Pikkuruisen 6500 asukkaan
italialaiskaupungin suururakka, talviolympiakisat olivat edenneen
lähes kommelluksitta päätöspäiväänsä. Pahasta yleisökadosta
kärsineet kisat saivat helpotusta mäkiklpailusta, kun 20 000
ihmistä taivalsi Trampolino Italia-mäen äärelle. Omia toivoja ei
ole, mutta asiasta jotian tietävät osaavat kertoa huimia juttuja
aerodynaamisen tyylin keksineistä hurjista suomalaisista. Ovat
kuulemma hioneet tyyliään vielä lsiää sitten menestyksekkään
MM-Falunin 1954 ( 1. Matti Pitkänen, 2. Veikko Heinonen).
Tämä pitää paikkansa.
Neljä kilpailussa mukana olevaa sinivalkopipoista mäkikotkaa, Antti
Hyvärinen, Aulis Kallakorpi, Eino Kirjonen ja Hemmo Silvennoinen
ovat harjoitelleet kesällä valmentaja Lasse Johanssonin mökillä
20 m.n mäessä uimahousut jalassa ja lenetänet kylmäpäsiä
sukelluksia järven kädet reisissä kiinni.
Kilpailun toinen kierros
Cortina d ´Ampezzossa 5. helmikuuta on edennyt kilpailijaan numero
21, joka on Antti Hyvärinen, Suomi. Hyvärinen on avauskierroksen
jälkeen 3,5 pisteen päässä kilpaa johtavasta Itä-Saksan Harry
Glassista ja on kolmantena. Oslossa 1952 Hyvärinen oli ensimmäisen
kierroksen jälkeen myös kolmantena, mutta silloin 19-vuotias lupaus
putosi neljä sijaa haettuaan epätoivosesti vauhtimäessä
rinnakkaisista laduista sitä kaikkein luistavinta ajolinjaa.
Hyvärisellä on takanaan
jo yksi tähtihetki kisoissa, sillä avajaisissa Cortinan
Maion-stadionilla hän kantoi ryhdikkäästi Suomen lippua. Nyt
uuteen tähtihetkeen tarvittaisiin samanlainen hyppy kuin kUopion
olympiakarsinnoissa, joissa Hyvärisen lento arvioitiin lähes
täydelliseksi. Lähtölavaa oli alennettu, sillä mäen kriittinen
piste on 72 m ja Harry Glass sekä Aulis Kallakorpi liitivät 1.
kierroksella peräti 83,5 metriä.
Yleisön kohina kantautuu
Antti Hyvärisen korviin, kun hän tekee ratkaisevan päätöksensä
lähteä liukuun. Hyppyrin noka on perin hankala, nokka ilkkkui
tavallista enemmän alaspäin, eikä antanut myähästyjälle tai
hosujalle mitään anteeksi. Hyvärinen ei ole kumpikaan, vaan
selkäytimestä lähtee ponnistuskäsky sentilleen oikealla kohdalla.
Ilmalento on kaunis. Sukset ovat kuin yhtä puuta, valkoiset
hansikkaat liimautuvat tummiin reisiin.
Alastulossa pieni
kauneusvirhe – jalat ovat hivenen liian kaukan toisistaan. Lapsena
murtunut nilkka sai Hyvärisen alitajuisesti varomaan, ja siitä
johtui tuo yhden kaikkien aikojen legendaarisimman hypyn ainoa
pikkumiinus. 84 metriä, kilpailujen pisin leiskaus. Ja pisteitä
tulee 18,5, 19, 18, 17,5, 19. Mutta vielä on jännitettävää,
sillä tornissa ovat tulossa saksalaiset Max Bolkart ja Harry Glass
sekä Kuusankosken monipuolisuusmies Aulis Kallakorpi – mäenlaskun
ja lisäksi voimistelun ja uimahyppyjen olympiavalmennettavia.
Bolkart jää neljänneksi.
Glass tekee historiaa ja ottaa Itä-Saksan ensimmäisen
olympiamitalin, pronssia. Kallakorpi taitelee 80,5 m ja varmistaa
kaksoisvoiton Suomelle. Antti Hyvärinen on Suomen ensimmäinen
mäkihypyn olympiavoittaja. Kultamitalinsa hän saa Maion-stadionilla
erikoisissa seremonioissa, joissa stadion ensin pimennetään ja kunn
palkittavat nousevat hämyssä korokkeelle, pamahtavata
valonheittäjät yhtäkkiä päälle. Silmät sirrillään kumartavat
suomalaispojat ottamaan vastaan mitalinsa.
Antti Hyvärinen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti