Yrjö Vesterinen – taitoajon ja taktiikan mestari

Yrjö Vesteristä on aina kiinnostanut kaikki, mikä toimii moottorilla. Kaksipyöräisten parista löytyi tie maailman huipulle, ei kuitenkaan silloisen muodin mukaan RR- tai motocrossradoilta. Taitoajo viehätti eniten – ja niinpä Vesterisestä tuli trialin kolminkertainen maailmanmestari.

Kotimaan ympyrät olivat alusta asti liian pienet, ja niin hän lähti heti juniorina kansainvälisille radoille. Aluksi taistelemaan Pohjolan mestaruudesta, sitten isommille areenoille. Trialin EM-sarjassa hän aloitti 1970 ja oli valmis suuriin voittoihin, kun virallinen MM-sarja alkoi muutama vuosi myöhemmin.

Vesterinen voitti kolmme peräkkäistä MM-kultaa 1976-78. Kaikki tittelinsä hän valloitti italialaisen Bultaco-tehtaan kalustolla. Kovimmalle otti 1978 päätöskilpailu on jäänyt pysyvästi mieleen.

Tuohon aikaan ajajien lähtöjärjestys arvottiin edellisenä päivänä. Vessterisellä oli äärimmäisen huono onni: suomalaistähdelle nousi alkupään numero – kolmonen- kun kaikki pahimmat kilpakumppanit (Englannin Martin Lankin ja jenkki Bernie Schreiber) pääsivät matkaan vasta paljon myöhemmin,

Jokaisen oli suoriuduttava osuudestaa määrätyn ajoajan puitteissa. Taktikoinnin varaa jäi kovin vähän.

• Olin käynyt radan huolella lävitse ja se tuntui todella hankalalta lukuisine puro-osuuksineen. Purojen kivikot olivat ajamattomia ja liukkaan limaisia ensimmäisille kuljettajille, muistelee Vesterinen. Aattoillan Yrjä mietti tarkkaan, miten selviäisi vaikeasta tilanteesta.

Vesterinen päätti ottaa valtavan riskin, - Lähdin matkaan normaalisti liikkeelle, mutta kun kukaan ei nähnyt, pysköin ajokkni ja istahdin kannon päälle piiloon muilta, - Odotin nelisekymmentä minuuttia, kunnes muuta olivat menneet ja lähdin matkaan, - Kylmä hik valui otsallani jännityksestä. Tiesin olelvani fyysisesti vahvassa kunnossa ja luodin Jssi-veljeni virittämään koneeseen täysin. - Muut olivat ihmetelleet mihin katosin, mutta sitähän ei säännöissä kielletty. Ovelasti Vesterinen antoi välimaastossa muiden ajaa edellä ja puhdistaa kivikot suurimmista ansoista, - Ajoni muut sitten kuivilla osuuksilla kinni ja selvisin täpärästi maaliin saamatta liikaa virhepisteitä sakkominuuteistä. Vesterinen sijoittui osakilpailussa kolmanneksi. Voiton vei Lamkin, joka lopulta hävisi suomalaiselle vain kaksi MM-pistettä ( 128-126). - Tällä systeemillä tullut mestaruus on kaikkein makein, kiittelee Vesterinen.

Trialin MM-sarjassa Yrjö ajoi vielä neljä kautta. 1979 tuli hopeaa ja 1980-1981 pronssia. Vuonna 1982 Vesterinen ajoi viimeisen MM-osakilpailunsa ja lopetti pitkän uransa.

Yrjö Vesterinen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Vesterinen

Trial-mestari Yrjö Vesterinen

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/10/trial-mestari-yrjo-vesterinen

Yrjö Vesterinen

http://www.offroadpro.fi/uutinen/yrjo-vesterinen-ajaa-jalleen

Vesteriselle Pro Urheilu-tunnustus

http://www.bike.fi/uutiset/xbike/triallegenda-yrjo-vesteriselle-pro-urheilutunnustus

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

Arto Koivisto – kultavauhti katkesi katsojaan

Suomen mieshiihtäjät eivät olleet 12 vuoteen päässeet kultavauhtiin olympialaduilla. Innsbruckin kisoissa 1976 Arto Koivisto on 15 kilometrin kisassa 10 kilometrin kohdalla vain neljä sekuntai kärjestä. Kirkkaimmat mitalit menivät itänaapuriin, mutta Koivisto sai hyvityksen viestistä.

Arto Koiviston läpimurto Suomen hiihdon kärkikaartiin tapahtui vuonna 1974. Sillooin hän monien yllätykseksi voitti 50 kilometrin Suomen mestaruuden. Niinpä Koivisto valittiinkin Suomen edustajaksi Falunin MM-kisoihin. Siellä Koiviston urakka jäi 15 kilometrin kisaan, jossa hän sijoittui 20:nneksi.

Arto Koiviston huippuvuosi oli 1976. Silloin hänen kunnonajoituksensa osui nappiin, sillä juuri Innsbruckin olympiakisojen aikaan Koivisto oli erinomaisessa kunnossa.

Esimakua saatiin 30 kilometrin kisasta, jossa Koivisto sijoittui kahdeksanneksi, Seuraavana oli edessä 15 kilometrin kiivas taisto, josta ilman Arto Koiviston panosta oli tullut täysin neuvostoliittolaisten ”jäsentenväliset”. Neuvostoliitto saavutti kullan ja pronssin 30 kilometrin kisassa, Kaikki sen neljä hiihtäjää sijoittuivat kärkikymmenikköön. Pikamatkalla odotettiin samanlaista neuvostoliittolaisjuhlaa.

Kun 15 kilometrin kisaa oli käyty 6,6 kilometriä, niin kärkikolmikko oli jo erottunut omaksi ryhmäkseen. Kisaa johti tässä vaihessa Arto Koivisto. Takaa tulivat Neuvostoliiton kovat uhkaajat Nikolai Bazukov ( 3 sekuntia jäljessä) ja Jevgeni Beljajev ( 16 sekuntia jäljessä). Koiviston ero muihin oli jo yli 20 sekuntia. Arto oli vahvasti mukana kultaitaistelussa.

Toiset väliajat saatiin reilun 10 kilometrin kohdalta, jossa Bazukov oli siirtynyt neljällä sekunnilla kärkeen ennen Koivistoa, Beljajevin ero kärkeen oli 14 sekuntia. Koivisto pysyi edelleen kultavauhdissa.

Kärkikolmikosta ensimmäisena maaliin saapui Beljajve, joka hiihti ajan 44.01,10. Suomalaiset odottivat jännittyneinä Koiviston tuloa. Kun Arto sivakoi maalialueelle, niin kävi selväksi, ettei hän uhkaa Beljajevin aikaa. Arto sai ajakseen 44.19.25. Takaa tullut Bazukov kiiti olympiakultaan ajalla 43.58,47. Näin Neuvostoliitto oli ottanut odotetusti kaksoisvoiton, ja Arto Koivisto sijoittui kolmanneksi voittaesn neljänneksi sijoittuneen Ivan Garaninin yli 2o sekunnilla.

Arto Koiviston kultavauhdin hipumiseen oli suomalaisittain todella nolo syy. Suomalaisturistit olivat eräässä pitkässä laskussa tulleet niin lähelle kilpalatua, että Arto Koivisto joutui väistämään heidän suksiaan, Ja tässä rytäkässä Koivisto epäonnekseen kaatui mahalleen. Kun kyseessä oli alamäki, niin Koivisto menetti aikaan varsin runsaasti. Menikö suomalaisturistien kohellukseen Arto Koiviston kultamitali?

Innsbruckin 4x10 km:n viesti alkoi dramaattisesti, kun avausosuudella 1,5 kilometriä ennen vaihtoa johdossa olleen Neuvostoliiton Beljajevin hiihtokenkä hajosi. Niinpä hän tuli vaihtoon 11:ntenä runsaan minuutin kärjestä, Suomen Matti Pitkänen vaihtoi viidentenä 21 sekuntia johtojoukkueesta. Toisella osuudella Juha Mieto teki elämänsä hiihdon ja nosti Suomen johtoon 51 sekunnin turvin, Ja tätä johtoa Pertti Teurajärvi lisäsi kolmannella osuudella vielä 11 sekuntia. Ankkuriosuudella Arto Koivisto tiesi olevansa hyvässä kunnossa. Minuutin ero turvin hän saattoi hiihtää vapautuneesti. Viimeisen kilometrin tuuletteluistaan huolimatta Koivisto hiihti viestin ylivoimaisesti nopeimman yksityisajan ja kasvatti Suomen voittomarginaalin peräti kahteen minuuttiin.

Suomi oli saavuttanut Arto Koiviston ankkuroimana neljännen olympiakultansa miesten viestinhiihdossa. Edellisestä kultamitalista olikin kulutunut jo 16 vuotta.

Arto Koiviston hiihtoura kulki hieman matalalla profiililla, mutta hän teki vuonna 1981 paluun SM-mitaleille sijoittumalla pronssille sekä 15 että 50 kilometrillä. Nämä hänen suorituksensa hylättiin, sillä doping-testissä hänen elimistöstääm löytyi merkkejä piristeistä.

Arto Koivisto

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arto_Koivisto

Ex-hiihtäjä Arto Koivisto tunnustaa dopingin käytön

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/art-1288339478269.html

Innsbruckin viestikulta Suomen miehille

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/12/08/innsbruckin-viestikulta-suomen-miehille

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

Pekka Päivärinta – maastojuoksun maailmanmestari

Pekka Päivärinta oli suomalaisen kestävyysjuoksun väriläiskä lähes kymmenen vuotta. Pekka kuuluu siihen kuuluisaan vuosikertaan 1949, jota edustavat mm. Lasse Viren, Tapio Kantanen ja Esko Lipsonen. Päivärinnan tavaramerkki oli lyhylippainen lippalakki, jota hän piti aina kilpailuissa. Siitä jontaa lempinimi ”Lätsä-Pekka”.

Päivärinta aloitti kestävyysjuoksijan uransa estejuoksijana. Vuonna 1969 tuli nuorten SM-kultaa, ja kaksi vuotta myöhemmin hän voitti saman matkan Kalevan kisoissa. Helsingin EM-kisoissa vuonna 1971 Päivärinta sijoittui estejuoksusa 11:nneksi ja Munchenin olympiakisoissa seuraavana vuonna kahdeksanneksi. Seuraavana kesänä Päivärinta siirtyi kokonaan sileille matkoille, ja vuodesta 1973 tulikin hänen uransa kohokohta.

Talvella EM-hallikisoissa Päivärinta nappasi pronssia 3000 metrillä. Eikä kulunut kuin viikko, niin edessä olivat MM-maastojuoksu Belgian Waregemissa. Siellä Pekka Päivärinta kävi hurjan loppukirikamppailun Espanajan Mariano Haron kanssa. Kärkikaksikko karkasi muilta Haron vetämänä, mutta Lätsä-Pekka seurasi tiiviissä tuntumassa.

Tässä taistelussa espanjalainen sai antaa lopulta periksi, kun Pekka Päivärinta pinnisti parin-kolmen metrin erolla kärkeen ja voitti puolella sekunnilla maastojuoksun MM-kultaa. Pronssimitalisti, Uuden-Seelannin Rod Dixon jä Päivärinnasta jo 14 sekuntia.

Vaikka Pekka Päivärinta juoksikin monena vuonna maailman kärkipään aikoja, niin Waregemin MM-maastojen voitto jäi hänen uransa ainoaksi suurvoitoksi. EM-halleista Päivärinta juoksi 3000 metrillä kaksi hopeaa ja yhden pronssin.

Vuonna 1973 Päivärinta näytti juoksuskaalansa laajuuden. Samana kesänä hän juoksi 1500 metriä aikaan 3.37,2, 5000 m 13.29,6 ja maratonin 2.17.18.

Seuraavat suurkisat käytin pitkälle ja langalaihalle (186 cm ja 68 kg) Päivärinnalle mahdollisimman hankalissa paikoissa: EM-kiast 1974 Roomassa ja olympiakisat 1976 Montrealissa. Molempien paikkojen kosteassa kuumuudessa Pekka ei ollut ollenkaan oman itsensä. - Jaksoin tällaisissa olosuhteissa juosta yhden hyvän juoksun, kun kisa oli heti saapumisen jälkeisenä päivänä. Kun jouduin olemaan pidemmän aikaan kuumassa kosteudessa, niin se vaikutti heikentävästi juoksukuntooni, Lätsä-Pekka analysoi jälkeenpäin.

Niinpä menestys molemmissa kisoissa jäi selvästi odotettua heikommaksi. Roomassa Päivärinta oli 5000 metrillä 13.s ja 10000 metrillä 19.s. Montrealissa hän Rooman tapaan sijoittui 5000 metrillä 13:nneksi, mutta joutui keskeyttämään kympin alkuerässään.

Vuonna 1975 Pekka Päivärinta juoksi kuitenkin 25000 metrin ratajuoksun maailman ennäätyksen 1.14.16,8.

Kun tultiin 1978 Prahan EM-kisavuoteen, oli Päivärinnan huippukausi jo ohitse. SM-kisoissa ja maaotteluissa hänet edelleen nähtiin. Hän urakoi useimmissa maaottelussa kaksi kestävyysjuoksumatkaa ja kuului 1970-luvulla maamme parhaisiin pistesaalistajiin maaotteluissa.

Pekka Päivärinta tunnettiin huippuaikanaan hurjana harjoittelijana, Valmentajansa Kari Sinkosen johdolla Päivärinta juoksi harjoituskaudella 1972-1973 yhteensä 702 harjoiksessa 10702 kilometriä. Kaudella 1973-74 kilometriluku oli 10728.

Pekka Päivärinnan ennätykset kestävyysmatkoilla osoittavaat hänen todella suuren skaalansa, joka 19970-luvulla oli ennennäkemätön:

800 m 1.52,6

1500 m 3.37,2

maili 4.05,2

2000 m 5.11,0

3000 m 7.52,97

5000 m 13.28,6

10 000 m 27.54,4

25 000 m 1.14.16.8

maratoin 2.12.10,6

3000 m esteet 8.25,4

Pekka Päivärinta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_P%C3%A4iv%C3%A4rinta

1973 MM Maastojuoksu loppusuora

https://www.youtube.com/watch?v=ZH3i76wZXzY

Muistakaa Päivärinnan tapaus 1975

http://rautaa-ruostetta.blogspot.fi/2008/05/muistakaa-pivrinnan-tapaus-1975.html

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

Jaakko Kailajärvi – ME-nosto mursi olkapään

Jaakko Kailajärvi oli harjoitellut koko kesäkuun 1962 ankarammin kuin koskaan, kovemmin kuin koskaan myöhemminkään. Nuorukainen eli painonnostolle ja muut nuoret miehet seurasivat kaveria kummissaan.

Viikon viimeistely kaivoi kunnon esiin, ja lihaksissa alkoi käydä outo, toiveikas tutina. Evijärven Rönnin kuuluissa punttikisoissa se oli tarkoitus tehdä, Suomen painonnoston ensimmäinen maailmanennätys. ME olisi lajin oma virstanpylväs, kutsukortti isompiin kisoihin.

Punnnituksessa oli ylipainoa 700 grammaa. Se ei ollut yllätys eikäa aiheuttanut paniikkia, vaikka sauna puuttui. Grammat irtosivat hitaasti, mutta varmasti jumppaamalla ja hölkkäämällä. Kaksi tunita myöhemmin vaaka näytti 82 kg 300 grammaa; 200 grammaa alle 82,5 kilon.

Ensimmäinen tempaus 135 kilosta oli leikintekoa, samaan kyytiin heilahti ylös 140 kiloa. Seuraavalla sen piti tulla, mutta järjestäjiltä oli punnituksessa jäänyt vakaan pikipaakku, joka pudotti tulosta puoli kiloa. Kailajärvi vain sivusi 142,5 kilolla Roman Plukfelderin ME:tä. - Tuskin huomasin koko tapausta, halusin tankoon ”omat” ennätyspainoat.

Kilon korotus ei tuottanut vaikeuksia. ME oli totta, numerot 143,5 siirtyivät painonnoston historiaan. - Arvaatte kai, millainen olo oli. Olin typertynyt, että seurasin ME:n tarkistamiseen liittyviä rituaaleja kuin ulkopuolisena.

Kailajärvi ei muista enää kaikkien toimitsijoiden nimiä, mutta kullakin tarkasti heidän innokkaat, puuhakkaat kasvonsa, kun historiallista tarkistuspunnitusta tehtiin.

• Erityisesti muistan Juhani Vellamon, kun hän onnellisena tepasteli edestakaisin, onnitteli kaikkia ja kaikki onnittelivat häntä, Väki läiskytteli kilpaa toisiaan selkään.

Kailajärvi punnittiin ilkosillaan keskellä tanssilavaa, vaikka tempun olisi voinut tehdä häveliäämminkin pukuhuoneessa. Kun auton nokka aikanaan käännettiin kohti Tamperetta, kolea, tuulinen heinäkuun sunnuntain tuntui muuttuneen leppeäksi ja lämpöiseksi,

Kotona Pirkkalassa juotiin kahvit. Isä Kailajärvi sai kunnian kävellä läheiselle Toivion lavalle kertomaan uutinen. Hurraat tulivat sydäemestä, mutta harva yllättyi, Kyllä Pirkkalassa tiedettiin, että Kailajärven kellarissa joku harjoittelee kuin hullu.

Aamulla ME-miehen käsi ei noussut olkapään tasolle, - Tuumin, että kysymys on vain pienestä revähdyksesta. Jatkoin harjoittelua pienen levon jälkeen normaalisti. Ei silloin ollut tapana pikkukipuja valitella.

Syy paljastui vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun Pekka Peltokallio kuvautti väitsökirjaansa varten Kailajärven olkapään.

• Olin saanut ME-nostossa hiusmurtuman, naurahtaa Kailajärvi, joka Rönnin jatkoki Budabestissa nosti ME-lukemat 146,5 kiloon.

Jaakko Kailajärvi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Kailaj%C3%A4rvi

www.jouniviitanen.fi Haastattelu: Jaakko Kailajärvi

https://www.youtube.com/watch?v=qvOrk5h0Q6I

Jaakko Kailajärvi.flv

https://www.youtube.com/watch?v=He0hyi98Bo4

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5

Jarno Saarinen – paronin painajainen kävi toteen

Traagisesti kuoleman tumma viikate osui juuri turvallista ajotapaa korostaneeseen suomalaiseen maailmanmestariin. Jarno Saarinen ei hyväksynyt mitää puolitekoista, Hä halusi oppia kaiken täydellisesti. Taidoiltaan Turun parooni oli ylivertainen. Siis suomalainen ei riskeerannut omaa eikä kilpakumppaneiden turvallisuutta.

Täydellisen ajotaidin Jarno Saarinen oli oppinut talvisilla jääradoilla. Nouruuden innolla hän haki kaarteissa nopeinta mahdollista asentoa kurvin puoleinen polvi jäätä viistäen. Talven kokemuksiin nojaten asvalttiratojen ajolinjat löytyivät luonnonmukaisesti. Pari vuotta Saarinen haki MM-osakilpailuissa tuntumaa kunnes Bronossa Tsekkoslovakiassa 1971 rävähti ensimmäinen voitto. Vuotta myöhemmin samalla radalla suomalainen voitti ensimmäisen kerran kahden luokan MM-lähdöt.

Vuoden 1971 MM-taulukossa Jarno Saarinen sijoittui yhteispisteissä 250 kuutioisten luokassa toiseksi ja 350:ssä kolmanneksi.

Suomalainen moottoriurheilun sankaritaru huipentui olympiavuonna 1972 maailmanmestaruuteen, Muualla maailmassa Jarno Saarinen oli jo vuosikaudet paremmin tunnettu kuin perinteisten urheilulajinen Suomessa. Vasta maailmanmestaruus herätti suomalaiset torkkujat, Tunnustuksena Jarno Saarinen äänestettiin vuoden paras-urheilija-äänestyksessä neljänneksi, vaikka Lasse Viren-huuma olli kuumimmillaan.

Radalla Jarno Saarisen tähtiura nousi kauden 1973 alussa legendaariseksi. Tehtaan parhaat voimat takana Saarinen kierteli MM-osakilpailuja hämmästyttävällä varmuudella. Hän voitti 250-luokan ja 500-luokan MM-lähtöjä kuin liukuhihnalta ilman väkisin vääntämisen tuskaa. Moottoripyöräilyn kuuma kesä lämpeni jo varhain, Täysveristen 750-kuutioisten edessä Jarno Saarinen hallitsi Daytonan 200 mailin kilpailua USA:ssa alimittaisella, 350-kuutioisella Yamahallaan. Viimeiset 19 kierrosta keltamusta pyörä kulki pienimmistä tehoista huolimatta kaukan muiden edellä. Edellisen kerran joku muu kuin amerikkalainen oli vienyt arvostetun Daytonan voiton 22 vuotta aikaisemmin.

Kauden neljänteen MM-osakilpailuun Monzassa, Pohjois-Italiassa Jarno Saarinen lähti ylivoimaisessa pistejohdossa. Harjoituksissa murskaava ylivoima jatkui. Nopeimman kierroksen vauhdiksi laskettiin huima yli 194:n kilometrin tuntinopeus. Myös 500-luokan harjoituksia Saarinen hallitsi yli 200:n keskivauhdilla.

250-luokan lähdön jälkeen saksalainen Dieter Braun heittäytyy johdossa ensimmäiseen kaarteeseen, Curva Grandeen. Kilpailua on ajettu vasta 900 metriä. Italialainen Renzo Pasolini ahnettii ulkokautta ohitukseen, mutta pyörä luistaa öljyläikästä alta. Pasolini kaataa Braunin nurin ja takaa tulevat törmäävät rysään. Kaksikon tuntumassa ajava Jarno Saarinen ei ehdi väistää. Kymmeniä pyöriä kaatuu, rata muistuttaa taistelutannerta. Pasolini kuolee, samoin Jarno Saarinen, 28-vuotiaana. Varikolla miestään odottavaa Soile Saarista ei lohduta osanoton ilmaus: Ne, joita jumalat rakastavat, kuolevat nuorina.

Jarno Saarinen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jarno_Saarinen

Jarno Saarinen – Paroni

https://www.youtube.com/watch?v=poO8VwKbQ_w

Jarno Saarinen – 1945-1973

https://www.youtube.com/watch?v=6qBbL94vUWY

Renzo Pasolini and Jarno Saarinen 1973 Nations Grand Prix at Monza

https://www.youtube.com/watch?v=j8BcNrEpRQg

Jarno Saarinen, World Champion

https://www.youtube.com/watch?v=t-ItMrM4Yvc

Jarno Saarinen The Legend Part.1

https://www.youtube.com/watch?v=YjdPIBb6LRw

Jarno Saarinen The Legend Part.2

https://www.youtube.com/watch?v=LHa4Lf8r00w

Jarno Saarinen The Legend Part.3 Anniversary

https://www.youtube.com/watch?v=Ku_k1N7GN_Q

Jarno Saarinen The Legend Part.4 Eternity

https://www.youtube.com/watch?v=ElmGRXMlByU

Jarno Saarinen Maailmanmestari

https://www.youtube.com/watch?v=9vzgG65_lJU

Jarno Saarinen.mov

https://www.youtube.com/watch?v=gqfAibgWYt4

Nuori Jarno Saarinen jäi suomalaisen moottoripyöräilyn legendaksi

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/05/09/nuori-jarno-saarinen-jai-suomalaisen-moottoripyorailyn-legendaksi

Jarno Saarinen

https://www.youtube.com/watch?v=9vzgG65_lJU

Jarno Saarinen, 1972 250cc World Motorcycle Champion (a small tribute)

https://www.youtube.com/watch?v=w3iMPyJOymY

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 1 ISBN951-31-8904-5

Mauri Pyhälahti – Lännen paras lukkari

Mauri Pyhälahti (vas.) ja Jukka Peltoniemi riemuitsevat voitollisesta ottelusta,

Pesäpallon kaikkien aikojen eniten Itä-Länsi-otteluita pelannut mies, joka jää lajinsa historiaan, sillä tuskinpa löytyy yhtä pitkään huipulla pysyvää pelaajaa, joka yltää 16 Itä-Länsi-otteluun.

Pesäpallomaila kuuluu pohjalaisen miehen tukeviin kouriin yhtä lailla kuin menneinä vuosina helapääpuukko häijyjen vyölle. Lakeuksilta on tullut aina rukiisen voiman edustajia. Yhtälailla myös vikkelyys ja oveluus luontuvat sikäläiseen mielenlaatuun. Näistä muotoutuu pohja sille, että Suomen kansallispeli, pesäpallo on aina ollut maakunnan suosikkilaji.

Mauri Pyhälahden ura alkoi Koskenkorvan Urheilijoiden joukkueessa, josta tie 19-vuotiaana kulki mainekkaampaan naapuriin Ilmajoen Kisailijoihin. Kisailijat tarvitsi kipeästi vahvistusta, sillä 1960-luvun alun kaksinkertainen Suomen mestari oli joutunut hakemaan vauhtia sarjaa alempaa, ja tarvitsi tehokasta lukkaria ja terhakkaa vaihtolyöjää.

Pyhälahden mukanaolo oli ratkaiseva apu nousulle. Mies täytti odotukset lautasen äärellä ja sisäpelissä kärjen taitavana kuljettajana. Vastustajat saivat toinen toisensa jälkeen äimistellä nuoren lukkarin vauhtimyllyä yhdessä ykkösvahvin Pertti Silenin kanssa. Siinä hyytyivät kärkkyjjien aikeen usein täysin.

Mies jäi mieleen muuallakin kuin vain kotikulmilla. Vuotta myöhemmin 1971 oli ensimmäinen Itä-Länsi-ottelun vuoro. Peli Helsingin Meilahdessa oli nuorelle miehelle odotuksia täynnä. Ensimmäinen uran haaveista oli totta, Jännityksestä huolimatta kaikki sujui hyvin, vaikka ottelu päättyikin vastustajan, Idän voittoon 10-5.

Ilmajoen peliasu vaihtui muutaman vuoden jälkeen Jussi-paitaan Seinäjoella. Itä-Länteen Pyhälahti kuului vastutajan lyojien kiusaksi edelleen joka vuosi. Erityisen lämpinä miehen mieleen on jäänyt kotikentällä Sienäjoella pelattu ottelu.

Itä oli jälleen kerran ennakkosuosikki, mutta peli ratkesi Lännen voittoon Mauri Pyhälahden lyödessä komeasti, hänelle hieman harvinaisemmin, takaa läpi ja kaikkiaan viisi juoksua. Kentän parhaan pelaajan titteli tuli ilman muuta, sillä lukkaripelissä oli tuttu nuotti.

Itä-Länsi-otteluista mieleenpainuva oi 15.s Olympiastadionilla ainoana sitä ennen rajaan yltänyt Eino Kaakkolahti ojensi jo ennen peliä komean hopealautasen Pyhälahdelle, ja peli kulki.

Siitä oli kuitenkin vielä pyrkimys pistää paremmaksi. Seuraavana vuonna 1986 oli Lännen lukkarin paikasta kova kilpa. Alustavassa joukkueessa oli kolmekin kovaa lukkaria. Jäljelle jäivät Mauri Pyhälahti ja uusi, nouseva tähti Matti Iivarinen. Lopulta Stadionin iltapäivässä molemmat saivat näyttää pelitaitonsa, ja niin Pyhälahti iski historiallisen 16. Itä-Länsi-ottelun.

Pelaamisen pesäpalloilun korkeimmalla sarjatasolla Mauri Pyhälahti päätti Kiteen Pallon pelipaidasa 1991. Sitä ennen hän oli kahteen otteeseen ollut SMJ:n pelinjohtajajana. Kiteeltä tie vei Oulun Lipon viuhkamieheksi, ja näin vastustajan kiusaaminen jatkui yhä.

Lähdeaineisto: Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7