Rauno Mäkinen Melbournen
1956 olympiavoitttajana, vierellään voiton ratkaisijat.
Paini on kimurantti laji.
Usein ei riitä, että hoidat itse homman hyvin. Tuomareiden
tutkimattomat aatokset johdattavat monesti molskin miehet
tilanteeseen, jossa ratkaisu ei ole omissa käsissä. Näin kävi
pispalalaiselle poliisille Rauno Mäkiselle olympiaväännöissä
Melbournessa 1956. Silloin kun kultamitalin kohtalo ratkaistiin
Mäkinen oli hermostunut mies, katsomon puolella.
Kreikkalais-roomalaisen painin höyhensarjan (62 kg) mitalijärjestys
selviäisi ottelun Imre Plyak (Unkari) – Roman Dzneladse
(Neuvostoliitto) aikana. Jos neuvostoliittolainen voittaa jää
Mäkinen kolmanneksi, jos Polyak saa pistevoiton on Mäkinen
kultamitalisti, jos Polyak kastaan Dsneladsen selälleen on
ukarilainen ykkönen.
Neljä vuotta ennen
Melbournen jännitysnäytelmää Rauno Mäkinen oli jo puristanut
olympiamatolla Helsingissä – tuollooin vapaassa painimuodossa.
Helsingissä Mäkinen oli ensikertalaisena hienosti kuudes, mutta
itsenäisyyspäivänä 1956 Melbournen Exhibition Buildingin suojissa
ei vanhoja muisteltu. Unkarilainen Polyak aloitti räväkästi.
Dzneladsen joutui mattoon ja Pustan poika pyöräytti viiksekästä
vastustajaansa puolinelsonilla ja perään kokonelsonilla. Dzbeladse
oli hilkulla käydä selällään, mutta selviää ahdingosta
vatsalleen. Mäkinen ei enää kestä katsoa, vaan siirtyy käytävään.
Unkarin Polyak rynni
rajusti.Kansannousun tuoreet tapahtumat antoivat ylimääräisen
latingin heimoveljelle, joka riepotti umpiväsynyttä
neuvostoliittolaista. Mutta selätystä ei tullut, ja ajan kuluessa
kohti loppua nousi kultamitalitoivo suomalaisten mielissä. Mäkinen
tuli käytävältä ja näki ottelun päättyvän unkarilaisen
pistevoittoon. Rauno Mäkinen oli ikionnellinen ja riemua vielä
lisäsi, että kämppäkaveri ”Köpi” Lehtonen otti seruaavassa
loppuottelussa hänkin kultamitalin.
Ennen kisoja Mäkinen ja
Lehtonen olivat joukkueen mustia lampaita. - Siellä oi kuukausi
aikaa perillä ja tottahan me Köpin kanssa lähdettiin illalla
kenguruita katteleen. Mutta joukkueenjohto ei siitä tykänny ja
antoi rangasituksensa, poistumiskieltoa.
Rauno Mäkinen oli
teräshermoinen kilpailija, aina parhaimmillaan suurkisoissa.
Roomassa 1960 Mäkiseltä murtui kolmannessa ottelussa kaksi
kylkiluuta ja lupaavasti alkaneet kisat päättyivät siihen.
Rauno Mäkinen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti