Anterpenin ja Pariisin
välinen olympiatuli ei ollut Suomen urheilussa pelkkää
latautumisen aikaan. Varsinkin yleisurheilun ja painin alalla
tapahtui myös tuloksia tuottavaa purkautumista. Urheilu valloitti
yhä laajempia kansalaispiirejä harjoittajikseen, mutta samalla
urheilu elämänilmiönä levisi sellaisenkin kansan keskuuteen, joka
ei itse osallistunut kilpaan muutoin kuin ajatuksin ja puhein.
Suomalaisten painijain
voittokulku jatkui Antverpenin jälkeen erinomaisena. Sitä osoittaa
vuoden 1921 kuusi maailmanmestaruutta: Kalle Anttila, Oskari Friman,
Väinö Ikonen, Edil Rosenqkvist, Jussi Salila ja Taavi Tamminen.
Vuonna 1922 niitä korjattiin talteen kolme, Anttilan ja Rosenqvistin
lisäksi tällöin kiipesi huipulle Edward Vesterlund.
Yleisurheilussa
Antverpenin kisoja seuranneet kolme vuotta olivat Paavo Nurmen
yksinvaltiuden aikaa. Nurmen suunnitelmalliset hyökkäykset
maailmanennätysten kaatamiseksi 1500-10000 metrin matkoilla
onnistuivat merkillisellä varmuudella. Koska urheilumaailmassa ei
ollut ainoatakaan juoksijaa, joka olisi kyennyt antamaan hänelle
vastusta tai veroapua. Ensimmäiset maailmanennätyksensä Paavo
Nurmi teki Tukholmassa kesäkuun 20. päivänä 1921 kuuden mailin
matkalla (29.41,2) ja 10 000 metrillä, joka oli luonnollisesti hänen
päätavoitteensa. Mailimatkojen ennätykset olivat yleensä
sivutuotteita. Nurmi lohkaisi Jean Bouinin 10 vuoden ikäisestä
kympin ennätyksestä 18,6 sekuntia.
Kesällä 1922 Paavo Nurmi
vieraili ensin suomalaisen yleisurheilujoukkueen mukana Englannissa
ja voitti siellä 4 mailin matkalla Englannin mestaruuden ajalla
19.42,2. Yksitoista vuotta aikaisemmin Hannes Kolehmainen oli
ensimmäisenä suomalaisena voittanut tämän merkittävän kilpailun
(20.05.6). Nytkin Hannes oli mukana, hän sijoittui neljänneksi
(20.13,0) 25-vuotias Nurmi kokeili tämän kesän aikana ensimmäisen
kerran elokuun 27. päivän Turussa vaihdinpitoa tosissaan. Matka oli
3000 metriä ja aika 8.28,6 uusi maailmanennätys. Viikkoa myöhemmin
Nurmi juoksi Tampereella 2000 aikaan 5.26,3, uusi maailmanennätys.
Syyskuun 12. päivänä Paavo Nurmi teki Tukholmassa kolmannen
tosiyirtyksen Hannes Kolehmaisen 5000 metrin ME:n korjaamiseksi. Aika
oli 14.35,2 ja oli 1,3 sekuntia alle entisen maailmanennätyksen.
Tässäkin juoksussa syntyi sivutuotteena toinen maailmanennätys:
kolme mailia katkesi ajassa 14.08,4. Näin Paavo Nurmella oli
nimissään kuusi maailmanennätystä.
Vuoden 1922 syksyllä
Suomen yleisurheilumaajoukkue matkusti Pariisiin ja suoritti
historiansa ensimmäisen maaottelun. Suomen voitto oli varsin
ylivoimainen pistein 102-78.
Matkatessaan Tukholmaan
elokuun 23. päiväski 1923 lyömään mailin ja 1500 metrin
maailmanennätyksiä Nurmi tiesi, ettei hään olisi tällä kertaan
yksin radalla, kuten edellisenä kesänä. Edvin Widen onnitteli
Nurmea kahdesta maailmanennätyksestä ( maili 4.10,4 ja 1500 mertiaä
3.53,0), ja Nurmi Widwä kahdesta Ruotsin ennätyksestä (4.13,1 ja
3.54,29. Paavo Nurmi paransi 1923 syksyllä Kööpenhaminassa omaa
3000 metrin maailmanennätystään 8.27,8:aan ja lähenteli 1000 m
ME:tä ajallaan 2.31,4.
Pariisin olympiakisojen
aattovuonna oli Amerikassa lyönyt itsensä läpi uusi tulokas, ei
kuitenkaan jenkki vaan suomalainen Ville Ritola, joka oli voittanut
Yhdysvaltain mestaruukia ja lyänyt sisäratojen maailmanennätyksiä
keskimatkoilla. Ville Ritola oli asunut 10 vuotta Amerikassa, hän
oli säilyttänyt Suomen kansalaisuuden. Niinpä Suomen
olympiakomitea kutsui ja kustansi Ritolan talvella 1924
valmentautumaan Pariisin kisoihin samoin edellytyksin kuin Suomessa
asuvat kestävyysjuoksijat.
Yleisurheilumme muilla
sektoreilla ja urheilussa yleensä vallits noin välivuosina
hiljaiseloa. Ainoastaan painijat, Paavo Nurmi ja Ville Ritola olivat
antaneet urheiluväelle innostavia puheenaiheita.
Lähdeaineisto Reino Rinne
– Pekka Tiilikainen Suomen urheilun tähtihetkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti