Viktor Damm
Kesäkuussa 1886
Kaisaniemen kentällä järjestetty Suomen ensimmäinen yleinen
voimistelujuhla teki voimakkaan vaikutuksen 21-vuotiaaseen
helsinkiläiseen vahtimestariin Viktori Dammiin. Damm katsoi, että
voimistelu ja urheilu eivät voi olla vain ”herrojen harrastusta”,
vaan liikuntakasvatus tulee viedä kansan syvien rivien, työväestön,
keskuuteen. Jo syyskuussa 1887 hän perusti muutaman nuoren
intomielisen toverinsa kanssa maamme vanhimman yhtäjaksoisesti
toimineen suomenkielisen yleisurheiluseuran Ponnistuksen. Tästä
tapahtumasta lasketaan alkavaksi järjestäytynyt kansanurheilu
Suomessa.
Damm loi Ponnistuksen
suuruuden ja teki siitä vuosisadan vaihteen johtavan urheiluseuran.
Hänen syvä aatteellisuutensa ja elämänkatsomuksellinen ihanteensa
näkyivät korostuneina. Ponnistuksen säännöissä: ” Seuran
jokaisen jäsenen tulee noudattaa säännöllistä, luonnonmukaista
ja raitista elämää.... Harjoituksiin, kilpailuihin, retkiin ja
niin edelleen ei ole lupa saapua päihtyneenä, eikä saa niissä
mukanaan kuljettaa päihdytysaineita. Harjoituspaikoilla ei ole hyvö
polttaa tupakkaa, eikä maata eikä loikoilla, ei kirota, ei
syljeskellä...” Samanlaista perusteellisuutta Damm osoitti
johtaessaan seuransa vastustamaan laajentunutta kannattusta saaneita
palkintokilpailuja.
Viktor Damm teki
perustavaaa työtä voimistelun ja urheilun järjestö- ja
valistustoiminnan kehittämisessä. Jo vuonna 1897 ryhdyttiin Dammin
aloitteesta tunnustelemaan työväestön oman urheilun keskusliiton
perustamista. Kun mm. kieliriidat kaivoivat maata työväen oman
keskusliiton synnyttämisen alta, Damm käynnisti ystävänsä Ivar
Wilksmanin tukemana valmistelut yleisen suomenkielisen urheiluliiton
aikaansaamiseksi.
Ponnistuksen toimesta
kesäkuussa 1900 järjestetyt valtakunnallisen voimistelujuhlan
yhteydessä näki päivänvalon valtakunnallisen urheilun
keskusjärjestö, ”Suomalainen voimistelu- ja urheiluliitto”.
Liiton tarkoitusperät määriteltiin dammilaisessa hengessä:
”Liiton tarkoituksena on …. herättää ja vireilläpitää
kansan nuorisossa harrastusta suomalaisen kansanrodun jalostamiseen.
Dammin edustama aatteellisuus joutui kuitenkin pian voimakkaaseen
vastatuuleen, ja hän vetäytyikin syrjään urheiluliikkeen
järjestötoiminnasta 1904. Mutt viittä vuotta myöhemmin hän oli
vielä valmis ottamaan vastaan uuden SVUL:n ensimmäisen varsinaisen
kenttätyäntekijän viran. Kuukauden aikana hän teki uranuurtavan
matkan 26:lla länsi- ja pohjoissuomalaiselle paikkakunnalle
esitelmöiden ”ruuumiinharjoitusten merkityksestä ruumiin
muotoihin, terveyteen ja henkisiin kykyihin”.
Viktor Damm luetaan
suomalaisen liikuntakasvatuksen uranuurtajiin, hän oli asiansa
palavasieluinen julistaja ja innokas urheilupolitiikko, mutta myös
syväällisesti vaikuttanut urheilukirjalija. Omaan
liikuntakasvatustyähönsä hän katsoi saaneensa herätteitä sekä
Viktor Heikeliltä että Ivar Wilksmanilta. Voimistelijoiden
ohjelmien suunnittelussa ja johtamisessa hän oli mestari, vaikka
julkisuudessa miehen itsensä ei tiedetä juurikaan voimistelleen.
Ponnistuksen voimistleijoiden sauva- ja vapaaliikuntaohjelmat
saavuttivat maanlaajuisen huomion.
Viktor Dammille
liikuntakasvatus oli voimistelun ja urheilun harrastamista ainoastaan
liikunnan itsensä ja sen suoman terveiden elintapojen vuoksi. Hänen
testamenttinsä kului pelkistetysti: ”raitis luonnonmukainen elämä,
velvollisuuksien tunnollinen täyttäminen, pitävät mielen aina
tasapainossa, omantunnon tyynenä”.
Viktor Damm/Helsingin
Ponnistus
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti