sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Julius Saaristo -hänestä alkoi hegemonia



-Pois alta, Saaristo heittää! Huudot kävivät tutuiksi Suomen maassa Tukholman Olympiakisojen jälkeen. Julius Saaristo oli aloittanut suomalaisen keihäshegemonian luomisen. Keihäänheiton olympiavoittajasta tuli niin unnettu, että hän voitti Suomen Urheilulehden lukijaäänestyksensä itsensä Hannes Kolehmaisen. Mutta helposti ei olympiakullan sankaruutta voitettu, vaikka suomalaiset olivat jo edellisenä vuonna asettaneet toiveensa vantteraan tamperlais-viipurilaiseen nuoreen mieheen. Saaristo oli v. 1911 ensimmäisenä heittänyt keihästä yli 60 metriä.

Suomesta oli järjestäjille tarjottu koivukeihäitä, mutta heittopaikalle kiikutettiin vain iso läjä saarnikeihäitä. Niiden löysyys tiedettiin, saarnikepit väpättivät ilmassa kuin pahaiset niitä kunnolla lentämään. Ruotsalaiset olivat päättäneet opettaa itänaapureitaan kovalla kädellä. Kilpailun alkukin myöhästyi yllättäen tunnilla ja kas kummaa, kilpailuun löytyi yksi koivukeppi. Sitä tietenkin sai käyttää vain Eric Lemming.

Lemming voitti miten tahtoi, hänen ME-kaareensa kertyi mittaa 60,64. Saaristo jäi puristelemaan nyrkkejään kahden metrin päähän. Kolme päivää myöhemmin Lemming oli kuitenkin hukannut teränsä. Molempien käsien kilpailussa hän oli kesy tai sitten hän ei pitänyt ”moniottelua” arvossa. Ehkä tässä oli selitys Saariston viimeiselle paremman käden heitolle, jossa hän sai käyttää Lemingin koivukeppiä. Tällä viimeisellä yrityksellä Saariston keihäs kaarsi komeaan ME-lukemaan 61,00, joka lienee ollut Lemmingille kova pala.

Koska Saaristo oli vielä ylivoimaisempi huonomman käden heittäjänä (ME 52,42 v. 1919), hän voitti yhteiskilpailun yli kahdella metrillä. ME 109,42 oli kova, sillä kylmästi neljänneksi tiputettu Lemmin ei saanut edes 100 metrin rajaa rikki. Kolmoisvoiton hakkineet suomalaiset osoittivat tutun aitoja keihäsmiesten piirteitä, sillä he eivät enää katsoneet tarpeen jatkaa kilpailua. Varsinaisessa finaalissa olisi kolme parasta saanut vielä heittää kolme kertaa.

Julius Saaristo oli hvä, vahva heittäjätyyppi (181 cm, 81 kg) ja hänen harjoitustaustansa kelpaisi malliksi tänäkn päivänä. Saaristo innostui yleisurheilusta 12-vuotiaana. Hän lähti mukaan rautatieläisten urheiluseuran Tarmon harjoituksiin. Pian Saaristo harjoitteli kaikkia yleisurhielulajeja ja pelasi ahkerasti kuningaspalloa.
  • Mitään erityistä ohjelmaa minulla ei ollut, harjoittelin täysin omaan resepteni mukaan. Keihääseen kehitin oman tyylinkin, muisteli Saaristo, jonka kansallinen läpimurto oli totta 19-vuotiaana 1910.

Kovin nopsasti Saaristo ei kuitenkaan kehittynyt, sillä heitettyään v. 1907 ennätyksekseen 39.54, kaksi vuotta myöhemmin tilastoista läytyy tulos 44,44. Vuonna 1910 Saaristo kypsyi ME-tasolle. Ensimmäisellä kilpailumatkallaan Tukholmassa Saaristo voitti keihään yhteistuloksella 95,03, huonommalla kädellä heitetty 46,47 oli peräti ME.
Vuosina 1913-18 Saaristo oleskeli Saksassa ja kilpaili vähän. Kesäkuussa 1913 hän kärsi ainoan tappionsa hävitessään Prahassa Unkarin Mor Koczanille tuloksella 55,87.

Palattuaan Suomeen pitkältä opiskelu- ja sotaretkeltään, Saaristo pystyi v. 1919 taas voittamaan Suomen mestaruuden komella yhteistuloksella 111,46. Anterverpenin olympiakisoihin Saaristo lähti, kun kutsu kuului. Jääkärikapteeni Saaristo oli vallinaisesti valmistautunut, mutta heitti ennätyksensä 63,39,5 ö ja varmisti puolen sentin erolla Viron Alensander Klumbergiin Suomen nelosvoiton.

Saaristo lopetti kilpailemisen vasta 1925. Vuonna 1923 hän paransi Goteborgin kisojen karsinnassa vielä yhteistuloksen ennätystään lukemiin 112,39. Göteborgissa hän otti nuoremmilta luulot pois heti ensimmäisellään 68.07. Saaristoa pidettiinkin vielä Pariisin kisojen kovana miehenä, mutta Göteborgin pitkä heitto säski kyynärpään eikä hän Pariisin karsinnoissa kyennyt parempaan kuin 55,80:een.

Julius Saaristo

Julius Saaristolle olympiakultaa Tukholmasta
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/saaristolle_olympiakultaa_tukholmasta_4772.html#media=4782
Tukholman olympialaiset 1912
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tukholman_olympialaiset_1912_30954.html#media=30959
Suomen urheilumuseo

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

Ei kommentteja: