Suomi oli valinnut
kuusihenkisen joukkueen haulikkoammuntakilpailuihin VIII olympiadin
kisoihin Ranskan pääkaupunkiin vuonna 1924. Ampumarata sijaitsi
Issy-les-Moulinaux`n kukkulalla Versailles`n radan varressa. Pariisin
esikaupunkialueella. Suomi on joukkuekilpailun varsinaisen
kilpailupäivän jälkeen varmistanut itselleen jo olympiamitalin
sijoituttuaan toiseksi yhdessä Kanadan kanssa yhteispistein 360.
Kultamitalijoukkue on Yhdysvallat 362 osumalla. Henkilökohtaisesti
tarkin mapuja Suomella on ollut 31-vuotias helsinkiläinen Konnin
Huber 94 osumalla.
Uusinta hopea- ja
pronssimitalisijoituksesta ammutaan maanantaiaamuna 7. heinäkuuta,
ja siinä Kanada osoittautuu täpärästi paremmaksi osumin 36-35.
Suomen pronssijoukkueessa ampuvat Konni Huber (94/100), hänen
nuorempi veljensä Robert Huber (92), Werner Ekaman (91) ja Robert
Tikkanen (83). Joukkueeseen kuuluvat myös Gerog Nordblad (80) ja
Magnus Wegelius (79), mutta heidän pisteitään ei lasketa
lopputuloksiin, ja he jäävät ilman olympiamitalia. Wegelius on
todellinen olympiaveteraani, sillä hän on ollut saavuttamassa
Suomelle voimistelun olympiapronssia Lontoossa 1908 ja kolmea
ammunnan joukkuemitalia Antverpenissä 1920.
Haulikon henkilökohtainen
kilpailu ammutaan pian joukkueuusintojen jälkeen. Suomen ykkösmies
on jälleen Konni Huber, joka laukoo kolmannessa sarjassa kaksi
ohilaukausta, mutta saa muissa sarjoissa kaikki kiekot alas ja
lopputuloksen 98 osumaa – se on uusi olympiaennätys.
Tiukassa kilpailussa
samaan pistemäärään pääsee Unkarin Gyula Halasy, joten
kultamitalista joudutaan suorittamaan uusinta. Sinna kaikki kiekot
pudottanut Halasy on onnekkaampii, sillä Huber menettää heti
ensimmäisen kiekon ja samalla kultamitalin ampumatta lainkaan, kun
aurinko häikäisee näkyvyyden olemattomaksi. Kaksi olympiamitalia
ja olympiaennätys samana päivänä osoittavat kuitenkin Konni
Huberin maailmanluokan taitotason ja loistavan keskittymiskyvn,
joista hänet on opittu tuntemaan koti-Suomessakin.
Konni Huber alkoi
kilpailla melko iäkkäänä, 26-vuotiaana 1919, jollooin hän
aloitti insinööriopintonsa Saksan Mittweidassa. Valmistuttuaan hän
palasi Suomeen 1921 ja osoitti jo seuraavana vuonna olevansa kovan
luokan haulikkoampuja voittamalla Suomen ja Pohjoismaiden
mestaruuden.
EM-kisoissa Hampurissa hän
tähtäsi kamppailussa pronssille Saksan H. Göldelin ja Unkari
Alexander von Lummicserin jälkeen. Vuodet 1923-25 toivat Huberille
kolme Suomen mestaruutta sekä olympiahopean ja – pronssin. Sen
jälkeen hän keskityi työelämään Karl Fazerin , Hietalahden
telakan ja Yhdistyneiden villatehtaiden palveluksessa, kunnes teki
hämmästyttävän paluun huipulle.
Konni Huberin ura Suomen
parhaana haulikkomiehenäjatkui vielä puolitoista vuosikymmentä.
Hän voitti kuusi SM-kultaa olympiahaulikolla ja skeetissä 1937-52,
PM-hopean 1938 ja Pohjoismaiden mestaruuden olympiahaulikolla 1948-49
sekä PM:n metsästyshaulikolla 1938, sijoittui MM-radalla
viidenneksi Luzernissa 1939 ja Tukholmassa 1947. Uransa päätteeksi
59-vuotiaana, Konni Huber sijoittui viidenneksi Helsingin
olympiakisoissa 1952 – kultamitali jäi neljän ja pronssi vain
kahden osuman päähän.
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8905-35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti