Elis Johan Ask syntyi
Helsingissä 10. huhtikuuta 1926 talossa, jonka tontilla sijaitsee
nykyään Venäjän tasavallan suurläehtystö. Lapsuutta olivat
hyvät haltijat hallinneet, sillä lähtö maailmalle tapahtui sanan
täydessä merkityksessä pohjalta. Kotioloissa ei ollut kehumista.
Alkoholisti-isä kierteli maailman merillä ja äiti yritti hoidella
kolmilapsista perhettä. Askille itselleen on alkoholi pysynyt
kauhistuksena. Hänen mielestään pikkuisen maistava on juoppo ja
peräti juovuksissa oleva jo valmis alkoholisiti.
Elis Askista olisi
saattanut tulla huippu-urheilija lähes lajin kuin lajin piirissä,
mutta hän sattui valitsemaan nyrkkeilyn. Palkntoja tuli kyllä
yleisurheilusta, mäkhypystä ja varallisuuden tehtyä mottoripyörän
hankinnan mahdolliseksi, myös rata-ajosta. Helsingin Tarmo oli
1940-luvun tunnetuimpia nyrkkeilyseuroja ja sen valmentaja Arvi
Lehtevä ohjasi pienikokoisen ”Negrun” aluksi heti lupaavalle
amatööriuralle. Maaottelut Ruotsia vastaan ja vakuuttavat voitot
SM-kehässä antoivat jo näyttöjä tulevaisuudesta.
Tavoitteena oli silti koko
ajan ammattilaisuus eikä siinä odoteltu enempää vuoden 1947 EM-
kuin vuoden 1948 olympianyrkkeilyjäkään. Jälkimmäisissä Ask
kyllä Lontoossa oli avustaen sivutöinään Suomen joukkuetta.
Päätehtävänä oli samoihin aikoihin White Cityn stadionilla
hankittu 8 3rän ratkaisematon Australian kokenutta Eddie Milleriä
vastaan.
Tilaisuus jätti
olympiatouhut varjoon, sillä paikalla oli 48 000 katsojaa, kun
Englannin Freddie Mills voitti raskaan keskisarjan MM-tittelin
amerikkalaiselta Gussi Lesnevishilta. Tätä ennen oli Ask ehtinyt jo
iskeä itsensä Göteborgin vaativan ja myös asiantuntevan
nyrkkeily-yleisön sydämiin.
Joulukuussa 1946 paitansa
20 vuoden ikäisenä riisunut suomalainen oli ehtinyt käydä ja
voittaa vasta kymmenen ottelua, kun Ahlqvist otti riskin. Hän
kutsui Göteborgin Messuhalliin Ranskan mustalaisen Theo Melinan
Askia vastaan. Tämä oli parin vuoden takainen kääpiösarjan
Euroopan mestari ja ehtinyt urallaan jo 96 otteluun. Näistä Melina
oli hävinnyt vain 17 ja tyrmännyt koleeem edellistä
vastustajaansa. Nyt maaliskuussa 1948, vastaan tuli lapsellisen
näköinen suomalainen. Sen ottelun paikalla olleet muistavat
pitkäään, ja siin Ask otti yhden koko uransa arvokkaimman voiton.
Ottelu alkoi rajusti eikä
Aski ottanut ainuttakaan taka-askelta. Toisessa erässä Melinan
vasen koukku poskipäähän pudotti Elikseltä pari hammasta, mutta
siitä lähtien ranskalainen oli ottavana puolena. Hänen
silmäkulmansa turposi erä erältä,ja kuudennen erän jälkeen
ranskalaisen avustajat luovuttivat välttääkseen uhkaavan
tyrmäystappion.
Voitto avassi
suomalaiselle tien Englannin ja vuotta myöhemmin myös USA:n kehiin.
Teh Ring-lehti nosti hänet ensimmäisenä suomalaisena Gunnar
Bärlundin jälkeen 10 parhaan arvolistalleen. Korkeimmillaan Elis
Ask oli tammikuussa 1949, jolloin edellä hoyhensarjassa olivat vain
maailmanmestari Sandy Saddler, tälle tittelinsä menettänyt Willie
Pep ja ranskalainen Euroopan mestari Ray Famechon. Puhuttiin jo
mahdollisesta EM-ottelusta.
Amerikan matkalle Ask
lähti yhdessä Ahlqvistin kanssa. Siellä hänen asioitaan ryhtyi
hoitamaan itse legendaarinen maailmanmestari Jack Dempsey. Ask
palassi pettyneenä Suomeen ja teki vielä ooisenkin lännen matkan,
joka päättyi musertavaan kahden erän tappioon Jackie Gravesille
Minneapolissa 29. kesäkuuta 1950.
Joku toinen olisi
luovuttanut, mutta ei Elis Aski. Paino putosi kevyen sarjan lukemiin
eli 61,2 kiloon vatsan reistaillessa hermopaineiden ja väärän
lääkityksen jäljiltä. Kova yritys ja voitto Tanskan Jörgen
Johansenista keväällä 1951 hankkivat Askin tilaisuuden EM-otteluun
ensimmäisenä suomalaisena.
Mestari oli Ranskan Pierre
Montane, joka suostui 1,5 miljoonalla markalla saapumaan elokuussa
1951 Helsingin Messuhalliin. Katsomo oli tietenkin loppuunmyyty.
Silti tuloista jäi haastaja-Askille vain hädin tuskin ruokarahat,
mutta sehän on yleensäkin ollut haastajan osa. Voitto korjaa hieman
tilannetta.
Tuohon otteluun Aski
harjoitteli ja latautui niin hyvin kuin niissä olosuhteissa pystyi.
Mestarikin joutui toteamaan hetkensä tulleen, ja 12. erässä
suomalaisenpitkä vasen suora koukku tyrmäsi Montanan täydellisesti.
Elis Ask oli ensimmäinen suomalainen Euroopan mestarimme, ja vaikka
titteli pysyikin hänellä vain vajaan puoli vuota, jää saavutus
nyrkkeilymme aikakirjojen kultaisimmille sivuille.
Elis Ask
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti