Herrdinille; kivaan kirin Kippola oli Rautiossa syntynyt ja kasvanut Arvo Kippola, joka voitti pikamatkan lähes minuutin erolla.

Veikko Hakulinen lähti minuutin ja Eero Kolehmainen kaksi minuuttia ennen Kippolaa 18 kilometrin ladulle. - Sanoin molemmille, jotta katsovat sopivan paikan – ettei mene lunta kenkiin – hypätä ladun sivuun, kun tulen takaa ohi. Hakulisen tavoitin neljän kilometrin kohdalla, Eeron muutama kilometri ennen maalia. Molemmille ehdin tokaista, että minulla oli kiire saunaan. Sinne pääsyä kyselin vielä missä pojat oikein olivat saaneet aikansa kulumaan, kun minäkin olin ehtinyt katsella oravia hiihdon kuluessa.- Huulenheittoa sehän vain oli, katkeruuden purkautumistakin; kilpailun ulkopuolella olimme ylimpiä ystäviä ja iloitsimme toistemme menestyksestä. Hakulisen kanssa olimme usein huonetovereita, esimerkiksi Oslossa Holmenkollenin kisoissa.

Arvo Kippolan Salapauselän voitto oli ylivoimainen; toiseksi sijoittunut Tapio Mäkelä hävisi 49 sekuntai. Suomen Urheilulehti totesi Kolehmaisen, Hakulisen ja Kippolan esittäneen talven kuluessa sellaista menoa, että heistä voitiin perustellusti odottaa olympia- ja MM-menestyjiä. Kahden ensimainitun osalta ennuste toteutukin: he lykkivät Oslon olympialaisten talvikisoissa 1952 kaksoisvoiton 50 kilometrillä ja kultaketjunsa tuolloin avannut Haku-Veikko ei palannut vuosien 1952-1960 välisenä jaksona olympia- tai MM-kisoista kertaakaan ilman kultamitalia. Oslossa 1952 jo 34-vuotias Kolehmainen jatkoi huipputasolla vielä vuosia ja saavutti ensimmisen yleisen sarjan Suomen mestaruutensakin vasta 1959 41-vuotiaana.

26-vuotiaan Arvo Kippolan kohdalla Urheilulehden ennustus ei käynyt toteen, vaikka parhaat hiihtotalvet olivatkin iän puolesta vasta edessä: - Lähdin 1950-luvun alussa poliisiksi Jyväskylään. Perhe jäi aapajärvelle. Asuin alivuokralaisena ja ruokailin vähän miten sattui. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan juuri ollut; olin taloudellisesti tiukalla koko hiihtourani ajan. Rahavaikeuksien takia jouduin myymään joitakin palkintojakin, joukossaan Kalajoen Särkiltä voittamani Oskari Kilpisen rakentama kantele.

Vuoden 1950 maailmanmestaruushiihdot sai järjestettäväkseen Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltiossa sijaitseva Lake Placid. Arvo Kippolalle MM-matkaa ei suotu, vaikka hän olisi kuntonsa puolesta kuulunut Suomen edustusjoukkueeseen. Vuokatissa käydyn karsinnan tuloksia ei koskaan julkistettu ja aikaa otti vain hiihdon päävalmentaja Veli Saarinen. Useimmat paikalla olleet tulivat vahvasti siihen käsitykseen, että Kippolan vauhti riitti hyvin kolmen parhaan joukkoon, mutta suorapuheista keskipohjalaista ei haluttu mukaan MM-joukkueeseen. Arvo Kippola oli valmistautunut MM-kisoihin huolella, käynyt leireillä ja päässyt erinomaiseen kuntoon. Kippola kertoo menestyneensä alkutalven kilpailuissa hyvin, mutta jäi siitä huolimatta rannalle. Sanoinkin muutamalle Amerikkaan matkanneille, että silloin kun minä olen mukana lopputalven kisoissa kilpaillaan vain siitä, kuka on toinen. Kohtasinkin joitakin MM-kisoista palanneita ensimmäisen kerran Haapajärvellä ja ero seuraaviin oli puolitoista minuuttia.

Vanhempana minua kadutti liian aikainen periksi antaminen. Olisin hyvinkin voinut menestyä esimerkiksi vuosien 1952 ja 1956 olympiakisoissa. Urani sattui huonoon ajankohtaan, sillä ennen sitä oli Rossin talli tarjonnut parhaille hiihtäjille mahdollisuuden harjoitteluun ja myöhemmin edustushiihtäjtä saattoivat keskittyä olennaiseen ilan taloudellisia huolia.

Virolahti, aunus, Syväjärvi, homoravits, Tali, Tornio ja Muonio olivat eräitä etappeja sillä pitkällä lenkillä, jonka Arvo Kippola suoritti sotavuosina. Venäläisten suurhyökkäyksen pysäyttäneissä Talin suurtaisteluissa kesällä 1944 hän haavoittui käteen toipunen kuitenkin niin nopeasti, että osallistui jo saksalaisten karkottamiseen Lapista saman vuoden syksyllä. Maailmanpalon sammuttua taistelutantereetkin voitiin jälleen muokata jaloja kilpailuja varten. Arvo Kippola oli juuri lähestymässä parhaita ikävuosiaan ja tunsi mahdollisuutensa. Kovaa harjoittelevalle kestävyyslajien urheilijalle sopivan työn löytyminen oli kuitenkin vaikeaa ja tuli jarruttamaan lahjakkaan rautiolaisen kehitystä.

Lähdeaineisto : Lauri Järvinen Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi ISBN 952-92-1191-0

Raution urheilukentät

Raution urheilukentän katsomo, tehty Osmo Tokolan piirusten mukaan.













Kärkisen kentän vihkiäistapahtuma 10.7.1996. Toivo Palosaari, Mauri Ylitalo ja Juhani Kajava.












Alapään koulun ja pappilan läheisyyteen rakennettiin Raution urheilukenttä Ahon tilasta ostetulle maalle. Urheilukenttä otettiin käyttöön 1953.












Uuden Raution urheilukentän vikimisen suorittivat kunnallisneuvos Arvo Väliverronen, Olympiakomitean pääsihteeri Kosti Rasinperä ja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.


Raution Kisailijat perustettiin 1930 ja samoihin aikoihin koko Keski-Pohjanmaan alueella lienee ollut vain yksi ”oikea” urehilukenttä. Rautiolaiset nuoret sekä heidän vanhempansa rakensivat jo 1932 tai 1933 nuorisoseuran talon ja sen naapurina olleen Koskelan maan rajalle Raution ensimmäisen urheilukentän, jota ei tietenkään voida verrata Raution myöhempiin kenttiin. Rakentamistalkoissa ja maan ajoissa olivat mukana lähes kaikki kylän miehet hevosineen.

Urheilukentän rakentajille oli lapioiden ja rautakankkien lisäksi apunaan vain omatekoinen ”vaakituskone” - tukevaan keppiin lujasti kiinni sidottu kirvesmiehen vatupassi (vesivaaka), jonka avulla saatiin varsin tarkat korkeusmerkinnät ja voitiin tasata paikalle ajettu maa. Tämä kenttä oli oikeastaan vain juoksupaikka, jossa oli rinnakkain neljä 110 metrin pituista juokuskaistaa. Ratojen epätavalliseen pituuteen oli syynä se, että monet rautiolaiset nuoret harrastivat tuohon aikaan nimenomaan aitajuoksua. Kun he itsekin olivat kenttää rakentamassa niin ratojen pituus on ollut helppo valita.

Nuorisoseuran urheilukenttä oli Rautiossa käytössä parinkymmenen vuoden ajan aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Kunnallisella tasolla urheiluasioihin paneuduttiin Rautiossa vasta 1949, jolloin kuntaan perustettiin urehilutoimikunta. Kalajoelle kunnallinen urheilulautakunta perustettiin vuotta myöhemmin, joten rautiolaiset olivat näissä asioissa liikkeellä aikaisemmin kuin heidän nykyinen ”isäntäkuntansa”.

Uudelle urheilukentälle etsittiin 1950-luvun alusta paikkaa moneltakin suunnalta ja lopulta se päätettiin rakentaa alapäähän entisen kirkonkylän kansakoulun ja pappilan lähelle Ahon tilasta ostetulle alueelle. Vanhan pappilan naapuruuteen rakennetun urheilukentän suunnitelmat oli laatinut rakennusmestari Adolf Männistö. Kunta sai kentän rakentamiseen veikkausvoittovaroja kolmena vuonna, Juoksuradalla oli mittaa 3000 metriä ja päällysteenä hiilimurstka. Kentällä oli vaatimaton huoltorakennus sekä Osmo Tokolan suunnitelema katettu katsomo ja huoltorakennus. Etusuoran hiilimurskapäällyste uusittiin 1977 ja samalla kentän kuivatusta parannettiin.

Kärkisiin rakennettiin vaatiamton kyläurheilukenttä 1950-luvun alussa paikallisen nuorisoseuran käynnistämillä talkoilla. Kentän maapohja oli ostettu Antti Korvalta. Myöhemmin Kärkisen nuorisoseura lahjoitti alueen Raution kunnalle, joka osti kenttää varten lisämaata Arvo Ainalilta ja käynnisti varsinaisen rakentamistyön 1958. Suunnitelmat tähänkin kenttään, jolle tuli 250 metrin pituinen juoksurata, oli laatinut Adolf Männistö.

Kärkisen kyläkenttä kunnostettiin 1972 ja vuonna 1974 ja sille saatiin uusi hiilimurskepinta, Viimeisimmät kunnostus- ja parannustyöt Karkisen kentällä on tehty kevätkesälä 1996 ja kentän uudelleenvihkiminen on tapahtunut 10. heinäkuuta 1996.

Raution kirkolla urheilukentän kunto on huoluestuttanut Kisailijoiden johtohenkilöitä jo 1960-luvun alkuvuosina. Kunna urheilulautakunnalle oli laadittu 1966 muistio tarvittavista kenttätöistä ja kenttien hoidosta, Neljä vuotta myöhemmin 1970 on päätetty vaatia urheilulautakunnalta ”kiireellisesti” uuden kentän rakentamista nuorisoseurana talon viereiselle peltoaukealle.

Raution Alapään urheilukentällä pidettiin esim kesällä 1970 ikakausikilpailuja kaksi- kolme kertaa viikossa ja jalkapalloa pelattiin kaksi kertaa viikossa. Kentällä järjestettiin kylienväliset yleisurheilukilpailut ja pitäjän mestaruuskilpailut sekä alueseuraottelut, johon ottivat osaa Raution Kisailijoiden lisäksi Sievin Sisu, Sievin Lyly ja Eskolan Eskot. Kesällä 1970 Raution kunnan urheiluohjaajana toimi Erkki Aho.

Raution Kisalijoiden johtokunta päätti toukokuun alussa 1986 pitämässään kokouksessa ryhtyä vauhdittamaan uuden urheilukentän toteuttamista jo parikymmentä vuotta aikaisemmin suunnitellulle paikalle. Johtokunta laati 12 syyskuuta 1986 pitämässään kokouoksessa esityksen uuden ja ajanmukaisen urheilukentän rakentamiseksi Rautioon.
Monien vaiheiden jälkeen Raution uusi kenttä voitiin ottaa käyttöön 21. heinäkuuta 1990. Juoksurata on 300 m pitkä ja se on päällystetty tiilimurskalla ja muilla suorituspaikoilla on säänkestävä pintoite. Kentän rakentaminen maksoi 1,2 miljoonaa markkaa. Vihkiäiskilpailujen ehdoton tähti oli Oulun Pyrintöä edustanut Raahen Vesan Petri Keskitalo, nuorten 10-ottelun maailmanmestari, joka 1991 ylti neljänneksi Tokion MM-kisoissa. Hän kellotti Raution uudella kentällä sata metriä aikaan 11,06 ja voitti ennen seuratovereitaan Petri Purolaa ja Jouko Hassia.

Lähdeaineisto: Aarre Aunoa Rautio, Lauri Järvinen Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi, Erkki Ahon muistiinpanot

Kalajoen Junkkarit 80 vuotta

Voimistelu- ja Urheiluseura Junkkarien perustavana kokouksena voidaan pitää 19. tammikuuta 1930 pidettyä Kalajoen Nuorisoseuran Urheiluosaston (KNSU) kokousta. Uusi seura järjestäytyi tässä tilaisuudessa ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Niilo Ojala sekä muiksi johtokunnan jäseniksi Eemil Pehkonen, Kalle Pajala, Eino Kangas, Kalle Heusala, Leevi Myllylä, Vasankarista Erkki Niemelä, Metsäkylästä Tuomas Tammela, Käännästä Arvo Tilvis, Tyngältä Veikko Torvi ja Rahjasta Jaakko Roukala. Sihteeriksi valittiin Kalle Heusala.
Ajan tavan mukaan voimistelu oli alkuvuosina keskeinen urheilumuoto. Vuodelta 1932 sen johtajina ja vetäjinä mainitaan Leevi Myllylä, Yrjö Heusala ja Taavi Härkönen. Vuonna 1934 lähetettiin 11- miehinen voimistelujoukkue Helsingin valtakunnallisilla voimistelujuhlilla järjestettyyn suureen yhteisnäytökseen.

Varsinaisista kilpaurheilulajeista Junkkarien ohjelmassa 1930-luvulla olivat erityisesti hiihto ja yleisurheilu. Jussi Kurikkalan nimi tuli hiihtoväen tietoisuuteen 1930-luvun alussa, pian sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 20 vuotta. Ensimmäiset menestykset kirjattiin Keski-Pohjanmaalla muun muassa suojeluskuntahiihdoissa. 1930-luvun puolivälissä pienikokoinen kalajokinen huomioitiin myös Ounasvaaralla ja Salpausselällä sekä suojeluskuntien SM-kilpailuissa. Sotkamossa1936 järjestetyissä olympiakatsastuksissa Kurikkala sauvoi ankarassa pakkasessa seitsemänneksi. Olympialaisiin häntä ei valittu eikä häntä myöskään valittu 1940 ja 1944, sillä silloin riehui suursota, mikä esti olympialaisten järjestämisen. Juoksijana hän kuitenkin oli mukana Lontoon olympiakisojen maratonilla sijoittuen 13:sta.

Vuosien 1936-1937 hyvästä menestyksestä huolimatta merkittävä henkilökohtainen voitto antoi Jussi Kurikkalan kohdalla odottaa itseään maaliskuun lopulle 1938 – ellei oteta huomioon pikamatkan Suomen mestaruutta olympiahiihtäjien poissa ollessa 1936. Voittoputken avasi Ounasvaaran talvikisojen 50 kilometriä 1938. Kurikkala voitti ennakkosuosikin, edellisen vuoden kuninkuusmatkan maailmanmestarin Pekka Niemen reilulla erolla. Jussi Kurikkala tuotti Pekka Niemelle pahan pettymyksen myös 1939 ja 1944 voittaessaan toisen ja kolmannen kerran Ounasvaaran kuninkuusmatkan. Jussi Kurikkala oli sauvonut Salpausselän pikamatkalla toiseksi 1937 ja 1943 sekä 50 kilometrillä kolmanneksi 1939.















Jussi Kurikkala

Jussi Kurikkala – Kalajoen Junkkari
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/11/jussi-kurikkala-kalajoen-junkkari.html

Jussi Kurikkala edusti Suomea neljä kertaa hiihdon maailmanmestaruuskilpailussa. eikä koskaan palannut hopeamitalia huonompien tuliaisten kanssa. Ranskan Chamonix`ssa 1937 Kurikkala nosti Suomen toisella osuudella taisteluun maailmanmestaruudesta, joka kuitenkin ratkesi ankkuriosuudella Norjan hyväksi. Viestihopean lisäksi Jussi sauvoi Ranskan alpeilla viidennen sijan 18 kilometrin pikamatkalla.

Lahden MM-kisoissa 1938 Kurikkala ei ollut aivan parhaimmillaan kuuluen kuitenkin maailmanmestaruuden voittaneeseen Suomen viestijoukkueeseen. Kalajokinen hiihti tuolloin avausosuuden tullen toisena vaihtoon. Pikamatka tuotti Salpausselän MM-maastossa kuudennen ja 50 kilometriä seitsemännen sijan.

Maailmansodasta huolimatta Italian Cortinassa järjestettiin talvella 1941 MM-hiihdot. Niistä tuli Jussi Kurikkalan pitkän uran huipentuma, sillä hän voitti ylivoimaisesti 50 kilometriä ja ratkaisi Suomelle myös viestivoiton. Talven 1941 jälkeen Jussi ei enää koskaan osallistunut MM-kisoihin, sillä seuraavat pidettiin vasta 1950, jolloin hän kilpaili vain juoksijana. Kurikkala voitti 1937-1941 MM-hiihdoissa kaikkiaan neljä kultaa ja kaksi hopeaa, eikä sijoittunut näissä arvokisoissa kertaakaan seitsemättä sijaa alemmaksi.

Kurikkalan ensimmäinen täyspitkän maratonin kokeilu vuonna 1946 tuotti kolmannen sijan ajalla 2.34,47, jota paremmin Jussi ei koskaan myöhemminkään juossut. Mikko Hietanen voitti ja toiseksi tuli vuoden 1938 Euroopan mestari, jo 47-vuotias Väinö Muinonen, josta Kurikkala jäi puolitoista minuuttia. SM-pronssi ei riittänyt EM-kisamatkaan. Kesinä 1947 ja 1948 Jussi Kurikkala juoksi uransa kirkkaimmat mitalit SM-maratoneilla ollen kummallakin kertaa toinen Mikko Hietasen voittaessa. Lontoon olympiamaratonilla 1948 Jussi Kurikkala oli 13.

Jussi Kurikkalan lisäksi nousivat Junkkarien urheilijoista 1930-luvulla kansallisesti hyvään menestykseen pikajuoksijat Lilja Elomaa ja Pentti Oura, hiihtäjä Saima Kärje ja pyöräilijä Mauno Kärjä. Saima Kärje voitti Ounasvaaralla 1938 ja Oulussa 1939. Mauno Kärjä kuului vuosina 1939-1950 pyöräilyparhaimmistoomme ja hän oli myös hyvä piiritason hiihtäjä. Olympiahaaveet eivät kuitenkaan toteutuneet: 1940 riehui maailmansota ja 1948 tehtiin valinnoissa huutavaa vääryyttä eteläsuomalaisten hyväksi.

Pentti Oura saavutti vuosina 1928-1935 yhteensä kahdeksan piirinmestaruutta, jotka jakaantuivat tasan 100 ja 200 metrin kesken. Uransa parhaan juoksun Lilja Erkkilä pinkoi Kalajoen juuri valmistuneella urheilukentällä 13. elokuuta 1939 kellojen näyttäessä 12,6, joka merkitsi SE:n sivuamista.

Kalajoen Junkkarit suurkisoissa
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2009/03/kalajoen-junkkarit-suurkisoissa.html


















Lauri Kaarta, Jussi Kurikkala, Martti Kaarta

Kalajoen urheiluhistorian ensimmäinen maailmanmestari tuli Käännänkylästä, aivan Alavieskan rajan tuntumasta. Kun Helsingin Malmilla pidettiin kesällä 1937 ensimmäiset Suomessa järjestetyt ammunnan maailmanmestaruuskilpailut, olivat Lauri ja Martti Kaarta Suomen joukkueessa sotilaskivääriampujina. Maailmanmestaruuden makuuasennon joukkuekilpailussa yhteistuloksella 916 voitti Suomi joukkueella Lauri Kaarta, Kullervo Leskinen, Viljo Leskinen, E.Ekman ja L. Granbom. Sama joukkue voitti maailmanmestaruuden myös pystyasennon joukkuekilpailussa yhteistuloksella 810. Sama joukkue saavutti MM-hopeaa kolmiasentokilpailun joukkuekilpailussa tuloksella 2 583. Lauri Kaarta saavutti MM-pronssia henkilökohtaisessa kolmiasentokilpailussa tuloksella 526, mikä sivusi syntyhetkellään maailmanennätystä. Lisäksi Suomen joukkue, johon Lauri Kaarta kuului, voitti MM-pronssia polviasennon joukkuekilpailussa pistemäärällä 857. Lauri Kaarta saavutti neljännen sijan henkilökohtaisessa polviasentokilpailussa tuloksella 178 ja viidennen sijana henkilökohtaisessa pystyasentokilpailussa tuloksella 165. Kaarta saavutti 10. sijan henkilökohtaisessa makuuasentokilpailussa tuloksella 165.

Luzernin MM-kisoissa 1939 Lauri Kaarta voitti MM-hopeaa henkilökohtaisessa pystyasentokilpailussa tuloksella 333. Kaarta voitti MM-hopeaa myös kolmiasentokilpailun joukkuekilpailussa tuloksella 2561.
Martti Kaarta saavutti sotilaskiväärin kolmiasentokilpailussa Helsingin MM-kisoissa pronssia tuloksella 182. Kaarran veljekset saavuttivat kaikkiaan kahdeksan MM-mitalia.

Lauri Kaarta seitsemän MM-mitalia
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/lauri-kaarta-seitsemn-mm-mitalia.html

Vuosien 1945 ja 1946 maakuntaviesteissä Kalajoen Junkkarien voittoisaan joukkueeseen kuuluivat Lauri Suni, Mauno Kärjä ja Arvo Kippola.
Sodan päätyttyä 1944 Kalajoen Junkkarit olivat tylyjä isäntiä pm-hiihdoissa voittamalla neljä piirinmestaruutta: Jussi Kurikkala 30 km, Eila Saari 5 km, Viljo Juola ikämiesten 10 km ja Ahti Saari alle 16-vuotiaiden 5 km. Ounasvaaran talvikisoissa Jussi Kurikkala voitti 50 km jo kolmannen kerran, ja Salpausselän 50 km hän voitti hirmuajalla 2.56,44.


















Mauno Kärjä

Mauno Kärjä – omituiset olympiavalinnat
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauno-krj-omituiset-olympiavalinnat.html

Kalajoen Junkkareiden toimintaa pyöräily tuli voimakkaasti mukaan 1940-luvulla ja piirrinmestaruuksia toivat Mauno Kärjä 100 km:llä, Alpo Peltola ja Kaarlo Marttala. Joukkuemestaruuden ottivat Mauno Kärjä, Eero Kärjä, Aaro Aaltonen ja Lauri Suni.
Ensimmäisissä olympiakatsastuksissa 150 km:n matkan voitti Mauno Kärjä. Toisissa olympiakatsastuksissa Hyrylässä Kärjän kohtaloksi tuli rengasrikko 20 kilometrin kohdalla. Kärjä joutui keskeyttämään. Kolmannessa olympiakatsastuksessa Mauno Kärjän pyörä ajettiin todennäköisesti tahallaan hajalle ja Kärjä joutui keskeyttämään. Ylimääräisen olympiakatsastuksen Helsingissä 100 km:n matkalla Mauno Kärjä voitti. Kärjää ei valittu Lontoon olympialaisiin. SM-maantieajossa Mauno Kärjä voitti SM-hopeaa 1947 ja 1950. Kärjä oli Pyöräilyliiton mestaruuskilpailuissa ja mestaruusajoissa toinen 115 km:n matkalla.

Kalajoen Junkkareiden urheiluhistorian ensimmäisen mitalin yleisurheilun Kalevan kisoissa juoksi olympiavuonna Seppo Jokivartio 400 metrin aidoissa Vaasassa pronssia ajalla 58,0. Alkuerissä hän juoksi 56,4, mikä olisi loppukilpailuissa riittänyt toiseen sijaan.

Vuoden -50 alussa Junkkarit kelpuutettiin vielä I-luokkaan mutta taantuma alkoi jo näkyä menestymisessä. Samaan aikaan seura kamppaili suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Vähitellen historian lehti kuitenkin kääntyi. Junkkareihin perustettiin naistoimikunta ja lisäksi NS:n naisvoimistelijat avustivat seuran rahanhankinnassa. Uusia lajeja kuten nyrkkeily ja suunnistus oli tullut seuran ohjelmaan sodan jälkeen ja nämä lajit kehittyivät voimakkaasti 1950-luvulla. Erkki Nikupaavo ylsi jopa SM-mitaleille nyrkkeilyssä. Viisikymmenluvun lopulla seuratoimintaa vaikeutti vetäjien puute. Niinpä vuosilta 1957,1958 ja 1959 ei ole löytynyt edes pöytäkirjoja, joista toiminta olisi selvinnyt.

Onneksi heti 60-luvun vaiheessa alkoi uusi nousukausi. Nuoria urheilijoita alkoi ilmaantua useaan lajiin ja uusina lajeina rynnistivät lentopallo, jääkiekko, painonnosto ja ammunta. Maileri Matti Kiiverin veli Jorma Kiiveri oli 1960-luvulla Pekka Ojalan, Heikki Isopahkalan, Mauri Myllymäen ja Rönnin sisarusten Seijan ja Leilan ohella Junkkarien yleisurheilun nimiä, jotka nousivat ensin alueellisten ja siten valtakunnallisten lehtien otsikoihin.

Jorma Kiiveri oli Kalajoen Junkkarien 1960-luvun ensimmäinen SM-mitaleille yltänyt poikaurheilija. Hän osoitti lahjojaan jo 1965 juosten matalat aidat 15,2. Seuraavana kesänä nuorten SM-kisoista Alajärveltä oli tuomisina pronssimitali ajalla 16,1. Jorma Kiiveri sijoittui nuorten SM-kisoissa pronssille myös vuosina 1967 ja 1968.

Pekka Ojala ylitti kolmiloikassa 14 metrin rajan ensimmäisen kerran 1961 venytettyään 14,08. Pekka Ojalan uran parhaimmaksi hyväksytyksi kolmiloikkatulokseksi jäi 14,96. 10-ottelussa Pekka Ojala sijoittui SM-kisoissa viidenneksi tuloksella 6 329. Pronssimitali jäi vain 100 pisteen päähän.

Kesällä 1967 Heikki Isopahkala voitti A-poikien kuulan Suomen mestaruuden Varkaudessa työnnettyään 16,62. Toisen junioreiden SM-mitalinsa Isopahkala kävi hakemassa kesällä 1969 Inkeroisista. Sillä kertaa hän osallistui 20-vuotiaiden kisoissa hopealle tuloksella 15,09.

















Kauko Alajoki

Kalajoen Junkkarien lentopallo eli parasta menestyskauttaan 1970-luvulla, jolloin seura oli lähes koko ajan kakkossarjassa ja ylti muutaman kerran sen kärkipäähän. Junkkareiden 1970-luvun parhaissa joukkueissa pelasivat Tapio Salmela, Seppo Salmela, Eero Salmela, Ilkka Salmela, Kauko Siermala, Tapani Siermala, Esa Siermala, Juhani Alasuvanto, Heikki Isopahkala, Pauli Piirala, Timo Väre, Jorma Myllylä, Veli Ainali ja Seppo Saarinen. Vaikka joukkueen pelaajat olivat kalajokisia , niin Torvenkylän osuus oli huomattavan suuri.
Lentopallon suosiosta 1970-luvulla Kalajoella osoitti sekin, että Junkkarien A-pojat saavuttivat 1975 SM-hopeaa vain Luolajan Kajastuksen ollessa edellä. Joukkueessa pelasivat Seppo Saarinen, Veli Anttila, Juhani Alasuvanto, Asko Kärjä, Hannu Mäntymäki, Timo Rahkola ja Timo Väre. Heistä Saarinen eteni myöhemmin mestaruussarjaan Oulun Kiskon joukkueessa.
84 A-maaottelun ja satojen mestaruussarjapelien pelaaja Kauko Alajoki lähti taipaleelleen Kalajoelta.
Wikipedia Kauko Alajoki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Alajoki


















Leila Rönn, Laura Kärjä, Mirja Kärjä ja Seija Rönn

Seija Rönn voitti urallaan 19 SM-mitalia. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin B-tyttöjen eli 16-vuotiaiden tyttöjen SM-kisoissa 1968, jolloin hän oli vasta 14-vuotias. Ylivoimainen voitto 300 metrillä ajalla 41,1 oli pienoinen sensaatio. Seija sijoittui 100 metrin juoksussa viidenneksi. Vuonna 1969 Seija Rönn voitti kaksi Suomen mestaruutta. 300 metrillä syntyi aika 40,3 ja 100 metrin voitto tuli ajalla 12,6. Kesällä 1970 Seija voitti B-tyttöjen Suomen mestaruuden sekä 100 että 300 metrillä. Viestijuoksun SM-kisoissa 1969 Kalajoen Junkkarien naisjoukkue sijoittui 4x100 metrin ja 4x300 metrin viestissä neljänneksi. Seija Rönn voitti myös halliyleisurheilun SM-kisoissa B-tyttöjen 60 metriä aikaan 8,0. Ensimmäisen henkilökohtaisen mitalinsa Kalevan kisoista Seija Rönn voitti olympiavuonna 1972, jolloin hän kävi tiukan kamppailun pronssista Riitta Salinin kanssa. Seija voitti pronssin ajalla 55,7. Seija Rönn edusti Suomea lukuisissa maaotteluissa.

Leila Rönn saavutti vuosien 1964-1975 välisenä aikana 12 henkilökohtaista piirinmestaruutta ja 15 viestimestaruutta. Seija Ronn, Leila Rönn, Laura Kärjä ja Mirja Kärjä muodostivat Kalajoen Junkkarien menestyksellisen viestikvartetin.
Yhden nuorten SM-pronssimitalin haki Kalajoen Junkkareille 1970-luvun alussa 10-ottelija Timo Pajala Keuruulta tuloksella 6325.

















Mauri Myllymäki - pituushyppäjä ja urheiluselostaja
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauri-myllymki-pituushyppj-ja.html

Mauri Myllymäki on Kalajoella 1.1.1946 syntynyt pituushyppääjä, joka sijoittui Helsingin EM-kisoissa 1971 pituushypyssä viidenneksi tuloksella 7.85. Suomen mestaruuden hän voitti samana vuonna Oulussa tuloksella 7.73. SM-hopeaa hän voitti Varkaudessa 1968 tuloksella 763. SM-pronssia tuli Kouvolasta vuonna 1970 tuloksella 752. SM-hallikisoista Suomen mestaruuden Myllymäki voitti vuonna 1969 tuloksella 7.42. EM-hallikisoissa Tukholmassa Mauri Myllymäki sijoittui samana vuonna kuudenneksi tuloksella 743.

Kalajoen Junkkarit sai 1970-luvulla Veikko Aholasta Juhani Ojalan ja Matti Kiiverin edellisellä vuosikymmenellä juoksemien 1500 metrin aikojen alittajan. Veikko Ahola voitti B-poikien maastojuoksussa SM-hopeaa. Vuonna 1975 Veikko Ahola voitti nuorten Keuruun SM-kisoissa 1500 metrin SM-hopeaa ajalla 3.55,7. Olympiavuonna 1976 Veikko Ahola juoksi nuorten SM-kisoissa Helsingissä ajan 3.53,25 mikä oikeutti pronssille. Vuonna 1979 Veikko Aholalle kellotettiin Turun Nurmi-Gamesissa aika 3.44,01, mikä riitti kuudenteen sijaan.

Harri Ojalasta kehittyi 1970-luvun lopulta lähtien yksi Kalajoen Junkkareiden valtakunnallinen menestyjä. B-poikien SM-kisoissa 1979 Harri Ojala sijoittui pronssille moukarinheitossa tuloksella 50,32. A-poikien SM-kisoissa 1980 hän sijoittui jälleen pronssille tuloksella 52,90. Nuorten sarjaan siirryttäessä Harri Ojala voitti SM-hopeaa Porista ja Suomen mestaruuden hän voitti Maarianhaminassa 1983 tuloksella 57,92. Harri Ojala oli myös Suomen maaotteluedustajana.

Veli-Matti Mehtälä sijoittui A-poikien SM-kisoissa kiekonheitossa kahtena vuotena neljänneksi. Miesten sarjassa Veli-Matti Mehtälä ylitti niukasti 50 metrin rajan. Kimmo Partanen saavutti moukarissa parhaan sijoituksensa 1983 Joensuussa sijoittumalla B-poikien kisassa viidenneksi tuloksella 48,34. Nuorten SM-kisoissa Mehtälä ja Partanen osallistuivat kiekon joukkuekilpailuun ja yltivät mitalille kaksi kertaa peräkkäin 1986 Savonlinnassa pronssille ja 1987 Salossa tuli Suomen mestaruus.
Tytöistä 1980-luvun puolivälissä Tiina Latukka otteli 7-ottleussa B-tyttöjen SM-kisoissa kolmanneksi pistemäärällä 4297.

1980-luvun alusta lähtien ikäkausiurheiluissa lahjakkuutensa osoittanut ja piiritasolla heti erinomaisesti menestynyt Samuli Sinkkonen paransi ennätystään kesää 1987 seuranneen vuoden aikana seitsemän sekuntia 800 metrillä ja nousi samalla 16-vuotiaiden valtakunnalliselle huipulle. Juostuaan 1987 ajan 204,16 Samuli kiri vaikuttavasti voittoon Helsingin olympiastadionilla alkukesällä 1988 pidetyissä Finlandia Junior Gamesin finaalissa saavuttaen 16-vuotiaiden piiriennätyksen 1.57,20. Samalla Sinkkonen palkittiin näiden suurkilpailujen parhaana poikaurheilijana. Sinkkonen edusti Suomea Tallinnassa käydyssä poikien maaottelussa Viroa vastaan. Sinkkonen tuli kolmanneksi omalla ennätyksellään 1.54,97. Seuraavana vuonna Sinkkonen pudotti ennätyksensä aikaan 1.53,43. Kesällä 1991 Samuli kilpaili ensimmäistä vuottaan nuorten sarjassa ja kiri 800 metrillä SM-pronssille Raahessa. Talvella 1991 Samuli Sinkkonen saavutti 20-vuotiaiden sarjassa SM-hallikisoissa Oulussa toisen sijan 400 metrillä ajallaan 51,16.

Nuoria lahjakkaita urheilijoita on ollut mukana toki muitakin, esim. Tero Löf, Kari Jaatinen ja Aki Haapakoski. Samuli Sinkkonen saavutti yhdessä Haapakosken Antin kanssa 10-ottelun SM:n joukkuemestaruuden poikien 18-vuotiaiden sarjassa.


















Kari Joki-Erkkilä - kuusi paralympia kultaa
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/12/kari-joki-erkkil-kuusi-paralympiakultaa.html
Kalajoen Junkkareita edustanut Kari Joki-Erkkilä osallistui uransa aikana Naganon, Albertvillen ja Lillehammerin paralympialaisiin ja voitti niissä kaikkiaan yhdeksän paralympiamitalia. Paralympiamitaleista kuusi oli kultaista, kaksi hopeista ja yksi pronssinen. Kari on lisäksi voittanut MM-hopeaa ja MM-pronssia sekä yhden Euroopan mestaruuden, kaksi EM-hopeaa ja yksi EM-pronssia. Kari on voittanut kaksi Pohjoismaiden mestaruutta ja 11 Suomen mestaruutta, yksi SM-hopea ja yksi SM-pronssi. Kari Joki-Erkkilä valittiin vuoden vammaisurheilijaksi vuonna 1994. Kari Joki-Erkkilä on Kalajoen kaikkien aikojen menestynein urheilija.














Antti Haapakoski - maailmanmestari
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/antti-haapakoski-maailmanmestari.html

Antti Ensio Haapakoski (s.6.2.1971) on voittanut aitajuoksussa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 1989 ja nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1990. Hän on ollut koko 1990-luvun paras suomalainen pika-aituri. Hän on voittanut kuusi kertaa pika-aitojen Suomen mestaruuden vuonna 1990 Oulussa, 1993 Mikkelissä, 1994 Tuusulassa, 1995 Lapualla, 1996 Tampereella ja 1997 Lappeenrannassa. Hän on voittanut kolme kertaa SM-hopeaa ja kerran SM-pronssia. 60 metrin aidoissa hän on voittanut neljä Suomen mestaruutta ja yhden hopean.

Antti Haapakoski edusti Suomea Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja Atlantan olympialaisissa 1996. Hän edusti Suomea Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991, Stuttgartin MM-kisoissa 1993, Göteborgin MM-kisoissa 1995 ja Ateenan MM-kisoissa 1997. Haapakoski edusti Suomea myös Splitin EM-kisoissa 1990 ja Helsingin EM-kisoissa 1994. Hän on edustanut Suomen 60 metrin aidoissa EM-hallikisoissa Genevessä 1992 ja Pariisissa 1997 sekä MM-hallikisoissa Torontossa 1993 ja Barcelonassa 1995. Parhaimmillaan hän oli EM-kisoissa 1994 kuudes. Haapakosken ennätys 110 metrin aisoissa on juhannuskisoissa 1995 juostu 13,42. Sallittua kovemmassa myötätuulessa Haapakoski juoksi Sestrieressä 1994 ajan 13,26.

Myös tyttöjen puolella on saavutettu menestystä. Annukka Virkkala otti 1991 SM-hopeaa naisten 18-vuotiaiden 200 metrillä sekä SM-hallista pronssia 1992 400 metrillä ja 1993 200 metrillä.
Anni Suvanto ja Satu Santaholma ottivat joukkue Suomen mestaruuden 3 -loikassa 1997. Anna Saari, Mirkka Liimatta, Satu Santaholma, Anni Suvanto SM-viestien 4 x100 aidoissa kolmannen sija. Anni Suvanto ja Satu Santaholma 1998 SM-joukkuehopea 3-loikassa. Sama tyttöryhmä saavutti myös 1999 4 x100 m:llä viestipronssi ja lisäksi myös 4x100 aidoissa niin ikään pronssia.

Anna Saaren henkilökohtaiset menestymiset: Kultamitali 14-vuotiaiden 100m 1996, SM-pronssia pituudessa, SM-kulta 17v. 60 m, kultaa myös 300 m, Kalevan kisat Seinäjoki 1999 hopeaa naisten 100 m, Nuorten SM 1999 17 v, hopeaa 100 m, hopeaa 100 m aidat, SM-hallit Kuopio v. 2000 pronssia 200 m, Nuorten SM-hallit Jyväskylä 19 v hopeaa 60 m eli yhteensä henkilökohtaisia SM-mitaleita 4 kultaa, 4 hopeaa, 2 pronssia. Maaottelumenestys: Pohjoismaiset moniottelut 16 v. hopeaa, Suomi-Baltia - maaottelu kultaa 200 m ja 4x100 m viesti, Suomi-Ruotsi maaottelu tytöt: Kultaa 100 m ja 200m, MM-kisat Puolassa -99 17 v. 100 m 11.sija. 15 v. Juho Kauppila on saavuttanut vuonna 2000 poikien 2000 metrin SM-hopean ja KLL:n mestaruuden.

Vuonna 2001 Kalajoen Junkkareiden ainoan SM-mitalin yleisurheilussa toi M19-sarjan joukkue kolmiloikasta, missä Jussi Heikkilä ja Tuomo Marttala saavuttivat kolmannen sijan.
Vuonna 2007 Kalajoen Junkkarit saavutti historian parhaimman menestyksensä Keski-Pohjanmaan piirin piirinmestaruuskilpailuissa. Yhteensä 89 urheilijaa edusti Kalajoen Junkkareita piirin mestaruuskilpailuissa ja 71 sai mitalin. Yhteensä pm-mitaleita Kalajoen Junkkareille tuli peräti 109 kappaletta. SM-kisoihin osallistui yhdeksän urheilijaa. Mitaleille heistä ylsivät Katri Mustola, Matias Petäjistö, Arto Kokko ja Jukka Kauppila. SM-mitaleita tuli kaikkiaan 13 kappaletta. Jukka Kauppila juoksi kahdeksan SM-kullan lisäksi kaksi Pohjoismaiden mestaruutta. Erika Nevanperä juoksi uudet SE-tulokset T12 sarjan 100 metrillä ja 60 metrin aidoissa.


















Jukka Kauppila ja Martti Vainio

Jukka Kauppilan saavutukset

Maratonjuoksu
2005 Suomen mestaruus 24.9. Ylivieska 2.49,21
2007 Suomen mestaruus 15.9. Ylihärmä 2.45.18

Maantiejuoksu 10 km
2007 Suomen mestaruus 1.9. Lapinlahti 34,46

10 000 m
2006 SM-hopea 6.8. Kuopio 34.46,79
2007 PM-mestaruus 1.7. Århus Tanska 33.50,72
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 35.51,56
2009 PM-mestaruus 28.6. Huddinge Ruotsi 36.51,98

5000 m
2006 SM-hopea 5.8. Kuopio 16.28,32
2007 PM-mestaruus 30.6. Århus Tanska 16.08,94
2007 Suomen mestaruus 11.8. Turku 17.03,63
2008 Suomen mestaruus 5.7. Vaasa 16.02,56
2008 EM-kisojen 4. 30.7. Ljubljana Slovenia 16.28,64
2009 PM-hopea 26.6. Huddinge Ruotsi 16.30,00
2009 SM-hopea 11.7 Jyväskylä 16.49,39
2009 MM-kisojen 4. 30.7. Lahti 16.25,18

3000 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 10.2. Tampere 9.29.1
2010 Suomen mestaruus 14.2. Oulu 9.50,09

3000 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 9.29,13
2008 PM-mestaruus 1.3. Reykjavik Islanti 9.28,51
2008 EM-kisojen 3. 20.3. Clermont-Ferrand Ranska 9.24,43
2009 Suomen mestaruus 15.2. Helsinki 9.24,49
2009 EM-kisojen 4. 26.3. Ancona Italia 9.25,82

1500 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 9.2. Tampere 4.26,14

1500 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 4.29,03
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 4.25,18
2008 PM-mestaruus 29.2. Reykjavik 4.28,57
2008 Suomen mestaruus 6.7. Vaasa 4.25,83
2008 EM-hopea 26.7. Ljubljana 4.31,42
2009 Suomen mestaruus 14.2. Helsinki 4.21,32
2009 PM-hopea 28.6. Huddinge Ruotsi 4.21,32
2009 Suomen mestaruus 12.7. Jyväskylä 4.29,81

Jukka Kauppila/Tilastopaja
http://www.tilastopaja.org/db/fi/atm.php?ID=21532

Vuonna 2008 Kalajoen Junkkareiden urheilijoita osallistui yleisurheilun piirinmestaruuskilpailuihin yhteensä 102 tuoden 120 mitalia. SM-kisoissa mitaleille pääsivät Tuomo Himanka, Arto Kokko ja Jukka Kauppila. Jukka Kauppila saavutti MM-pronssia Ranskan Aubieressä 17-22.3. käydyissä hallikilpailuissa M50 sarjan 3000 metrillä. Lisäksi Jukka Kauppila saavutti kaksi Pohjoismaiden mestaruutta sekä viisi SM-kultaa. Tuomo Himanka saavutti viisi SM-hopeaa pyörätuolikelauksessa. Seuran nuoret saavutti kolme Suomen ennätystä. Erika Nevanperä juoksi uudet SE-tulokset T13 sarjan 200 metrillä, 60 metrin aidoissa ja 200 metrin aidoissa.
















Kuisma Taipale

Junkkareilla SM-mitalimenestystä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoen-junkkareilla-sm.html

Kalajoki mukana maakuntaviestissä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoki-mukana-maakuntaviestiss.html

Kalajoen Junkkarien suunnistuksen ehdoton menestyskausi ajoittuu 1960-luvulle, jolloin Kalajoen Junkkarit menestyi loistavasti arvostetussa Kalevan Rastiviestissä. Vuonna 1960 Kalajoen Junkkarit oli kuudes, ja vuosina 1961 ja 1962 seitsemäs, 1965 neljäs, 1966 toinen ja 1967 neljäs. Vuonna 1966 Junkkareiden joukkueessa suunnistivat Raimo Puskala, Reino Manninen, Erkki Manninen, Pentti Himanka ja Pentti Jaakkola. Kalevi Puusaari saavutti suunnistuksessa 1998 veteraanien MM-hopeaa.


















Kalle Junnikkala

Kalle Junnikkala ylti hiihtosuunnistuksessa 1991 kolmeen Suomen mestaruuteen, ja aikaisemmin jo yhteen joukkuekultaan. Kalle pääsi 1991 MM-valmennettavien eliittiryhmään. Kalle saavutti vuosina 1988 -1991 yhteensä seitsemän Suomen mestaruuskilpailujen mitalia. Piirinmestaruuskilpailuissa Kalle Junnikkala oli syksyyn 1991 mennessä saavuttanut jo 45 mitalia, joista 28 voittoja.
Kalle Junnikkala kuului koko 90-luvun Suomen parhaimmistoon ja monet vuodet myös MM-valmennusryhmään. Hänellä on MM-osakilpailuvoitto, Pohjoismaiden mestaruus viestissä ja pronssi henkilökohtaisessa kilpailussa pikamatkalla. SM-kultaa on 7, hopeaa 4 ja pronssia 6 kpl. Tämän lisäksi on vielä useita MM-edustuksia. Veli-Matti Junnikkala on saavuttanut SM-kultaa ja pronssia.

Kansallista painimenestystä Junkkarien pojat saavuttivat vuodesta 1987 lähtien. 12-vuotias Pekka Mehtälä sijoittui tuolloin viidenneksi poikien vapaapainin SM-kisoissa Porissa. Kalajoen Junkkarien 1980-luvun poikapainin ensimmäisen SM-mitalin väänsi Pekka Mehtälä Alavuudella joulukuussa 1988 vapaapainin mestaruuskilpailuissa. 44-kiloisissa kilpaillut Mehtälä eteni finaaliin saakka, mutta hävisi loppuottelun vain 8-5. Vuoden 1990 kuluessa Kalajoen Junkkarit yltivät KLL:n kisoissa jo kahteen mestaruuteen: Tuukka Saarela oli paras kreikkalais-roomalaisessa ja Antti Mäkelä vapaapainissa ala-asteiden kilpailussa. Lisäksi Ville Lankila oli sarjassaan neljäs. Junkkarien toisen virallisen SM-mitalin saavutti Antti Mäkelä. Hän taisteli pronssille.
1980-luvulla alkanut paini saavutti menestystä 1990-luvulla. Painijoita oli mukana Helsingin suurkisoissa ja Vierumäkicupissa tuoden niistä myös mitalisijoja. Saavutuksena on myös KLL:n mestaruus ym. mitaleita. SM-mitaleille ylsi Pekka Mehtälä saaden hopean ja pronssin. Ja parhaiten menestynyt Antti Mäkelä saavutti 5 SM-mitalia viimeisimpänä SM-kulta 83 kg sarjassa.


















Simo Saari - Kalajoen painonnoston isä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/simo-saari-kalajokisen-painonnoston-is.html

Punttivuosi 2000 toi edelleenkin menestystä Junkkari-nostajille arvokilpailuissa. Eniten arvokisamitaleita KJ:n painonnostolle toi jälleen Heikki Niemi. Heikki voitti nuorten PM-kultaa, 20-ja 23-v-.n SM-kultaa sekä SM-pronssia tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa miesten sarjassa. Arvokisamitalien ansiosta Keski-Pohjanmaan piirin painonnostojaosto palkitsi Heikin Vuoden 2000 parhaana nuorena ja miesnostajana sekä piirin vuoden 2000 painonnostajana. Simo Saari voitti veteraanien SM-kultaa ja lisäksi Simo nosti sarjaansa kaksi veteraanien SE-tulosta. Maria Saari voitti SM-hopeaa tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa naisten kilpailussa. Antti Vihelä saavutti SM-hopeaa nuorten alle 23-v:n sarjassa. Teemu Siipo voitti hopeaa alle 17-v:n poikien SM-kilpailuissa. Keski-Pohjanmaan piiri valitsi Teemun vuoden 2000 parhaaksi poikanostajaksi.

Vuonna 2001 yleisen sarjan piirinmestaruusmitaleita tuli 7, nuorten pm-mitaleita 7 ja poikien pm-mitaleita 7. Simo Saari voitti veteraanien PM- ja SM-kultaa. Maria Saari voitti SM-hopeaa naisten kilpailussa. Heikki Niemi voitti SM-kultaa 23-v:ssa nuorissa, SM-pronssia työnnössä miesten kilpailussa sekä opiskelijoitten SM-kultaa. Oulun lääninmestaruuskilpailuista Hannu ja Heikki Niemi voittivat kultaa, Antti Vihelä hopeaa ja Simo Hietala pronssia. Keski-Pohjanmaan piiri palkitsi Heikki Niemen parhaana nuorena nostajana.

Vuonna 2002 arvokisamitaleja junkkarinostajat saavuttivat jälleen vuonna 2002 usean nostajan voimin. Simo Saari voitti veteraanien EM-kultaa. Heikki Niemi voitti opiskelijoiden mestaruuden lisäksi SM-hopeaa 20- ja 23-v.ssa nuorissa sekä SM-pronssia tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa miesten kilpailuissa.Jari-Matti Niemi voitti SM-kultaa nuorten 20-v:n sarjassa. Pentti Nuorala nosti SM-hopeaa nuorten 20-v:n sarjassa ja Rami Roukala sekä Hannu Niemi saavuttivat SM-pronssia nuorten 20-v:n sarjassa.Miika Antti-Roiko voitti SM-kultaa pokien alle 17-v:n sarjassa. Samassa ikäluokassa Aki Roukala ja Janne Kerola nostivat SM-hopeaa. Piirinmestaruusmitaleita yleisessä sarjassa saavutettiin 7 kpl, nuorissa 6 ja pojissa 5 kpl.
Vuonna 2003 Arvokisamenestystä painonnostajat saavuttivat jälleen edellisvuosien tapaan. Heikki Niemi voitti SM-kultaa nuorten 23-v-.n sarjassa omissa kotikisoissa. Minna Nauha saavutti SM-kultaa tyttöjen alle 17-v:n sarjassa sekä SM-pronssia 20-v:n nuorten sarjassa. Miika Antti-Roiko voitti SM-kultaa poikien alle 17-v:n sarjassa ja SM-pronssia 20-v:n nuorten sarjassa. Heikki M. Niemi voitti SM-kultaa alle 17-v:n pokien sarjassa ja SM-pronssia nuorten 20-v:n sarjassa. SM-kultaa nosti vielä Aki Roukala alle 17-v:n sarjassa. SM-hopeaa nostivat Mari Vähäsarja nuoret 20v, Mikko Siermala nuoret 20-v ja Pentti Nuorala nuoret 20-v. SM-pronssia saavuttivat Janne Kerola 20-v. nuoret, Rami Roukala nuoret 20-v.,sekä Jari-Matti Niemi nuoret 20-v. Piirinmestaruusmitaleita saavutettiin jälleen kaikissa ikäluokissa.

Vuonna 2004 Minna Nauha nosti naisten SM-pronssia Oulussa, 17-v:n SM-hopeaa niin ikään Oulussa ja 20- ja 23-v-.n SM-pronssia Joensuussa. Mari Vähäsarja saavutti 17-v:n SM-hopeaa Oulussa. Miika Antti- Roiko oli vuoden menestyksekkäin painonnostaja. Hän voitti Porissa alle 17-v.-n PM-kultaa, Oulussa 17-v:n SM-kultaa ja Joensuussa 20-v:n SM-hopeaa. Lisäksi Miika osallistui Norjan Stavangerissa alle 17-v:n EM-kilpailuihin sijoittuen 12.sijalle. Miika valittiin jälleen Keski-Pohjanmaan piirin vuoden painonnostajaksi ja parhaaksi poikanostajaksi.

Rami Roukala voitti Oulussa 17-v:n SM-kultaa. Jari-Matti Niemi nosti Joensuussa 23-v:n nuorten SM-hopeaa ja Aki Roukala ja Janne Kerola Oulussa 17-v:n SM-pronssia. Joukkuekilpailussa 17-vuotiaat pojat olivat SM-hopealla ja kokonaisjoukkuekilpailun KJ voitti jo toisen kerran peräkkäin. Lääninmestaruuskilpailuissa nostajat saavuttivat 5 kultaa ja kaksi hopeaa. Yleisen sarjan pm-kilpailuista Kalajoelta tuli 11 mitalia; naiset 1 kulta ja 1 hopea, miehet 4 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia. Nuorten pm-kilpailuista Rautiosta tuli 5 kultaa ja 2 hopeaa. Tyttöjen ja poikien pm-kilpailuista Vetelistä tuli 3 kultaa.














Minna Nauha

Vuonna 2005 Minna Nauha nosti naisten SM-pronssia Tampereella, 17-v:n SM-kultaa Kalajoella ja 20- 23-v:n SM-hopeaa Töysässä.Lisäksi Minna edusti Suomea tyttöjen PM-kilpailuissa Norjan Gjövikissä. Hanna Nauha saavutti 17-v:n SM-pronssia Kalajoella. Jenni Vetoniemi nosti 20-v-.n SM-pronssia Töysässä.

Miika Antti-Roiko oli jälleen vuoden menestyksekkäin painonnostaja.Hän voitti Norjan Gjövikissä poikien PM-kultaa, Kalajoella 17-v:n SM-kultaa sekä edusti Suomea 17-v:n EM-kilpailuissa Bulgariassa sijoittuen 12.sijalle. SPNL palkitsi Miikan vuoden 2005 Suomen parhaana poikanostajana ja Keski-Pohjanmaan piiri valitsi Miikan jälleen vuoden painonnostajaksi.
Rami Roukala saavutti Norjan Gjövikissä 17-v:n PM-pronssia, Kalajoella 17-v.n SM-hopeaa ja Töysässä 20-v:n nuorten SM-pronssia. Jari-Matti Niemi nosti Töysässä 23-v:n nuorten SM-kultaa ja Aki Roukala Kalajoella 17-v:n SM-hopeaa. Janne Kerola saavutti Kalajoella 17-v:n SM-pronssia, Heikki M. Niemi Kalajoella 17-v:n SM-hopeaa ja Töysässä 20- ja 23-v-.n nuorten SM-hopeaa.Joukkuekilpailussa 17-vuotiaat tytöt olivat neljäntenä ja pojat voittivat.
Edellämainittujen lisäksi joukkueessa nosti Iikka Rahkola. Kokonaisjoukkuekilpailun Kalajoen Junkkarit voittivat jo kolmannen kerran peräkkäin ja saivat kiertopalkinnon omaksi. Lisäksi 23-v. nuoret miehet saavuttivat joukkuekilpailussa SM-hopeaa Töysässä. Edellä mainittujen lisäksi joukkueessa nosti Hannu Niemi. Lääninmestaruuskilpailuissa nostajat saavuttivat 4 kultaa ja 1 pronssin. Piirinmestaruuskilpailuista on tullut kaikkiaan 22 mitalia eri ikäluokissa veteraaneja lukuunottamatta. Mitaleista 13 on kultaa, 7 hopeaa ja 2 pronssia. Kalajoen Junkkarit selviytyivät ensimmäisen kerran kautta aikojen seurajoukkueiden SM-finaaliin, johon pääsi viisi Suomen parasta joukkuetta. Sieltä tuli viides sija.

Vuonna 2006 SM-tason mitaleja saatiin kaikissa ikäluokissa. parhaimman menestyksen saavutti Miika Antti- Roiko, joka voitti nuorten PM-kultaa Tanskassa, SM-kultaa 20- ja 23-v:ssa nuorissa , SM-hopeaa miehissä ja lisäksi opiskelijoiden SM-kultaa. Lisäksi Miika oli Suomen edustajana Suomi-Ruotsi maaottelussa.
Maria Saari nosti veteraanien SM-kultaa, Minna Nauha saavutti 17-v:n SM-kultaa sekä naisten SM-hopeaa. Jenni Vetoniemi nosti naisten SM-hopeaa ja 20-v:n SM-pronssia. Rami Roukala nosti poikien PM-hopeaa Tanskassa, 17-v:n SM-hopeaa, 20- ja 23-v:n SM-pronssia sekä opiskelijoiden SM-kultaa.Heikki Niemi nosti miesten SM-pronssia tempauksessa ja Heikki M. Niemi 20-v-.n SM-pronssia.Lisäksi 17-vuotiaat saivat SM-pronssia joukkueella Minna Nauha, Tuomas Laakko, Eemi Apuli, Rami Roukala ja Iikka Rahkola. 20-vuotiaat saavuttivat joukkuekilpailussa SM-pronssia joukkueella Rami Roukala, Miika Antti-Roiko ja Heikki M. Niemi.
Valtakunnallisessa seurajoukkueiden Ykkössarjassa KJ saavuttu 1. sijan joukkueella Miika Antti- Roiko, Rami Roukala, Hannu Niemi ja Heikki Niemi. Nuorisosarjassa KJ sijoittui toiseksi I-joukkueella Miika Antti- Roiko, Rami Roukala, Tuomas Laakko ja Heikki M. Niemi sekä 7. II-joukkueella Minna Nauha, Jenni Vetoniemi, Eemi Apuli ja Niko Ahola. KJ:N III-joukkue sijoittui sijalle 13 joukkueella Hanna Nauha, Tuomas Sumell, Olli Isokääntä ja Jani Heikkinen.
Keski-Pohjanmaan punttimaljan finaali nostettiin joulukuussa Kalajoella ja Junkkarit voitti kilpailun joukkueella Maria Saari, Jenni Vetoniemi, Heikki Niemi, Rami Roukala, Miika Antti-Roiko, Hannu Niemi ja Heikki M. Niemi
Naisten ja miesten pm-kilpailuista nostajat saavuttivat 4 kultaa, 2 hopeaa ja 1 pronssin. 20-v:n pm-kilpailuista tuli 2 kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia sekä 17-v:n pm-kilpailuista 4 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi. Oulun lääninmestaruuskilpailuista nostajat saavuttivat 1 kullan, 1 hopean ja 3 pronssia.

Vuonna 2007 menestyksekkäin nostaja oli jälleen Miika Antti-Roiko, joka saavutti nuorten PM-hopeaa Ruotsin Landskronassa, SM-kultaa 20-ja 23-v. nuorissa Töysässä, miesten SM-hopeaa tempauksessa ja yhteistuloksessa sekä SM-pronssia työnnössä Rovaniemellä.Opiskelijoiden kilpailuissa Porissa Miika nosti SM-kultaa ja lisäksi hän edusti Suomea MM -ja EM-kilpailuissa sekä maaotteluissa.
Minna Nauha saavutti ensimmäisen PM-kultansa 17v:n kilpailuissa Ruotsin Landskronassa. Lisäksi hän voitti 17v:n tyttöjen SM-kultaa Tampereella ja SM-hopeaa 20- ja 23-v. nuorissa Töysässä.
Maria Saari voitti veteraanien SM-kultaa 35 - 39 v. Parkanossa sekä tempaushopeaa naisten SM-kilpailuissa Rovaniemellä.
Hanna - Mari Sumell saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa, SM-hopeaa, 17 v:n tyttöjen kilpailuissa Tampereella ja Jani Heikkinen nosti 17v:n poikien SM-pronssia niin ikään Tampereella.
Joukkuekilpailussa alle 17 v. tytöt ja pojat savuttivat Tampereella SM-pronssia. Joukkueessa nostivat Hanna -Mari Sumell, Minna Nauha, Jani Heikkinen, Olli Isokääntä, Tuomas Sumell, Eemi Apuli ja Niko Ahola.
Ykkössarjassa KJ saavutti 2. sijan joukkueella Miika Antti-Roiko, Mikko Siermala, Hannu Niemi ja Heikki Niemi.
Naisten ja miesten pm-kilpailuista nostajat saavuttivat 4 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia. 20-v:n pm-kilpailuista tuli 1 kulta, 4 hopeaa ja 2 pronssia sekä 17-v:n pm-kilpailuista 3 kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia. Oulun lääninmestaruuskilpailut pidettiin syyskuussa Kalajoella ja sieltä saatiin 3 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia.
Hannu Niemi toimii Keski-Pohjanmaan piirivalmentajana yhdessä lohtajalaisen Mikko Niemen kanssa. He vastaavat piirin nostajien leirityksestä. Hannu Niemi on lisäksi K-P:n piirijaoston varapuheenjohtaja.
Punttikoulutoiminta on jatkunut vilkkaana ja siitä ovat vastanneet Miika Antti-Roiko, Timo Nauha ja Hannu Niemi.














Miika Antti-Roiko on Suomen tämän hetken paras painonnostaja

Vuonna 2008 menestyksekkäin nostaja oli jälleen Miika Antti-Roiko, joka saavutti nuorten 20-v:n PM-kultaa Porissa, miesten SM-kilpailuissa Porissa hopeaa tempauksessa ja kultaa työnnössä sekä yhteistuloksessa. Miika edusti Suomea nuorten EM-kilpailuissa Albaniassa(14. sija) sekä miesten EM-kilpailuissa Italiassa (19.sija). Lisäksi hänellä on maaotteluedustuksia.

Minna Nauha nosti PM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Porissa. Lisäksi Minna saavutti SM-kultaa 17 v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja 20-ja 23-v:n kilpailuissa Kalajoella. Yleisissä SM-kilpailuissa Porissa Minna nosti tempauksessa hopeaa, työnnössä ja yhteistuloksessa pronssia. Minna edusti Suomea II-joukueessa maaottelussa Suomi-Uusi-Seelanti.
Pitkänlinjan "junkkarinostaja" Maria Saari nosti jälleen SM-kultaa veteraanien 40-44 v.n sarjassa Äänekoskella.

Hanna -Mari Sumell saavutti SM-kultaa 20- ja 23-v.n kilpailuissa Kalajoella, SM-hopeaa 17-v:n tyttöjen kilpailuiss Rovaniemellä sekä peruskoululaisten mestaruuden Töysässä.
Hanna Nauha saavutti SM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja peruskoululaisten mestaruuden Töysässä.

Eemi Apuli nosti PM-pronssia 17-v:n PM-kilpailuissa Porissa, sekä SM-hopeaa 17-v:ssa Rovaniemellä. Lisäksi hän saavutti pronssia peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa Töysässä.
Santeri Rahkola saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa SM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja oli neljäs perukoululaisten mestaruuskilpailuisa.
Mikko Siermala nosti SM-hopeaa 23-v:n sarjassa kotikisoissa Kalajoella. Niko Ahola saavutti SM-pronssia 20-v:n kilpailuissa Kalajoella ja SM-hopeaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä sekä hopeaa peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa. Jani Heikkinen nosti peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa hopeaa ja oli neljäs Rovaniemellä 17-v:n SM-kilpailuissa.

Joukkuekilpailuissa 17-v. tytöt ja pojat saavuttivat SM-kultaa (Hanna Nauha, Hanna-Mari Sumell, MinnaNauha, Santeri Rahkola, Eemi Apuli, Niko Ahola ja Jani Heikkinen). 20-v:lle tuli SM-hopeaa( Hanna-Mari Sumell, Minna Nauha, Tuomas Sumell, Eemi Apuli ja Niko Ahola) ja 23-v:n joukkue saavutti SM-pronssia( Hanna- Mari Sumell, Minna Nauha, Tuomas Sumell, Jani Heikkinen, Eemi Apuli, Joni Ahola, Olli Isokääntä ja Mikko Siermala)

KJ:n joukkue voitti Suomen ykkössarjan jälleen kerran joukkueella Miika Antti-Roiko, Mikko Siermala, Heikki Niemi, Hannu Niemi ja Eemi Apuli. Nuorisosarjassa saavutettiin II-sija joukkueella Miika Antti-Roiko, Eemi Apuli, Niko Ahola ja Joni Ahola.
Piirinmestaruuskilpailuissa naiset ja miehet nostivat yhteensä 10 mitalia; 5 kultaa, 2 hopeaa, 3 pronssia.20-v:n pm-kilpailuista tuli 12 mitalia; 8 kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi seka 17-v:n pm-kilpailuista 9 mitalia; 6 kultaa ja 3 hopeaa.Oulun lääninmestaruuskilpailut pidettiin Oulussa . Siellä saavutettiin 10 mitalia; 5 kultaa, 2 hopeaa ja 3 pronssia.
Kalajoen Junkkarit voitti jälleen K-P:n punttimaljan joukkueella Minna Nauha, Satu Ahola, Heikki Niemi, Eemi Apuli, Miika Antti-Roiko, Hannu Niemi ja Mikko Siermala.



















Jussi Jokinen on junkkarikiekkoilun kirkkain tähti

Kalajokisen jääkiekkoilun historiaa
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/kalajokisen-jkiekkoilun-historiaa.html

Kuplahalli, tekojäärata ja jääkiekkohuumaahttp://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/kuplahalli-tekojrata-ja-jkiekkohuumaa.html

Taloudellisia vaikeuksia ja valmentaja Virosta
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/taloudellisia-vaikeuksia-ja-valmentaja.html

Jan Jasko Kalajoelle ja päätös jäähallin rakentamisesta
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/jan-jasko-kalajoelle-ja-pts-jaahallin.html

Lähdeaineisto: Lauri Järvisen kirjat, Kalajoen Junkkarien toimintakertomukset, omat aineistot