maanantai 22. syyskuuta 2014

Voitto Hellsten – maaottelusankari

Melbournen olympialaisten 400 m:n finaali: Karl Friedrich Haas, Charles Jenkins, Voitto Hellsten jaArdalion Ignatjev, takana kuudenneksi sijoittunut Malcolm Spence Etelä-Afrikka.

Syyskuinen lauantai-ilta oli Helsingissä riehakas jos koskaan. Tuopit tyhjenivät ravintoloissa pikatahtia ja nahkapohjat liukuivat tanssiparketeilla kuin jäällä ikään. Suomi johtaa maaottelua Ruotsia vastaan 122-04. Se oli joitain se, suorastaan uskomatonta vuonna 1954. Kerran vain oli ”isoveli” voitettu sotien jälkeen, ei useammin. Ympäri maata vannottiin varsinkin varttimailereiden nimeen. Voitto Hellsten vilistänyt kierroksensa 47,5 …. Rolf Back varmistanut voittomme 48,1 …. Ossi Mildh runnonut kolmanneksi 48.6. Kädet kävivät, äänet värisivät ja sinivalkoista kolmoisvoittoa siunailtiin pikkutunneille asti. Hellsten oli pyyhkäissyt parhaiten myös satametrisen – sekunnin kymmenyksen turvin vain mutta kuitenkin.

Mutta kun yö vaihtui uudeksi päiväksi, muuttui kaikki kuin kämmenellä pyyhkäisten. Ruotslaiset taistelivat hampaat kirskuen ja venyivät lajissa kuin lajissa. Ingvar Erisksson nujersi Denis Johanssonin 1500 metrillä ”Ragge” Lundberg otti ja voitti Eeles Landströmin seipäässä, Kurt Fredriksson repäisi keihäänsä pidemmälle kuin Toivo Hyytiäinen....

Suomen johtoasema suli piste pisteeltä kuin voi auringossa. Pian oli mahdoton käynyt mahdolliseksi, 190 – 190. Ja sitten Suomen vaivainen johto 202-200 – ennen viimeistä lajia, pitkää viestiä. Kumpi sen voittaa, voittaisi myös maaottelun. Vain pari viikkoa aikaisemmin Suomen viestimiehistö oli juossut EM-pronssia Bernissä ja Ruotsi oli jäänyt neljänneksi sekunnin hävinneenä. Kaiken kukkuraksi illan ratkaisulajiin valmistautuivat täsmälleen samat miehet kuin Bernissä. Astelma oli suorastaan pirullinen!

Ruotsin joukkueen johto taktikoi tuskaisena. Hiki virtasi, tupakkaa kului ja syntyi yllätys. Kaksi kovinta miestä heitettiin alkuosuuksille, heikoin ankkuriksi. Ratkaisun saneli pelko, tutisuttava pelko. Oli päästävä reilusti pakoon, ennen kuin Voitto Hellsten saisi kapulan näppeihinsä. Suomalainen oli ehtinyt sunnuntaina jo juosta 200 metriä 21,5. Ruotsin Jan Carlsson, EM-kisojen viitonen oli voittanut niukin naukin – sama aika 21,5 molemmille. Tuo pieni vanttera suomalainen – piru se on miehekseen!

Ossi Mildh seisoo härkämäisen vahvana ja retkuttelee jalkojaan. Lars-Erik Wolfbrandt lipaisee kuiviksi halkeilleita huuliaan. Starttiin on enää muutama hetki. Lähettäjän käsi vapisee hieman, tuskin silmiinnähtävästi. Katsomosta on turha etsia yhtään jäisen rauhallista ilmettä. Pulssit sykkivät paljon yli normaaliarvojen – 80-90-100-110-120.... Komentosanat, hiiskumaton hiljaisuus, laukaus ja jos repeää taivat ja maa!

Ossi Mildh jyrää vaihtoon pari Wolfbeandtian takana, Ragnar Graffe kiskoo pitkin akselin pää kireässä etukenossa, Rolf Back lentää kuin siro lintu aivan Göstä Brännströmin takana.. Ja vaihtopaikalla odottaa Voitto Hellsten, jalassaan suuri laastari – hän on kaatunut harjoituksissa, saanut polveensa kalkkia ja hiilimurskaa. Hätäisesti hän kertaa päävalmentaja Armas Valsteen neuvoja … jos olet hieman jäljessä ime heti rako kiinni... pysyt sitten Elofssonin selässä kuin postimerkki … loppusuoralla vasta ohi jos pääset.... ei missään tapauksessa aikaisemmin...

Hän repäisee laastarilapu polvesta pois niin että suojaava rupi repeä, mutta ei huomaa sitä, ei tunne kipua eikä kirvelä... jumaliste, kapula tänne, nyt mennään eikä meinata... ja iiliäisenä hän imeytyy kiinni ruotsalaiseen joka painelee kuin pikkupoika pässiä pakoon. Lähimmät hetket stadion on yhtä ainoata suurta suuta ja silmää. Vain muutama pysyy penkillään ja peittää kasvot käsillään.. ei liikaa jännitystä … niin se lääkäri sanoi... ettei sydän..

Ja tuossa tuokiossa Hellsten jo karkaisee maalinauhan rinta koholla, hampaat välkkyen. Moni mies löytää hattunsa lieret kaulastaan, vielä useampi kadottaa hattunsa iäski. Mutta uhoa riittää jokaisella kuin Kiviojan Vikillä … ja sylki perään perkele... antaa hatun mennä!

Sankarien sankari oli tietysiti Voitto Hellsten, lyhyt ja vanttera turkulainen, Salosta syntyisin, Työväen Urheiluliiton ylpeys, Bernin EM-kisojen tuore mitalimies ( 400 m hopeaa, 4x400 metriä pronssia), vanhan mantereen pelätyin maaottelija.
Kun tuli syksy 1955 ja läheni Ruotsi-ottelu, sälytettiin Hellstenin harteille jättiurakka: 100 ja 200 ja 400 metriä, lyhyt viesti ja pitkä viesti. Maaottelu käytiin Tukholmassa, minne suomalaiset fanit purjehtivat ensi kertaa suurena, meluavana, sekasortoisena ja kaien yli vyöryvänä hunnilaumana, jonka jäljiltä ei ruoho kasva eivätkä linnut laula.

Tukholman kuninkaallisella stadionilla hipoi tunnelma hysterian rajoja niin kuin se hipoo aina. Ympäri katsomoiden huutokuorot lauloivat toisiaan kilvan suohon....hakkaa päälle …heja, heja, heja, jokainen kohahdus iski suoraan hermoon kuin hammaslääkärin pora – mitä nyt missä nyt, ja aina kun joku sinivalkoien ilmestyi kentälle, pääsi ilmoille huuto kuin pelästynyt pieru.

Maaottelun aattoiltana Voitto Hellsten oli kuin marjaskarhu – ei yhtä iso mutta yhtä äreä ja huonotuulinen. Hän tanssi omaa sotatanssiaan rakentamalla riitaa joukkueen johdon kanssa, löysi naputuksen aiheitta vähän kaikesta – ilman syytä, ilman perusteita. Kiukku kasvoi, vihan eneni ja aggressiivisuus lisääntyi. Vähitellen hän oli suututtanut itsensä siihen tilaan, että oli valmis kohtaamaan nyrkein vaikka komppanian Sveanmaan parhaita sotureita.

Ja nuo soturiparat olivat Ruotsin parhaita sprinttereitä, jotka Hellsten suoraan sanoen pisti halki, poikki ja pinoon kuin kuivat risut. Satanen 10,7 Inge Lorentzon häviää aavistuksen verran …. varttimaili 4,0... vauhti on aivan liikaa Göstä Brännstromille … pikaviesti... Ruotsi vie sen, mutta vieköön ….200 m 21,5 ...Jan Carlsson poistuu radalta lyötynä ja päätään pudistaen. Ja sitten 4400 metrin viesti ja sen ankkuriosuus; se saa Aki Tammiston takomaan Turun Sanomien ikivanhaa kirjoituskonetta sormenpäät punaisena. - Ammuttuna Voitto Hellsten syöksyi Brännströmin ohi viimeiseen kaarteeseen ja kuin kaikki tieltään kaatava hyökkäsyvaunu hän murkasi tielleen sattuvan vastarinnan. Suomi on ensi kerran voittanut 16 vuoteen Ruotsin vieraalla maaperällä. Numerot olivat suorastaan murskaavat 213-196.

Kesällä 1956 riensi Voitto Hellsten kilvasta kilpaan- juoksi kerran kahdesti, kolmekin kertaa saman päivän aikana, urakoi maaotteluissa ja matkasi marraskuussa maapallon toiselle puolelle, olympialaisiin.
Melbournen kuululla Cricket Groundilla meni ensimmäinen alkuerä 48,4 ja toinen 46,8. Välieriin Hellsten kyyristyi ulkoradalta – takanaan Charles Jenkins, Karl Friedrich Haas ja kotiyleisön suosikki Kevin Gosper. Hellsten ylitti maalilinjan rinta rinnan Jenkinsin kanssa. Loppuaika 46,1 oli kestävä Suomen ennätyksenä vuoteen 1971.

Vain puolitoista myöhemmin odotti finaali. Hellsten taistelu loppusuoralla oli mahtava. Hän takoi kiinnin väkivahvan Ardalion Ignatjevin etumatkan, mutta Jenkins ja Haas pysyivät edellä – saksalainen niukun naukin. Täysin rinta rinnan heittäytyivät Hellsten ja Ignatjev kohti maalia ja pronssimitalia. Sitten seurasi kenttäkuulutus: Olympiavoittja Charles Jenkins, USA, 46,7, toinen Karl Friedrich Haas, Saksa, 46,8 kolmas Ardalion Ignatjev, Neuvostoliitto ja Voitto Hellsten Suomi 47,0.

Voitto Hellsten


Melbournen mitalisteja

Hellsten voitti Ruotsin


Lähdeaineisto Huippu-urheilun maailma 1 ISBN 951-0-08689-4 1

Ei kommentteja: