Numero yksi

Olen kirjoittanut tähän blogiini pääasiassa kalajokisesta urheiluhistoriasta. Hyvin usein lähdetietoni ovat perustuneet Lauri Järvisen teoksiin. Lauri Järvinen on kirjoittanut kaikkiaan 45 teosta. Hän on yksi Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Hän toimi Kalajoen lukiossa historian opettajana ja perehtyi perusteellisesti myös Kalajoen historiaan. Olen käyttänyt lähdeaineistona paljon omissa kirjoituksissani Lauri Järvisen teoksia ja kirjoituksia. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erinomaisena yhteistyökumppanina lehtialalla ja urheilutoimittajana. Hänen työnsä Kalajoen historian ja urheilutapahtumien tutkimisessa, julkistamisessa ja taitavassa esilletuomisessa on poikkeuksellinen merkittävä. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erittäin älykkäänä, tunnollisena, aikaansaavana ja tuotteliaana henkilönä. Olen suuresti kiitollinen Lauri Järviselle hänen poikkeuksellisen suuresta ja arvokkaasta Kalajoen ja kalajokisen historian ja urheilun hyväksi tekemästään työstä.



















Lauri Järvinen on kirjoittanut tänä vuonna seitsemän kirjaa. Kirja Kalevi Hämäläisestä on yksi Lauri Järvisen parhaista urheilukirjoista. Mielestäni kirja on yksi parhaimmista urheilukirjoista kautta aikain.

Kirjan johdannossa Lauri Järvinen kirjoittaa näin:

Kalevi Hämäläinen (1932-2005) on yksi vain viidestä suomalaisesta mieshiihtäjästä, jotka ovat yltäneet henkilökohtaisilla kilpailumatkoilla sekä olympiavoittoon että maailmanmestaruuteen. Ennen häntä sen tekivät Veli Saarinen ja Veikko Hakulinen, hänen jälkeensä Eero Mäntyranta ja Mika Myllylä. Nämä viisi suurhiihtäjää ovat samalla murtomaahiihdon ainoat henkilökohtaisen olympiavoiton saavuttaneet miehet. Heitä on siis todella ainoastaan viisi; vain yksi vuoden 1964 jälkeen.

Kalevi Hämäläisen 50 kilometrin olympiavoitosta tulee 2010 kuluneeksi jo puoli vuosisataa. Silti hän on kuninkuusmatkan toistaiseksi viimeinen suomalainen olympiasankari. Hänen edeltäjiään ja vertaisiaan ovat vain Veli Saarinen (1932) ja Veikko Hakulinen (1952). Kalevi Hämäläisen aktiivivuosina kuninkuusmatka oli todella nimensä veroinen, kestoltaan keskimäärin kolme tuntia kestänyt vaativa kilpailu, jossa miestä mitattiin viimeisen päälle. Nykyisten arvokisojen pari tuntia kestävien viisikymppisten – yhteislähtöineen – kutsuminen kuninkuusmatkoiksi on luokiteltava lähinnä vitsiksi, ainakin verrattuna siihen millaisesta kisasta 50 kilometrillä oli kysymys vielä Kalevi Hämäläisen huippuvuosina.

Kuninkuusmatkan olympiavoittoon hiihtäminen numerolla yksi on väliaikalähtöisten arvokisojen historiassa ainoa lajissaan. Sillä on ollut iso osuus Kalevi Hämäläisen olympiavoiton muuttumisessa legendaksi jo hiihtäjän eläessä.
Kalevi Hämäläisen ura niin arvokisojen kuin muutenkin on verraten epätasainen johtuen osaltaan siitä, että hänen pitkäpotkuinen, komea tyylinsä soveltui parhaiten lentokelille. Niitä on harvoin alkutalven laduilla, joissa arvokisapaikat kuitenkin ratkaistiin. Vaikka Kalevi Hämäläinen menestyi monta kertaa hyvin myös hitailla keleillä, tämä tilanne aiheutti Kalevi Hämäläiselle tiettyjä ongelmia useimmissa hänen olympia- ja MM-karsintahiihdoissaan. Vuosina 1956, 1958 ja 1960 Hämäläinen ylitti valintakynnyksen täpärästi, mistä johtui hänen sijoittamisensa itse pääkisoissa ensimmäiseen arvoryhmään – kerta toisensa jälkeen. Vuosina 1962 ja 1964 Hämäläisen asema maan hiihdon eliitissä oli jo sen verran vakiintunut, että edustuspaikka irtosi ilman viime hetken kouristuksia ja samalla lähtönumerot suurenivat olennaisesti. Alkutalven 1966 ja 1968 karsinnoissa – Hämäläisen kannalta mahdollisimman epäedullisissa olosuhteissa – hän oli kuitenkin jälleen ”kuilun partaalla” ja loppupeleissä sitten ulkona MM- ja olympiajoukkueesta.

Sen jälkeen alkoivat jälkipelit, eivätkä ollenkaan aiheettomasti. Talven 1966 syrjäyttäminen oli jo vääryys, mutta ei kovin räikeä, kun Oslon MM-joukkueeseen valittiin vain kuusi miestä. Grenoblen 1968 olympiaryhmään heitä nimettiin peräti yhdeksän – joista neljä ei hiihtänyt yhtäkään matkaa! – ja siihen joukkoon Kalevi Hämäläisen olisi karsintojen, katsastusten ja tarkkailukisojen perusteella pitänyt kuulua, aivan kiistattomasti.

Pohjoismaisten hiihtolajien heikohko suomalainen menestys näissä olympiakisoissa johti Hiihtoliiton jälkipyykkiin, jonka pesemiseksi kaikilta joukkueen valmentajilta ja huoltajilta pyydettiin kirjalliset raportit epäonnistumisen syiden selvittämiseksi. Lähes kaikissa niissä korostetaan poikkeuksellisen heikkoa joukkuehenkeä ja keskinäistä kyräilyä. Huoltaja, entinen olympiahiihtäjä Pekka Kuvaja rohkeni kajota myös Kalevi Hämäläisen kohteluun valintaprosessissa kertoen, että ainakin yhtenä syynä olympiavoittajan syrjäyttämiseen olivat täysin tuulesta temmatut väitteet hänen luonnevikaisuudestaan.

Vuoden 1968 mieshiihdon olympiavalintoihin liittyvät piirteet ovat Suomen hiihtohistorian kaikkein synkimpiin sivuihin kuuluvia. Kalevi Hämäläisen sensaatiomaiset suurvoitot 1958 ja 1960 puolestaan loistavat hiihtolatujen kunniakkaimpien kertomusten kirkkaimpien osien joukossa. Näin Kalevi Hämäläinen sai kokea huippu-urheilun molemmat puolet ja vastakohdat sangen henkilökohtaisesti; toisen niistä kenties liiankin kipeästi loppuelämäänsä ajatellen.

Kalevi Hämäläistä kohdanneet epäoikeudenmukaisuudet ja suoranaiset vääryydet eivät sen sijaan olleet ainoata kummallisuuksia suomalaisten arvokisavalinnoissa. Esimerkiksi miesten viestijoukkueen valinnassa ja sen hiihtojärjestyksen laatimisessa ”pallo” oli useasti pahoin ja kohtalokkaasti hukassa, vaikka arvokisaviestejä oli hiihdetty yli 20 vuotta ja Veli Saarinen oli ollut niissä kaikissa tavalla tai toisella mukana – periaatteessa, mutta ei ehkä käytännössä, oppia saamassa. Hommassa oli amatöörimäisen puuhastelun makua, joka maksoi ainakin pari, kolme arvokisojen viestivoittoa.

Monelta suunnalta viime vuodenvaihteessa tulleisiin pyyntöihin Kalevi Hämäläisen urasta kertovan teoksen kirjoittamisesta oli helppo vastata myönteisesti. Erityisesti kiitän avusta Anja Hämäläistä, jolta sain käyttööni esimerkiksi mittavan valokuvakokoelman Kalevi Hämäläisen aktiiviuran ajalta. Suuresti ovat tukenani olleet myös Juvan Urheilijoiden puheenjohtaja Ari Rautio, juvalaisesta hiihdosta kaiken tietävä Jalo Pesonen ja lääkintöneuvos Rainer Nuutinen. Asenteet Juvalla ovat muutenkin olleet työtäni kohtaan kauttaaltaan kannustavat ja myönteiset.

Kalajoella 11.11.2009 Lauri Järvinen

P.S. Olen pettynyt siitä ettei Lauri Järvisen kirja Kalevi Hämäläisestä Numero 1 ole ehdokkaana vuoden urheilukirjaksi. Mielestäni Lauri Järvinen on joutunut suuren vääryyden kohteeksi, kun hänen kirjansa on jätetty pois vuoden parhaan urheilukirjan valinnasta. Katso http://www.iltasanomat.fi/videot/urheilu/1830648

Väinö Heusala – maailmanmestari

Kalajoelta kotoisin ollut Väinö Heusala (1914-1982) kuului parikymmentä vuotta maan ja usein maailmankin parhaisiin pistooliampujiin. Hänen saavutuksiin kuuluu yksi maailmanmestaruus, neljä MM-hopeaa, yksi EM-hopea ja yksi pronssi sekä kuudes sija Lontoon olympialaisissa 1948. Suomen mestaruuksia kertyi kymmenittäin.

Väinö Heusala nähtiin vuosina 1947-1955 lähes kaikissa ammunnan suurissa arvokilpailuissa ja melkein aina hän palasi niistä mitalistina. Seitsemän kansainvälisen arvokisamitalin Heusala kilpaili käytännöllisesti katsoen kaikilla pistooliaseilla olympia-ammunnan, kuvioammunnan ja vapaapistoolin ollessa keskeisimmät menestyslajit.

Väinö Heusala osoitti lahjakkuuttaan ampumiseen jo Kalajoen suojeluskunnassa 1930-luvun alussa, mutta hänen varsinainen aktiiviuransa käynnistyi nuorukaisen muutettua Helsinkiin, missä hänen setänsä Matti Heusala (1893-1966) kuului ennen sotia maan parhaisiin pistooliampujiin. Ennen pitkää Väinö kilpaili Matin tavoin Suomen Metsästysyhdistyksen riveissä ja kehittyi nopeasti jo ennen sotavuosia sekä varsinkin niiden jälkeen, Väinö Heusala seurasi setänsä mallia sekä ammattiuralla että ammunnassa.

Mitali lähellä Lontoon olympialaisissa

Ampujien matka Lontoon olympiakisoihin alkoi Turusta 20. heinäkuuta Arcturus-laivalla. Pistoolikilpailut käynnistyivät armottoman helteen jatkuessa vapaapistoolilla, joka sujui Suomen kolmikolta alle odotusten vain Eino Saarnikon yltäessä kymmenen parhaan joukkoon.
Kuvioammunnan päivinä 4.-5. elokuuta sää oli muuttunut tuuliseksi ja sateiseksi. Ensimmäisen päivän 30 laukauksen jälkeen tilanne kärkiryhmässä oli erittäin tasainen. Ruotsin Torsten Ullman ja Unkarin Karoly Takacs johtivat 286 pisteellään Perun Edwin Valienten olleessa yhden pisteen päässä ja Heusala neljäntenä 283 pisteellään. Ravilon 280 riitti kuudenneksi.

Kärkipään miehistä Ravilo sai ensimmäisenä toisen 30 laukauksen sarjan valmiiksi. Hän paransi tulostaan kolmella pisteellä saaden yhteistulokseksi 563. Ensimmäisenä Ravilon tuloksen ylitti Ullman, mutta vain yhdellä pisteellä. Seuraava Unkarin Karoly Takacs ampui kokonaista 294 pistettä ja lopputuloksekseen 580. Ruotsin Sven Lundqvist teki myös tarkkaan työtä kooten 287 pistettä; lopputulos 569 nosti hänet Ullmanin ja Ravilon ohi. Valiente ampui erinomaisen tuloksen 286 ja sai yhteistuloksekseen 571. Heusalan tulos oli 280 ja yhteistulos täsmälleen sama kuin Ravilolla 563. Ravilo oli onnekkaampi kymppien suhteen. Ravilolla oli 36 kymppiä ja Heusalalla 34. Näin Ravilo oli viides ja Heusala kuudes.

Väinö Heusalan Lontoon kuudes sija on paras Kalajoelta kotoisin olevan urheilijan menestys olympiakisoissa. Jussi Kurikkala juoksi Lontoon maratonin 13. sijalle.

Maailmanmestaruus Venezuelassa 1954

Väinö Hietalan uran viimeiseksi jääneet maailmanmestaruuskilpailut käytiin marraskuussa 1954 Venezuelan Caracasissa. Kisoista Heusalan tuomisina olivat pistoolin joukkuekilpailun maailmanmestaruus ja olympia-ammunan pronssimitali. Näiden pistoolilajien muut suomalaisjoukkueen jäsenet olivat kummallakin kerralla Pentti Linnosvuo, Leonard Ravilo ja Lauri Toikka.

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: Maailmanestari Väinö Heusala ja hänen setänsä Matti ISBN 978-951-98854-4-5
Huom. Kirja on erinomainen joululahja. Kirja on ensimmäinen ampujasta tehty kirja Suomessa. Lauri Järvinen on yksi Suomen merkittävimmistä urheilukirjailijoista. Hän on kirjoittanut kaikkiaan 45 kirjaa.

Helsingin olympialaiset 1952

Olympiatunnelmaa nostatettiin juoksuttamalla olympiasoihtu halki Suomen. Kalajoen urheilukentälle sen toi 7.7.1952 Inga Fors. Kunniavartiona juoksivat Arvi Heusala ja Alku Seikkula.

Keskipohjanmaan urheilutoimittaja Jukka Korhonen kirjoittaa urheilupakinnassaan 20.7.1952 näin:

Helsingin olympialaisten, nykyajan viidensientoista kisojen juhlallisten avajaisten juhlallisin hetki oli Paavo Nurmen ilmestyessä maratonportista Stadionille Hellaan tulen viimeisenä tuojana. Silloin tunsi varmasti moni liikutusta, ainakin jokainen, joka aikoinaan oli saanut kuulla viestejä Suuren Paavon voitoista ja iloinnut niistä.
Stadionin sen hetken tunnelmaa on vaikea kuvata. Kyyneltyvin silmin, mutta innosta hehkuvin kasvoin osoitettiin suosiota Suomen suurimmalle urheilijalle kautta aikojen hänen juostessaan soihtu kädessään vanhalla mutta ylväällä ja tutulla tyylillään. Olympiatuli syttyi liekkimaljassa, ja silloin tunsi katsoja todella olympialaisen hengen saapuneen kisoihin.
Toinen juhlahetki, aikaisempi kuin tämä, oli ensimmäisen olympiajoukkueen, Kreikan, saapuminen kentälle, ja vielä suurempi oman Suomemme joukkueen saapuessa. Se oli ainoa kerta, jolloin saadaan nähdä Suomen olympiajoukkue Suomen kamaralla kokonaisuudessaan.
Kolmas oli valan vannonta Heikki Savolaisen, joka samana aamuna jo oli ehtinyt taistella Suomen värien puoleta, selkeällä ja varmalla äänellä lausuessaan olympiavalan.
Stadionilla oli avajaisissa paljon nähtävää ja paljon mieleen painuvaa, mutta kaikista parhaiten tulen muistamaan nuo edellä kertomani tapaukset. Ne tulevat olemaan suurimmat urheilumuistoni.

Otteita Jukka Korhosen pakinasta 22.7.1952

Ensimmäinen todellinen kilpailupäivä onnistui yli kaikkien odotusten ja se oli nykyaikaisen urheilun ja Helsingin kisojen suuri päivä. Se oli Stadionimme ja neljän uuden olympiaennätyksen päivä, ja ennen kaikkea muuta suuren Zatopekin juhlaa.
En pysty kirjoittamaan enkä ajattelemaan mitään päivän muista tapahtumista ennenkuin selvitän pois peninkulman juoksun, sillä niin suuremmoinen se oli. Tunnen suurta kiitollisuutta, että olen saanut olla seuraamassa kaikkien aikojen parasta tämän matkan juoksua.
Ei kukaan pysty kiistämään Zatopekin ylivoimaisuutta tällä matkalla vaikka sitä etukäteen jo hiukan epäiltiin. Vielä muutama kilometri ennen maalia saattoi hiukan epäillä ( kai sensaation halusta toivonkin) Zatopekin juoksun vaivalloisen voimakkaasti kiertäessä päätään ja irvistäessään sekä Mimounin seuratessa ilmeisen vaivattomasti, ratkaisu jäisi loppukirin varaan, jolloin Mimoun voittaisi.
Kilpailun jälkeen näin Zatopekin parin metrin päästä, ja hän oli silloin aivan toisen näköinen kuin juoksun aikana, paljon nuoremman ja reippaamman näköinen, ja voima, jota hänestä juoksussa uhkuu, näyttää hävinneen, mutta onnellisen näköinen hän oli.

Lähdeaineisto: Raukkaudesta urheiluun Jukan pakinat ISBN 952-90-3111-4

Kalajokisen yleisurheilun historiaa

Kalajoen Junkkarien urheiluhistorian ensimmäisen mitalin yleisurheilun Kalevan kisoissa juoksi olympiavuonna 1948 Seppo Jokivartio 400 metrin aidoissa. Himangalla 1920 syntynyt ja siellä jo juniori-ikiäisenä vähäisestä kilpailemisesta huolimatta lahjakkuuttaan osoittanut Jokivartio menetti monen muun tavoin parhaat urheiluvuotensa talvi- ja jatkosodassa.

Kalajoen Junkkarien yleisurheilussa oli 1950-luku suhteellisen hiljaista aikaa. Erittäin lahjakas pikajuoksija Matti Joensuu oli poikaurheilupäivillä parhaimmillaan 1950 neljäs 200 metrin aidoissa. Hän juoksi jo 15-vuotiaana 60 metrin aikaa 7,5, mikä oli ikäluokan ehdotonta valtakunnallista parhaimmistoa. Myöhemmin satanen kulki monta kertaa aikaan 11,1.

Juhani Ojala juoksi 1960-luvun alkupuoliskolla monta kertaa 1500 metrillä neljän minuutin tuntumaan, kunnes ylti 1964 selkeään alitukseen ennätyksekseen jääneellä ajalla 3.56,9, mikä oli vuoden kansallisessa tilastossa sijalla 46. Kandaan muuttanut Matti Kiiveri oli näinä vuosina melkein samassa vauhdissa juosten 1965 piirinmestaruuskilpailuissa pronssille ajalla 4.02,2, edellään Mikko Ala-Leppilampi sekä tuolloin 4.00,6 juossut Juhani Ojala. Kandassa Matti Kiiveri tavoitteli jopa uuden kotimaansa olympiaedustuspaikkaa juostuaan kaksi kertaa 3.50,2.

Jorma Kiiveri aitoi kolme SM-pronssia

Maileri Matti Kiiverin veli Jorma Kiiveri oli 1960-luvulla Pekka Ojalan, Heikki Isopahkalan, Mauri Myllymäen ja Rönnin sisarusten Seija sekä Leilan ohella Junkkarien yleisurheilun nimiä, jotka nousivat myös valtakunnallisten lehtien otsikkoihin.
Jorma Kiiveri (2.1948) oli Kalajoen Junkkarien 1960-luvun ensimmäinen SM-mitaleille yltänyt poikaurheilija. Hän osoitti lahjojaan jo 1965 juostuaan matalat aidat (91,4 cm) aikaan 15,2. Seuraavana suvena miesten normaalikokoiset aidat sujuivat jo aikaan 15,4 ja nuorten SM-kisoissa Alajärvellä heltisi pronssimitali ajalla 16,1. Mestaruuden voitti Lohjan Ari Salin ja toisena oli Isojoen Markku Rajala. Kesän 1967 junioireiden SM-kisoissa mitalikolmikko oli sama, mutta ajat paranivat selvästi. Jorma Kiiverin aika oli 15,4. Hänen kauden paras aikansa 15,3 oikeutti miesten vuositilaston 16. sijaan.
Jorma Kiiveri voitti SM-pronssia 110 metrin aidoissa nuorten sarjassa vuonna 1966, 1967 ja 1968.

Pekka Ojala menestyi kahdessa lajissa

Pekka Ojala (s.1943) ylitti kolmiloikassa 14 metrin rajan ensimmäisen kerran kesällä 1961 venytettyään 14.08. Seuraavana vuonna ennätys parani tulokseen 14,61, mikä oli vuoden nuorten tilaston viides. Olympiavuonna 1964 loikat edelleen pitenivät ja oma ennätys 14,87 oikeutti miesten vuositilastossa 16. sijaan. Seuraavan kesän paras loikkatulos oli 14,67, mutta 10-ottelussa koottu 6268 nousi Suomen tilastossa 13. sijalle. Vuonna 1966 Kalajoen Junkkari paransi seuransa juhannuskisoissa piiriennätystä seitsemällä sentillä yltäen lopulliseksi ennätyksekseen jääneeseen tulokseen 14.96. Muutamia päiviä myöhemmin ylittyi Ylivieskassa 15 metrin raja myötätuulessa 19 sentillä. 10-ottelussa Pekka paransi ennätyksensä pisteisiin 6329. Tulos syntyi Inkeroisissa pidetyissä SM-kisoissa ja tuotti hienosti viidennen sijan. 1990-taitteessa käytössä olevan pistetaulukon mukaan Pekka Ojalan Raahessa syyskuussa 1967 tekemät 10-ottelutulokset tuottavat 6525 pistettä.

Haikki Isopahkala - heittolajien lahjakkuus

Heikki Isopahkalalla (s.1949) heittoperinteet olivat vahvat, sillä hänen isänsa Veikko Isopahkala oli voittanut 1940-luvulla ja 1950-luvn taitteessa piirinmestaruuksia kaikissa heittolajeissa. Heikki nousi poikien valtakunnalliseen parhaimmistoon sekä kuulassa että kiekossa 1960-luvun puolivälissä. Hän pysyi korkealla ikäluokkansa tilastoissa kaikki juniorivuotensa. Poikien kuulassa syntyi 1966 kevyellä välineellä (5,44) tuloas 15,93, mikä oli ikäluokan kolmanneksi paras.
Kesällä 1967 Heikki Isopahkala voitti A-poikien kuulan Suomen mestaruuden Varkaudessa tynnettyään 16,62. Kauden pisin 17,29 oli kaikkien aikojen neljänneksi paras suomalaistulos ja pysyi 10 parhaan joukossa vielä 1970-luvun puoliväliin saakka. Miesten kuulakin kaarsi 14,43 ja kevyellä kiekolla syntyi tulos 48,86, mikä oli poikien vuositilastossa seitsemäs.
Vuoden 1968 SM-kisoissa 20-vuotiaiden sarjassa Heikki Isopahkala oli kuulantyönnössä neljäs tuloksella 14,55. Vuoden 1969 SM-kisoissa heltisi hopeaa tuloksella 15,09 Antti Jouppilan voittaessa kisan.

Mauri Myllymäki EM-kisojen viides

Mauri Myllymäki (s.1946) venytti pituudessa seitsemän metrin tuntumaan jo 1964, jolloin kesän paras venytys kantoi 692. Seuraavana kesänä kyseinen raja ylittyi jo selvästi ja tulos 716 oli Suomen nuorten tilastossa kymmenes ja miestenkin listalla 24. Olympiakesänä 1968 tapahtui harppaus suoraan Suomen miesten maajoukkueen edustustehtäviin. Myllymäki leiskautti Varkaudessa Kalevan kisoissa 767, mikä riitti hopeaan Pertti Pousin voittaessa tuloksella 776. Myllymäen hopea oli siihen mennessä kaikkien aikojen paras Kalajoen Junkkarien edustajan saavutus Kalevan kisoissa. Se oli järjestyksessä vasta toinen mitalisija näissä kisoissa edellisen ollessa Seppo Joivartion 1948 Vaasassa juoksema pronssi pitkissä aidoissa.
Mauri Myllymäki oli vuonna 1968 Suomen edustajana Ruotsi-Suomi ja Suomi-Norja maaottelussa. Edellisessä maaottelussa Myllymäki oli toinen tuloksella 746 ja jälkimmisessä maaottelussa viides tuloksella 742.
Mauri Myllymäki voitti pronssia Kalevan kisoissa 1970 Kouvolassa tuloksella 752. Vuonna 171 Mauri Myllymäki voitti pituushypyn Suomen mestaruuden tuloksella 773. Silloin hän edusti Saarijärven Pullistusta. Helsingin EM-kisoissa Mauri Myllymäki sijoittui viidenneksi tuloksella 785.
Katso
Mauri Myllymäki - pituushyppääjä ja urheiluselostaja
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauri-myllymki-pituushyppj-ja.html

Veikko Ahola moninkertainen SM-mitalisti

Kalajoen Junkkarit sai 1970-luvulla Veikko Aholasta Juhani Ojalan ja Matti Kiiverin edellisellä vuosikymmenellä juokseminen 1500 metrin aikojen alittajan. Aholan vauhti maastossa riitti B-poikeins SM-hopeaan jo 1972. Kesän 1973 A-poikien tilastossa Veikko Ahola oli 800 metrillä 20. sijalla ajallaan 1.58,9.
Vuonna 1975 Ahola kilpaili ensimmäistä kauttaan nuorten sarjassa yltäen heti SM-hopealle Keuruun 1500 metrin kesän parhaallaan 3.55,7. Olympiakesänä 1976 Veikko Ahola alitti ensimmäisen kerran 3.50 rajan ollen ennätyksellään 3.49,4 kauden tilaston 30. Nuorten SM-kisoissa aika 3.53,25 oikeutti pronssitilaan. Kalajoen juhannuskisoissa 1982 Veikko Ahola kukisti nimekkään kenialaisen James Munuyalan. Kesän parhaaksi ajaksi kirjattiin 3.49,03. Veikko Aholan paras aika 1500:n juoksussa on kova 3.44,01 ja 800 metrillä 1.51,88.

Harri Ojala moukaroi nuorten SM-kultaa

Harri Ojala (s.1963) kehittyi 1970-luvun lopulta lähtien Kalajoen Junkkarien ensimmäiseksi heittolajien valtakunnalliseksi menestyjäksi. Hän vetisi 1978 Heinolassa B-poikien SM-kisoissa viidennen sijan parantaen sen samassa sarjassa seuraavana kesänä Oulussa pronssiksi ylittäen samalla 50 metriä.
A-pojissa mitaliketju jatkui pronssisena Hangossa 1980 pidetyissä SM-kisoissa tuloksella 52,90. Seuraavana vuonna tämän ikäluokan SM-tulos parani Turussa metrin verran, mutta 53,94 riitti sillä kertaa vain neljänteen sijaan pronssin jäädessä 12 sentin päähän.
Nuorten sarjaan siirryttäessö Ojalan mitallien värit kirkastuivat, sillä tässä ikäluokassa oli tuomisina Porista SM-hopeaa ja Maarianhaminasta 1983 lopulta kultaa. Porissa Ojalan tulos oli 58,38 ja Maarianahaminassa 57,92.
Miesten sarjassa Harri Ojala heitti toukokussa 1984 ennätyksekseen 62,98. Seuraavana vuonna Töysässä syntyi tulos 63,72.

Harri Ojalan menestyksen innoittamana tuli Kalajoen yleisurheilukentälle 1980-luvulla muitakin lahjakkaita nuoria heittäjiä. Varreltaan lajeihinsa hieman pienikokoiset Veli-Matti Mehtälä ja Kimmon Partanen. Henkilökohtaiseesti kumpikaan ei kyennyt poikien tai nuorten SM-mitaliin, mutta kiekkon ja moukarin kahden juniorin joukkuekilpailuissa he toivat seuralleen yhden Suomen mestaruuden ja kaksi pronssia. Mehtälällä henkilökohtainen SM-mitalikin oli montakin kertaa käden ulottuvilla, mutta syystä tai toisesta aina puuttui hieman onnea. Veli-Matti Mehtälä pommitti ensimmäisenä miesten sarjan kesänään 1988 tiukasti 50 metrin rajaa, mutta virallisesti parhaaksi tulokseksi jäi 49,62. Piirin tilastojen mukaan Veli-Matti Mehtälän paras tulos on 50,04.
Kimmo Partanen saavutti moukarissa parhaan juniorivuosiensa SM-sijoituksen yltämällä 1983 Joensuussa viidenneksi B-poikein kisossa 48,34 kantanella heitollaan. Moukarin joukkuekilpailussa hän ja Veli-Matti Mehtälä nousivat pronssille yhteistuloksellaan 87,30.
Nuorten SM-kisoissa Mehtälä ja Partanen osallistuivat kiekon joukkuekilpailuun ja yltivät mitalille kaksi kertaa peräkkäin. Savonlinnasa tuli pronssia ja Salossa 1987 vihdoin Suomen mestaruus.

Samuli Sinkkonen säväytti stadionilla

1980-luvun alusta lähtien ikäkausiurheiluissa lahjakkkuutensa osoittanut ja piiritasolla heti rinoamisesti menestynyt Samuli Sinkkonen paransi ennätystään kesää 1987 seuranneen vuoden aikana seitsemän sekuntia 800 metrillä ja nousi samalla 16-vuotiaiden valtakunnalliselle huipulle. Joustuaan 1987 ajan 204,16 Samuli kiri vaikuttavasti voittoon Helsingin olympiastadionilla alkukesällä 1988 pidetyissä Finlandia Junior Gamsin finaalissa saavuttaen 16-vuotiaiden piiriennätyksen 1.57,20. Samalla Sinkkonen palkittiin näiden suurkilpailujen parhaana poikaurheilijana. Sinkkonen edusti Suomea Tallinnassa käydyssä poikien maaottelussa Viroa vastaan. Sinkkonen tuli kolmanneksi omalla ennätyksellään 1.54,97. Seuraavana vuonna Sinkkonen pudotti ennätyksenäs aikaan 1.53,43. Kesällä 1991 Samuli kilpaili ensimmäistä vuottaan nuorten sarjassa ja kiri 800 metrillä SM-pronssille Raahessa. Talvella 1991 Samuli Sinkkonen saavutti 20-vuotiaiden sarjassa SM-hallikisoissa Oulussa toisen sijan 400 metrillä ajallaan 51,16.

Antti Haapakoski - nuorten maailmanmestari

Kalajoen kaksi ensimmäsitä maailmanmestariurheilijaa Lauri Kaarta ja Jussi Kurikkala edustivat perinteisiä suomalaisia menestyslajeja ammuntaa ja hiihtoa. Antti Haapakoski voitti maailmanmestaruuden pika-aidoissa. Pentti Haapakosken valmentama Antti Haapakoski huomattiin alueellisesti jo 10-vuotiaana 1981, kun 139-senttinen poika ponnisti korkeutta 141 ja venytti kolmella loikalla 9,34. Molemmat olivat ikäluokkansa kärkituloksia koko valtakunnassa. Seuraavana vuonna Antti oli ikäluokkansa ykkönen Suomessa tuelvassa paraatilajissaan pika-aidoissa.
Katso
Antti Haapakoski - maailmanmestari
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/antti-haapakoski-maailmanmestari.html

Keski-Pohjanmaan piirin tilastot

Piirin kaikkien aikojen tilastossa 100 metrin juoksussa Antti Haapakoski on sijalla 14 ajalla 11,0 ja 200 metrillä 17. sija tuloksella 22,4. Antti Haapakosken aika 48,74 oikeuttaa neljänteen tilaan. Samuli Sinkkosen aika 49,44 tuo seitsemännen sijan.
800 metrin tilastossa Samuli Sinkkkosen aika 1.50,41 on piirin neljänneksi paras kautta aikain. Veikko Aholan 151,88 on piirin tilastossa yhdeksänneksi paras aika.
1500 metrin tilastossa Veikko Aholan aika 3.44,01 on piirin kolmanneksi paras aika.
3000 metrin tilastossa Veikko Aholan aika 8.11,90 on piirin seitsemänneksi paras aika.
110 metrin aidoissa ylivoimainen ykkönen on Antti Haapakoski ajallaan 13,42. Neljänneksi paras aika on Jorma Kiiverin 14,9.
400 metrin aidoissa Seppo Jokivartion aika 56,4 on piirin 12.sija ja samalla sijalla on seurakaveri Pekka Ojala.
3000 metrin estejuoksussa Erkki Ojala on kuudes ajallaan 9.08,4. Tulos on saavutettu vuonna 1974. Korkeushypyssä Antti Haapakoski tuloksellaan 195 cm on sijalla 18. Pituushypyssä Antti Haapakoski tuloksella 722 on sijalla yhdeksän. Kolmiloikassa Pekka Ojala tuloksella 14,96 on piirin kaikkien tilastossa seitsemäs. Kuulantyönnössä Heikki Isopahkala tuloksellaan 15,48 on 14.
Kiekoknheitossa Veli-Matti Mehtälä on piirin tilaston mukaan 14. tuloksellaan 50,04 ja Heikki Isopahakla 19. tuloksellaan 49,50. Moukarinheitossa Harri Ojala on yhdeksäs tuloksella 63,72 ja Kimmo Partanen 11. tuloksella 61.00.
10-ottelussa Antti Haapakoski on viides tuloksella 7122 ja Pekka Ojala 10. tuloksella 6525.

Lähdeaineisto
Lauri Järvinen 100 vuotta kalajokista urheilua ISBN 952-90-36396
Keski-Pohjanmaan piirin tilastot

Kalajoen Junkkarit suurkisoissa

Kuvassa Kalajoen Junkkareiden suurkisaryhmä. Joukkueen johtajana Risto Kalajo

Suomen Suurkisat syntyivät 1947, jolloin SVUL ja SNLL sekä niiden kutsua noudattaen 49 muuta ruumiin kulttuuria harrastavaa liittoa sekä yhdistystä olivat toteuttamassa suurta sodanjälkeistä hanketta. Suomen suurkisat nostivat kansakunnan itsetuntoa. Helsinkiin kokoontui kaikkiaan 63 000 voimistelijaa ja muuta urheilijaa. Ulkomaisia osanottajia oli 431 ja he tulivat 15 eri maasta. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ollut nähty samanaikaisesti yhtä monen maan urheilijoita.
Naiset ja tytöt majoitettiin pääkaupungin 53:een koulutaloon, miehet ja pojat telttakyliin Käpyön raviradalle ja Ruskeasuolle.

Avajaismarssi vyöryi kuuden kilometrin mittaisena rivistönä pitkin Mannerheimintietä, jota reunusti 200 000 katsojaa. Olympiaohjelmaa mukailevien tapahtumien huipentuma oli 10 000 metrin juoksun suomalaisen ME-mies Viljo Heinon ja Tsekkoslovakina nousevan tähden Emil Zatopekin kaksinkappailu 5000 metrillä. Vuotta aikaisemmin Heino oli vielä voittanut tsekin EM-kisoissa, mutta Helsingissä hän joutui tunnustamaan Satupekan paremmakseen niukalla 2 kymmenyksen erolla aikojen olleessa 14.15,2 ja 14.15,4. Heino ei enää seuraavinakaan vuosina pystynyt kukistamaan tsekkiä, vaikka paransi vielä 1949 kympin maailmanennätystä.

Lähdeaineisto: Lauri Järvisen kirjoitus Kalajoenseutu-lehdessä24.12.1999. Valokuvan omistaa Veikko Kamunen.

JHT:n sarjakausi 2007 - 2008 oli ennakoitua parempi

Risto Liikka onnistui valmentajana erittäin hyvin.

JHT-Kalajoen jääkiekkokausi 2007-2008 on nyt paketissa. Kausi sujui odotettua paremmin. Joukkueen valmentaja Risto Liikka onnistui tehtävässään erittäin hyvin. JHT voitti oman lohkonsa alkusarjan päästen lohkon voittajana suoraan ylempään loppusarjaan, joka sekin alkoi loistavasti neljällä voitolla.Loukkaantumissuma koitui jatkossa kuitenkin JHT:n kohtaloksi. Vasta kahteen viimeiseen otteluun JHT sai jälleen parhaan kokoonpanonsa kentälle. Sarjakauden viimeisessä ottelussa JHT kukisti Kokkolan Hermeksen lauantaina 1.3.2008 numeroin 6-3. Ottelun sankareita olivat kypärätempullaan Henri Mustonen sekä 1+3 saldoillaan Tomi Gronoff ja Olli Kuoppala. Kauden aikana yleisökeskiarvo Kalajoen jäähallissa oli 407 katsojaa. Menestyksen myötä katsojamäärät nousivat parhaimmillaan yli kuudensadan.

Joukkueen kokoonpano

JHT:llä oli kolme maalivahtia. Kauden aikana varmimmaksi maalivahdiksi osoittautui 23-vuotias Jari Mäyrä. Isokokoinen 195 cm pitkä ja 92 kg painava Toni Prittinen voi olla kauteensa myös erittäin tyytyväinen. Nuori maalivahti Mika Kokko kärsi loukkaantumisista, eikä sen vuoksi pystynyt parhaimpaansa.

Ykköskentän puolustajina pelasivat Marko Tuomainen (26) ja Markku Tiikkaja (30). Joukkueen tehokkain puolustaja pistepörssin mukaan oli kakkoskentän Perttu Niskakangas (22). Joukkueen muut puolustajat olivat oman seuran junioreista ykkösjoukkueeseen nostettu Henri Kärjä (18), raahelainen Kimmo Rönkkömäki (25), oman seuran kasvatit Jari Lehtomäki (32), nuori Antti Tanhuala (18) ja Perttu Rahkola (24). Kaikki JHT:n puolustajat ovat leftin pelaajia. Koko Suomisarjan paras pelaaja oli kalajokinen Aku Joki-Erkkilä. Valitettava loukkaantuminen ylemmän loppusarjan aikana vaikutti, ettei hän voinut voittaa koko sarjan pistepörssiä.

JHT:n ykköskenttä oli erittäin vahva.

Hyökkäysvitjana Aku Joki-Erkkilän lisäksi oli kokenut 33-vuotias Sami Markkanen ja laiturina yhden parhaimmista kausistaan pelannut 35-vuotias Mika Ritoniemi.

Kakkoskentän Tomi Gronoffista tuli joukkueensa pistepörssin voittaja 21 tehopisteellä. Kakkoskentän Olli Kuoppala oli joukkueensa pistepörssissä kolmas 17 tehopisteellä ja Henri Mustonen (25) neljäs 15 tehopisteellä. Hyökkääjä Tuomas Pirttijärvi (21) sijoittui joukkueensa pistepörssissä yhdeksänneksi, raahelainen Jarmo Malmi (32) kymmenenneksi ja Kimmo Harila (29) oli sijalla kolmetoista. Hyökkääjinä pelasivat nuoret Saku-Petteri Uunila, Kai Yliuntinen, Joni Läspä, Ville Tirri, Jesse Hietala, Janne Myllymäki ja Eric Passi. JHT:n hyökkäysvoima on hyvä. Joukkueen keski-ikä on 23,5 vuotta, keskipituus 180 cm ja keskimääräinen paino 81.8 kg.

Alkusarjan voittaja

JHT voitti alkusarjansa 44 pisteellä maalieron ollessa 103-44. Toiseksi alkusarjassa sijoittui Pietarsaaren Jeppis ja kolmanneksi Kokkolan Hermes. Suoraan alempaan loppusarjaan jäivät Ylivieskan Jää-Karhut, Seinäjoen Hockey Team ja KoMu HT.JHT voitti alkusarjassa suoraan 12 ottelua ja jatkoajalla 4 ottelua. Tappiota tuli neljä kappaletta. JHT hävisi Jeppikselle 13.10.2007 numeroin 4-2, YJK:lle 26.10.2007 kotonaan numeroin 0-4, Hermekselle Kokkolassa 23.11.2007 numeroin 5-4 ja Jeppikselle toistamiseen 30.11.2007 numeroin 4-2. Makeimmat voitot tulivat Kokkolan Hermeksestä Kokkolassa 2.11.2007 jatkoajalla numeroin 2-3 ja 9.12.2007 Kokkolassa Hermeksestä numeroin 2-5. JHT voitti Jeppiksen rangaistuslaukauskisassa 22.9.2007 Pietarsaaressa numeroin 2-3. Jatkoajalla kukistettiin myös YJK itsenäisyyspäivänä Kalajoella numeroin 4-3.

Loukkaantumiset ongelmana ylemmässä
loppusarjassa

JHT aloitti ylemmän Suomisarjan erinomaisesti voittamalla neljä ensimmäistä ottelua. Ensin otettiin hegemoniaottelussa voitto Kokkolan Hermeksestä Kokkolassa numeroin 2-6. Toisessa ottelussa kukistettiin kotona ylemman loppusarjan lopullinen voittaja Jyväskylän D-kiekko rangaistuslaukauskisassa numeroin 4-3. Sitten seurasivat vierasvoitot HC Keravasta ja Naantalin VG-62:sta. Loukkaantumissuman seurauksena kärsittiin tappiot Tampereen Koo-Veelle ja Oulun Kiekko-Laserille kotona. Vieraissa kärsittiin tappiot Rovaniemen Kiekolla, Tampereen Koo-Veelle ja Jyväskylän D-kiekolle. Kotona tuli tappiot sarjajumbo Naantalin VG 62:lle ja HC Keravalle.

Tappioputki ja loukkaantumissuma koettelivat joukkuetta vielä vieraspelissä Kiekko-Laseria vastaan. Kahteen viimeiseen otteluun JHT oli täydessä timmissä ja sen saivat kokea Rovaniemen Kiekko ja Kokkolan Hermes, jotka joutuivat poistumaan Kalajoen jäähallista tappiot niskassaan.Jos JHT:n joukkue olisi säilynyt ilman loukkaantumisia niin sijoitus sarjassa olisi voinut ollut jopa kahden parhaan joukossa. Kausi osoitti, että JHT:llä on mahdollisuus vaikka Mestikseen ensi kaudella, jos vain taloudelliset resurssit riittävät.

Kuka on ensi kauden päävalmentaja?

Hyvin valmennustehtävässään onnistunut oululainen Risto Liikka haluaa jatkaa JHT:n valmentamista ensi kaudellakin. Valmentajan pesti on ollut haettavana. Nimekkäin henkilö hakijoista on Slovakian maajoukkueen kakkosvalmentajana toiminut legendaarinen Jan Jasko, joka aikanaan pelasi JHT:n ykköskentässä Kari Jalosen, Toni Ariman, Tapio Levon ja Robert Pukalovicin kanssa. Silloin joukkue pelasi nykyistä Mestistä vastaavassa sarjassa. Paikka kiinnostaa myös tamperelaisia ja kuopiolaisia ansioituneita valmentajia.Jos leikitään ajatusleikkiä siitä, että Jan Jasko valitaan tehtävään, niin se tietää todella tehokasta ja tavoitteellista valmennustyötä. Tavoitteeksi tulee silloin asettaa Mestikseen pääsy parissa vuodessa.

Tehokas valmennus saattaa tuottaa vaikeuksia vakituisessa työssä oleville pelaajille. Jasko oli aikanaan valmentajana muun muassa NHL-tähdelle Jussi Jokiselle. Ne pelaajat, jotka todella tahtovat kehittyä, hakeutuvat silloin varmasti Jan Jaskon valmentamaan joukkueeseen. Opiskelumahdollisuuksia Kalajoella tarjoavat liikuntapainotteinen lukio ja Artema. Kalajoella on myös erilaisia työpaikkoja tarjolla. Päävalmentajan tehtäviin kuuluu myös JHT:n muiden joukkueiden valmennuksen koordinointi. Tämän työn kehittäminen on erittäin tärkeää ensi kaudella. Joka tapauksessa on selvää, että JHT Kalajoen voimakas juniorityö jatkuu ja JHT satsaa hyvään valmennukseen myös edustusjoukkueen osalta. JHT:ssä on nyt imua.

Huom. Juttu on kirjoitettu heti sarjakauden 2007-2008 päätyttyä.

JHT Suomisarjassa

Juho Joki-Erkkilä ja Timo Pahkala pelasivat Vaasan Sportin joukkueessa kaudella 2006-2007

Kalajoella kiekko-oppinsa saaneita pelaajia pelasi kaudella 2006-2007 useissa seuroissa eri maissa. Jussi Jokinen pelasi NHL:ssä Dallas Starsin joukkueessa ja saavutti mainetta erinomaisena rankkarien laukojana. Puolustaja Juho Jokinen pelasi SM-liigaa Turun Palloseuran joukkueessa. Maalivahti Joni Puurula pelasi Ruotsissa Leksand IF:n maalilla. Timo Seikkula pelasi myös Ruotsissa Nyköping Hockey-joukkueessa jo kolmatta kauttaan. Puolustaja Iikka Törnvall pelasi SM-liigaa Ässien joukkueessa ja loppukauden hän pelasi Mestiksessä Kajaanin Hokin joukkueessa. Juho Joki-Erkkilä pelasi Mestistä Vaasan Sportin joukkueessa. Timo Pahkala pelasi myös Mestistä Vaasan Sportin joukkueessa

Kaudella 2006-2007 JHT Kalajoki pelasi jälleen Suomisarjassa. Joukkueeseen kuuluivat Tomi Gronoff, Tuomas Pirttijärvi, Sami Markkanen, Aku Joki-Erkkilä, Olli Kuoppala, Janne Tohila, Harri Koivu, Kimmo Rönkkömäki, Jarmo Malmi, Toni Prittinen, Jari Mäyrä, Jesse Niva, Henri Kärjä, Henri Mustonen, Jari Läspä, Riku Joki-Erkkilä, Marko Tuomainen, Ville-Petteri Tirri ja Jarkko Laitala.

Kauden ottelut päättyivät seuraavasti:
JHT - Etpo 9-6
RoKi - JHT 2-6
JHT - Cowboys 7-4
Ahmat - JHT 8-5
K-Laser - JHT 7-4
JHT - Jeppis 9-5
YJK - JHT 5-9
R-Kiekko - JHT 3-4
JHT - RoKi 3-3
Cowboys - JHT 0-6
JHT - K-Lasser 9-2
JHT - Ahmat 5-6
JHT - Jeppis 6-7
JHT - Hermes 1-6
JHT - YJK 6-5
JHT - R-Kiekko 2-5
RoKi - JHT 7-4
Etpo - JHT 2-2
JHT - Cowboys 8-2
JHT - K-Laser 6-5

vuoden 2007 puolella käydyt ottelut
Ahmat - JHT 7-4
JHT - Jeppis 7-3
YJK - JHT 6-4
JHT - Hermes 1-6
JHT - RoKI 2-4
JHT - Etpo 5-6
Cowboys - JHT 2-5
JHT - K-Laser 6-3
JHT - R-Kiekko 4-7
Jeppis - JHT 3-5
JHT - YJK 3-4
Hermes - JHT 5-3
Ahmat - JHT 3-2

Ylempi loppusarja jäi tällä kaudella JHT:lle haaveeksi. Seuraavaa kautta jäätiin odottamaan innolla. JHT Kalajoki oli nousukiidossa.

Katso Jussi Jokisen rankkareita
http://video.google.co.uk/videosearch?hl=fi&q=jussi+jokinen&um=1&ie=UTF-8&ei=Z1HIScaCJpi2-QbjkN2PAw&sa=X&oi=video_result_group&resnum=8&ct=title#