sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Veikko Karvonen – dramaattinen kultajuoksu

Bernin 1954 EM-kisojen avauspäivä 25.8. oli sateinen ja kylmä. Lämpöä oli vain 12 astetta, kun 22 maratonjuoksijaa asteli lähtöviivalle. Edessä oli hyinen kyyti. Maratonkisasta näytti tulevan maaottelu Suomi-Neuvostoliitto. Suomalaiskaksikko Veikko Karvonen ja Erkki Puolakka lähti 15 kilometrin kohdalla pitämään vauhtia, johon ampaisivat mukaan vain neuvostoliittolaiset Filin ja Grisajev. Kylmyys alkoi tekemään tepposiaan 30 kilometrin kohdalla. Karvosen jalat olivat jo pahasti kohmeessa. Mielessä kävi jopa keskeyttäminen, mutta kun se ei ollut ennenkään ollut sitkeän postimiehen tapana, niin urheasti hän jatkoi raastavaa taivallustaan. Tässä vaiheessa joutui Puolakka sanomaan jäähyväiset kärkiryhmälle, jonka sinnikäs Karvonen tavoitti viisi kilometriä ennen myöhemmin. Viimeisillä kilometreillä Filin jätti Karvosen ja Grisajevin vajaan sadan metrin päähän. Selkeässä johtoasemassa Filin saapui ”varmana voittajana” Bernin stadionille ja lähti – väärään suuntaan. Yhtään toimitsijaa ei ollut ohjaamassa kärkimiestä, kun tämä saapui stadionille. Vasta kun Filin oli juossut sata metriä väärään suuntaan, saivat toimitsijat hänet kääntymään oikeaan suuntaan, mutta kirkkaimmat mitalit olivat jo menneet. Tiukkaa loppukiritaisteilua käyneet Karvonen ja Grisajev pääsivät karkuun, sillä heidät toimitsijat älysivät ohjata oikeaan kiertosuuntaan stadionilla.

Turkulainen postimies oli tässä kirissä kestävämpi ja voitti neljällä sekunnilla kisan. Pettynyt Filin jäi hopeamitalista puoli minuuttia. Puolakka kamppaili hyvin loppumatkan sijoittuen neljänneksi. Maratonjuoksiat olivat tehneet raskaan urakkansa. Nyt oli kisojen juryn vuoro.
Punnittavaksi tuli kolme vaihtoehtoa. Ensiksikin se, että Euroopan mestaruus jaetaan Karvosen ja Filinin kesken. Toiseksi se, että kaikki kollme kärkimiestä hylätään reitiltä poikkeamisen vuoksi, sillä myös Karvonen ja Grisajev lähtivät stadionilla ensin hieman väärään suuntaan. Lopulta jyrun ratkaisuksi tuli se vaihtoehto, että juoksun tuloslista on sama kuin maaliintulojärjestys. Näin juryn pitkän harkinnan jälkeen Veikko Karvonen julistettiin Euroopan mestariksi.
Pettyneelle Ivan Filinillekin järjestäjät luovuttivat kultamitalin, jonka taakse oli kaiverrettu hänen aikansa.

Veikko Karvonen juoksi maratonin viisissä suurkisioissa, joista hän sai kolme mitalia heikomman sijoituksen ollessa kuudes. Veikko Karvonen kuuluu maratonhistorian varmimpiin kilpailijoihin.
Brysselin EM-kisoissa 1950 Karvonen juoksi vasta kolmannen maratoninsa, mutta otti heti mitalin. Kisojen avauspäivänä käydyn maratonin alku viivästyi 20 minuuttia rankkasateen vuoksi. Kullan Brysselissä vei Iso-Britannian 43-vuotias veteraani Jack Holden, joka voitti hopealle sijoittuneen Karvosen 32 sekunnilla.

Helsingin olympikisoissa 1952 Karvonen sijoittui viidenneksi. Melbournen olympiakisoissa 1956 maraton käytiin hirvittävässä helteessä. Tämänkin tuskien taipaleen Veikko Karvonen vei läpi mallikkaasti sijoittuen kaikkensa antaen, aivan pyörtymisen partaalla pronssille.

Tämä Veikko Karvosen olympipronssi oli Suomen ainoa olympiakisojen kestävyysjuoksumitali sotein jälkeisinä vuosin 1948-68. Suururakkansa Karvonen päätti 1958 Tukholman EM-kisoissa, joissa hän sijoittui kuudenneksi. Uransa aikana Karvonen juoksi 34 maratonkisaa, joista hän voitti 13. Hän voitti Bostonin, Ateenan ja Fukuokan maratonit.

Veikko Karvonen


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7

Ei kommentteja: