Nurmi ja Ritola Pariisin olympialaisten 5000 metrin juoksussa
Pariisin ohjelmaan
kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF teki Nurmen kannalta ikävänä
ohjelmamuutoksen: 1500 ma ja 5000 metriä juostiin samana päivänä
ja saman tunnin aikana. Nurmi kuitenkin halusi molempien matkojen
kultamitalin. Harjoitus koveni tavattomasti, mutta ei ilman harmeja.
Kova tahto ja päättäväisyys voittivat ne.
Olympiakarsinnoissa
toukokuun lopulla 1924 Helsingin Eläintarhassa Nurmi ei ollut vielä
likikään parhaimmillaan, mutta voitti kuitenkin 1500 metrin ja 3000
m:n juoksut. Yleisön suursuosikki oli Yhdysvalloista jo talvella
kotimaahan harjoittelemaan tullut Ville Ritola, joka voitti 10 000
metrin juoksun ja riisti samalla ajallaan 30.34,4 Nurmelta ME:n.
Nurmi ei hätkähtänyt vaan kovensi harjoitusta.
Kesäkuun 10. päivänä
1924 Nurmi yllätti koko maailman ja kenties itsensäkin Eläintarhan
kentällä. Hän halusi kokeilla Pariisin ohjelmaa, ja teki sen niin
hyvin, että tuolksena oli ME sekä 1500 m:llä ( 3.52,6) että (
14.28,2). Tälle miehelle näytti kaikki olevan mahdollista.
Pariisin olympiakisojen
1500 m:n finaali juostiin heinäkuun 10.päivänä. Parinsadan metrin
alkurytäkän jälkeen Nurmi pääsi kärkeen, eikä sen jälkeen
enää paikastaan luopunut. Viimeisen kierroksen alussa hän heitti
nurmikolle Tahko Pihkalalta lainaamansa teräskuorisen sekuntikellon.
Muut tulivat kaukana takana, niin kaukana, että Nurmella oli varaa
löysätä lopussa, vaikka ME:kin olisi ollut ulottuvilla.
Vajaa tunti myöhemmin
Nurmi oli jälleen lähtöviivalla. Nyt vastus tulisi olemaan
kovempi: Ritola ja Wide. Wide aloitti kovimmin, mutta hyytyi
vauhtiinsa puoleenmatkaan tultaessa. Tämän jälkeen kärjessä
vuorottelivat Nurmi ja Ritola, enimmäkseen Ritola. Nurmi lisäsi
kierroksia viimeisen kilometrin alkaessa, ja Ritolan oli jäätävä
hetkeksi. Sisukkaasti hän kuitenkin pusersi etumatkan umpeen ja
hengitti kohta taas Nurmen olkapään takana. Loppusuoralla Ritola
yritti vielä ohi, mutta Nurmella oli varaa vastata: hän oli paras.
Tulos oli uusi olympiaennätys.
Jo näiden juoksujen
jälkeen Nurmesta alettiin puhua yli-ihmisenä, mutta suurin oli
vielä kokematta: murtomaajuoksu 12. heinäkuuta, 10650 metriä
Seinejojen rantaniittyjä, poolkuja, peltoja, heinikkoa, muureja,
lämpötila 36 astetta Celsiusta varjossa. Matkaan lähti 39
kilpailijaa, matkalle pyörtyi 24 ja perilla pääsi vain 15. Wide
aloitti jälleen uhkarohkean kovaa, mutta maksoi sen uupumalla
kesken. Vain Nurmeen sää ei tuntunut tekevän minkäänlaista
vaikutusta. Hän johti kilpailua järkkymättömästi 4,5 km:n
kohdalta maaliin. Ville Ritola tuli seuraavana, silmät sumeina
lyijynraskain jaloin, 500 metrin jääneenä. Joukkuekilpailun voiton
pelasti Suomelle Heikki Liimatainen, joka ei stadionille tullessaan
tiennyt tästä maailmasta mitään, mutta löysi kuitenkin perille
12:tena miehenä.
Seuraavana päivän Nurmi
ja Ritola olivat jälleen radalla, Vuorossa oli 3000 m:n
joukkuejuoksi. Verekset juoksijat, etenkin Yhdysvaltain Joie Ray,
luulivat Nurmen ja Ritolan kypsyneen edellispäiviien rasituksissa,
mutta toisin kävi: Nurmi oli toinen ja joukkuevoiton varmistanut
Elias Katz viides.
Nurmen saavutuksen
Pariisissa olivat loistavat, mutta itse hän olisi halunnut vielä
enemmän. Nurmen harmiksi Suomen joukkueen johto kielis häntä
osallistumasta kisojen ensimmäisenä päivänä juostulle 10000
m:lle. Sen voitti Ville Ritola.
Kun kotiinpaluun ja sen
juhlat olivat ohi, Paavo Nurmi näytti vielä kahdesti, mistä
aineksista hänet on tehty: Kuopion Väinölänniemessä 31.8.1924
yhdessä juoksussa viisi ME:tä, 4 mailia, 5 mailia, 6 mailia, puoli
tuntia ja 10 000 metriä, Viipurissa 1.10.1924 yhdessä juoksussa
kaksi ME:tä, uudelleen 4 mailia ja 5 mailia.
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5
Paavo Nurmi
Paavo Nurmi
Paavo Nurmi
Paavo Nurmi
Helsingin Olympialaisten
avajaiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti