Neljäkymmentä vuotta
saivat suomalaiset odottaa pikaluistelun olympiavoittoa,
neljäkymmentä vuotta oli kulunut Claes Thunebrgin viimeisestä
voitosta Sankt Moritszissa. Nyt, Grenoblessa, oli jälleen
kultamitalin vuoro. Nyt sen toi nainen, samalla matkalla, 1500 m:llä
kuin Thunberg ja vielä samalla ajallakin.
Grenoglent
ikaluisteluradan jää on naisten 1500 m:n kilpailun alkaessa
10.2.1968 erinomaisessa kunnossa, vaikka lunta ei lähimaisemissa
juurikaan ole. Kaija Mustonen luistelee kuudennessa parissa USA:n
Dianne Holumin kanssa ja ajaa takaa Hollanin Stien Kaiserin
väliaikoja. Ne osoittautuivat heti kevyiksi, samoin Holum, Kellot
pysähtyivät lukemiiin 2.22,4 – olympiaennätys ja johtopaikka.
Pari toisensa jälken
kiertää rataa, mutta suomalaisen aika pysyy kärjessä. Sille ei
voi mitään Neuvostoliiton Lasma Kauniste, ei kuuluisa Lidia
Skoplikovakaan, joka on kuin varjo entisestään. Kahden
kymmenesosasekunnin päähän ja samalla hopealle pääsee toinen
hollantilainen Caroline Geijssen. Suomalaisen juhlat alkaa.
Kultamitali jää Suomen ainoaksi näistä kisoista.
Mustonen luisteli
seuraavana päivänä hopealle 3000 m:llä. Kultamahdollisuudet
hupenivat heikkenevän sään myötä. Kaijan saldoksi Grenoblen
talviolympiakisoista tuli kulta, hopea ja neljäs sija ( 1000 m) ja
kuudes sija (500m). Näillä saavutuksilla hän oli kisojen
luistelukuningatar.
Kaija Mustosen
urheiluinnostus syttyi 1950-luvun alussa suuressa lapsijoukossa, joka
kävi tavan mukaan kaikenlaisia kilpailuja. Pikaluistelu otti hänet
omakseen v. 1954, kun hän voitti kansakoulukisat hokkarit jalassa.
MM-kisohin hän pääsi mukaan v. 1957, mutta ei menestynyt.
Jatkossakin MM-kisat toivat vain pistesijoja. Tavoite oli toisaalla,
olympiakisoissa, Innsbruckissa 1964 nähtiin, millainen luistelijä
tämä 166-senttinen konekirjoittaja oikein oli.
Avausmatka 500m ei vielä
luvannut mitään: 14.s. Mutta sitten jysähti:pronssimitali
1000m:llä. Hyvä, että tästä oli toivottu, kun tuli toinen, vielä
kovempi yllätys. Kaija Mustonen oli saanut hopeaa 1500m:llä. Tämä
oli jotakin. Mikä oli tehnyt MM-kisojen pikaluistelijasta
kaksinkertaisen olympiamitalistin?
Harjoittelut Kaija oli
aina ja paljon, mutta vasta viimeisen vuoden asiantuntevassa
ohjauksessa. Pentti Peltoperän valvovan silmän alla. Tyyliä
hiottiin, voimaa hankittiin lisää. Peltoperä neuvoi, Kaija
luisteli, mutta sanoi myös oman sanansa, jos tarve vaati. Yhteistyön
ensimmäiset hedelmät poimittiin Innsbruckissa, mutta eessä oli
uusia tavoitteita.
Kaija Mustonen päätti
uransa maaliskuussa 1968 Inzellissä luistelemalla kansainvälisten
ratojen Suomen ennätykset 500m:llä, 1000m:llä, 1500m:llä ja 3000
m:llä. Moni oli sitä mieltä, että hänen olisi kannattanut vielä
jatkaa, mutta Kaija päätti toisin.
Kaija Mustonen
Kaija Mustonen
Kaija Mustoselle kultaa
Grenoblessa
Kaija Mustonen
Kaija Mustonen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 951-31-8905-35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti