sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Make Uosikkinen – unelma kullasta


Voimistelu kuului Helsingin 1940 toteutumatta jääneiden olympiakisojen odotetuimpiin suomalaislajeihin. Yksi vahvoista ennakkosuosikeista oli Martti ”Make” Uosikkinen. Kohtalo puuttui kuitenkin asiain kulkuun: voimistleijan tie päättyi talvisodan Kollaalle, muutamaa päivää ennen rauhansopimusta.

Martti Uosikkinen oli monipuolinen urhelijalahjakkuus, vaikka 1940-luvun koulu- ja opiskelijapiireissä telinevoimistelu vetikin lopuolta pisimmän korren. Vartaloltaan Make oli lyhyt ja vanttera, joukkuekuvissa hänen paikkansaoli aina viimeisenä rivissä. Urheilumuodon valintaa vaikutti ratkaisevasti pääsy yliopiston voimistelulaitokselle, josta kuopiolaisnuorukainen valmistui voimistelunopettajaksi. Viimeiseksi virkapaikaksi jäi Sortavala.

Makea kiinnosti nuoruusvuosina myös hiihtourheilu, olihan vanhempi veli Eelis voittanut mestaruuksia ja suurkilpailuja yhdistetyssä, jossa pikkuvelikin ylsi SM-mitaleille. Alppilajit tekivät 1930-luvun lopulla tuloaan Suomen ja erikoisesti Kuopioon Puijolle. Uosukkisen veljekset olivat uranuurtajia aikana, jolloin pujotteluakin vielä kutsuttiin ”mtkamäenlaskuksi”.

Suomen nuorten mestaruuden voimistelussa voittaminen 1927 tiesi Uosikkisille pääsyä olympiavalmennettavien joukkoon. Kehitys kulku nopeasti, viimeisissä karsinnoissa Pälkänellä Uosikkinen pesi koko muun joukon. Amsterdamissa hän sai tuntumaa olympiatasolle 19-vuotiaana, mutta pieni epäonnistuminen jätti Maken 23:nnelle tilalle. Rekillä hän oli ollut 16.s.
Olympiavuoden SM-kilpailussa tulokas voitti hypyn ja rekin. Uosikkisesta tuli näin v. 1930 ensimmäisen kerran yleismestari,

Toiselle olympiamatkalleen Martti Uosikkinen lähti kaukaiseen Los Angelesiin v. 1932 osoitettuaan ensin kykynsä kaikissa karsinnoissa ja Oriveden leirillä. Kisoissa ohjelma vietiin läpi viiden miehen joukkuekilpailuna, jossa neljän parhaan suoritukset huomioitiin pisteissä. Telinemitalit ratkaisiin ensi kerran eri kilpailuina. Maken paras teline oli hevonen, mutta eirkoiskilpailuun eikuudes sija vielä riittänyt. Suomi saavutti ensimmäsien joukkuepronssinsa, Make itse oli 15.s.

Vuodesta 1935 Uosikkinen kuului joa maailman parhammistoon. Hän oli Budapestin MM-kisoissa kahdeksas ja oli tietenkin pronssia voimistelleen joukkueen jäsen. Berliinin Dietrich-Eckartin areenalla Make oli noussut jo 12-ottelun viidenneksi. Suomi sai – taas kerran – joukkuepronssia. Saksa ja Sveitsi olivat vielä meikäläisten edellä, mutta Los Angelesin parhaat Italia ja Yhdysvallat pysyivät takana.

Telinekilpailussa Uosikkinen oli lähellä henkilökohtaistakin mitalia lempitelineellään hevosella. Sen voitti Frey, ja Sveitisin Albert Bachmann vei pronssin mahdollisimman niukast eli 0,001 pistettä ennen Makea, jonka voimistelu oli joukkukisassa kärsinyt tuomarien tulkinnoista. Hypyssä Uosikkinen oli kuudes, rekillä seitsemäs, permannolla kahdeksas ja nojapuilla yhdestoista. Saksalais-sveitsiläsien rintaman mursivat vain Ale Saarvala ja tsekki Alois Hudec kultamitalleillaan rekillä ja renkailla.

Vuonna 1938 Uosikkinen oli parhaimmillaan: hän voitti Suomen mestaruudet hyppyä lukuunottamatta kaikissa lajeissa sekä tietenkin yhteiskilpailussa. Maaottelussa Saksaa vastaan hän löi Schwarzmannin ja 1939 Sveitsiä vastaan maailmanmestari Mackin. Puuttui enää vain olympiamenestys, joka silloin tuntui vain ajan kysymykseltä.

Talvisotaan Martti Uosikkinen lähti ensimmäisten joukossa. Maan itsenäisyystaistelu ohitti urheilun. Ainoan mahdollisen tehtävänsä mestari etsi Kollaanjoenn etulinjoilta JR 34:n komppanianpäällikkönä.

Martti Uosikkinen
Sankariluutnantti

Nuoret vänrikit maksoivat raskaimman laskun
http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120410647670_ts.shtml
Sotahistoriaa

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 951-30-8902-9

Ei kommentteja: