maanantai 12. tammikuuta 2015

Juha Väätäinen – juoksemisen saatanallinen nautinto

Helsingin EM-71 kisojen 5000 metriä oli Julma-Juhan juoksunäytös.

Kaksi ja puoli viikkoa ennen Helsingin EM-kymppiä Juha Väätäinen juoksi Oulussa ajan 28.12,8. Oli tuulta, koleaa, satoi. Sen juoksun piti kertoa paljon ja se kertoikin, mutta vain yksi mies uskoi. Yksikin riittää, kun hän on toteuttaja itsse. Juha Väätäinen ei päästänyt muuta ajatusta päähänsäkään. Hän oli päättänyt kaksi vuotta aikaisemmin voittaa 10000 metrin Euroopan mestaruuden.

Olympiastadion möyrysi, Parempaakaan sanaa on vaikea etsiä. Sebastian Coe sanoi 13 vuotta myöhemmin, että EM-kisojen yleisö 1971 saa edelleen kylmät väreet hänen selkäpiihinsä, syvemmin ja hartaammin ei yleisö voi edessä olevaan loppuselvittelyyn eläytyä.

Kilometri ennen loppua Väätäinen tiesi, että hän olisi vähintäänkin toinen. - Voitosta en ollut niinkään varma... Eikä pidä ollakaan, jos aikoo voittaa. Kamalin tilanne urheilijalle on, että tuudittautuu varmaan voittoon. Väätäinen siis odotti. Valppaasti. Kahden vuoden ajan hän oli tiennyt vaarallisimman vastustajansa, Itä-Saksan Jurgen Haasen, jolla kestävyyden lisäksi oli hallussaan mös tappavin ase, terävä kiri.

Kun maaliin oli kaksi kierrosta, Väätäinen odotteli Haasen lähtevän. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut; Haase päätti luottaa kierroksen loppuvetoonsa. Se oli purrut 1966, 1969 … Miksi ei myös 1971? Kun kello kilkatti. Väätäinen oli juoksua johtavan Dave Bedfordin olan takana. - Oikeanpuoleinen silmäni haritti taakse koko ajan. Oli aivan varma, että Haase lähtee, milloin tahansa, viimeistään muutaman kymmenen metrin kuluttua. Haase lähti, kun matkaa oli jäljellä 350 metriä. - Näin sillä harittavalla silmällä, että nyt naapuri tulee. Jos Haase olisi siinä päässyt yllättämään, ties kuinka olisi käynyt. - Kerkesin kiihdyttää ja päästä kärkeen, ja kilpailu oikeastaan ratkesi siinä. Silloin en tosin sitä uskonut. Siihen Väätäinen sen sijaan uskoi, että jos hän pääsee viimeiseen kaarteeseen ensimmäisenä, hänellä on ote.

  • Laskn, että jos pystyn pitämään Haasen takanani, hän joutuu kiristämään vauhtia tullakseen rinnalle ja kiristämään vielä lisää päästäkseen ohi. Niin ylivoimaiseksi en häntä sentään uskonut. Loppsuoran puolivälissä vatsaa ehti kuitenkin kouristaa, kun Haase teki viimeisen epätoivoisen hyökkäyksensä ja nousi melkein rinnalle. - Tajusin, etten tämän kovempaa enää pääse. En ollut varsinaisesti väsynyt, mutta varaa ei vain ollut enempään. Väätäisen ei tarvinnut enää kiristää. Haase tunsi lyöneensä pääsnä betoniseinään ja antautuu.

Neljä päivää myöhemmin juostiin 5000 metrin finaali. Siitä odotettiin suurta taistelua, mutta siitä tulikin yhden miehen näytös. - Etukäteen en ollut varma voitostani, sikksi vauhdikkaita poikia Wadoux ja Norpoth mailereina olivat, mutta puolimatkassa huomasin, että kaverithan juoksevat aivan väärin! Wadoux valitsi saman taktiikan kuin Haase kympillä: aluksi tarkkaillaan ja vahditaan muita, sitten pannaan pellit auki. Mutta Wadoux juoksi vartalolla, lihaksia ei ollut yläruumiissa ollenkaan. Koska ratkaisu tälläkin matkalla oli kallistumassa viimeiselle kierrokselle, Väätäinen alkoi puntaroida tilannetta voimattomasti juoksevien nälkäkurkien ja terhakkaan, jäntevän oman itsensä välillä. - Juoksun lopussa minä pelaan käsillä ja kaverit vartalolla. Vartaloa ei koskaan voi rytmittää yhtä nopeasti kuin käsiä... Vielä 450 metriä maalista Väätäinen oli pahassa pussissa, mutta hyppäsi sieltä kerkeästi pois. Ero tuli takasuoralla. Väätäinen otti kädet avuiksi. Hän pumppasi ja pumppasi ja jalat tottelivat. Muut antautuivat. Kilpailun jälkeen Urho Kekkonen kysyi Väätäiseltä, oliko viitonen niin helppo kuin näytti. Väätäinen vastasi, että on se helpompaa, kun on puolta lyhyempi matka.

Juha Väätäinen

Julma-Juhalle 10 000 metrin EM

Euroopan mestari - Juha Väätäinen

Juha Väätäinen

1971 Euro Champs 5000m

1971 Euro Champs 10000m


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti