Mitkään ylisanat eivät
Tampereella syntyneen ja Pyrintöä edustaneen Vilho Tuuloksen
kohdalla ole liioitteltuja, sillä jo A-poikaikäisenä hän loikki
14,71. Kesti 51 vuotta ennekuin löytyi toinen samanikäinen, joka
hyppsi pidemmälle. Samalla tavalla lahjakas Pertti Pousi pystyi
vasta 60-luvulla rikkomaan antiikkisen A-poikien SE:n.
Ville Tuulos lähti
Antverpenin olympialaisiin 1920 ennakkosuosikkina loikittuaan
edellisenä vuonna maailmantilaston kärkeen tuloksella 15,30.
Perjantaina 20.8.1920
Helsingin Sanomat raportoi Antverpenistä: ”W.Tuulos 3-loikauksessa
ensimmäinen hyvänpuoleisella tuloksella 14,50 m. Todellisuudessa
Tuulos hyppäsi 14.50,5 ja vasta sitten johti kilpailua, sillä
varsinainen loppukilpailu oli vuorossa vasta kahden päivän
kuluttua. Ja ilma ei parantunut yhtään. Se ei ollut hyväksi
kylmästä kärsivälle Tuulokselle, miehelle, joka kesähelteelläkin
piti jaloissaan villasukkia.
Yli viikko
kolmiloikkafinaalin jälkeen Helsingin Sanomiin on ehtinyt
perusteellinen selvitys kilpailun kulusta: ”Tänään oli sää
kylmä ja kolea tuuli toi joskus sadettakin roima tavalla. Sade teki
radat huonoksi ja kilpalijat olivat pakotetut käyttämään
vaatteita tukevasti llään säilyäkseen vilustumiselta.
Kolmiloikkauksen
loppukilpailu oli aamupäivällä. Tuulos kykeni säilyttämään
ensi tilansa. Hän hyppäsi 14,50 m, joka oli puoli senttiä huonompi
koekilpailussa saavutettua tulosa. Ruotsalainen Jansson hyppäsi
viimeisellä yrityksellään 14,48 ma ja Almlöf 14,27 m. Suomalaisen
voitto oli niukka, mutta sitäkin kunnioitettavampi. Suomen pieni
lippupahanen kohosi tankoon.”
Se oli Suomen toistaiseksi
ainoa kultamitali olympialaisten kolmiloikasta. Tuulos saavutti vielä
Pariisissa 1924 ja Amsterdamissa 1928 pronssimitalit leipälajissaan.
Pariisissa tosin kultamitali ja ME-tulos 15,72 oli ääretömän
lähellä. ”Visin” hipaisu ponnistuslankun takan kohonneeseen
heikkavalliin oli niin vähäinen,että sille vetääv ertoja
niukkuudessaa vain Juha Miedon 0,01 sekunnin tappio Lake Placidissä
15 km:n hiihdossa 1980.
Tuuloksen tavaramerkkinä
oli hnen huikean pitk keskimmäinen loikkansa. Villen 20 vuotta
kestäneen kilpailijauran aikana ehti moni ihmetellä, miten
heinäsirkan nivuset kestivät moista venytystä. No ihan voittoon ei
Tuuloskaan uraansa läpi vienyt, sillö pari vuotta ennen Antwerpenia
häntä kiusasi vesi polvessa. Kaksi kautta jäi väliin ennenkuin
nivelpussi palautui normaalitilaan.
Ville Tuulos teki 1923
uskomattoman tempun voittaessaan Suomen mestaruuden kolmiloikan
lisäksi pituudessa ja korkeudessa. Pituushypyssä Ville oli kaksi
kertaa mukana olympiakisoissa - Pariisissa jopa mitalin tuntumassa
neljäntenä.
Uransa viimeisissä
olympialaisissa Ville Tuulo esitteli loistavat kilpailjan
ominaisuutensa.Amsterdamissa 1928 Tuulos astui avaushyppynsä yli ja
toinen yritys meni läpihuutojuoksuksi. Loppukilpailupaikka oli
viimeisen yrityksen varassa, mutta liikemiehenä myöhemmin toiminut
Tuulos hallitsi hermonsa ja pamautti 14,73 mikä riitti finaaliin.
”Tuulos lämpeni
loppukilpailussa huomattavasti ja hänen voimakkaita, tyylipuhtaita
hyppyjä ihaltiin yleisesti. Hänen tuloksensa parani 14,97:ään ja
15.09:ään. Viimeisen hyppynsä hän suoritti esikuvallisesti
keskittyen. Ponnistus osui kuitenkin valitettavan huonosti lankun
taakse, mutta hyppy kantoi siitä huolimatta 15,11. Sillä tuli vain
pronssimitali tälläkin kertaa...” kirjoittaa Martti Jukola
Huippu-urheilun historiassaan.
Metsästys ja kalastus
alkoivat viedä yhä enemmän aikaa harjoittelulta, mutta siitä
huolimatta Tuulos hyppäsi vielä 37-vuotiaana 14,34. Los Angelesin
1932 kisamatkaan se ei enää rittänyt.
Ville Tuuloksen ennätys
15,48 olisi yhä 70 vuoden jälkeenkin kovaa valuttaa suomalaisissa
loikkakisoissa. Puhumattakaan Pariisin 1924 haamuhypystä.
Ville Tuulos
http://www.youtube.com/watch?v=t0RoRNEl9Fg
Kiveen hakatut
Valokuvia Antverpenin
olympialaisista
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8905-35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti