Hiihdon doping-jutun tutkinta käynnistyi

Keskusrikospoliisi aloitti maastohiihdon dopingjutun lisätutkinnan lokakuussa. Tutkinnanjohtaja Pauli Huuskosen mukaan ensin kuullaan maastohiihdon entistä päävalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Muiden kuulemisesta päätetään myöhemmin. Valtakunnansyyttäjänvirasto on pyytänyt lisätutkintaa muun muassa siitä, puhuivatko asianomistajat totta STT:n dopingoikeudenkäynnissä vuosituhannen vaihteessa. STT:n silloinen päätoimittaja ja toimittaja tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin julkisesta herjauksesta. Huuskonen on määrätty juttuun tutkijaksi, koska hän tutki myös aiemmin doping-juttua.

Kari-Pekka Kyrö perustaa näkemyksensä siihen, mitä on itse kokenut ja havainnoinut sekä prosessiin, joka alkoi Suomen Tietotoimiston alkuvuonna 1998 kirjoittamasta dopinguutisesta. Uutisessa väitettiin Hiihtoliiton olleen kiinnostunut kasvuhormonista ja yhden hiihtäjän hankkineen kasvuhormonia vuonna 1996.
- Sen uutisen tarkoittamana aikana ilman muuta oli dopingkulttuuri, Kyrö kertoi tiistaina 17.6.2008 puhelimitse STT:lle. Kyrö oli STT:n dopinguutisen aikaan Hiihtoliiton naisten valmentaja (1995-98). Hän ei omien sanojensa mukaan ollut silloin dopingissa mukana, kuten eivät sen ajan naishiihtäjätkään.
- Tulin omalla päävalmentajakaudellani (1998-2001) STT:n jutun käräjäoikeus- ja hovioikeusvaiheessa entistä varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että tausta ei ole ollut kunnossa.

Calgaryn olympialaiset ilman mitalia

Calgaryn olympialaisissa Suomen miehet jäivät mitaleitta. Niinpä päävalmentaja Pekka Vähäsöyringillä oli melkoiset menestyspaineet omissa kotikisoissaan. Calgaryn jälkeen Vähäsöyrinki lupasi, että Suomen miehet palaavat Lahden MM-kisoissa mitalikantaan. Lahden MM-hiihdot 1989 olivat suurta suomalaisjuhlaa. Mitaleja sateli suomalaisille aivan ihmeellistä tahtia, yhteensä kuusi kultaa, viisi hopeaa ja neljä pronssia. Suomi oli kisojen ylivoimaisesti paras hiihtomaa.

Naisten perinteisen tavan 10 kilometrillä kolme parasta oli järjestyksessä Marja-Liisa Kirvesniemi, Pirkko Määttä ja Marjo Matikainen. Kolmoisvoitto tuli myös 15 kilometrillä. Järjestys oli vain hieman erilainen – Matikainen, Kirvesniemi, Määttä. Viestijoukkue Määttä, Kirvesniemi, Jaana Savolainen ja Matikainen hiihti tietenkin kultaa. Matikainen oli kisojen hiihtokuningatar. Hän voitti yhteensä viisi mitalia. Lahden kisoista muistetaan myös Harri Kirvesniemestä, joka voitti 15 km perinteisen hiihtotavan kisan. Mitalitaistelussa oli mukana myös 31-vuotias Aki Karvonen, jonka valitseminen MM-joukkueeseen oli aiemmin herättänyt paljon arvostelua. Karvonen hävisi mitalin vain yhdeksällä sekunnilla. Harri Kirvesniemi oli 30 kilometrillä neljäs. Suomen viestijoukkue Karvonen, Kirvesniemi, Kari Ristanen ja Jari Räsänen hiihti tiukassa kilpailussa Ruotsin jälkeen hopealle.

Suomen päävalmentajana oli Jyväskylän Yliopistossa pätevöitynyt ammattimies. Mukana valmennus- ja johtotehtävissä olivat myös Juha-Pekka Turpeinen ja Antti Leppävuori. Jo vuonna 1988 tiedettiin EPO:n käytöstä, mutta siitä huolimatta KOK puuttui asiaan vasta 1994 eli kuusi vuotta myöhässä.
Maailman paras tietämys veritankkauksesta ja hemoglobiiniarvoista löytyy Suomesta. Suomen paras tietäjä löytyy Jyväskylästä. Hän on kiistellyn Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja, liikuntatieteen tohtori Heikki Rusko, joka toimi myös Falunin MM-hiihdoissa joukkueenjohtajana.

Suomen Hiihtoliiton silloinen puheenjohtaja Eino Petäjäniemi purki kumppaneilleen sydäntään. Hän kertoi, että kolme vuotta aikaisemmin valittu hiihdon uusi vastuuvalmentaja Pekka Vähäsöyrinki oli asettanut sitoumuksen ehdoksi EPO-hormonin käytön hyväksymisen hiihtäjille. Kalervo Kummola vahvisti keskustelun. Ilkka Kanerva muisti myös tapahtuneen, kirjoittaa Musta Doping-kirja.

Epäilyksen varjo hiihtäjien yllä

Lillehammerin olympialaisissa 1994 Mika Myllylä oli 30 kilometrin hiihdossa kolmas ja 50 km:n hiihdossa toinen. Suomen miesten viestijoukkue (Myllylä, Kirvesniemi, Räsänen ja Isometsä) oli kolmas. Thunderbayn MM-kisoissa 1995 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa Jari Isometsä kolmas. Miesten viestijoukkue (Hietamäki, Kirvesniemi, Räsänen, Isometsä) oli kolmas.

Trondheimin MM-kisoissa 1997 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti 50 km:n hiihdon maailmanmestaruuden. Suomen miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Räsänen, Isometsä) oli toinen. Hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö paljastaa MTV3:n haastattelussa, että Trondheimin MM-kisojen yhteydessä tehdyssä verenluovutuksessa oli mukana koko silloinen valmennusjohto.
Piirainen kertoi Aamulehdelle, ettei ole koskaan nähnyt urheilijan nesteytystä. Kyrön mukaan väite ei pidä paikkaansa.
- Piirainen on ollut kovemmissakin paikoissa. Hän yritti heittää ovimiehenä minut ulos, kun urheilijalta otettiin Trondheimissa verta pois. Hän sanoi ovella, ettei sinulla ole tänne asiaa, Kyrö väittää.

Kyrö paljasti MTV3:lle myös Pekka Vähäsöyringiltä saamansa doping-paketin sisällön.
- Pekka soitti minulle alkuvuodesta 1998 ja sanoi, että hänellä on vähän tukalat paikat. Hän tuli kotiini Jyväskylään ja toi minulle säilytettäväksi paketin doping-aineita.
- Paketissa oli 10 ampullia ranskalaista kasvuhormonia ja 20 ampullia venäläistä Epoa, Kyrö kertoi.
- Paketin näki perheeni ja kerroin siitä ja sen sisällöstä silloin myös kahdelle muulle henkilölle.
- Olin siihen asti ulkopuolinen. Kai he ajattelivat, että on riski, mitä minä käräjillä sanon. He tuumivat, että yhteinen rikos tukkii suuni.

Naganon olympialaisissa 1998 miesten 30 km:n hiihdon kultamitalin voitti Myllylä ja hän oli 10 km:n hiihdossa kolmas. Miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Repo ja Isometsä) oli kolmas.
Kyrö toimi hiihtomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1998-2001. Iltalehden mukaan Kyrö sanoo, että suomalaisessa maastohiihdossa vallitsi 1990-luvulla dopingkulttuuri. Hän nimeää vuosina 1989-97 lajipäällikkönä toimineen Jari Piiraisen komppanian päälliköksi ja vuosina 1992-95 päävalmentajana ja 1997-98 lajipäällikkönä työskennelleen Pekka Vähäsöyringin vääpeliksi.
- Piirainen otti minut Hiihtoliittoon töihin ja opetti talon tavoille, Kyrö sanoo Iltalehdelle.

Piirainen on myöntänyt kuljettaneensa vuoden 1997 MM-hiihtoihin plasmanlaajentajia ja ravintoliuoksia, mutta ne eivät silloin olleet kiellettyjä aineita. Ramsaun MM-kisoissa 1999 Myllylä voitti miesten 10 km:n hiihdon ja oli takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti sekä 30 km:n että 50 km:n maailmanmestaruuden. Ramsaussa nostettiin esiin suomalaisten käyttämä bussi, joka oli kisojen jälkeen silminnäkijöiden mukaan kuin teurastamo. Tippaa annettiin ja otettiin, mutta käryämiset jäivät toiseen kertaan.

Valehteleeko Marjo Matikainen?

Vuonna 1995 aktiiviuransa päättänyt hiihtäjätär Pirkko Määttä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Kari-Pekka Kyrön puheet suomalaisen hiihdon systemaattisesta dopinginkäytöstä pitäisivät paikkansa.
On syytä epäillä, että kiellettyjen aineiden käyttö hiihdossa jatkui vuosituhannen taitteessa. Lahdessa 2001 kuusi suomalaista jäi kiinni Hemohes-plasmanlaajentajien käytöstä, vaikka Kyrön mukaan liiton johtotasolta oli selvitetty, ettei ainetta testata Lahdessa.

STT:n dopingjuttu eteni vuonna 1999 Helsingin käräjäoikeuteen ja vuonna 2000 hovioikeuteen, jossa jutun kirjoittajan ja STT:n silloisen päätoimittajan tuomiot lieventyivät sakoiksi ja STT:n maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset alenivat.

Hiihdon dopingia on sen jälkeen puitu muun muassa Kyrön oman salakuljetusepäilyn aikana, Lahden 2001 Hemohes-jupakan aikana sekä vuonna 2003 Kaisa Variksen jäätyä kiinni epo-hormonista Val di Fiemmen MM-hiihdoissa. Kyrö väittää Marjo Matikaisen menestyksen perustuneen dopingaineisiin ja että Matikainen valehteli STT:n jutun tutkinnassa. Nelosen uutisten silminnäkijän mukaan Matikaisen huoneessa oli epo-pullo harjoitusleirillä Sodankylässä 20 vuotta sitten. Matikainen kiisti tiedon tuoreeltaan, kun Nelonen uutisoi asian huhtikuussa 2008.

Kyrön toinen väite valehtelusta STT:n jutun tutkinnassa kohdistuu Matikaiseen Hiihtoliiton johtokunnan jäsenenä. Matikainen kuului johtokuntaan vuodesta 1990 vuoteen 2007, ja hän oli yksi niistä Hiihtoliiton johtohenkilöistä, jotka vaativat STT:ltä korvausta dopingjutun perusteella.
STT:lle Kyrö sanoi, että "STT-jutussa yksi valehtelijoista on ilman muuta ollut Marjo Matikainen, ei siitä ole minulla ollut minkäänlaista epäilystä".

Ovatko Vuokatin urheiluopiston rehtorina toimiva Vähäsöyrinki ja teknologiakeskus Snowpolis Oy:n toimitusjohtaja Antti Leppävuori keskeiset tekijät doping-jupakassa? Mikä on varatuomari Paavo M. Petäjän todellinen tietämys asioista? Onko Esko Aholla puhtaat jauhot pussissa? Tuleva oikeuskäsittely tulee paljastamaan totuuden, mikäli avainhenkilöt eivät heittäydy muistamattomiksi.

Lähdeaineisto
Kirja: Musta doping, Iltasanomat, Iltalehti, Aamulehti, MTV3, Helsingin Sanomat, STT, Nelonen

JHT nousi divariin

Uuden jäähallin avausottelu pelattiin 10.10.1991, yli 1000 katsojan riemuksi Kalajoki HT voitti Raahen Kiekko-Vesan numeroin 11-5. Seuraavaksi JHT voitti oululaisen Eka-Kiekon 5-3. Kuusamon Pallo-Kaarhut kaatui numeroin 11-3. Raahen Teräs-Kiekon kanssa pelattiin 2-2 tasapeli. Lepplax voitettiin numeroin 6-3, S-Kiekko 7-3 ja Ylivieskan Pallo 1567 katsojan riemuksi numeroin 12-3. Jan Jaskon tehosaldo oli 3+2 tässä ottelussa. Kajaanin Hokki kaatui 5-4, Veikko Torkkelin valmentama Eka-Kiekko 16-3, S-Kiekko 7-3, Kiekko-Vesa 6-5 ja YPa:n kanssa pelattiin 4-4 tasapeli. Kevätkaudella Kuusamon Pallo-Karhut voitettiin 7-4 ja Raahen Teräs-Kiekko 14-4. Tuossa ottelussa Matti Veivon saldo oli 1+5. Lepplax kaatui puhtaasti 6-0, Hermes 5-2, ja 9-2. Ylivieskan Pallo voitettiin 6.2.1992 yli 1600 katsojan silmien edessä numeroin 10-3.

Ensimmäisella pudostupelikierroksella Keravan Shakers koki junkkarien tehokkuuden numeroin 8-2. Jan Jaskon saldo oli 3+1. Toisessa pudostuspelissa savonlinnalainen Laitaatsillan Pallo hävisi numeroin 11-2. Nousukarsinnassa JHT pelasi tasan 4-4 Imatran Ketterän kanssa. Matti Veivon kenttä teki kaikki neljä maalia.

Junkkarit HT:n nousi sarjakauden 1991-1992 päätteeksi I-divisioonaan. Joukkueessa pelasi kolme porilaista: hyökkääjät Marko Viljanen ja Jarkko Lehtonen sekä puolustaja Timo Saikkonen. Jokainen heistä oli hankkinut jo aikaisemmin divarikokemusta Hokki-Salon paidassa. Seuraavat pelaajat nostivat JHT:n divariin: Mikko Perkkiö, Timo Saikkonen, Marko Hilli, Jarkko Lehtonen, Pasi Räty, Ole Välipirtti, Jari Ervsti, Jan Jasko, Jari Nerg, Pasi Priuska, Mika Rajamäki, Robert Pukalovic, Marko Viljanen, Markku Ahola, Pasi Näyhä, Matti Veivo ja Ari Suutari.
Kalajoen divariaikaan siirtäneessä ryhmässä torjui kiekkoja turkulaissyntyinen Pasi Räty.

I-divisioonassa ensimmäinen kausi 1992-1993

Junkkarit Hockey Team nousi keväällä 1992 jääkiekon I-divisioonaan voitettuaan karsintasarjan ennen Helsingin Karhu-Kissoja. Kalajoki oli divarin kaikkien aikojen ensimmäinen maaseutupaikkakunta ja samalla ensimmäinen alle 10 000 asukkaan kunta näin korkealla jääkiekon sarjatasolla. Uuden jäähallin rakentamisen toteutti Markku Rautio, 1990-luvun alun kalajokisen jääkiekon keskeinen puuhamies. Hän vastasi myös JHT:n ensimmäisen divarijoukkueen kokomaisesta ja toimi sen managerina. Antero Kivelän valinta Junkakrit HT:n ensimmäiseksi divarivalmentajaksi varmistui vain muutaman päivän kuluttua karsintasarjan päättymisestä.

Jääkiekon Kalajoki-ilmiöstä alettiin puhua vasta keskikesällä 1992, kun tieto Tapio Levon siirtymisestä Junkkareihin julkistettiin. Levo ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut Suomessa Ässien ulkopuolella, vaikka kysyntää oli riittänyt moniin suuntiin. Levo muistetaan Ässien hyökkäävänä puolustajana. Hän pelasi Porissa 18 kautta (1972-1981 ja 1983-1992). Levo kiekkoili kahden kauden verran Pohjois-Amerikassa ja HKP:ssa uransa päätöskauden. Levo on yksi SM-liigan tehokkaimpia puolustajia kautta aikojen. Hän teki pisteet 201+215 pelaamassaan 593 runkosarjaottelussa. Pudotuspelien 60 ottelussa Levolle kertyi saldo 22+22. Hän voitti yhden Suomen mestaruuden ja yhteensä kuusi mitalia. Pohjois-Amerikassa Levo pelasi kaksi vuotta. Ensimmäisen kauden hän edusti Colorado Rockkies-seuraa ja toisen kauden New Jersey Devilsiä. Levo oli kummallakin kaudellaan joukkueensa tehokkaimpia puolustajia. Suomea Levo edusti viisissä MM-kisoissa, kerran olympialaisissa ja kahdessa Kanda-cupissa, MM- kisoissa 1982 Levo oli Leijonien avainpelaajia ja myös vuoden 1981 Kanada-cupissa maajoukkueen ykköskentässä. Hän pelasi yhteensä 152 A-maaottelua saldolla 26+18.

Lyhyen ajan kuluessa Levon mallia seurasivat perushelsikiläisenä tunnettu hyökkäjä Tony Arima ja Oulun Kärppien kasvatti Kari Jalonen, jonka neljä edellistä kautta olivat kuluneet TPS:n liigaryhmään tuloksenaan kolme Suomen mestaruutta yhden aikaisemmin Kärpissä saavutetun jatkoksi. Toniy Arima palsi laitahyökkääjänä SM-liigassa vuosina 1979-1995 Jokereissa, HIFK:ssa ja Lahden Hockey-Reippaassa. SM-kultaa hän voitti HIFK:ssa vuonna 1983. Colorado Rockkies varasi hänet NHL:n varaustilaisuudessa kahdeksannella kierroksella vuonna 1981 numerolla 150. Arima edusti Suomea vuoden 1983 MM-kisoissa, jossa hän kuului Suomen pirteimpiin hyökkääjiin, Suomi oli kisoissa seitsemäs. Loukaantuminen esti hänen osallistumisen vuoden 1984 olympialaisiin. Kaikkiaan hän pelasi 31 A-maaottelua.

Pelaajana Kari Jalonen voitti viisi Suomen mestaruutta, joista yhden Kärpissä ja neljä Turun Palloseuraassa. Mestaruuksien lisäksi hän sai yhden hopean ja kolme pronssia, NHL.ssä Kari jalonen pelasi vuosina 1982-1984 edustaen Calgary Flamesia ja Edmonton Oilersia. Suomen jääkiekkomaajoukkueessa hänpelasi 152 ottelua ollen mukana muun muassa kuusissa MM-kisoissa ja Kanada Cupissa. Jalosella on hallussaan SM-runkosarjan yhden kauden piste-ennätys 93 (29+64) pistettä kaudelta 1986-1987.

Kalajoella jatkoivat pelaamistaan maajoukkuetason slovakit, hyökkääjä Jan Jasko ja puolustaja Robert Pukalovic. Jasko oli voittanut kaksi kertaa peräkkäin II-divisioonan tehokuninkuuden ja hänen kaudella 1990-1991 tekemänsä 126 pistettä on tämän sarjatason valtakunnallinen ennätys. Kalajoella pelasi myös toisen polven puolustaja Roni Mesikämmen, joka kiekkoili Kalajoen divarijoukkueessa koko kauden. Kimmo Nurron ja Mika Kupiaisen tulo Kalajoelle täydensi Junkkarit HT:lle kaksi lähes liigatason kentällistä.

Antero Kivelä toi Kalajoelle Vasili Tihonov-tyyppisen kovan harjoittlteun, johon kuului kaksi päivittäistä lajiharjoitusta sekä lisäksi aina yksi voimaharjoitus.
Ensimmäinen divaripeli oli HJK:ta vastaan Kalajoella. JHT:n ensimmäisen divarimaalin teki Tony Arima. JHT voitti ottelun. Seuraava vierailija oli Oulun Kärpät, joka sai tyytyä 4-4 tasapeliin. Turun Toverien valmentaja Rauno Korpi kesti 6-4 tappion paremmin kuin Oulun Kärppinen valmentaja Pasi Mustonen Oulun Kärppien tasapelin. Liigaehdokkaiden kaataminen Kalajoella jatkui Kouvolan KooKoon vieraillessa. Jarmo Myllys torjui 51 laukausta, mutta kuusi jäi torjumatta. Junkkarit HT voitti 6-4. Tätä ennen Antero Kivelän ryhmä oli käynyt Joensuussa kukistamassa liigapaluuta havitelleen JoKP:n vahvan joukkueen maalein 7-5.

Farmisopimus Ässien takasi Kalajolle syksyn kuluessa huippumaalivahti Kari Rosenbergin, joka torjui divarin runkosrjan loppuun saakka. Puolustaja Marko Sten oli syksyllä apuna muutamassa tärkeässä ottelussa. Loka-marraskuun vaihteen 1992 menestysjaksonsa jälkeen Junkkarit HT oli divarin runkosarjassa pitkään kolmantena ja parhaimmillaan jo kuusi pistettä Oulun Kärppiäkin edellä. Joulutauolle mentäessä Junkkarit HT putosi viidenneksi.
Kari Jalonen oli 66 tehopisteellä runkosarjan ylivoimainen ykkönen ennen Jan Jaskoa, jonka teho tuotti 52 pistettä. Jasko oli syksyn paras maalintekijä 34 osumallaan. Jalonen oli syöttäjien ylivoimainen kärkimies 45 pisteellään. Puoulustajien tehotilastossa Tapio Levo oli toinen ja Robert Pukalovic kolmas.

Syksyn runkosarjan viides tila tyydytti valmentaja Kivelää. Sarjatulokas oli koko divarin paras vierasjoukkue. Junkkarit HT:n 52 pistettä olivat divarin sarjatulokkaiden kaikkien aikojen korkein yhden kauden kertymä ja niillä saavutettiin Finlandia-liigan viides sija. Liigakrsintapaikka jäi vain viiden pisteen päähän ja neljänneksi sijoittunut Kärpät piti Pohjois-Suomen herruutensa kapella kolmen pisteen erolla. Jan Jasko taisteli loppuun saakka tiukasti divarin maalikuninkuudesta. 45 osuumaa riitivät toiseen sijaan.

Kauden ylivoimaisesti ikävin tapaus sattui lokakuun kahdeksas päivä Kärppien ja Junkkarien välisessä pelissä Oulussa, kun juuri Junkkareista Kärppiin palannut Matti Veivo halvaantui alaraajoistaan. Veivon kaularanka vahingoittui hänen lennettyään vaarallisesti päin laitaa Mika Kupiaisen taklauksen jälkeen. Taklaus ei ollut mitenkään törkeä, vaan ennemminkin normaali – vaikkakin hivenen takaviistosta tullut – peliinkuuluva taklaus. Suureksi epäonneksi seuraukset olivat tällä kertaa mitä olivat. Onnettomuus herätti runsaasti keskustelua jääkiekon vaarallisuudesta, varsinkin kun Limingan Kiekon 18-vuotias Miika Tikkanen oli halvaantunut harjoitusottelussa vain viisi päivää aiemmin. Veivon tapaus pysyi uutisissa vielä vuosia vakuutusyhtiön kanssa venyneiden korvausriitojen johdosta. Kauden kymmenessä pelissään Veivo oli ehtinyt kerätä tehot 3+7.

Toinen kausi divarissa

Porilaispelaajien osuus Kalajoella säilyi vahvana myös kaudella 1993-1994. Vesa Goman, Timo Saikkonen ja alkukauden kuluessa myös Marko Sten jatkoivat Kivelän ryhmässä, johon liittyi myös aikaisemmin Kalajoella pelannut Marko Viljanen. Slovakit Jan Jasko ja Robert Pukalovic jatkoivat Kalajoella. Kalpasta tuli Petteri Leskinen ja TPS:n liigamestarijoukueessa edellisellä kaudella pelannut Kari Kanervo ja aikaisemmin Tapparassa kolme liigamestaruutta kiekkoillut Harri Niukkanen siirtyivät Kalajoelle. Kakkosketjun Kimmo Nurro ja Mika Kupiainen saivat rinnalleen Jari Pulliaisen, joka Kanervon tavoi kuului TPS:n liigamestareihin keväällä 1993. Joukkueeseen kuuluivat myös Timo Saikkonen, Janne Leppänen, Riku-Petteri Lehtonen, Pasi Tammela, Marko Viljanen, Pasi Priuska ja Jari Lehtomäki sekä maalivahti Juha Virenius.
Junkkarit oli joutunut taloudellisen laman takia pienentämään budjettiaan ja divariin lähdettiin syksyllä 1993 yhdellä tämän sarjatason alhaisimmista talousarvioista.

Kalajoella pelattiin Sun & Ice tapahtuman yhteydessä juhlaottelu, jossa kokeneimmat pelaajat olivat edelleen mainiosti kiekkoja torjunut Jorma Valtonen ja SaniFani-joukkueen tehoykkönen Timo Nummelin. SaniFanin joukkueessa pelasivat Antero Kivelä, Veli-Pekka Ketola, Arto Javanainen, Rauli Raitanen, Janne Virtanen, Seppo Repo, Mikko Leinonen, Pertti Valkepää, Juha Tuohimaa, Hannu Virta, Jan Jasko, Robert Pukalovic, Mika Kupiainen ja Kimmo Nurro. Vastassa ollut JukuJuku-joukkue koostui seuraavista pelaajista: Reijo Ruotsalainen, Lalli Partinen, Hannu Kamppuri, Heikki Riihiranta, Jorma Valtonen, Matti Hagman,Henry Saleva, Harri Linnoinmaa, Kari Kanervo, Ari Vuori, Jukka Vilander, Matti Murto, Marko Lapinkoski, Harri Aho, Jussi Polvi, Mikko Helisten ja Jari Korpela. Superottelu oli nimensä veroinen.

Junkkarit HT kärsi menetyksistä ja loukkantumisista. Joukkueen kapteeni Kari Kanervo loukkasi niskansa Lohtajalla sattuneessa hirvikolarissa ja joutui olemaan syrjässä kolme viikkoa. Heti sen jälkeen siirtyi sairaslistalle luottopuolustaja Petteri Leskinen, hyökkääjä Marko Viljanen, puolustaja Timo Saikkonen ja toinen maalivahti Tomi Erola.
Antero Kivelä joutui vetämään sarjaotteluita runsaalla kahdella kentällisellä, mutta onnistui siinä hyvin. Kärppiä vastaan Junkkarit HT pystyi hankkimaan divarihistoriansa ensimmäisen vieraspisteen Raksilan jäähallissa. Joukkueen kapteeni Kari Kanervo viimeisteli 3-3 numerot ajassa 59,33. Joensuussa JoKP:tä vastaan Jari Pulliainen tasoitti tilanteeksi 4-4 ajassa 59,11. Forssassa Palloseuraa vastaan käydyssä ottelussa Kalajoki nousi 5-4 voittoon Kari Kanervon maalilla. Turussa Turun Kiekko-67 vastaan Jari Pulliainen laukoi 4-5 voittomaalin ajassa 59,10. Jälleen Junkkarit HT koki loukkaantumisaallon, kun puolustajat Robert Pukalvic, Petteri Leskinen ja Marko Sten joutuivat vammojensa takia syrjään.

Kalajoella koettiin hurmionhetki 25. marraskuuta 1993, kun Kärpät luisteli areenalle. Kalajoen joukkueesta Mika Kupiainen oli angiinan takia poissa ja Jari Pulliainen poti nilkkaansa. Kari Kanervo sai Kari Jaloseen kohdistuneesta kevyestä taklausta 5+20 minuuttia. Näin oli Kalajoki HT:n joukkueesta kaikki varsinaiset keskushyökkääjät poissa. Kalajoen viiden minuutin alivoimajakson aikana juhli kuitenkin kotijoukkueen Jan Jasko, joka viimeisteli hallitun alanurkkamaalin. Robert Pukalovicin ja keskelle nostetun Marko Stenin maalit veivät kotijoukkueen 3-1 johtoon, jota Pukalvic vankisti heti kolmannen erän alussa. Kimmo Nurron Robert Pukalovicin syötöstä tekemä maali riitti viitisen minuuttia ennen loppua 5-4 voittoon. Edellissyksyn junkkari Kari Jalonen oli tässäkin ottelussa Kärppien vaarallisin syöttäen kolme maalia. Juha Virenius Kalajoen maalilla torjui loistavasti.

Ainoastaan Kalajoella pystyttiin järjestämään riittävän surkuhupaisia näytelmiä kilpailemaan Oulun kanssa hankalimman tilanteen tittelistä. Pelimerkit oli käytetty hyvin pitkälti jo edellisellä kaudella ja pelaajapula painoi päälle. Lainamiehiin, joita koko kevään oli rampannut reilusti muun muassa KalPasta ja HPK:sta, ei ollut enää kauden edetessä varaa edes silloin kun loukkaantumiset ja sairastapaukset harvensivat joukkuetta äärimmäisyyksiin asti. Vieraspeliin Joensuussa Junkkareilla oli vaikeuksia kasata edes kahta kentällistä, joten niinpä valmentaja Antero Kivelä ryhtyi hyökkääjäksi – ensimmäistä kertaa elämässään! Aktiiviurallaan maalivahtina toiminut 38-vuotias Kivelä hoiti osuutensa kentällä tyylikkäästi tauosta ja oudosta pelipaikasta huolimatta.

Yhtä tyylikkäästi homma ei toiminut seuran johdon ja Kivelän välillä. Lopullinen niitti tulehtuneille väleille tuli, kun johto yritti "herättää" Kivelän vuokraamalla joukkueen tehomiehet Jan Jaskon ja Robert Pukalovicin KalPaan kertomatta siitä valmentajalle. Kivelä erosi tammikuun alussa. Häntä seurasi myös joukkueen kippari Kanervo, joka pelasi loppukauden Tapparassa. Muutamaa päivää myöhemmin seuran peräsimeen astui Matti Hagman. Alkukauden Hagman oli valmentanut kakkosdivarin VHT:tä, mutta jäi työttömäksi seuran mentyä puolivahingossa kanttuvei. Kanervon ohella joukkueen jätti muutama muukin peluri, kuten Janne Karelius ja Marko Viljanen. Loppukaudeksi joukkue sai riveihinsä Oulusta Helistenin ja kakkosdivaria pelanneen Mikko Perkkiön, KalPan Jani Raution ja Karhu-Kissoista Harri Lakkalan. Hagmanin mukana Vantaalta tulivat Tero Laukala ja Markku Ahola.

JHT:n johtohenkilöt antoivat Kalajoki-lehdessä 17.3.1994 puolen sivun meriselityksen vaikean pelikauden johdosta. Tekstin olivat allekirjoittaneet Martti Vedenoja, Erkki Joki-Erkkilä, Olli Ventelä, Jarmo Ainali, Markku Rautio, Heikki Helanen ja Osmo Määttänen.

Jan Jasko Kalajoelle ja päätös jäähallin rakentamisesta

Syksyllä 1989 Junkkarit kärsi yli kahdeksaan vuoteen ensimmäiset tappiot Ylivieskan Pallolle. Neljä ensimmäista sarjaottelua hävittiin.
Valmentaja Uno Veski sai tehdä tilaa Kalevi Sunille. Pelien mennessä kehnosti hankkittiin joulun alla 1989 Tsekkoslovakian Brastislavasta 30-vuotias laitahyökkääjä Jan Jasko. Hän oli vielä kaksi vuotta aikaisemmin esiintynyt maansa edustusjoukkueessa Kanada-cupissa. Jan Jasko oli vuoden 1982 Quebec Nordiquesin varaus 12 kierroksella numero 248.

Martti Saukko ja Erkki Aho kävivät hakemassa Jan Jaskon Kokkolan lentokentältä yön pimeydessä marraskuussa 1989. Jan Jaskon saldo ensimmäisenä junkkarivuonna oli 45 (24+21) tehopistettä.
Muutaman pelin Junkkareissa pelasi myös kookas puolustaja Mika Hämäläinen, joka oli kiekkoillut USA:n yliopistosarjoissakin. Oululaiset Jari Karppinen ja Marko Hjelt jatkoivat Kalajoella. Hjelt oli tällä kaudella lohkon kuudenneksi paras tehomies 62 pisteellä. Mikko Perkkiö kuului Junkkareiden avainpelaajiin 56 tehopisteellä. Jari Karppinen oli tilastossa 15 ja Jan Jasko 16.
Junkkarien sijoitus kymmenen joukkueen lohkossa oli kahdeksas.

Junkkarit Hockey Team perustetaan

Sarjakauden 1990-1991 kynnyksellä tehtiin pitkään odotettu ratkaisu: kalajokinen jääkiekkotoiminta eriytyi Junkkareista omaksi erikoisseurakseen, joka sai nimekseen Junkkarit Hockey Team. Kalajokisen jääkiekkoilun vastuuhenkilöksi tuli urakoitsija Markku Rautio. Edustusjoukkueen valmentajaksi tuli turkulainen Matti Aaltonen. Kauden joukkue eteni toiselle play off-kierrokselle ja yhden maalin päähän I divisioonan karsintasarjasta.

Jan Jasko teki sarjakauden 1990-1991 Suomen ylimpien jääkiekkosarjojen tehoennätyksen 126 pistettä eli melkein neljä pistettä ottelua kohti. Robert Pukalovic oli tullut Tsekkoslovakian pääsarjasta Slovan Bratislavasta ja teki puolustajien tehoennätyksen 89 pistettä. Jari Ervasti palasi takaisi Kalajoelle yhden Raahen vuoden jälkeen. Kauden kuluessa hankittiin puolustusta vahvistamaan Mika Hämäläinen sekä Oulun Kärppien kokenut Hannu Jalonen. Oulun suunnalta puolustukseen tulivat Jari Nissilä ja Pasi Näyhä. Kalajoelle palasi myös koko kauden 1987-1988 Junkkareissa pelannut porilainen Marko Viljanen. Junkkarien monivuotinen ykkösmaalivahti Pasi Turpeinen sai seurakseen toisen kärppäkasvatin Marko Hillin. Kauden jo käynnistyttyä saaapui Oulusta vielä Harri Helama. Menetysten puolelle kirjattiin Ylivieskan Pallon siirtyneet oululaiset Marko Hjelt ja Jari Karppinen sekä Ikurin Vireeseen palannut puolustaja Jukka-Pekka Ilomäki. Pekka Priuska palasi kolmen Ylivieska vuoden jälkeen Kalajoelle. Pasi Priuska oli palannut Junkkareihin pari vuotta aikaisemmin.

Junkkarit HT pysyi koko sarjakauden lohkossaan toisena tai kolmantena. Kalajokilaakson alueella Junkkarit HT palasi perinteiselle valtaistuimelleen kooten sarjassa kahdeksan pistettä enemmän kuin neljänneksi sijoittunut YPa. Kolmasosa Junkkarien kauden pistemenetyksistä ajoittui sille tammikuun puolivälin jaksolle, missä Jan Jasko oli loukkaantumisten takia syrjässä kolmesta ottelusta.

Kevään 1991 ensimmäiseksi play off-vastustajaksi Junkkarit HT sai Itälohkon kakkosen Heinolan Kiekon. Junkkarit HT voitti ottelun 7-3. Kalajoella ottelu oli huomattavasti tiukempi, sillä jatkoajalla Jari Ervasti iski reboundista 6-5 voiton. Toisella play off kierroksella Junkkarit HT sai vastustajakseen tamperelaisen Ikurin Vireen. Ensimmäisessä ottelussa Tesoman hallissa kotijoukkue voitti numeroin 7-6. Kalajoella Junkkarit HT voitti numeroin 4-3. Kolmannessa play off ottelussa Tampereella Ikurin Vire karkasi ensimmäisessä erässä 4-0 johtoon. Junkkarit HT kavensi loppunumeroiksi 4-3. Junkkarit HT:n play off menestys oli kaikkien paras, vaikka niukkaakin niukempi putoaminen varsinaisesta I-divisioonan karsinnasta jäi harmittamaan.

Jäähalliasia päättävissä elimissä

Kun kauden 1990-1991 kuluessa kävi vakuuttavasti ilmi, että Junkkarit HT:llä on edellytykset nousta jo lähivuosina I divisioonaan, tuli uuden lämpimän hallin rakentaminen kiireelliseksi hankkeeksi. Jäähalliasiaa käsiteltiin Kalajoen vapaa-aikalautakunnassa 10.4.1991. Jääkiekkoseura Junkkarit Hockey Team oli tehnyt aloitteen kiinteän, lämpöeristetyn jäähallin rakentamisesta. Asiasta oli pidetty tiedotustilaisuus kunnvaltuuston kokouksessa 27.3.1991, jolloin hanketta esiteltiin alustavasti. Kunnanhallitus pyysi lausunnon vapaa-aikalautakunnalta. Lautakunta katsoi, että yleisurheiljoiden ja monien muiden urheilulajien kuten jousiammunan talviharjoittelupaikka voitaisiin toteuttaa hallin yhteyteen.

Kunnanhallitus käsitteli asiaa 6.5.1991, 13.5.1991 ja 15.5.1991 sekä 4.6.1991 sekä 10.6.1991. Kokouksessaan 6.5.1991 päätettiin hankkia valtuustoryhmien kannanoton asiaan. Kokouksessaan 13.5.1991 kunnanhallitus päätti esittää, että kunnan ja Kalajoen Jäähalli Oy:n kesken tehdään KVR-sopimus uuden tekojäähallin rakentamisesta. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, että kunta myöntää omavelkaisen takauksen 4,7 miljoonan markan suuruisille Kalajoen Jäähalli Oy:n ottamille lainoille. Kunnanhallitus päätti 15.5.1991, että asia vedetään pois valtuuston kokouslistalta 15.5.1991 ja asian käsittelyä siirretään. Todellisuus siitä miksi asia vedettiin pois valtuuston esityslistalta johtui siitä, ettei ollut täyttä varmuutta siitä, että 24 valtuutettua 35:stä on asian takana. Tämän jälkeen alkoi junttaus asian puolesta.

Tuskin mistään asiassa Kalajoella on koskaan käyty niin perusteellista keskustelua lehtien yleisönosastoissa kuin tästä jäähalliasiasta. Asia tuotiin valtuuston käsittelyyn 10.6.1991. Tilanne oli kihelmöivä. Kunnantalon edessä oli mielenosoittajia kyltteineen. He vastustivat jäähallin rakentamista.Valtuustossa käytiin poikkeuksellisen vilkas keskustelu. Keskustan ryhmäpuheenvuoron käytti Eero Nevalainen, joka totesi, että ryhmässä on kahdenlaista näkemystä asiasta. Nevalainen totesi, että "itse olen taipunut, mutta olenko taittunut, se näkyy tulevaisuudessa". Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käytti Martti Isokoski, joka totesi kokoomuksen tehneen 6-0 päätöksen jäähallin rakentamisen puolesta. Kokoomuksen varsinaisista valtuutetuista oli poissa valtuuston kokouksesta Heikki Haarakangas ja Heikki Halonen. Heidän varahenkilönsä Maija-Leena Roukala ja Veli Saari saattoivat puhtaalla omallatunnolla äänestää jäähallin rakentamisen puolesta. Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käytti Esko Lindström, joka kertoi, ettei vasemmistoliitto voi olla tukemassa tällaista hanketta. Vasemmistoliittolaiset olivat tyrmistyneitä tällaisesta hankkeesta. Lindström huomautti valtuutettu Erkki Aholle, että hänellä on perustuslaillinen oikeus olla oma mielipide asiasta. SDP:n Pirkko Nygård totesi, että SDP:n ryhmä ehdottaa hankkeen hylkäämistä.Paula Passi kannatti Nygårdin esitystä.

Keskustan Alpo Murtoniemi käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, että kaikissa peleissä on säännöt, mutta tässä pelissä niitä sääntöjä ei ole tai niitä ei ole ollut. Jäähyjä olisi saanut puhaltaa enemmän ja aika ajoin on taklattu kiekontonta miestä. Tuomarin, kuntalaisten ääntä ei ole kuultu riittävästi ja se varmasti kuullaan myöhemmin.

Heikki Manninen SMP:stä oli tehnyt Erkki Ahon kannattamana esityksen jonka mukaan kunnan maksama vuotuinen käyttömaksu tulisi pudottaa 620 000 markasta 520 000 markkaa. Asiasta äänestettiin. Mannisen esitys voitti kunnanhallituksen esityksen numeroin 27 jaa ja 7 tyhjää. Toisessa äänetyksessä oli vastakkain Sdp:n Pirkko Nygårdin hylkäävä esitys koko jäähallin rakentamisasiassa. Äänestys päättyi Mannisen esityksen voittoon 24 jaa-ääntä, 9 ei-ääntä ja yksi oli poissa. Näin Heikki Mannisen esitys Erkki Ahon kannattamana tuli hyväksytyksi. Kuukauden aikana yksi valtuutettu oli saatu muuttamaan mieltään.

Vastaan äänestivät vasemmiston Julia Heininen, Esko Lindström, Pekka Siironen ja Airi Vierimaa sekä SDP:n Pirkko Nyygård ja Paula Passi. Keskustan valtuutetuista vastaan äänestivät rautiolaiset Kullervo Niemelä ja Tapio Rautakoski sekä Untamo Sorasto. Keskustan Pauli Rahkola äänesti tyhjää. Vasemmiston Heikki Typpö oli poissa kokouksesta eikä hänellä ollut varamiestä paikalla. Äänestys päättyi mahdollisimman niukasti jaa-äänten voittoon, sillä määräenemmistön saamiseksi tarvittiin 23,33 valtuutetun kannatus eli siis 24 valtuutettua, jos paikalla ovat kaikki valtuutetut. Tämä 24. valtuutettu oli Rautionkylän valtuutettu kunnan urheilu- ja nuoriso-ohjaaja Alpo Murtoniemi. Valtuutettu Erkki Ahon ei olisi tarvinnut suorittaa käännytystyötä, jos hän olisi tiennyt, että vasemmistoliiton valtuutettu Heikki Typpö on poissa kokouksesta. Nyt nimittäin olisi riittänyt se, että 23 valtuutettua kannatti jäähallin rakentamista eli raja-arvo oli 22,67.

Kalajoki-lehden silloinen vt. päätoimittaja mehtäkyläläinen Juhani Tolonen nimitti lehden pääkirjoituksessa kokouksen jälkeen valtuustoa vellihousujen veljeskunnaksi. Jäähallin rakentamisen aloittamista viivästytti valtuuston päätöksestä tehty valitus lääninoikeuteen. Jäähallin työmaalla oli töissä koko ajan 10-15 talkootyömiestä. Jäähallin hinnaksi muodostui 4,7 miljoonaa markkaa.

Taloudellisia vaikeuksia ja valmentaja Virosta

Taloudelliset vaikeudet ja jääkiekkojaoston jäsenten erilaiset näkemykset toiminnan suunnasta aiheuttivat sen, että opettaja Lauri Järvinen jäi pois Junkkarien jääkiekkojaoston puheenjohtajan tehtävistä keväällä 1988. Jaoston jäsenten tunteita voidaan kuvata laulun sanoin: aatosta jaloa ja alhaista mieltä, tunteiden paloa ja kylmyyttä siellä. Tämä oli tilanne jääkiekkojaostossa.
Järvisen seuraajana jatkoi Erkki Aho. Taloudelliset vaikeudet olivat tuohon aikaan merkittävät. Nuorisokiekkoilu oli hyvässä nousussa. Siksi monet vaativat edustuskiekkoilun ja junorikiekkoilun erottamista eri seuroiksi.Aika ei kuitenkaan vielä ollut kypsä tällaiseen ratkaisuun.

Rahaa toimintaan pyrittiin hankkimaan kaikin keinoin. Junkkarikiekon Tuki ry teki viikoittain lehteä, jonka nimi oli Särkkäin Sanomat. Lehden päätoimittajana toimi Erkki Aho, joka toimi samanaikaisesti opettajana päivällä Raahen Porvari- ja kauppakoulussa. Hän veti iltaisin saman koulu aikuiskoulutusosaston pitkät yrittäjäkurssit. Päivä- ja iltaopetuksen väliin jäi päivittäin pari kolme tuntia, jolloin Aho kirjoitti koulun koneella jutut lehteä varten, tallensi ne levykkeille ja toimitti toimitukseen Ylivieskaan. Aho kävi taittamassa lehdet painopaikan toimituksessa viikoittain. Ilmoituksia lehteen myivät Martti Saukko ja Marja Vatjus. Lehdellä saatiin kerättyä merkittävä summa rahaa jääkiekkoiluun vuoden aikana. Tuohon aikaan Junkkarien jääkiekkojaston budjetti lähenteli miljoonaa markkaa.

Kovia vahvistuksia ja opiskelupaikkoja

Junkkarit lähti kaudelle 1988-1989 erittäin nimivahvalla joukkueella. Kärppien A-junioreista tulivat Jari Karppinen, Marko Hjelt ja Hannu Suorsa. Heille järjestyi opiskelupaikka Raahen Porvari- ja kauppakoulusta, jossa jääkiekkoveturi Erkki Aho toimi opettajana. Kouvolan liigajoukkueesta Junkkareihin siirtyi Pekka Lilleberg, joka hänkin oli Kärppinen kasvatti. Liigakokemusta oli myös Kärppien Mikko Perkkiöllä. Jari Ervasti jatkoi Kalajoella. Sarjakauden kynnyksellä Tapparan ja Jyväskylän HT:n liigareserveistä saapuivat Sami Ahoniemi ja Hannu Karjalainen, joille myös järjestyi opiskelupaikka Raahen Porvari- ja kauppakoulussa. Maalivahdiksi tuli Raahe-Kiekosta Vesa Korpela.

Junkkarein mahdollisuudet lohkovoittoon menivät loukkaantumisaaltoon, jossa Jari Ervasti ja Sami Ahoniemi olivat pitkään sivussa. Pelaajatilanne kohentui ratkaisevasti kun Tapparan liigajoukkukeen reserveistä Junkkareihin saapui puolustaja Sami Siren ja Porin Ässistä Jari Laitanen. Junkkarit voitti kaikissa keskinäisissä otteluissa Ylivieskan Pallon. Yksi ottelu oli erittäin tasainen sillä varamiehisenä Junkkarit voitti niukasti YPan Ylivieskassa. Jari Nerg maalasi ajassa 59.59 voittomaalin 5-4.

Junkkarit voitti kotonaan Kokkolan Hermeksen 8-3, ottelussa, mikä jäi monen katsojan mieleen. Hermeksen kanadalainen vahvistus Doug Lawrence ei sulattanut jäähytuomiotaan, vaan teilasi törkeästi jäähyaition valvojana toimineen Juhani Sunin heittäen tämän kuin tiskirätin aition lattialle. Kandalainen käytäytyi uhkaavasti niin tuomareita kuin pelaajiakin kohtaan. Ottelun jälkeen Hermes passitti kandalaisvahvistuksen seuraavalla lennolla Kanadaan.

Play off-peleissä Junkkarit sai vastaansa Vantaan HT:n. Ottelua seurasi Kalajoen jäähallissa yli 1100 katsojaa.Vantaa voitti numeroin 7-11, vaikka kahden erän jälkeen tilanne oli 5-5. Toisessa ottelussa Myyrmäen hallissa Vantaa voitti numeroin 8-3. Vantaa HT nousi ykköseen.
Pohjoislohkon tehotilastossa Junkkarien Pekka Lilleberg oli toinen 72 (33+39) pisteellä. Kalajoksista kymmenen parhaan joukossa olivat myös Marko Hjelt ja Hannu Suorsa. Seuran jääkiekkojaoston taloudelliset vaikeudet jatkuivat edelleen. Jaoston puheenjohtaja Erkki Aho laittoi ison summan omaa rahaa jaoston talouden kuntoonsaamiseksi ja koko seuran pelastamiseksi konkurssiuhalta.

Välivuosi ja Viron avut

Sarjakaudesta 1989-1990 muodostui Junkkareille välivuosi. Viron jääkiekkoliittoon oltiin yhteydessä valmentajan ja pelaajien saamiseksi. Neuvottelut käytiin Tallinnassa Erkki Ahon ja Martti Saukon toimesta. Neuvottelut olivat perinteiset venäläistyyliset neuvottelut. Saunailtaan oli varattu runsaasti votkaa ja pari koria olutta. Aamuyöstä Erkki Aho huomasi, että hän oli kahdestaan vastapuolen pääneuvottelijan Viron jääkiekkoliiton puheenjohtajan Rein Millerin kanssa saunanlauteilla. Muut olivat joko sammuneet tai hävinneet teille tietymättömille.

Aamutunneilla Aho palasi takaisin majapaikkaansa Olympiahotelliin. Seuraavana aamuna Rein Miller soitti kahdeksan jälkeen ja pyysi työhuoneeseensa vanhaan kaupunkiin jatkamaan neuvotteluja. Vasta silloin Erkki Aholle selvisi kuka tämä vastapuolen neuvottelija, Viron jääkiekkoliiton puheenjohtaja oli. Hän oli Viron valtionvarainministeri. Neuvotteluun aamulla saapui mukaan Rein Millerin serkku Uno Veski, jolla oli valtava kiinnostus tulla valmentajaksi Suomeen. Ratkaisuun ei vielä tuolloin päästy. Ehkä Rein Miller ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Uno Veski on sopiva henkilö tähän tehtävään.

Parin viikon kuluttua neuvotteluista Uno Veski oli tilannut Virosta puhelun Suomeen Erkki Aholle. Tuohon aikaan puhelut piti tilata edellisinä päivinä. Hätäisenä miehenä Uno oli kiirehtinyt puhelua. Siksi ensimmäinen puhelu herätti Erkki Ahon vähän ennen kahta yöllä jolloin Uno soitti ja ilmoitti, että hän on saanut luvan tulla valmentajaksi Suomeen. Unon kiirehtimispuhelu tuli vähän ennen kello viittä aamulla, jolloin Uno toisti saman asian, minkä hän kertoi jo edellisessä puhelussa.

Erkki Aho ja Martti Saukko lähtivät Viroon varmistamaan valmentaja Uno Veskin tuloa Suomeen. Laivamatka Georg Otsilla sujui hyvin ja Uno pääsi lähtemään Suomeen 8.8.1989. Se oli jotakin uutta ja suurta Unollekin. Se oli Uno Veskin ensimmäinen ulkomaanmatka. Siksi hän tarjosi Aholle ja Saukolle konjakit heti, kun aluevesiraja oli ylitetty. Aho oli järjestänyt Uno Veskille myös liikunnanopettajan paikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Kirjassaan Joenjäältä jäähalliin Uno Veski kertoo valmentajavuosistaan Suomessa. Hän kertoo olleensa todella hermostunut, koska ei ollut viime vuosina valmentajana toiminut. Uno kirjoittaa ettei osannut arvata, että kun Neuvostoliiton lipun alla satamasta lähti niin hän palaisi takaisin itsenäiseen Viroon.

Myöhemmin Virosta tulivat nuoret 16-vuotiaat virolaispojat Olle Sildre ja Rauno Parras, joille Aho järjesti opiskelupaikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen, jonka johtokunnan puheenjohtaja hän toimi. Nuoret virolaiset osoittautuivat liian kevyiksi II-divisioonaan. Kolmas virolainen Indrek Linde tuli yllättäen Suomeen, kun valtionvarainministeri Rein Miller soitti Erkki Aholle ja antoi ymmärtää, että Indrek Lindelle on lähes pakko järjestää opiskelupaikka.

Ahon ollessa käymässä Virossa yllättäen Tallinnan satamassa hänen luokseen tuli mies nimeltään Tönis Linde pojan kanssa ja sanoi, että vie tämä Suomeen. Aho arvasi mistä on kysymys. Hän otti pojan mukaansa ja järjesti Indrek Lindelle opiskelupaikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen ja sen jälkeen Raahen porvari- ja kauppakouluun. Indrekille oli järjestettävä myös opiston puolelle opiskelupaikka jotta hän vältti Viron armeijan. Kun Indrek Linde palasi opiskelujen jälkeen takaisin Viroon 1990-luvun puolivälissä yhdessä vaimonsa Piret Klaasin kanssa, niin Viron poliisi ampui Piretin autoon erään pankin luona. Piretillä oli lapsi sylissään. Piret kuoli, mutta lapsi jäi eloon. Viron pääministeri Edgar Savisaar kävi henkilökohtaisesti viemässä surunvalittelut vainajan kotiväelle.

Kuplahalli, tekojäärata ja jääkiekkohuumaa

Kuplahalli saatiin Kalajoelle vuonna 1984.Syksyn 1984 kunnallisvaalien tuntumassa suoritettu valtuuston äänestys paineilmahallista toikin niukasti, mutta varmasti tarvittavan kahden kolmasosan enemmistön ja Rukka Oy:n toimittaman hallin pystyttäminen voitiin tehdä talkoovoimin jo marraskuun 1984 alussa. Halli oli tässä vaiheessa Junkkarien omistuksessa, mutta kunta myönsi elintärkeät takuut ja antoi kohtalaisen määrärahan. Lainarahaa löytyi vaivattomasti, sillä mikä hyvänsä pankki oli valmis tarjoamaan luottoa kunnan takaamalle lainalle.

Joulukuun puoliväliin jatkunut lämmin syksy 1984 osoitti, että on välttämätöntä saada halliin tekojäärataputkisto mahdollisimman pian. Ennätyksellisen kylmä tammi- ja helmikuu 1985 haittasi harjoittelua merkittävästi. Kaikki sarjaottelut toki voitiin pelata vaikka hallissa näytti mittari suurin piirtein 20 pakkasastetta. Ulkona oli toisinaan jopa 30, mutta halli ja varsinkin suuri yleisömäärä lievensivät hieman kylmyyttä sisällä.

Vuoden 1985 alussa käynnistyneessä II divisioonan alemmassa loppusarjassa Junkkarit kaatoi Kemijärven Kiekon kaksi kertaa sekä savonlinnalaisen Laitaantsillan Pallon ja Kuhmon Kivan kerran. Näillä voitoilla sarjapaikka säilyi. Erityisen jännittäväksi muodostui helmikuussa 1985 Savonlinnan jäähallissa pelattu sarjaottelu LaiPa-Junkkarit. Kotijoukkue hankkitui heti alussa nopeasti 3-0 johtoon, mutta kalajokisten nousu tuotti tasoituksen kolmannen erän alussa. Ottelu oli tasan vielä 10 sekuntia ennen päätösvihellystä. KaJu teki kuitenkin tuossa ajassa vielä kaksi maalia. Ajassa 59.50 Raimo Tiinanen maalasi ja sitten ajassa 59,57 Kalevi Suni pisti kiekon pömpeliin. Tämä voitto oli erittäin tärkeä sarjapaikan varmistamiseksi.

Tekojääradan putkisto

Sarjapaikan säilymisestä huolimatta tunnelma kevättalvella 1985 oli täynnä epävarmuutta, sillä ilman tekojäärataa halli oli osoittautunut riittämättömäksi. Tilanne kuitenkin kirkastui kun Ruotsissa pitkään asunut ja Raahessa vaikuttanut Martti Kokko ilmoitti löytäneensä sopivan tekojääradan putkiston Tukholman läheltä. Sinne oli valmistelilla uusi jäähalli ja kyseinen kunta ei enää tarvinnut kymmenisen vuotta vanhoja, mutta varsin hyväkuntoisia tekojääratakoneistojaan. Asiat etenivät tämän tiedon jälkeen vauhdilla ja Kalajoen kunnanvaltuusto hyväksyi ostosuunnitelman toukokuun viimeisenä päivänä antaen takuut Junkkarien hankkimalle tekojääradalle. Laitteet saapuivat heinäkuussa ja niiden hitsaus tapahtui talkoovoimin.

Valmistuessaan täyteen kuntonsa Kalajoen jäähalli oli Oulun läänin toinen Oulun jäähallin jälkeen. Maaseutupaikkakunnilla se oli järjestyksessään Suomen toinen, edellään vain erikoistapaukseksi luokiteltava Vierumäen Urheiluopiston yhteydessä oleva halli. Kalajoen jäähalli saikin poikkeuksellisen paljon palsta- ja kuvatilaa suurissa valtakunnallisissa lehdissä vuosien 1985-1986 aikana. Lajin PR-arvo Kalajoelle muodostui huomttavan suureksi. Kalajoella järjestettiin kaksi todellisten huippuvalmentajien ja NHL-pelaajien vetämää jääkiekkokouluakin kesinä 1986 ja 1987.
Kesäkuussa 1985 Kokkolan Hermeksen parhaat puolustajat Jorma Malkamäki ja Kenneth Björkudd allekirjoittivat sopimuksen Junkkarien kanssa. Samana kesänä saapui Kalajoelle Oulusta Kärppien juniorijoukkueiden maalivahtina kaikenvärisiä SM-mitaleja saavuttanut Pasi Turpeinen. Turpeinen pelasi Junkkareissa kuusi kautta. Sarjakaudella 1985-1986 Turbon pelivire oli loistava. Häntä pidettiin II-divisioonan parhaana maalivahtina.
Junkkarit pelasi kevätkaudella 1986 suhteellisen vähälukuisella materiaalilla, joka parhaimmillaan riitti juuri ja juuri kolmeen kentälliseen.

Merkittävät vahvistukset

Sarjakautta 1986-1987 Kalajoen Junkkarien II-divisioonajoukkueeseen hankittiin merkittäviä vahvistuksia ja uusi valmentaja. Lapin läänin nimekkäin kiekkoilija Jari Nerg puki junkkaripaidan ylleen. Hannu Moilanen tuli Puolangalta. Junkkareissa pelasi myös Hermeksen kasvatti Olli Lehtimäki ja lyhyen ajan kokeiltavana oli Nivalan liukas hyökkääjä Ari Ohtamaa, mutta hänen kyvyistään ei saatu täyttä kuvaa loukkaantumisen vuoksi. Kauden 1986-1987 kestäessä lainattiin Oulun Kärpiltä Jari Pihlajaniemi, Harri Helama, Jukka Torvela ja Reijo Seppänen. Valmentajaksi oli kiinnitetty Kokkolan Hermeksessä tuloksia saavuttanut Jorma Saarikettu. Ensimmäistä kertaa nelinkertaisena pelattu II-divisioonan pohjoislohkossa Junkkarit sijoittui viidenneksi. Jorma Saarikettu ei onnistunut Kalajoella ja niinpä kesken kauden valmentajaksi tuli Kalevi Suni. Joukkuehenki rakoili ja se näkyi myös joukkueen menestyksessä.
Kaudella 1986-1987 Junkkarit pelasi myös juniorien jääkiekon SM-sarjassa. Martti Konun valmentama B-juniorijoukkue sijoittui seitsemänneksi. Jyrki Kortet nousi B-ikäisten maajoukkue-ehdokkaiden ensimmäiseksi varamieheksi. Jäähalli siirtyi kesällä 1987 Kalajoen kunnan omistukseen.

Jääkiekkohuumaa

Sarjakaudella 1987-1988 tavoitteeksi asetettiin pääsy kahden parhaan joukkoon ja samalla ensimmäisen kerran I-divisioonakarsintojen play off-kierrokselle. Jo alkukesällä Junkkarien kanssa tekivät sopimuksen Teräs-Kiekossa pelanneet Jukka Puokkula, Pekka Pyhäluoto ja Vesa Pisilä. Tämän jälkeen joukkueeseen liittyi Kärppien nimekäs hyökkääjä Jari Ervasti. Porin Ässistä saapuivat sarjakauden kynnyksellä Marko Viljanen ja Marko Högerman sekä Oulun Kärpistä Kai Laatikainen. Heinäkuun lopulla toisen kerran pidetty huipputasoinen jääkiekkokoulu mahdollisti jääharjoittelun ja harjoituspelit jo elokuun alussa. Valmentajana toimi Kalevi Suni.

Ajatus omaan itsenäiseen jääkiekkoseuraan siirtymisestä oli ajoittain vahvastikin esillä jo 1987-1988, mutta hanke ei silloin vielä ollut kypsä toteutettavaksi.
Kaikkien aikojen ensimmäisen liigatason vahvistuksen Junkkarit hankki joulun 1987 alla. Porin Ässien 190-senttinen puolustaja Jari Laitanen tuli loppukaudeksi Kalajoelle vahvistamaan joukkuetta. Kalajoella elettiin tuolloin todellista jääkiekkohuumaa. Junkkareiden ja Raahen Kiekko-Vesan ottelua seurasi 1071 katsojaa. Kalajoen Junkkarit selvisi uusintaotteluun play off-paikasta. Vastassa oli IPK Iisalmesta. Kolmannen erän jälkeen peli oli 2-2. Tarvittiin kaksi jatkoaikaa. Toisen jatkoajan alussa ajassa 71.43 Jari Nerg teki voittomaalin 3-2.

Play offeissa Jyväskylän Lohi kaatoi Junkkarit numeroin 9-4 Jyväskylässä ja 1-5 Kalajoella. Sarjakaudella 1987-1988 Jari Ervasti teki Pohjoislohkon ennätyksen 72 (51+21) pistettä ja Jari Nerg oli toisena 54:llä (20+34). Kuuden parhaan joukossa olivat Jukka Poukkula 49 (25+24) ja Hannu Moilanen 47 (17+30).Junkkarit saavutti parhaan sijansa kautta aikain II-divisioonan pohjoislohkossa sijoittuen toiseksi.

Kalajokisen jääkiekkoilun historiaa

Kalajokisella jääkiekkoilulla on varsin värikäs historia. Siihen mahtuu tunteiden paloa, suurta intohimoa, iloa ja surua, vihaa ja rakkautta lajiin ja ihmisiin sekä tietenkin taloudellisia vaikeuksia ja unohdettuja vastuunkantajia sekä laskun maksajia. Kalajoki-ilmiön taakse kätkeytyy paljon julkisuudelta salassa pidettyjä asioita.
Kalajokisen jääkiekkoilun vanhin säilynyt ottelupöytäkirja on päivätty 18.3.1961, jolloin Junkkarit voitti Ylivieskan Kuulan numeroin 3-0. Tuolloin joukkueessa pelasivat Esa Katajamäki, Risto Junttila, Esa Tanska, Heikki Yliuntinen, Aarre Seikkula, Jorma Perander, Paavo Kalajo, Väinö Perälä, Erkki Kamunen, Reijo Ojala, Mikko Juola, Paavo Takalo ja Markku Myllylä sekä maalivahtina Esa Eroma. Mainittu joukkue koostui lähes yksinomaan Kalajoen Yhteiskoulun pojista. Keskeinen vaikuttaja tuolloin Kalajoen Yhteiskoulussa oli Tampereelta tullut opettaja Raimo Ryynänen, jonka osuus kalajokisen jääkiekon alkutaipaleella ei ole vähäinen.

Talkootyön osuus merkittävä

Jääkiekon harrastus edellytti poikkeuksellisen paljon talkootyötä. Kaukalon pystytys, jäänteko ja sen hoito olivat kokonaan seuran tehtäviä. Alkuaikoina merkittäviä puuhamiehiä olivat Antti Kalajo, Erkki Yrjänä, Viljo Rautapuro, Esko Rautio ja Heikki Nikupaavo. Suuri into ja lahjakkaat pelipojat toivat pian menestystä ja samalla lisäsivät lajin harrastusta ja suosiota. Pohjois-Suomen parhaisiin puolustajiin kuuluneen Juha Luovin tulo Raahesta nosti osaltaan tasoa ja 1960-luvun puolivälistä lähtien Junkkarit pelasikin sarjatasolla lähtökohtiinsa nähden mainiosti. Sarjakaudella 1965-1966 Kalajoki oli kolmas perussarjan lohkossaan, mutta jo seuraavalla kaudella kirjattiin voitto pisteen erolla ennen Kälviän Tarmoa. Samalla varmistui ensimmäinen nousu maakuntasarjaan kaudeksi 1967-1968. Sillä kertaa nousu jäi yhden kauden mittaiseksi. Sijoitus oli lohkossa viides, mikä merkitsi paluuta perussarjaan. Uusi nousu oli lähellä heti 1968-1969, jolloin Junkkarit sijoittui toiseksi vain pisteen kärjessä olleesta Pattijoen Tempauksesta jääneenä. Kalajoen Raimo Tiinanen oli lohkon tehoykkänen tehden kahdeksassa ottelussa 25 (20+5) pistettä. Myös Lasse Yrjänä, Esa Eroma ja Kalevi Suni olivat 10 parhaan joukossa.

Maakuntasarjaan

Paluu maakuntasarjaan tapahtui jo 1969-1970, jolloin Junkkarit voitti pistettäkään menettämättä perussarjan lohkonsa. Sen tehotilaston kärjessä oli peräti kahdeksan kalajokista Kalevi Sunin ollessa paras 25 (15+10) pisteellä ennen Lasse Yrjänää, Raimo Tiinasta, Kari Kalajoa, Esa Eromaa, Reijo Peranderia, Veli-Matti Raitapuroa ja Juha Luovia.
Seuraavan neljän kauden ajan Junkkarit säilytti paikkansa maakuntasarjassa sijoittuen siinä parhaimmillaan toiseksi 1973-1974. Maakuntasarjan tehotilastoissa Raimo Tiinanen oli paras kaudella 1972-1973 tehtyään 24 (15+9) pistettä. Kalevi Suni oli tuolloin toinen 21 (10+11) pistettä.
Kaudesta 1974-1975 lähtien Kalajoen Junkkarit pelasi uusitun sarjajärjestelmän mukaisessa II divisioonassa kolme kautta sijoituksen ollessa parhaimmilaan viides.Näinä vuosina ylti tehotilaston 10 parhaan joukkoon vain Raahesta tullut Pentti Turpeinen, joka oli kaudella 1976-1977 yhdeksäs 26 (14+12) pisteellään.
Junkkarien pudotessa kauden 1977-1978 päätteeksi III-divisioonaan siirtyivät Turpeinen sekä muun muassa Kalevi Suni, Ilkka Letola ja puolustajat Pekka Tainio Kokkolan Hermekseen ja Raimo Tiinanen Raahen Kiekko-Vesaan. Parhaiden pelaajien poissaollessa Junkkarit oli kolmena III-divisoonakautenaan peräkkäin kuudes tai seitsemäs välttäen niukasti putoamisen vielä alemmas.

Uusi nousu

Jääkiekon uusi nousu alkoi syksyllä 1981, kun muutaman vuoden Kokkolan Hermeksessä pelanneet Kalevi Suni, Pekka Tainio ja Ilkka Letola sekä Raahessa kiekkoillut Raimo Tiinanen palasivat Junkkareihin. Sarjakaudella 1981-1982 Junkkarit pelasi kokonaan omilla kasvateillaan ja nousu II-divioonaan oli jo silloin suhteellisen lähellä.
Seuraavaksi kaudeksi Junkkareihin palasi Hermeksestä myös Pentti Turpeinen ja Ylivieskan Pallosta siirtyivät Esa Hautamäki ja Mauri Koskela. Valmentajana toimi Martti Konu ja joukkue lähti suurin toivein III-divisioonaan. Kuusamon Pallo-Karhut ja Raahen Teräs-kiekko voittivat kuitenkin Junkkarit kaikissa keskinäisissä otteluissa ja menivät jälleen nousukarsintoihin Junkkareiden jäädessä kolmanneksi. Pentti Turpeinen oli sarjakaudella 1982-1983 lohkon tehoykkönen 52 pisteellä. Hän siirtyi kauden jälkeen Ylivieskan Palloon, mutta Junkkarit hankki tilalle Oulaisista Heikki Epäilyksen ja Raahesta Pekka Martinmäen. Teräs-Kiekon noustua II-divisioonaan Junkkarit ja Pallo-Karhut olivat selvät ennakkosuosikit sarjakaudella 1983-1984. Yllättäjäksi nousi kuitenkin unelmakauden pelannut Nivalan Urheilijat, joka kiilasi ohi Kuusamon.
Junkkarein valmentajaksi palasi yhden vuoden tauon jälkeen Esa Eroma. Joukkue johti III-divisoonaa alusta loppuun saakka. Nousukarsintoihin pääsivät Kalajoen Junkkarit ja Nivalan Urheilijat. Junkkarit voitti nousukarsinnassa Kemijärven Urheilijat numeroin 11-1 ja Nivalan Urheilijat 11-2. Junkkarit nousi II-divisoonaan.
Sarjakaudella 1983-1984 Jääkiekkoliitto palkitsi Esa Eroman Pohjoisen alueen parhaana valmentajana. Esa Hautamäki sijoittui 61 pisteellään Pohjoislohkon tehotilaston kakkoseksi edellään vain Puolangan Hannu Moilanen, joka myöhemmin pelasi kaksi kautta Kalajoen Junkkareiden II-divisoonan joukkueessa.

Nousu kakkoseen

Sarjakauden 1983-1984 ilahduttava nousu kakkoseen ei tapahtumahetkellä tuonut täyttä riemua, sillä Jääkiekkoliiton armottomat säännöt sanoivat, että näin korkealla sarjatasolla saa pelata vain joukkue, jolla on käytössään tekojäärata. Jo ennen kauden loppua tuli ratkaistavaksi kysymys, millä keinolla Kalajoelle saadaan tekojäärata syksyksi 1984. Kalajoen kunnan budjettiin tarkoitukseen ei oltu varattu minkäänlaista määrärahaa. Asiaa lähdettiin viemään eteenpäin säätiöpohjalla. Kalajokisilta yrityksiltä ja yksityisiltä kerättiin sitoumuksia osallistumisesta tekojääradan kustannuksiin. Kirjallisia, allekirjoitettuja lupauksia kertyi kuukaudessa yli 300 000 markan edestä, mikä herätti suurta hämmästystä valtakunnallisestikin.
Junkkarien tavoin II divisioonaan noussut Kemijärven Kiekko oli keväällä 1984 saanut Jääkiekkoliitolta poikkeusluvan pelata seuraava sarjakausi kakkosessa paineilmahallissa luonnonjäällä. Selvää oli ettei vastaavaa poikkeuslupaa voitaisi Kalajoellakaan kieltää. Tekojääratahanke vietiin keväällä 1994 kuitenkin kunnanvaltuuston käsittelyyn, vaikka lopputulos oli ennakolta selvä eli kahden kolmasosan tarvittavaa enemmistöä määrärahan myöntämiseksi ei kertyisi. Kesän aikana ryhdyttiin ajamaan puolta halvempaa paineilmahallia, kun valtuustonkin piirissä oli havaittavissa huonoa omaatuntoa siitä, että kansanliikkeeksi noussut tekojääratahanke oli vesitetty.