Tukholman vuorolaiva S/S Nordstjärnä kamppailee Ahvenanmeren jäissä helmikuun alussa 1922. Matkustajat ovat kärsimättömiä, etenkin suomalaiset hiihtäjät, joilla on kiire Tukholman pohjoismaisiin hiihtoihin ja sieltä Norjan Holmenkollenille. Suomalaiset eivät ehdi Tukholmaan ajoissa, mutta saavat kuitenkin hiihtää kilpailun ulkopuolella. Ruotsalaisten kannalta se on hyvä, sillä Tapani Nikun ja Anton Collinin ajat ovat paremmat kuin kenenkään muun.
Holmenkollenille miehemme pääsevät hyvissä ajoin ja alkavat heti harjoitella ja tutustua maastoon, joka rankkoine nousuineen ja laskuinee poikkeaa kotimaisista hiihtomaisemista, Erityisen kovaa harjoittelee 30-vuotias Anton Collin, jonka hiihtoharjoitukset ovat muiden työkiireiden takia jääneet tätä ennen vähiin. Peruskuntoa toki on, vaikka muille jakaa.
Collinin lähtönumero kilpailupäivänä 23. helmikuuta 1922, on 76. Lähes koko talven piilossa pysynyt kilpailuvietti purkautuu rajulla voimalla, Väliajat 50 km:n kilpailun varrelta kertovat suomalaisen hiihtävän vallan hirmuista vauhtia. Kun maalin on matkaa 14 kilometriä Collin tavoittaa edellään numerolla 32 lähteneen Norjan hiihtokuninkaan Thorleif Haugin ja hiihtää tämän kanssa sulassa sovussa loppuun. Haug ylittää suosionosoitusten pauhussa maalilinjan esin, mutta vielä suuremmaksi suosionosoitukset kasvavat, kun kansalle selviää, että voittaja ei ole Haug, vaan Anton Collin – Holmenkollenin 50 km:n kilpailun voitto on ensimmäisen kerran mennyt ulkomaalaiselle. Eikä pelkästään voitto, vaan myös toinen sija, sillä kakkoseksi sivakoi Tapani Niku. Suomalaiset ovat viimeinkin, monen vuoden yrittämisen jälkeen oppineet murtomaahiihdon salat.
Suomalaisten uroteko herättää suurta huomiota koko hiihtomaailmassa, sillä Holmenkollenin voitot ovat tähän saakka pysyneet aina norjalaisilla. Vuodesta 1922 lähtien järjestettyjen kilpailujen suuria nimiä ovat olleet mm. Paul Braaten, Per Bakken, Lauritz Bergendahl ja viimeisimpänä Tholrleif Haug, jolla oli sekä 18 että 50 km:n voitto neljästä edellisistä kisoista.
Pihlajavedellä syntynyt Anton Collin oli metsänvartijan poika ja hiihti jo lapsuus- ja nuoruusiässä isänsä apulaisena paljon, kaikenlaisissa maastoissa ja säässä. Kova metsätyö kasvatti lihaksia, kuntoa ja sisua. SM-kilpailuihin hän uskaltautui mukaan ensimmäisen kerran v. 1916 ja sijoittui 30 km:llä lupaavasti neljänneksi. Seuraavana vuonna hän voitti 30 km:n mestaruuden Puijolla. Ensimmäisen 60 km:n kokeilu Suomen talvikisoissa Helsingissä v. 1919 toi kakkossijan Manne Vuorisen jälkeen. SM-hiihdot Jyväskylässä jo molemmilla matkoilla 10 km ja 60 km:llä. Kolmellakympillä Haminassa Collin jäi kolmanneksi, mutta oli jo ehtinyt todistaa monipuolisuutensa. Toisen 60 km:n mestaruutensa Collin voitti v. 1921.
Olympiamatka v. 1920 lahden taaksen Ruotsiin ja Norjaan ei mennyt aivan toiveiden mukaan, vaikka meikäläisillä oli jo murtomaasukset allaan. Ruotsissa Collin hiihti kaksi toista sijaa, mutta Holmenkollen meni penkin alle. Sää oli tehnyt tepposet suomalaisille. Collinin ja Niku oli pakko keskeyttää.
Anton Collin uran olympiavuodeksi jäi 1922. Holmenkollenin voiton jälkeen hän hiihti vielä Suojeluskuntajärjestön mestariksi 10 ja 20 km:llä v. 1922 ja Suomen mestariksi 10 km:llä. Salapausselällä hän voitti kerran, 10 km:n kilpailun 1923.
Chamonixin talviolympiakisojen kauhulaudulla v. 1924 Collin keskeytti 50 km:llä ja oli 18 km:lläkin vasta 17.s. Collin osallistui Pariisin olympiakisoihin pyöräilijänä,mutta hän joutui keskeyttämään lihasrevähtymän takia.
Anton Collin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anton_Collin
Lähdeaineisto ISBN 951-31-8905-35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti