Sylvi Saimo voitti
olympiakultaa ja valittiin myöhemmin kolme kertaa kansanedustajaksi.
Sylvi Saimon melontauran
alku on monien yhteensattumien summa. Sortavalan maalaiskunnasta
Kuokkaniemen kylästä Hämeenlinnaan evakoksi lähtenyt tuleva
olympiavoittaja astui kanoottiinkin ensi kerran vasta 32-vuotiaana.
Toki urheila hän oli harrastanut ikänsä.
Varavankilassa vartijana
työskennellyt Sylvi haki uusia harrastuksia ja sellainen löytyikin.
Vapunaattona hän osallistui melontaretkelle, jossa Sylvi Saimon
melojalahjat ensimmäisen kerran havaittiin.
Muutamien voitollisten
kotimaankilpailujen jälkeen 1947 Sylvi Saimo oli jo voittamassa
pohjoismaista mestaruutta kaksikossa Aune Janssonin parina ja vuotta
myöhemmin vei karsintavoitto ja Lontoon olympiakisoihin.
- Aloittelijan täytyy käydä katsomaasa yhdet suuret kilpailut, hankkimassa kokemusta. Olin minä sentään kuudes, mutta haaveet paremmasta sijoituksesta menivät turhaan hermoiluun. Siihen saakka kukaan ei vielä ymmärtänyt antaa henkistä tukea. Käytiin vaan taputtelemassa selkään ja kehotettiin antamaan kaikki mahdollinen Suomen puolesta.
Lontoon ja Helsingin
välisen olympiadin Sylvi Saimon kulki etujoukoissa suomalaisen
naisurheilun arvostuksen nostamisen puolesta. Vähältä piti, ettei
hän kiukkuspäissään jättänyt koko melontaa.
- Minä vain meloin kotoisilla vesillä ja tein töitä näännyksiin asti, kun miesmelojat harjoittelivat yhdessä Vuokatilla. Siihen aikaan meitä naisia ei todellakaan arvostettu. Käännekohta oli kesä 1950, jolloin Ruoveden Kannottipurjehtijoihin liittynyt Sylvi rikkoi Ruovedellä Lontoossa olympiakultaa voittaneen tanskalaisen Karen Hoffin vuoden vanhan ”rekordin”.
- Sen jälkeen herroja pyöri ympärillä kuin ampiaisia. Tarjosivat heti paikkaa Kööpenhaminassa järjestettäviin MM-kisoihin, mutta minähän käänsin kanootin ja porhalsin takaisin järvelle. Ajattelin sillä hetkellä, että pitäkää kilpailunne. Lähettäkää enemmän miehiä.
Sylvi Saimon pää saatiin
kuitenkin käännetyksi. Kööpenhaminassa hän meloi kultaa
yksikössä ja kiskoi vielä Greta Grönholminkinn mestariksi
kakkosissa.
Helsingin olympiavuosi oli
sikäli poikkeuksellinen Sylvi Saimon uralla, että silloin hän
innostui ensimmäisen kerran lajiharjoittelustakin, 37-vuotiaana.
- Korvani olivat todellakin jo höröllään harjoittelun suuntaankin. Talvella oltiin yhdessä hiihtoleirillä ja keväällä haettiin avovettä Oslosta. Sain kuitenkin alkukesästä Solvallan leirillä pyöräiljöiltä angiinan ja koko homma oli mennä pipariksi.
Tauti kutien hellitti
ennen varsinaisia kilpailuja, voimat palasivat ja kunto terästyi
päivä päivältä.
- Naisten melonta oli ohjelmassa maanantaina, ja perjantaina kävimme Greta Grönholmin kanssa oman karsintamme edustuspaikasta. Sanoin hänelle jo aamullla, että nyt kyllä jäät. Finaalissa melon minä.
Ja niin myös kävi. Sylvi
Saimo Suomesta selvitti maanantain alkukilpailuista tiensä illan
finaaliin.
- Minun elämässäni ei ole ollut sen pidempää päivää. Vierumäen pitkällä urheiluohjaajakurssilla lehtorina ollut Lasse Vepsäläinen sai kuitenkin onneksi laukaistua jännitykseni puheillaan. Se oli jo henkistä valmennusta. Kilpailussa uhkuin sellaista henkistä voimaa, etten koskaan ennen, Sylvi Saimo kiittelee.
Henkistä voimaa antoi
myös tietoisuus siitä, että vierellä meloi neuvostoliittolainen
nainen. Kaksi sotaa hävinneellä puolella nähnyt Sylvi saimo päätti
siinä tilanteesssa, että ”ainakin sinut voitan”.
- Revanssihenki oli kova. Karjalasta potkut saaneella ja sodat hävinnellä naisella.
Neuvostoliiton Nina Savina
sai tyytyä Helsingissä olympiapronssiin. Hopea voitti
itävaltalainen Gertrude Liebhart ja voittaja oli Sylvi Saimo
Lievestuoreelta, Suomesta ja totuuden nimessä myös Karjalasta.
Sylvi meloi voittonsa maalaiskuntaa, rajan taakse jääneelle
Kuokkaniemen kylälle.
- Kuka voisi sen voitonhetken tunteen selittää. Siinä minä vain seisoin kaikkeni Suomen puolesta antaneena korkeimmalla palkintopallilla, siniristin liehumista katsellen ja Maammelaulua kyynelet silmissä kuunnellen,
Sylvi Saimo kuuluu niiden
suomalaisten huippu-urhelijoiden joukkoon, jotka ovat niittäneet
aktiiviuransa jälkeen mainetta myös yhteiskunnallisella estradilla.
Hänet valittiin kolmannella yrittämällä eduskuntaan 1966, ja
kansanedustajan ura kesti kaikkiaan kolme kautta aina vuoteen 1979.
Sylvi Saimo
Muistokirjoitus
Sylvi Saimolla oli karhun
kädenpuristus
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/sylvi_saimolla_oli_karhun_kadenpuristus_30189.html#media=30190
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti