Traagisesti kuoleman tumma
viikate osui juuri turvallista ajotapaa korostaneeseen suomalaiseen
maailmanmestariin. Jarno Saarinen ei hyväksynyt mitää
puolitekoista, Hä halusi oppia kaiken täydellisesti. Taidoiltaan
Turun parooni oli ylivertainen. Siis suomalainen ei riskeerannut omaa
eikä kilpakumppaneiden turvallisuutta.
Täydellisen ajotaidin
Jarno Saarinen oli oppinut talvisilla jääradoilla. Nouruuden
innolla hän haki kaarteissa nopeinta mahdollista asentoa kurvin
puoleinen polvi jäätä viistäen. Talven kokemuksiin nojaten
asvalttiratojen ajolinjat löytyivät luonnonmukaisesti. Pari vuotta
Saarinen haki MM-osakilpailuissa tuntumaa kunnes Bronossa
Tsekkoslovakiassa 1971 rävähti ensimmäinen voitto. Vuotta
myöhemmin samalla radalla suomalainen voitti ensimmäisen kerran
kahden luokan MM-lähdöt.
Vuoden 1971 MM-taulukossa
Jarno Saarinen sijoittui yhteispisteissä 250 kuutioisten luokassa
toiseksi ja 350:ssä kolmanneksi.
Suomalainen
moottoriurheilun sankaritaru huipentui olympiavuonna 1972
maailmanmestaruuteen, Muualla maailmassa Jarno Saarinen oli jo
vuosikaudet paremmin tunnettu kuin perinteisten urheilulajinen
Suomessa. Vasta maailmanmestaruus herätti suomalaiset torkkujat,
Tunnustuksena Jarno Saarinen äänestettiin vuoden
paras-urheilija-äänestyksessä neljänneksi, vaikka Lasse
Viren-huuma olli kuumimmillaan.
Radalla Jarno Saarisen
tähtiura nousi kauden 1973 alussa legendaariseksi. Tehtaan parhaat
voimat takana Saarinen kierteli MM-osakilpailuja hämmästyttävällä
varmuudella. Hän voitti 250-luokan ja 500-luokan MM-lähtöjä kuin
liukuhihnalta ilman väkisin vääntämisen tuskaa. Moottoripyöräilyn
kuuma kesä lämpeni jo varhain, Täysveristen 750-kuutioisten edessä
Jarno Saarinen hallitsi Daytonan 200 mailin kilpailua USA:ssa
alimittaisella, 350-kuutioisella Yamahallaan. Viimeiset 19 kierrosta
keltamusta pyörä kulki pienimmistä tehoista huolimatta kaukan
muiden edellä. Edellisen kerran joku muu kuin amerikkalainen oli
vienyt arvostetun Daytonan voiton 22 vuotta aikaisemmin.
Kauden neljänteen
MM-osakilpailuun Monzassa, Pohjois-Italiassa Jarno Saarinen lähti
ylivoimaisessa pistejohdossa. Harjoituksissa murskaava ylivoima
jatkui. Nopeimman kierroksen vauhdiksi laskettiin huima yli 194:n
kilometrin tuntinopeus. Myös 500-luokan harjoituksia Saarinen
hallitsi yli 200:n keskivauhdilla.
250-luokan lähdön
jälkeen saksalainen Dieter Braun heittäytyy johdossa ensimmäiseen
kaarteeseen, Curva Grandeen. Kilpailua on ajettu vasta 900 metriä.
Italialainen Renzo Pasolini ahnettii ulkokautta ohitukseen, mutta
pyörä luistaa öljyläikästä alta. Pasolini kaataa Braunin nurin
ja takaa tulevat törmäävät rysään. Kaksikon tuntumassa ajava
Jarno Saarinen ei ehdi väistää. Kymmeniä pyöriä kaatuu, rata
muistuttaa taistelutannerta. Pasolini kuolee, samoin Jarno Saarinen,
28-vuotiaana. Varikolla miestään odottavaa Soile Saarista ei
lohduta osanoton ilmaus: Ne, joita jumalat rakastavat, kuolevat
nuorina.
Jarno Saarinen
Renzo Pasolini and Jarno
Saarinen 1973 Nations Grand Prix at Monza
Jarno Saarinen, World
Champion
Nuori Jarno Saarinen jäi
suomalaisen moottoripyöräilyn legendaksi
Jarno Saarinen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti