Helsingin EM-71 kisojen
5000 metriä oli Julma-Juhan juoksunäytös.
Kaksi ja puoli viikkoa
ennen Helsingin EM-kymppiä Juha Väätäinen juoksi Oulussa ajan
28.12,8. Oli tuulta, koleaa, satoi. Sen juoksun piti kertoa paljon ja
se kertoikin, mutta vain yksi mies uskoi. Yksikin riittää, kun hän
on toteuttaja itsse. Juha Väätäinen ei päästänyt muuta ajatusta
päähänsäkään. Hän oli päättänyt kaksi vuotta aikaisemmin
voittaa 10000 metrin Euroopan mestaruuden.
Olympiastadion möyrysi,
Parempaakaan sanaa on vaikea etsiä. Sebastian Coe sanoi 13 vuotta
myöhemmin, että EM-kisojen yleisö 1971 saa edelleen kylmät väreet
hänen selkäpiihinsä, syvemmin ja hartaammin ei yleisö voi edessä
olevaan loppuselvittelyyn eläytyä.
Kilometri ennen loppua
Väätäinen tiesi, että hän olisi vähintäänkin toinen. -
Voitosta en ollut niinkään varma... Eikä pidä ollakaan, jos aikoo
voittaa. Kamalin tilanne urheilijalle on, että tuudittautuu varmaan
voittoon. Väätäinen siis odotti. Valppaasti. Kahden vuoden ajan
hän oli tiennyt vaarallisimman vastustajansa, Itä-Saksan Jurgen
Haasen, jolla kestävyyden lisäksi oli hallussaan mös tappavin ase,
terävä kiri.
Kun maaliin oli kaksi
kierrosta, Väätäinen odotteli Haasen lähtevän. Mitään ei
kuitenkaan tapahtunut; Haase päätti luottaa kierroksen
loppuvetoonsa. Se oli purrut 1966, 1969 … Miksi ei myös 1971? Kun
kello kilkatti. Väätäinen oli juoksua johtavan Dave Bedfordin olan
takana. - Oikeanpuoleinen silmäni haritti taakse koko ajan. Oli
aivan varma, että Haase lähtee, milloin tahansa, viimeistään
muutaman kymmenen metrin kuluttua. Haase lähti, kun matkaa oli
jäljellä 350 metriä. - Näin sillä harittavalla silmällä, että
nyt naapuri tulee. Jos Haase olisi siinä päässyt yllättämään,
ties kuinka olisi käynyt. - Kerkesin kiihdyttää ja päästä
kärkeen, ja kilpailu oikeastaan ratkesi siinä. Silloin en tosin
sitä uskonut. Siihen Väätäinen sen sijaan uskoi, että jos hän
pääsee viimeiseen kaarteeseen ensimmäisenä, hänellä on ote.
- Laskn, että jos pystyn pitämään Haasen takanani, hän joutuu kiristämään vauhtia tullakseen rinnalle ja kiristämään vielä lisää päästäkseen ohi. Niin ylivoimaiseksi en häntä sentään uskonut. Loppsuoran puolivälissä vatsaa ehti kuitenkin kouristaa, kun Haase teki viimeisen epätoivoisen hyökkäyksensä ja nousi melkein rinnalle. - Tajusin, etten tämän kovempaa enää pääse. En ollut varsinaisesti väsynyt, mutta varaa ei vain ollut enempään. Väätäisen ei tarvinnut enää kiristää. Haase tunsi lyöneensä pääsnä betoniseinään ja antautuu.
Neljä päivää myöhemmin
juostiin 5000 metrin finaali. Siitä odotettiin suurta taistelua,
mutta siitä tulikin yhden miehen näytös. - Etukäteen en ollut
varma voitostani, sikksi vauhdikkaita poikia Wadoux ja Norpoth
mailereina olivat, mutta puolimatkassa huomasin, että kaverithan
juoksevat aivan väärin! Wadoux valitsi saman taktiikan kuin Haase
kympillä: aluksi tarkkaillaan ja vahditaan muita, sitten pannaan
pellit auki. Mutta Wadoux juoksi vartalolla, lihaksia ei ollut
yläruumiissa ollenkaan. Koska ratkaisu tälläkin matkalla oli
kallistumassa viimeiselle kierrokselle, Väätäinen alkoi puntaroida
tilannetta voimattomasti juoksevien nälkäkurkien ja terhakkaan,
jäntevän oman itsensä välillä. - Juoksun lopussa minä pelaan
käsillä ja kaverit vartalolla. Vartaloa ei koskaan voi rytmittää
yhtä nopeasti kuin käsiä... Vielä 450 metriä maalista Väätäinen
oli pahassa pussissa, mutta hyppäsi sieltä kerkeästi pois. Ero
tuli takasuoralla. Väätäinen otti kädet avuiksi. Hän pumppasi ja
pumppasi ja jalat tottelivat. Muut antautuivat. Kilpailun jälkeen
Urho Kekkonen kysyi Väätäiseltä, oliko viitonen niin helppo kuin
näytti. Väätäinen vastasi, että on se helpompaa, kun on puolta
lyhyempi matka.
Juha Väätäinen
Julma-Juhalle 10 000
metrin EM
Euroopan mestari - Juha
Väätäinen
Juha
Väätäinen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti