Kahdesti on joutsenolainen
sähköasentaja jäänyt niukasti neljänneksi yhdistetyn
olympiamittelöissä. Ja näin näyttää käyvän myös vuoden 1958
Lahden MM-hiihdoissa. Mäkiosuuden jälkeen sijoitus on vasta
kolmastoista, mutta hiihto-osuudella Paavo Korhonen etenee kuin
lentäen. Hän tekee uskomattomasta totta ja nousee hurjan hiihtonsa
jälkeen maailmanmestariksi 0,7 pisteen turvin. Ikuisesta nelosesta
tli kotiyleisän edessä vihdoin voittaja.
Paavo Korhonen nousi
yhdistetyn kilpailijoidemme kärkijoukkoon jo 20-vuotiaana
nuorukaisena 1948. Oman ikäluokkansa Suomen mestaruuden lisäksi
Korhonen voitti samana vuonna miesten sarjan Puijolla ja sijoittui
Salapausselällä kolmanneksi. Paavo Korhosen suurkisaura alkoi Oslon
talviolympiakisoissa vuonna 1952. Siellä hän onnistui hyvin
heikommassa lajissaan mäessä sijoittuen kuudenneksi. Vaikka
Korhonen oli hiihto-osuudella peräti toiseksi nopein, niin
tasaisessa kilvassa hän sai todeta jääneensä neljänneksi vain
1,6 pistettä pronssimitalista.
Falunin MM-mittelöissä
1954 Paavo Korhonen ei ollut parhaimmillaan ja sijoitus oli pettymys,
12.s. Cortinan talviolympiakisoissa 1956 historia toisti itseään.
Mäkiosuuden 17:nneltä sijalta Paavo Korhonen aloitti hurjan nousun,
mutta neljän vuoden takainen neljäs sija toistui jälleen. Eroa
pronssiin jäi vain 1,2 pistettä. Hiihdossa Korhosta nopeampi oli
vain olympiavoittaja Norja Svenne Stenersen.
Lahden MM-vuonna 1958
Paavo Korhonen oli 29-vuotias ja suunnitteli jo uransa lopettamista.
Kotikisat saivat joutsenolaiseen kuitenkin uutta intoa,
MM-katsastuksissa Korhonen jäi kuudenneksi, mutta varmana
kilpailijana hänet valittiin kisoihin. Joissakin piireissä Korhosen
valintaa arvoteltiin kitkerin sanoin.
Mäkiosuuden jälkeen
Korhosen tilanne näyttikin varsin hankalalta, sillä
hiihto-osuudelle lähdettäessä hän oli vasta 13.s.
Mutta kotilaiduilla Paavo
Korhosen meno oli vastustamatonta. Joutsenon mies kiiti pitkin latua
kuin nuoruutensa päivinä. Niinpä nyt vuorostaan Sverre Stenersen
joutui toteamaan Paavo Korhosen lennokkaan vauhdin liian kovaksi. Kun
hiihdon jälkeen alkoi kiivas pistelaskenta, niin suomalaiskatsomon
riemuksi saatiin todeta, että Paavo Korhonen oli noussut 13:nnelta
sijaltaan maailmanmestariksi vain 0,7 pisteen turvin ennen ”varmana
voittajana pidettyä” Sverre Stenerseniä. ”Ikuinen nelonen”
Paavo Korhonen kirkasti kruununsa sopivasti kotilyleisön edessä.
Paavo Korhonen osallistui
kolmansiin olympiakisoihinsa vuonna 1960 Squaw Walleyssä. Siellä
hän sijoittui yhdeksänneksi. Maailmanmestari Korhonen toimi kisojen
avajaisissa Suomen joukkueen lipunkantajana. Korhonen kuuluti Suomen
yhdistetyn kilpailijoiden kärkikaartin viitisentoista vuotta. Vielä
vuonna 1962 hän sai SM-kisoissa viides.
Menestykkään uransa
aikana Paavo Korhonen voitti kaiken muun paitsi oympiamitalin.
Salpausselan Korhonen valloitti 1954, Holmenkollenin ykkönen hän
oli 1957, Pujolta voitot tulivat vuosina 1948 ja 1956 sekä
Ounasvaaralta vuosina 1952 ja 1957. Lisäksi hän sijoittui näissä
kisoissa useita kertoja kärkikolmikkoon.
Paavo Korhonen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti