Lahden Radiomäen kenttä,
syyskuun loppu 1961; somerolainen liikunnanohjaaja Pentti Nikula
ylittää seiväshypyssä 451 ja parantaa viidellä sentillä
terässeipään ennätystään. Parannus on pieni mutta enteellinen.
Urheilun Kuva-Aitan
päätoimittaja Pentti Vuorio näki amerikkalaisessa
Track&Field-lehdessä ylhäältä päin kuvatun lasikuituhypyn
vuoden 1961 alussa. Vuorio lähetti Juhani Melartinin Pajulahteen
kysymään valmentaja Valto Oleniuksen mielipidettä. Olenius
oivalsi, että lasikuidussa saattaa piillä yllätyksen mahdollisuus.
Oleniuksen hoputuksesta lasikuituja oli Suomessa jo kevätalvella
1961, mutta vielä Maailmankisoissa kesäkuussa meikäläiset eivät
saaneet niihin otetta. Olenius ei kuitenkaan luovuttanut.
Nikula kävi Itä-Berliinin
hallikisoissa helmikuussa ja ylitti 471. Se oli hänen kansainvälinen
läpimurtonsa, jota ulkoratojen EE-mies (470) Manfred Preussger
katseli suu hämmästyksestä auki.
Toukokuun 5. päivänä
ennatysjahti aloitettiin Radiomäen kentällä. Maassa oli vielä
lunta, mutta Olenius ratkaisi pulman rakennuttamalla puuradan. 472,
mutta hyppypaikasta nousi sellainen hälym ettei SUL tohtinut esittää
tulosta Euroopa ennätykseksi.
Sama se, pian EE nousi
lukemaan 475 ja ennen juhannusta oli takana jo neljä EE-hyppyä.
Joukossa oli myös yksi ME:n ylitys 15. kesäkuuta
Olympiastadionilla, mutta se meni myttyyn silloin vielä voimassa
olleen säännön vuoksi; seiväs ei saanut kaatua hyppääjän
persääs alustulopaikan puolelle. - Se oli minulle valtava pettymys.
Ennen tilanteen nollaamista vaivuin henkisesti aivan maanrakoon,
kertoi Pentti Nikula.
Kauhavalle juhannusaattona
mennessään Nikula oli kuitenkin sataprosenttisen varma, että nyt
…. tai ei koskaan. Kauhavan hiilimurskan ei ollut kaksinen, mutta
494 ylittyi kolmannella hypyllä; pian ME:lle hurrattiin
juhannuskokkoilla ympäri Suomen.
Ennen Belgradin EM-kisoja
syyskuussa Nikula ennätti kilpailla 34 kertaa. Belgradin hyppypaikka
muistutti kynnöspeltoa ja Kauko Nyström ihaili jälkeenpäin
Nikulan fiksuutta, kun tämä juoksi vauhtinsa muiden tekemän uran
vieressä ja siirtyi vasta ennen kuoppaa radan keskelle. Nikula
ylitti 480 ja oli vähällä päästä 495. - Olin liian
ylivoimainen. En kokenut Euroopan mestaruutta suureksi voitoksi,
kertoi Nikula.
EM:n ohi ajaa 2.
helmikuuta 1963 Pajulahdessa pidetty kilpailu, jossa rima jäi
510:een. - Vaikka hallikisoja ei silloin noteetattukaan, tulos oli
urani ehdoton huippukohta. Nikula sanoi.
Pentti Nikula
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti