Kahden herran –
ampumahiihdon ja ammunnan – palvelija Antti Tyrväinen on elävä
esimerkki siitä, että kilpaurheilussa voitot ja tappiot saattavat
olla pienestä kiinni. Paremmalla onnella Tyrväinenkin olisi
saattanut olla kilpakenttien suuria suomalaissankareita –
olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari, mutta hänen
kohtalokseen tuli aina jäädä arvokisojen täysosuman tuntumaan.
Tyrväisen merittilista
osoittaa myös, kuinka vaikeaa ”kahden herran palveleminen” on
huipputasolla. Hiihtokunnoltaan hän veti parhaimmillaan vertoja
kärkipään aktiivihiihtäjille ja ammunnassa hän ylsi arvokisojen
mitalisijoille. Ampumahiihdon molempienkaan osalajien erinomainen
hallinta ei kuitenkaan riittänyt takaamaan täysosumaa arvokisoissa.
Esimerkiksi 1963 Tyrväinen ampui ammunnan EM-kisoissa pronssia,
mutta Seefeldin olympialadulla 1964 tuli silti neljä hutia.
Kilpailukaudellaan
tikkakoskelainen ylivääpeli pohjusti kansainvälisen maineemme
ampumahiihdon suurmaana. Squaw Valleyn hopeamies ja MM-kisojen
useampikertainen mitalimes viritti kanssakilpailijoissaan aina
ylimääräisen hermokerroksen asettuessaan lähtöviivalle.
Ensimmäisissä
arvokisoissaan, ampumahiihdon toisissa maailmanmestaruuskilpailuissa
Italiassa 1959 Tyrväinen sai vielä maksaa oppirahoja hiihdon ja
ammunnan yhdenniveltämisen vaikeudessa. 20 laukauksesta osui tauluun
vain yhdeksän. Mutta McKinney Greekin metsissä SquawValleyssa
vuotta myöhemmin Tyrväisen jyvä oli kohdallaan.
Suomalainen suoritti
tavoilleen uskollisena hyvän hiihdon, ampui vain kaksi ohilaukausta,
mutta edellä lhtenyt Ruotsin Lestander ällistytti kanssakilpailijat
mahdottomana pidetyllä virheettömällä ammunnalla. Tyrväisen
hurja hiihtovauhtikaan ei riittänyt, vaivaiset 36 sekuntia erottivat
lopulta Suomen joukkueen 26-vuotiaan kuopuksen kullasta.
Ruotsin Lestanderin
jälkeen nousi Neuvostoliiton Vladimir Melanin, 60-luvun alun
ampumahiihdon ehdoton valtias, esteeksi Tyrväisen ampumahiihtäjäuran
kruunaukselle. Omissa MM-kisoissa 1962 Hämeenlinnassa
lentokonemekaanikolta lipsahti yksi ohi laukaus, mutta Melanin
hiihtovauhti oli ykinkertaisesti liian raju – 38 sekuntia jäi nyt
erottamaan Tyrväisen voitosta. Hämeenlinnan toisinto koettiin
seuraavana vuonna Seefeldin MM-kisoissa. Jo kolmannen kerran
ampumahiihdon arvokisoissa Tyrväinen joutui toteamaan: jälleen yksi
laukaus kultaan.
Viimeisen kerran
MM-tasolla Tyrväinen haki täysosumaa Elverumissa 1965. Vaikka
Tyrväinen ylsi täydelliseen ammuntaan, jäi maailmanmestaruus
harmittavasti 23 sekunnin päähän.
Antti Tyrväinen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti