maanantai 8. kesäkuuta 2015

Erkki Antila – vähästä kiinni

Erkki Antila näytti kilpailijan lahjansa jo nuorten MM-mittelöissä. 10 kilometrillä hän saavutti hopeaa 1974 jääden kullasta vain kolme sekuntia. Nuorten MM-viesteissä Antila nappasi kolmem mitalia: kultaa 1974, hopeaa 1973 ja pronssia 1975. Aseena näissä kisoissa oli vielä silloin käytössä ollut kivääri. Lisäksi Antila sai nuorten MM-viestihopeaa pienoiskiväärillä, joka vuonna 1978 lopullisesti syrjäytti kiväärin ampumahiihdon kilpailutoiminnassa.

SM-kilpailuissa Antila voitti 10 kilometrin mestaruuden vuonna 1976 heti siirryttyään yleiseen sarjaan. Hän oli siihen mennessä nuorin suomalainen ampumahiihdon Suomen mestari. Päästyään kympillä SM-kullan makuun Antila voitti tällä matkalla Suomen mestaruuden viisi kertaa peräkkäin. 20 kilometrillä hän ylti Suomen mestaruuteen kolme kertaa: vuosina 1977-79.

Vuonna 1976 jurvalaisen maanviljelijan pojan meriittilistaan merkittiin myäs Pohjoismaiset mestaruudet 10 kilometrillä ja viestissä, PM-kultaa hän sai kympillä vielä vuonna 1980 sekä viestissä 1977 ja 1980. Kaikkiaan hän saalisti PM-kisoista 11 mitalia.
Erkki Antila valittiin 1976 Insbruckin olympiakisoihin, mutta nuorukaisen osaksi jäi varamiehen tehtävä. MM-kisoissa 1970-luvulla Erkki Antila ylsi kärkikymmenikköön henkilökohtaisilla matkoilla kaksi kertaa. 10 kilometrillä hän oli kymmenes 1977 ja 20 kilometrillä kahdeksas 1978. Luotettavan viestinmiehen vakiotehtävänä oli hiihtaa avaus- tai kakkososuus. Lake Placidin olympiakisoissa 1980 hän sijoittui kympillä viidenneksi jääden pronssimitalista vain reilun 20 sekuntiaa.

Erkki Antilan tähtihetket osuivat Lahden MM-kilpailuihin 1981. Kisojen avausmatkalla 20 km:llä suomalaisemenstys oli valtaisa. Heikki Ikola voitti ylivoimaisesti maailmanmestaruuden ennen DDR:n varmaa kilpailijaa Frank Ulrichia. Erkki Antila kruunasi suomalaisemenestyksen pronssimitalilillaan. Todellinen jännitysnäytelmä tarjottiin suomalaisyleisölle miesten kympin kisassa, jossa mitalikolmikko mahtui vajaan viiden sekunnin sisään.

Jurvalaisen suksi luisti ja ammunta sujui. Niinpä hän kotiyleisön hurjasti kannustaessa meni niukasti johdoon reilulla kolmella sekunnialla ja maailmanmestaruustoiveet Lahdessa olivat korkealla. Takaa tuli kuitenkin kokenut kettu Frank Ulrich, joka oli voittanut tämän matkan kolmissa edellisissä suurkisoissa. Myös tarkasti ampunut Ulrich pystyi käyttämään hyödykseen taka-ajoasemaansa ja nappasi voiton Antilan ja suomalaiskatsomon pettymykseksi niukalla 1,6 sekunnin erolla. Pronssimitalisti Ranskan Yvon Mougel jäi kullasta vain 4,9 sekuntia. Yleisölle oli tarjottu kaikkien aikojen jännittävin MM-tasonn ampumahiihtokilpailu.

Erkki Antila saalis MM-Lahden henkilökohtaisilla matkoilla oli todella komea: hopeaa ja pronssia. Lahden MM-kisojen jälkeen Erkki Antilan paras MM-sijoitus oli viides tila 20 kilometrillä 1982.

Erkki Antila

Heikki Ikola ampui kolmannen MM:n


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Veli-Pekka Ketola – ammattina jääkiekkoilu

Veli-Pekka Ketola oli kutsuttu NHL-seura Detroit Red Wingsin harjoitusleirille. - Minulle tarjottiin tuolloin sopimusta, jonka mukaan olisin aloittanut NHL-urani Detroitin farmissa. Katsoin silloin parhaimmaksi vaihtoehdoksi palata kotiin korkoa kasvamaan, Ketola muistaa.
Suomalaisen ammattilaiskiekkoilun uranuurtaja Ketolasta kuitenkin tuli, tosin vasta viisi vuotta myöhemmin. Liittyessään syksyllä 1974 puolustaja Heikki Riihirannan kanssa WHA-liigassa pelanneen Wiinipeg Jetsin riveihin oli Vellu samalla ensimmäinen suomalainen ammattilainen Pohjois-Amerikassa.

Suomalaispelaajien lähtöä ammattijäille helpotti myös kotoisessa SM-sarjassamme 1971 voimaan astunut sääntömuutos, joka salli taklaamisen koko kentän alueella. Pohjois-Amerikassa kyseinne sääntö oli olllut käytössä jo pitkään, joten vielä vuonna vuonna 1969 Ketola joutui opettelemaan Detroitin leirillä kokonaan uuden pelityylin.
  • En ollut niin iso, ruma ja ilkeä, mitä siihen aikaan annettiin Suomessa ymmärtää, mutta isosta koosta ja hurjasta luonteesta oli kieltämättä apua ammattilaisena, aktiiviaikoinaan reilut sata kiloa painanut ja penkiltä 170 kiloa raakaa rautaa punnertanut Ketola naurahtaa. Pituutta miehellä on kunnioitettavat 187 cm.

Ketolan uran Winnipewgissä alkoi hienosti, mutta kolmannen WHA-kautensa loppupuolella hänkin sai kokea ammattikiekkoilijan arjen. Yhtenä iltana Vellulle tultiiin vain tylysti ilmoittamaan, että hänet on vaihdettu Calgary Cowboysien Danny Lawsoniin. Kyseisen kauden päätteeksi Ketola palasi Suomeen ja Ässiin.
  • Kaikesta huolimatta WHA-vuosista on mielessä varsin mukava maku. Niin siitäkin huolimatta, ettei ammattikiekkoilijan pallka ollut siihen aikaan mikään hirveä. Jos sitä verrataan tämän päivän pelimiesten palkkaan, oli kyse vain suolarahoista.

186 A-maaottelus pelannut ja kymmenen arvoturnausta maajoukkuepaidassa läpi käynyt Veli-Pekka Ketola palasi vielä kerran Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin kaudella 1981-82 jo 34-vuotiaana veteraanina. Porilainen sentteri sai sittenkin pelata NHL-liigassa.
  • En voinut vastustaa kiusausta, kun Colorado Rockies pyysi minua joukkueeseensa, Ollin siihen mennessä kokenut jääkiekkoilijana lähes kaiken, mutta en NHL-jäitä. Yhden Coloradossa vietetyn kauden jälkeen Ketola naulasi luistimensa naulaan. Hetkeksi. Keväällä 1983 hän palasi vielä kerran tositoimiin auttamaan ykkösdivisioonalaista Kalevan Palloa ja valmentajana Matti Keinosta.

Mikä tek sitten Veli-Pekka Ketolasta yhden kaikkien aikojen parhaista suomalaiskiekkoilijoista. Voimako, kokoko, positiivisessa mielessä hullu porilaisuusko? Ei mikään näistä.
  • Olen miettinyt tuota kysymystä useasti ja vastaus on ollut joka kerta sama. Minä olin ilmeisesti vain hyökkäyspässä pelillisesti huomattavasti muita edellä. Luontaisten ominaisuuksien lisäksi minua auttoi tietysti jo pikkunassikkana Musan kaukalossa hiottu hyvä mailatekniikka, sekä kyky lukea peliä. Maltti oli niihin aikoihin valttia.

Musan vuosinaan Vellu oli innokas urheilija monessa muussakin lajissa kuin vian jääkiekossa. Muistaapa hän olleensa painin pm-kisoissakin.

Veli-Pekka Ketola

Veli-Pekka Ketola

Veli-Pekka Ketola

Veli-Pekka Ketola lähellä kuolemaa Kuopion matkalla

Veli-Pekka Ketola tilastot

Ässät-Kärpät 4.10.2014. Ässälegenda #13 Veli-Pekka Ketola ja aloitusseremoniat.

Jäänmurtaja Jari Kurri

Ketola 5-4 FIN-TCH MM74

Legenda kertoo | Osa 4



Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Tapio Räisänen – mäkihypyn hurma

Taivalkoski on laaja pitäjä Koillismaan erämaiden keskellä. Tyrävaarasta, Tapio Räisäsen kotikylästä, on matkaa kirkolle 30 kilometriä. Tyrävaaran kupeessa kohoaa Kuljunmäki, Se veti puoleensa kylän poikia. Sinne johti myös Tapion askel ilta illan jälkeen. Kuljunmäen luonnonmäestä hän räväytti ensimmäisen mäkiennätyksenäs: 12,5 metriä sälesuksilla.

Tyrävaaran lasten oli jätettävä kotikylänsä 13-vuotiaana mikäli mieli elämässä eteenpäin. Tapiokin lähti keskikouluun kirkonkylälle. Kirkonkylän mäki oli ylivoimainen houkutin nuorelle pojalle. Niin kova oli mäen veto, että koulukirjoja ei ehtinyt majapaikkaa koulunpäivän jälkeen heittämään. Kirkonkylän mäestä ei hypätty pitkälle. Mutta 20-25 metrinkin lento oli tarpeeksi pitkä lentämisen hurman kokemiseen. Tapio koki tuon hurman, ja se tunne ei hellittänyt sen jälkeen otettaan, Oma laji oli löytynyt.

Talvi 1964 oli tärkeä talvi Räisäselle: ensimmäiset kilpailut ja kilpailumatka. Se oli uusi, kiehtova maailma. Menestys, se ei ollut hääppöinen, mutta uudet kokemukset, uudet ystävät ja uudet mäes, olivat nyt menestystä tärkeämmät.
Seuraavana talvena Räisänen oli valmis nousemaan jo Taivalvaaran mäen torniin. Jalassa olivat Matti Pietikäisen vanhat sukset, jotka oliva kulkeutuneet Talvivaaran mäelle. Varttitunnin keräsi 14-vuotias keskikoululainen rohkeuttaan ennen kuin uskalsi lähteä tornista alas. Siinä hypyssä ylittyi yksi tärkeä kynnys. Pelko oli voitettu.
Kun Räisänen sai käteensä keskikoulun päästötodistuksen, ohjasi mäkhyppy jo valintoja elämässä. Räisäsen valinta oli Lahti ja rakennuspiirtäjäkurssi. Salapausselän vanhan puumäesn siluetti piirtyi Lahden taivasta vastaaan korkeana, jopa pelotavana. ”Tuolta minun ei tarvitse onneksi koskaan hypätä”, mietti tulija Taivalkoskelta, Mutta ei kestänyt kuin muutama viikko, niin sama miettijä tuli jo tornisa alas,

Lahdessa Räisänen päsi haistelemaan mäenlaskun tuulia huipulta. Suuret tähdet, Veikko Kankkonen heistä kirkkaimpana, tulivat tutuiksi mäkimontussa. Ne olivat tärkeitä hetkiä Koillismaan nuorukaiselle. Kurssi loppui ja Lahti oli jätettävä. Räisänen muutti Ouluun, missä oli virinnyt mäkihyppyinnostus. Oulun poikien kanssa Räsiänen kiersti Virpiniemen, Muhoksen ja Taivalkosken mäet. Mäet olivat pieniä, mutta hyppyjä kertyi valtavasti valmentaja Sulo Nousiaisen silmien alla.

Läpimurto talvella 1969

Oulusta Räisänen muutti Kajaaniin, missä mäkihyppy eli vahvoja vuosiaan. Heikki Väisänen ja Eljas Heikkinen saivät Räisäsestä hyvän vahvistuksenn KHS:n mäkikaartiin. Keväällä 1969 Räisänen teki läpimurtonsa kansalliseen kärkeen. Se tapahtui syntymäpitänä iltakisoissa, joihin mäkihyppääjät kokoontuivat Rukan kisojen jälkeen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Räisänen johti kilpailua, ja Juhani Ruotsalaisenkin joutui kyselemään, että minkä näköinen mies se Räisänen on?

Talven näytöt riittivät urheilukomppaniaan, joka oli tuolloin Kajaanissa. Urheilukomppaniassa Räisänen oppi, mitä harjoittelu on ja mitä se vaatii. Sen opetti hänelle Lauri Musakka, joka valmensi Räisästä useita vuosia vielä armeijan jälkeenkin.

Liitto esitti jo Innsbruckiin

Liitto esitti Räisästä jo Innsbruckin olympiakisoihihn 1976, mutta olympiakomitea ruksasi nimen yli. Putoaminen olympiakoneesta ei katkeroittanut Räisästä. Näytöt olivat heikot, hän itsekin ajatteli. Paikka liiton valmennusryhmässä oli joka tapauksessa varmistettu.

Talvella 1977 Räisänen oli seitsemäs sekä lentomäen MM-kisoissa Vikersundissa että Lahden esikisoissa. Se antoi uutta uskoa: mahdollisuuksia parempaankin on. Syksyllä 1977 Räisänen aloitti tiiviin harjoittelun päämääränään Lahden MM-kisat, Hän muutti asumaan Lahteen. Kaikki oli nyt pelissä. Mutta vähällä oli, ettei kisajoukkueen ovi sulkeutunut taas nenän edessä, Räisänen valittiin joukkueeseen viimeisenä varamiehenä.

MM-kisojen suurmäkeä ei pystytty hyppäämään ohjelman mukaisesti. Tuuli siirsi kilpailun seuraavaan aamuun. Numero 41, Tapio Räisänen, leiskautti ensimmäisellä kierroksella 110 metriä, Räisänen oli keskittynyt hyppyynsä niin syvällisesti, ettei hän muista siitä jälkeenpäinkään mitään.
  • Kun kipusin portaita montusta, mittamies sanoi 110 metrin kohtalla, että tähän putosit.Se oli ensimmäinen muistikuvani torrnista lähdön jälkeen.”
Toisen hyppynsä Räisänen muistaa paremmin. Ilmalento ei onnistunut täydellisesti. Sitten alkoi odotus, pitkät jännittävät minuutit. Mies toisensä jälkeen tuli tornista alas, mutta Räisäsen nimi pysyi taululla ylimmäisenä. Viimeinen hyppy ja kilpailu oli päättynyt: suurmäen maailmanmestari 1978 oli Tapio Räisänen.

Kun minä, Erkki Aho, olin Pudasjärven Osuuskaupan markkinointipäällikkönä 1980-luvulla, niin palkkasin Tapio Räisäsen Pudasjärven Osuuskauppaan rakennusinsinööriksi.Tapio Räisänen oli todella fiksu ammatti-ihminen, josta oli suurta hyötyä Pudasjärven Osuuskaupalle.

Tapio Räisänen

Tapio Räisäselle voitto MM-suurmäessä 1978

Maailmanmestari rakensi maalaisparatiisin


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)