Lahtelainen abiturientti
lennätetään ylioppilaskirjoitusten jälkeen Squaw Valleyn
talviolympiakisojen mäkihyypykisaan, jossa hän saavuttaa vähintään
magna cum laude approbaturin. Squaw Valleystä kantautui mitä
hurjimpia tietoja suomalaisten mäkimiesten mahtavista
harjoitushypyistä. Viime hetkellä ennen kisoja intiaanilaaksoon
jääkiekkoilijoiden mukana lennätetty Niilo ”Nikke” Halonen ei
voinut edes olla varma edustuspaikastaan. Jo pari viikkoa
olympiamaisemissa harjoitelleet suomalaishyppääjät näyttivät
olevan huipputerässä.
Kun mökikisassa koitti
”sudenhetki”, niin lahtelaisnuorukainen näytti todellisen
osaamisensa. Niilo Halonen oli toiseksi viimeinen hyppääjä, ja
juuri edellä leiskautti kisan ehdoton ennakkosuosikki DDR:n Helmut
Recknagel. Halonen ei kunallakaan kierroksella seurannut Recknagelin
hyppyjä, vaan sulki silmänsä ja korvansa kovimman kilpakumppaninsa
suorituskesta.
Recknagel oli kisassa
selvä ykkönen, mutta molemmilla kierroksilla tyylikkäästi, vain
metrin saksalaista lyhyemmälti hypännyt Halonen sai todeta kisän
jälkeen sijoittuneensa komeasti hopealle. Recknagel vei voiton
pistein 227,2 ( 93,5 – 84,5) Abiturientti Nikke nappasi monien
suureksi yllätykseski olympiahopeaa pistein 222,6 ( 92,5-83,5)
Halonen kukisti pronssille sijoittuneen Itävallan Otto Leondoterin
yli kolmella pisteellä.
Toiseksi paras
suomalaishyppääjä oli kahden vuoden takainen maailmanmestari
Juhani Kärkinen, joka sijoittui kahdeksanneksi. Eroa seuratoveri
Nikkeen tuli kuitenkn 11,2 pistettä. Suomi ja sen johtava
mäkikyppykeskus Lahti oli saanut uuden ja nuoren sankarinsa.
MM-vuonna 1962 mäkihypyssä
siirryttiin kahden mäkikisan systeemiin. Kuvaan astuivat pikkumäki
ja isomäki. Niilo Halosen alkukauden näytit eivät vakuuttaneet
valitsijoita, ja näin hän ei päässyt MM-Zakopanessa hyppäämään
pikkumäen kisaa.
Isonmäen kisassa Nikke
näytti taas suurkisakilpailijan luonteensa. Kärjessä keikkui
kuitenkin ”tuttu vihollinen” Helmut Recknagel. Kun isonmäen
palkinnot jaettiin, niin mitalit annettiin järjestyksessä
Rekcnagel, Neuvostoliiton Nikolai Kamenski ja DDR:n Peter Lesser.
Uusi systeemi oli
kuitenkin hämännyt MM-järjestäjät. Nythän kilpailijat
hyppäsivät kolme hyppy, joista kaksi parasta otettiin huomioon.
Illalla tarkistuslaskennassa järjestäjät huomasivat vihdoin
virheensä. Lopulliseksi kärkipään järjestykseksi tulikin
Recknagel, Kamenski, Halonen, pikumäen mestari Norjan Engan ja
Lesser.
Seuraavan päivän aamuna
Varsovan asemalla järjestäjät sitten vihdoin luovuttivat
MM-pronssin Niilo Haloselle. Squaw Valleyn ja Zakopanen jälkeen
Niilo Halonen ei enää yltänyt suurkisamitaleille. Innsbruckin
olympiakisoissa 1964 Nikke oli molemmissa mäkikisoissa 14.s. Oslon
MM-kisoissa 1966 hän oli isossa mäessä 7.s ja pikkumäessä 14.s.
Ainoan Suomen mestaruutensa Niilo Halonen voitti 1965, Lisäksi hän
saavutti SM-kisoissa yhden hopean ja yhden pronssin. Nilkkavamma
päätti Niilo Halosen hyppääjänuran vuonna 1969.
Niilo Halonen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti