Kalajoen Junkkarit 80 vuotta

Voimistelu- ja Urheiluseura Junkkarien perustavana kokouksena voidaan pitää 19. tammikuuta 1930 pidettyä Kalajoen Nuorisoseuran Urheiluosaston (KNSU) kokousta. Uusi seura järjestäytyi tässä tilaisuudessa ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Niilo Ojala sekä muiksi johtokunnan jäseniksi Eemil Pehkonen, Kalle Pajala, Eino Kangas, Kalle Heusala, Leevi Myllylä, Vasankarista Erkki Niemelä, Metsäkylästä Tuomas Tammela, Käännästä Arvo Tilvis, Tyngältä Veikko Torvi ja Rahjasta Jaakko Roukala. Sihteeriksi valittiin Kalle Heusala.
Ajan tavan mukaan voimistelu oli alkuvuosina keskeinen urheilumuoto. Vuodelta 1932 sen johtajina ja vetäjinä mainitaan Leevi Myllylä, Yrjö Heusala ja Taavi Härkönen. Vuonna 1934 lähetettiin 11- miehinen voimistelujoukkue Helsingin valtakunnallisilla voimistelujuhlilla järjestettyyn suureen yhteisnäytökseen.

Varsinaisista kilpaurheilulajeista Junkkarien ohjelmassa 1930-luvulla olivat erityisesti hiihto ja yleisurheilu. Jussi Kurikkalan nimi tuli hiihtoväen tietoisuuteen 1930-luvun alussa, pian sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 20 vuotta. Ensimmäiset menestykset kirjattiin Keski-Pohjanmaalla muun muassa suojeluskuntahiihdoissa. 1930-luvun puolivälissä pienikokoinen kalajokinen huomioitiin myös Ounasvaaralla ja Salpausselällä sekä suojeluskuntien SM-kilpailuissa. Sotkamossa1936 järjestetyissä olympiakatsastuksissa Kurikkala sauvoi ankarassa pakkasessa seitsemänneksi. Olympialaisiin häntä ei valittu eikä häntä myöskään valittu 1940 ja 1944, sillä silloin riehui suursota, mikä esti olympialaisten järjestämisen. Juoksijana hän kuitenkin oli mukana Lontoon olympiakisojen maratonilla sijoittuen 13:sta.

Vuosien 1936-1937 hyvästä menestyksestä huolimatta merkittävä henkilökohtainen voitto antoi Jussi Kurikkalan kohdalla odottaa itseään maaliskuun lopulle 1938 – ellei oteta huomioon pikamatkan Suomen mestaruutta olympiahiihtäjien poissa ollessa 1936. Voittoputken avasi Ounasvaaran talvikisojen 50 kilometriä 1938. Kurikkala voitti ennakkosuosikin, edellisen vuoden kuninkuusmatkan maailmanmestarin Pekka Niemen reilulla erolla. Jussi Kurikkala tuotti Pekka Niemelle pahan pettymyksen myös 1939 ja 1944 voittaessaan toisen ja kolmannen kerran Ounasvaaran kuninkuusmatkan. Jussi Kurikkala oli sauvonut Salpausselän pikamatkalla toiseksi 1937 ja 1943 sekä 50 kilometrillä kolmanneksi 1939.















Jussi Kurikkala

Jussi Kurikkala – Kalajoen Junkkari
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/11/jussi-kurikkala-kalajoen-junkkari.html

Jussi Kurikkala edusti Suomea neljä kertaa hiihdon maailmanmestaruuskilpailussa. eikä koskaan palannut hopeamitalia huonompien tuliaisten kanssa. Ranskan Chamonix`ssa 1937 Kurikkala nosti Suomen toisella osuudella taisteluun maailmanmestaruudesta, joka kuitenkin ratkesi ankkuriosuudella Norjan hyväksi. Viestihopean lisäksi Jussi sauvoi Ranskan alpeilla viidennen sijan 18 kilometrin pikamatkalla.

Lahden MM-kisoissa 1938 Kurikkala ei ollut aivan parhaimmillaan kuuluen kuitenkin maailmanmestaruuden voittaneeseen Suomen viestijoukkueeseen. Kalajokinen hiihti tuolloin avausosuuden tullen toisena vaihtoon. Pikamatka tuotti Salpausselän MM-maastossa kuudennen ja 50 kilometriä seitsemännen sijan.

Maailmansodasta huolimatta Italian Cortinassa järjestettiin talvella 1941 MM-hiihdot. Niistä tuli Jussi Kurikkalan pitkän uran huipentuma, sillä hän voitti ylivoimaisesti 50 kilometriä ja ratkaisi Suomelle myös viestivoiton. Talven 1941 jälkeen Jussi ei enää koskaan osallistunut MM-kisoihin, sillä seuraavat pidettiin vasta 1950, jolloin hän kilpaili vain juoksijana. Kurikkala voitti 1937-1941 MM-hiihdoissa kaikkiaan neljä kultaa ja kaksi hopeaa, eikä sijoittunut näissä arvokisoissa kertaakaan seitsemättä sijaa alemmaksi.

Kurikkalan ensimmäinen täyspitkän maratonin kokeilu vuonna 1946 tuotti kolmannen sijan ajalla 2.34,47, jota paremmin Jussi ei koskaan myöhemminkään juossut. Mikko Hietanen voitti ja toiseksi tuli vuoden 1938 Euroopan mestari, jo 47-vuotias Väinö Muinonen, josta Kurikkala jäi puolitoista minuuttia. SM-pronssi ei riittänyt EM-kisamatkaan. Kesinä 1947 ja 1948 Jussi Kurikkala juoksi uransa kirkkaimmat mitalit SM-maratoneilla ollen kummallakin kertaa toinen Mikko Hietasen voittaessa. Lontoon olympiamaratonilla 1948 Jussi Kurikkala oli 13.

Jussi Kurikkalan lisäksi nousivat Junkkarien urheilijoista 1930-luvulla kansallisesti hyvään menestykseen pikajuoksijat Lilja Elomaa ja Pentti Oura, hiihtäjä Saima Kärje ja pyöräilijä Mauno Kärjä. Saima Kärje voitti Ounasvaaralla 1938 ja Oulussa 1939. Mauno Kärjä kuului vuosina 1939-1950 pyöräilyparhaimmistoomme ja hän oli myös hyvä piiritason hiihtäjä. Olympiahaaveet eivät kuitenkaan toteutuneet: 1940 riehui maailmansota ja 1948 tehtiin valinnoissa huutavaa vääryyttä eteläsuomalaisten hyväksi.

Pentti Oura saavutti vuosina 1928-1935 yhteensä kahdeksan piirinmestaruutta, jotka jakaantuivat tasan 100 ja 200 metrin kesken. Uransa parhaan juoksun Lilja Erkkilä pinkoi Kalajoen juuri valmistuneella urheilukentällä 13. elokuuta 1939 kellojen näyttäessä 12,6, joka merkitsi SE:n sivuamista.

Kalajoen Junkkarit suurkisoissa
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2009/03/kalajoen-junkkarit-suurkisoissa.html


















Lauri Kaarta, Jussi Kurikkala, Martti Kaarta

Kalajoen urheiluhistorian ensimmäinen maailmanmestari tuli Käännänkylästä, aivan Alavieskan rajan tuntumasta. Kun Helsingin Malmilla pidettiin kesällä 1937 ensimmäiset Suomessa järjestetyt ammunnan maailmanmestaruuskilpailut, olivat Lauri ja Martti Kaarta Suomen joukkueessa sotilaskivääriampujina. Maailmanmestaruuden makuuasennon joukkuekilpailussa yhteistuloksella 916 voitti Suomi joukkueella Lauri Kaarta, Kullervo Leskinen, Viljo Leskinen, E.Ekman ja L. Granbom. Sama joukkue voitti maailmanmestaruuden myös pystyasennon joukkuekilpailussa yhteistuloksella 810. Sama joukkue saavutti MM-hopeaa kolmiasentokilpailun joukkuekilpailussa tuloksella 2 583. Lauri Kaarta saavutti MM-pronssia henkilökohtaisessa kolmiasentokilpailussa tuloksella 526, mikä sivusi syntyhetkellään maailmanennätystä. Lisäksi Suomen joukkue, johon Lauri Kaarta kuului, voitti MM-pronssia polviasennon joukkuekilpailussa pistemäärällä 857. Lauri Kaarta saavutti neljännen sijan henkilökohtaisessa polviasentokilpailussa tuloksella 178 ja viidennen sijana henkilökohtaisessa pystyasentokilpailussa tuloksella 165. Kaarta saavutti 10. sijan henkilökohtaisessa makuuasentokilpailussa tuloksella 165.

Luzernin MM-kisoissa 1939 Lauri Kaarta voitti MM-hopeaa henkilökohtaisessa pystyasentokilpailussa tuloksella 333. Kaarta voitti MM-hopeaa myös kolmiasentokilpailun joukkuekilpailussa tuloksella 2561.
Martti Kaarta saavutti sotilaskiväärin kolmiasentokilpailussa Helsingin MM-kisoissa pronssia tuloksella 182. Kaarran veljekset saavuttivat kaikkiaan kahdeksan MM-mitalia.

Lauri Kaarta seitsemän MM-mitalia
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/lauri-kaarta-seitsemn-mm-mitalia.html

Vuosien 1945 ja 1946 maakuntaviesteissä Kalajoen Junkkarien voittoisaan joukkueeseen kuuluivat Lauri Suni, Mauno Kärjä ja Arvo Kippola.
Sodan päätyttyä 1944 Kalajoen Junkkarit olivat tylyjä isäntiä pm-hiihdoissa voittamalla neljä piirinmestaruutta: Jussi Kurikkala 30 km, Eila Saari 5 km, Viljo Juola ikämiesten 10 km ja Ahti Saari alle 16-vuotiaiden 5 km. Ounasvaaran talvikisoissa Jussi Kurikkala voitti 50 km jo kolmannen kerran, ja Salpausselän 50 km hän voitti hirmuajalla 2.56,44.


















Mauno Kärjä

Mauno Kärjä – omituiset olympiavalinnat
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauno-krj-omituiset-olympiavalinnat.html

Kalajoen Junkkareiden toimintaa pyöräily tuli voimakkaasti mukaan 1940-luvulla ja piirrinmestaruuksia toivat Mauno Kärjä 100 km:llä, Alpo Peltola ja Kaarlo Marttala. Joukkuemestaruuden ottivat Mauno Kärjä, Eero Kärjä, Aaro Aaltonen ja Lauri Suni.
Ensimmäisissä olympiakatsastuksissa 150 km:n matkan voitti Mauno Kärjä. Toisissa olympiakatsastuksissa Hyrylässä Kärjän kohtaloksi tuli rengasrikko 20 kilometrin kohdalla. Kärjä joutui keskeyttämään. Kolmannessa olympiakatsastuksessa Mauno Kärjän pyörä ajettiin todennäköisesti tahallaan hajalle ja Kärjä joutui keskeyttämään. Ylimääräisen olympiakatsastuksen Helsingissä 100 km:n matkalla Mauno Kärjä voitti. Kärjää ei valittu Lontoon olympialaisiin. SM-maantieajossa Mauno Kärjä voitti SM-hopeaa 1947 ja 1950. Kärjä oli Pyöräilyliiton mestaruuskilpailuissa ja mestaruusajoissa toinen 115 km:n matkalla.

Kalajoen Junkkareiden urheiluhistorian ensimmäisen mitalin yleisurheilun Kalevan kisoissa juoksi olympiavuonna Seppo Jokivartio 400 metrin aidoissa Vaasassa pronssia ajalla 58,0. Alkuerissä hän juoksi 56,4, mikä olisi loppukilpailuissa riittänyt toiseen sijaan.

Vuoden -50 alussa Junkkarit kelpuutettiin vielä I-luokkaan mutta taantuma alkoi jo näkyä menestymisessä. Samaan aikaan seura kamppaili suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Vähitellen historian lehti kuitenkin kääntyi. Junkkareihin perustettiin naistoimikunta ja lisäksi NS:n naisvoimistelijat avustivat seuran rahanhankinnassa. Uusia lajeja kuten nyrkkeily ja suunnistus oli tullut seuran ohjelmaan sodan jälkeen ja nämä lajit kehittyivät voimakkaasti 1950-luvulla. Erkki Nikupaavo ylsi jopa SM-mitaleille nyrkkeilyssä. Viisikymmenluvun lopulla seuratoimintaa vaikeutti vetäjien puute. Niinpä vuosilta 1957,1958 ja 1959 ei ole löytynyt edes pöytäkirjoja, joista toiminta olisi selvinnyt.

Onneksi heti 60-luvun vaiheessa alkoi uusi nousukausi. Nuoria urheilijoita alkoi ilmaantua useaan lajiin ja uusina lajeina rynnistivät lentopallo, jääkiekko, painonnosto ja ammunta. Maileri Matti Kiiverin veli Jorma Kiiveri oli 1960-luvulla Pekka Ojalan, Heikki Isopahkalan, Mauri Myllymäen ja Rönnin sisarusten Seijan ja Leilan ohella Junkkarien yleisurheilun nimiä, jotka nousivat ensin alueellisten ja siten valtakunnallisten lehtien otsikoihin.

Jorma Kiiveri oli Kalajoen Junkkarien 1960-luvun ensimmäinen SM-mitaleille yltänyt poikaurheilija. Hän osoitti lahjojaan jo 1965 juosten matalat aidat 15,2. Seuraavana kesänä nuorten SM-kisoista Alajärveltä oli tuomisina pronssimitali ajalla 16,1. Jorma Kiiveri sijoittui nuorten SM-kisoissa pronssille myös vuosina 1967 ja 1968.

Pekka Ojala ylitti kolmiloikassa 14 metrin rajan ensimmäisen kerran 1961 venytettyään 14,08. Pekka Ojalan uran parhaimmaksi hyväksytyksi kolmiloikkatulokseksi jäi 14,96. 10-ottelussa Pekka Ojala sijoittui SM-kisoissa viidenneksi tuloksella 6 329. Pronssimitali jäi vain 100 pisteen päähän.

Kesällä 1967 Heikki Isopahkala voitti A-poikien kuulan Suomen mestaruuden Varkaudessa työnnettyään 16,62. Toisen junioreiden SM-mitalinsa Isopahkala kävi hakemassa kesällä 1969 Inkeroisista. Sillä kertaa hän osallistui 20-vuotiaiden kisoissa hopealle tuloksella 15,09.

















Kauko Alajoki

Kalajoen Junkkarien lentopallo eli parasta menestyskauttaan 1970-luvulla, jolloin seura oli lähes koko ajan kakkossarjassa ja ylti muutaman kerran sen kärkipäähän. Junkkareiden 1970-luvun parhaissa joukkueissa pelasivat Tapio Salmela, Seppo Salmela, Eero Salmela, Ilkka Salmela, Kauko Siermala, Tapani Siermala, Esa Siermala, Juhani Alasuvanto, Heikki Isopahkala, Pauli Piirala, Timo Väre, Jorma Myllylä, Veli Ainali ja Seppo Saarinen. Vaikka joukkueen pelaajat olivat kalajokisia , niin Torvenkylän osuus oli huomattavan suuri.
Lentopallon suosiosta 1970-luvulla Kalajoella osoitti sekin, että Junkkarien A-pojat saavuttivat 1975 SM-hopeaa vain Luolajan Kajastuksen ollessa edellä. Joukkueessa pelasivat Seppo Saarinen, Veli Anttila, Juhani Alasuvanto, Asko Kärjä, Hannu Mäntymäki, Timo Rahkola ja Timo Väre. Heistä Saarinen eteni myöhemmin mestaruussarjaan Oulun Kiskon joukkueessa.
84 A-maaottelun ja satojen mestaruussarjapelien pelaaja Kauko Alajoki lähti taipaleelleen Kalajoelta.
Wikipedia Kauko Alajoki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Alajoki


















Leila Rönn, Laura Kärjä, Mirja Kärjä ja Seija Rönn

Seija Rönn voitti urallaan 19 SM-mitalia. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin B-tyttöjen eli 16-vuotiaiden tyttöjen SM-kisoissa 1968, jolloin hän oli vasta 14-vuotias. Ylivoimainen voitto 300 metrillä ajalla 41,1 oli pienoinen sensaatio. Seija sijoittui 100 metrin juoksussa viidenneksi. Vuonna 1969 Seija Rönn voitti kaksi Suomen mestaruutta. 300 metrillä syntyi aika 40,3 ja 100 metrin voitto tuli ajalla 12,6. Kesällä 1970 Seija voitti B-tyttöjen Suomen mestaruuden sekä 100 että 300 metrillä. Viestijuoksun SM-kisoissa 1969 Kalajoen Junkkarien naisjoukkue sijoittui 4x100 metrin ja 4x300 metrin viestissä neljänneksi. Seija Rönn voitti myös halliyleisurheilun SM-kisoissa B-tyttöjen 60 metriä aikaan 8,0. Ensimmäisen henkilökohtaisen mitalinsa Kalevan kisoista Seija Rönn voitti olympiavuonna 1972, jolloin hän kävi tiukan kamppailun pronssista Riitta Salinin kanssa. Seija voitti pronssin ajalla 55,7. Seija Rönn edusti Suomea lukuisissa maaotteluissa.

Leila Rönn saavutti vuosien 1964-1975 välisenä aikana 12 henkilökohtaista piirinmestaruutta ja 15 viestimestaruutta. Seija Ronn, Leila Rönn, Laura Kärjä ja Mirja Kärjä muodostivat Kalajoen Junkkarien menestyksellisen viestikvartetin.
Yhden nuorten SM-pronssimitalin haki Kalajoen Junkkareille 1970-luvun alussa 10-ottelija Timo Pajala Keuruulta tuloksella 6325.

















Mauri Myllymäki - pituushyppäjä ja urheiluselostaja
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauri-myllymki-pituushyppj-ja.html

Mauri Myllymäki on Kalajoella 1.1.1946 syntynyt pituushyppääjä, joka sijoittui Helsingin EM-kisoissa 1971 pituushypyssä viidenneksi tuloksella 7.85. Suomen mestaruuden hän voitti samana vuonna Oulussa tuloksella 7.73. SM-hopeaa hän voitti Varkaudessa 1968 tuloksella 763. SM-pronssia tuli Kouvolasta vuonna 1970 tuloksella 752. SM-hallikisoista Suomen mestaruuden Myllymäki voitti vuonna 1969 tuloksella 7.42. EM-hallikisoissa Tukholmassa Mauri Myllymäki sijoittui samana vuonna kuudenneksi tuloksella 743.

Kalajoen Junkkarit sai 1970-luvulla Veikko Aholasta Juhani Ojalan ja Matti Kiiverin edellisellä vuosikymmenellä juoksemien 1500 metrin aikojen alittajan. Veikko Ahola voitti B-poikien maastojuoksussa SM-hopeaa. Vuonna 1975 Veikko Ahola voitti nuorten Keuruun SM-kisoissa 1500 metrin SM-hopeaa ajalla 3.55,7. Olympiavuonna 1976 Veikko Ahola juoksi nuorten SM-kisoissa Helsingissä ajan 3.53,25 mikä oikeutti pronssille. Vuonna 1979 Veikko Aholalle kellotettiin Turun Nurmi-Gamesissa aika 3.44,01, mikä riitti kuudenteen sijaan.

Harri Ojalasta kehittyi 1970-luvun lopulta lähtien yksi Kalajoen Junkkareiden valtakunnallinen menestyjä. B-poikien SM-kisoissa 1979 Harri Ojala sijoittui pronssille moukarinheitossa tuloksella 50,32. A-poikien SM-kisoissa 1980 hän sijoittui jälleen pronssille tuloksella 52,90. Nuorten sarjaan siirryttäessä Harri Ojala voitti SM-hopeaa Porista ja Suomen mestaruuden hän voitti Maarianhaminassa 1983 tuloksella 57,92. Harri Ojala oli myös Suomen maaotteluedustajana.

Veli-Matti Mehtälä sijoittui A-poikien SM-kisoissa kiekonheitossa kahtena vuotena neljänneksi. Miesten sarjassa Veli-Matti Mehtälä ylitti niukasti 50 metrin rajan. Kimmo Partanen saavutti moukarissa parhaan sijoituksensa 1983 Joensuussa sijoittumalla B-poikien kisassa viidenneksi tuloksella 48,34. Nuorten SM-kisoissa Mehtälä ja Partanen osallistuivat kiekon joukkuekilpailuun ja yltivät mitalille kaksi kertaa peräkkäin 1986 Savonlinnassa pronssille ja 1987 Salossa tuli Suomen mestaruus.
Tytöistä 1980-luvun puolivälissä Tiina Latukka otteli 7-ottleussa B-tyttöjen SM-kisoissa kolmanneksi pistemäärällä 4297.

1980-luvun alusta lähtien ikäkausiurheiluissa lahjakkuutensa osoittanut ja piiritasolla heti erinomaisesti menestynyt Samuli Sinkkonen paransi ennätystään kesää 1987 seuranneen vuoden aikana seitsemän sekuntia 800 metrillä ja nousi samalla 16-vuotiaiden valtakunnalliselle huipulle. Juostuaan 1987 ajan 204,16 Samuli kiri vaikuttavasti voittoon Helsingin olympiastadionilla alkukesällä 1988 pidetyissä Finlandia Junior Gamesin finaalissa saavuttaen 16-vuotiaiden piiriennätyksen 1.57,20. Samalla Sinkkonen palkittiin näiden suurkilpailujen parhaana poikaurheilijana. Sinkkonen edusti Suomea Tallinnassa käydyssä poikien maaottelussa Viroa vastaan. Sinkkonen tuli kolmanneksi omalla ennätyksellään 1.54,97. Seuraavana vuonna Sinkkonen pudotti ennätyksensä aikaan 1.53,43. Kesällä 1991 Samuli kilpaili ensimmäistä vuottaan nuorten sarjassa ja kiri 800 metrillä SM-pronssille Raahessa. Talvella 1991 Samuli Sinkkonen saavutti 20-vuotiaiden sarjassa SM-hallikisoissa Oulussa toisen sijan 400 metrillä ajallaan 51,16.

Nuoria lahjakkaita urheilijoita on ollut mukana toki muitakin, esim. Tero Löf, Kari Jaatinen ja Aki Haapakoski. Samuli Sinkkonen saavutti yhdessä Haapakosken Antin kanssa 10-ottelun SM:n joukkuemestaruuden poikien 18-vuotiaiden sarjassa.


















Kari Joki-Erkkilä - kuusi paralympia kultaa
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/12/kari-joki-erkkil-kuusi-paralympiakultaa.html
Kalajoen Junkkareita edustanut Kari Joki-Erkkilä osallistui uransa aikana Naganon, Albertvillen ja Lillehammerin paralympialaisiin ja voitti niissä kaikkiaan yhdeksän paralympiamitalia. Paralympiamitaleista kuusi oli kultaista, kaksi hopeista ja yksi pronssinen. Kari on lisäksi voittanut MM-hopeaa ja MM-pronssia sekä yhden Euroopan mestaruuden, kaksi EM-hopeaa ja yksi EM-pronssia. Kari on voittanut kaksi Pohjoismaiden mestaruutta ja 11 Suomen mestaruutta, yksi SM-hopea ja yksi SM-pronssi. Kari Joki-Erkkilä valittiin vuoden vammaisurheilijaksi vuonna 1994. Kari Joki-Erkkilä on Kalajoen kaikkien aikojen menestynein urheilija.














Antti Haapakoski - maailmanmestari
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/antti-haapakoski-maailmanmestari.html

Antti Ensio Haapakoski (s.6.2.1971) on voittanut aitajuoksussa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 1989 ja nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1990. Hän on ollut koko 1990-luvun paras suomalainen pika-aituri. Hän on voittanut kuusi kertaa pika-aitojen Suomen mestaruuden vuonna 1990 Oulussa, 1993 Mikkelissä, 1994 Tuusulassa, 1995 Lapualla, 1996 Tampereella ja 1997 Lappeenrannassa. Hän on voittanut kolme kertaa SM-hopeaa ja kerran SM-pronssia. 60 metrin aidoissa hän on voittanut neljä Suomen mestaruutta ja yhden hopean.

Antti Haapakoski edusti Suomea Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja Atlantan olympialaisissa 1996. Hän edusti Suomea Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991, Stuttgartin MM-kisoissa 1993, Göteborgin MM-kisoissa 1995 ja Ateenan MM-kisoissa 1997. Haapakoski edusti Suomea myös Splitin EM-kisoissa 1990 ja Helsingin EM-kisoissa 1994. Hän on edustanut Suomen 60 metrin aidoissa EM-hallikisoissa Genevessä 1992 ja Pariisissa 1997 sekä MM-hallikisoissa Torontossa 1993 ja Barcelonassa 1995. Parhaimmillaan hän oli EM-kisoissa 1994 kuudes. Haapakosken ennätys 110 metrin aisoissa on juhannuskisoissa 1995 juostu 13,42. Sallittua kovemmassa myötätuulessa Haapakoski juoksi Sestrieressä 1994 ajan 13,26.

Myös tyttöjen puolella on saavutettu menestystä. Annukka Virkkala otti 1991 SM-hopeaa naisten 18-vuotiaiden 200 metrillä sekä SM-hallista pronssia 1992 400 metrillä ja 1993 200 metrillä.
Anni Suvanto ja Satu Santaholma ottivat joukkue Suomen mestaruuden 3 -loikassa 1997. Anna Saari, Mirkka Liimatta, Satu Santaholma, Anni Suvanto SM-viestien 4 x100 aidoissa kolmannen sija. Anni Suvanto ja Satu Santaholma 1998 SM-joukkuehopea 3-loikassa. Sama tyttöryhmä saavutti myös 1999 4 x100 m:llä viestipronssi ja lisäksi myös 4x100 aidoissa niin ikään pronssia.

Anna Saaren henkilökohtaiset menestymiset: Kultamitali 14-vuotiaiden 100m 1996, SM-pronssia pituudessa, SM-kulta 17v. 60 m, kultaa myös 300 m, Kalevan kisat Seinäjoki 1999 hopeaa naisten 100 m, Nuorten SM 1999 17 v, hopeaa 100 m, hopeaa 100 m aidat, SM-hallit Kuopio v. 2000 pronssia 200 m, Nuorten SM-hallit Jyväskylä 19 v hopeaa 60 m eli yhteensä henkilökohtaisia SM-mitaleita 4 kultaa, 4 hopeaa, 2 pronssia. Maaottelumenestys: Pohjoismaiset moniottelut 16 v. hopeaa, Suomi-Baltia - maaottelu kultaa 200 m ja 4x100 m viesti, Suomi-Ruotsi maaottelu tytöt: Kultaa 100 m ja 200m, MM-kisat Puolassa -99 17 v. 100 m 11.sija. 15 v. Juho Kauppila on saavuttanut vuonna 2000 poikien 2000 metrin SM-hopean ja KLL:n mestaruuden.

Vuonna 2001 Kalajoen Junkkareiden ainoan SM-mitalin yleisurheilussa toi M19-sarjan joukkue kolmiloikasta, missä Jussi Heikkilä ja Tuomo Marttala saavuttivat kolmannen sijan.
Vuonna 2007 Kalajoen Junkkarit saavutti historian parhaimman menestyksensä Keski-Pohjanmaan piirin piirinmestaruuskilpailuissa. Yhteensä 89 urheilijaa edusti Kalajoen Junkkareita piirin mestaruuskilpailuissa ja 71 sai mitalin. Yhteensä pm-mitaleita Kalajoen Junkkareille tuli peräti 109 kappaletta. SM-kisoihin osallistui yhdeksän urheilijaa. Mitaleille heistä ylsivät Katri Mustola, Matias Petäjistö, Arto Kokko ja Jukka Kauppila. SM-mitaleita tuli kaikkiaan 13 kappaletta. Jukka Kauppila juoksi kahdeksan SM-kullan lisäksi kaksi Pohjoismaiden mestaruutta. Erika Nevanperä juoksi uudet SE-tulokset T12 sarjan 100 metrillä ja 60 metrin aidoissa.


















Jukka Kauppila ja Martti Vainio

Jukka Kauppilan saavutukset

Maratonjuoksu
2005 Suomen mestaruus 24.9. Ylivieska 2.49,21
2007 Suomen mestaruus 15.9. Ylihärmä 2.45.18

Maantiejuoksu 10 km
2007 Suomen mestaruus 1.9. Lapinlahti 34,46

10 000 m
2006 SM-hopea 6.8. Kuopio 34.46,79
2007 PM-mestaruus 1.7. Århus Tanska 33.50,72
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 35.51,56
2009 PM-mestaruus 28.6. Huddinge Ruotsi 36.51,98

5000 m
2006 SM-hopea 5.8. Kuopio 16.28,32
2007 PM-mestaruus 30.6. Århus Tanska 16.08,94
2007 Suomen mestaruus 11.8. Turku 17.03,63
2008 Suomen mestaruus 5.7. Vaasa 16.02,56
2008 EM-kisojen 4. 30.7. Ljubljana Slovenia 16.28,64
2009 PM-hopea 26.6. Huddinge Ruotsi 16.30,00
2009 SM-hopea 11.7 Jyväskylä 16.49,39
2009 MM-kisojen 4. 30.7. Lahti 16.25,18

3000 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 10.2. Tampere 9.29.1
2010 Suomen mestaruus 14.2. Oulu 9.50,09

3000 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 9.29,13
2008 PM-mestaruus 1.3. Reykjavik Islanti 9.28,51
2008 EM-kisojen 3. 20.3. Clermont-Ferrand Ranska 9.24,43
2009 Suomen mestaruus 15.2. Helsinki 9.24,49
2009 EM-kisojen 4. 26.3. Ancona Italia 9.25,82

1500 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 9.2. Tampere 4.26,14

1500 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 4.29,03
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 4.25,18
2008 PM-mestaruus 29.2. Reykjavik 4.28,57
2008 Suomen mestaruus 6.7. Vaasa 4.25,83
2008 EM-hopea 26.7. Ljubljana 4.31,42
2009 Suomen mestaruus 14.2. Helsinki 4.21,32
2009 PM-hopea 28.6. Huddinge Ruotsi 4.21,32
2009 Suomen mestaruus 12.7. Jyväskylä 4.29,81

Jukka Kauppila/Tilastopaja
http://www.tilastopaja.org/db/fi/atm.php?ID=21532

Vuonna 2008 Kalajoen Junkkareiden urheilijoita osallistui yleisurheilun piirinmestaruuskilpailuihin yhteensä 102 tuoden 120 mitalia. SM-kisoissa mitaleille pääsivät Tuomo Himanka, Arto Kokko ja Jukka Kauppila. Jukka Kauppila saavutti MM-pronssia Ranskan Aubieressä 17-22.3. käydyissä hallikilpailuissa M50 sarjan 3000 metrillä. Lisäksi Jukka Kauppila saavutti kaksi Pohjoismaiden mestaruutta sekä viisi SM-kultaa. Tuomo Himanka saavutti viisi SM-hopeaa pyörätuolikelauksessa. Seuran nuoret saavutti kolme Suomen ennätystä. Erika Nevanperä juoksi uudet SE-tulokset T13 sarjan 200 metrillä, 60 metrin aidoissa ja 200 metrin aidoissa.
















Kuisma Taipale

Junkkareilla SM-mitalimenestystä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoen-junkkareilla-sm.html

Kalajoki mukana maakuntaviestissä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoki-mukana-maakuntaviestiss.html

Kalajoen Junkkarien suunnistuksen ehdoton menestyskausi ajoittuu 1960-luvulle, jolloin Kalajoen Junkkarit menestyi loistavasti arvostetussa Kalevan Rastiviestissä. Vuonna 1960 Kalajoen Junkkarit oli kuudes, ja vuosina 1961 ja 1962 seitsemäs, 1965 neljäs, 1966 toinen ja 1967 neljäs. Vuonna 1966 Junkkareiden joukkueessa suunnistivat Raimo Puskala, Reino Manninen, Erkki Manninen, Pentti Himanka ja Pentti Jaakkola. Kalevi Puusaari saavutti suunnistuksessa 1998 veteraanien MM-hopeaa.


















Kalle Junnikkala

Kalle Junnikkala ylti hiihtosuunnistuksessa 1991 kolmeen Suomen mestaruuteen, ja aikaisemmin jo yhteen joukkuekultaan. Kalle pääsi 1991 MM-valmennettavien eliittiryhmään. Kalle saavutti vuosina 1988 -1991 yhteensä seitsemän Suomen mestaruuskilpailujen mitalia. Piirinmestaruuskilpailuissa Kalle Junnikkala oli syksyyn 1991 mennessä saavuttanut jo 45 mitalia, joista 28 voittoja.
Kalle Junnikkala kuului koko 90-luvun Suomen parhaimmistoon ja monet vuodet myös MM-valmennusryhmään. Hänellä on MM-osakilpailuvoitto, Pohjoismaiden mestaruus viestissä ja pronssi henkilökohtaisessa kilpailussa pikamatkalla. SM-kultaa on 7, hopeaa 4 ja pronssia 6 kpl. Tämän lisäksi on vielä useita MM-edustuksia. Veli-Matti Junnikkala on saavuttanut SM-kultaa ja pronssia.

Kansallista painimenestystä Junkkarien pojat saavuttivat vuodesta 1987 lähtien. 12-vuotias Pekka Mehtälä sijoittui tuolloin viidenneksi poikien vapaapainin SM-kisoissa Porissa. Kalajoen Junkkarien 1980-luvun poikapainin ensimmäisen SM-mitalin väänsi Pekka Mehtälä Alavuudella joulukuussa 1988 vapaapainin mestaruuskilpailuissa. 44-kiloisissa kilpaillut Mehtälä eteni finaaliin saakka, mutta hävisi loppuottelun vain 8-5. Vuoden 1990 kuluessa Kalajoen Junkkarit yltivät KLL:n kisoissa jo kahteen mestaruuteen: Tuukka Saarela oli paras kreikkalais-roomalaisessa ja Antti Mäkelä vapaapainissa ala-asteiden kilpailussa. Lisäksi Ville Lankila oli sarjassaan neljäs. Junkkarien toisen virallisen SM-mitalin saavutti Antti Mäkelä. Hän taisteli pronssille.
1980-luvulla alkanut paini saavutti menestystä 1990-luvulla. Painijoita oli mukana Helsingin suurkisoissa ja Vierumäkicupissa tuoden niistä myös mitalisijoja. Saavutuksena on myös KLL:n mestaruus ym. mitaleita. SM-mitaleille ylsi Pekka Mehtälä saaden hopean ja pronssin. Ja parhaiten menestynyt Antti Mäkelä saavutti 5 SM-mitalia viimeisimpänä SM-kulta 83 kg sarjassa.


















Simo Saari - Kalajoen painonnoston isä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/simo-saari-kalajokisen-painonnoston-is.html

Punttivuosi 2000 toi edelleenkin menestystä Junkkari-nostajille arvokilpailuissa. Eniten arvokisamitaleita KJ:n painonnostolle toi jälleen Heikki Niemi. Heikki voitti nuorten PM-kultaa, 20-ja 23-v-.n SM-kultaa sekä SM-pronssia tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa miesten sarjassa. Arvokisamitalien ansiosta Keski-Pohjanmaan piirin painonnostojaosto palkitsi Heikin Vuoden 2000 parhaana nuorena ja miesnostajana sekä piirin vuoden 2000 painonnostajana. Simo Saari voitti veteraanien SM-kultaa ja lisäksi Simo nosti sarjaansa kaksi veteraanien SE-tulosta. Maria Saari voitti SM-hopeaa tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa naisten kilpailussa. Antti Vihelä saavutti SM-hopeaa nuorten alle 23-v:n sarjassa. Teemu Siipo voitti hopeaa alle 17-v:n poikien SM-kilpailuissa. Keski-Pohjanmaan piiri valitsi Teemun vuoden 2000 parhaaksi poikanostajaksi.

Vuonna 2001 yleisen sarjan piirinmestaruusmitaleita tuli 7, nuorten pm-mitaleita 7 ja poikien pm-mitaleita 7. Simo Saari voitti veteraanien PM- ja SM-kultaa. Maria Saari voitti SM-hopeaa naisten kilpailussa. Heikki Niemi voitti SM-kultaa 23-v:ssa nuorissa, SM-pronssia työnnössä miesten kilpailussa sekä opiskelijoitten SM-kultaa. Oulun lääninmestaruuskilpailuista Hannu ja Heikki Niemi voittivat kultaa, Antti Vihelä hopeaa ja Simo Hietala pronssia. Keski-Pohjanmaan piiri palkitsi Heikki Niemen parhaana nuorena nostajana.

Vuonna 2002 arvokisamitaleja junkkarinostajat saavuttivat jälleen vuonna 2002 usean nostajan voimin. Simo Saari voitti veteraanien EM-kultaa. Heikki Niemi voitti opiskelijoiden mestaruuden lisäksi SM-hopeaa 20- ja 23-v.ssa nuorissa sekä SM-pronssia tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa miesten kilpailuissa.Jari-Matti Niemi voitti SM-kultaa nuorten 20-v:n sarjassa. Pentti Nuorala nosti SM-hopeaa nuorten 20-v:n sarjassa ja Rami Roukala sekä Hannu Niemi saavuttivat SM-pronssia nuorten 20-v:n sarjassa.Miika Antti-Roiko voitti SM-kultaa pokien alle 17-v:n sarjassa. Samassa ikäluokassa Aki Roukala ja Janne Kerola nostivat SM-hopeaa. Piirinmestaruusmitaleita yleisessä sarjassa saavutettiin 7 kpl, nuorissa 6 ja pojissa 5 kpl.
Vuonna 2003 Arvokisamenestystä painonnostajat saavuttivat jälleen edellisvuosien tapaan. Heikki Niemi voitti SM-kultaa nuorten 23-v-.n sarjassa omissa kotikisoissa. Minna Nauha saavutti SM-kultaa tyttöjen alle 17-v:n sarjassa sekä SM-pronssia 20-v:n nuorten sarjassa. Miika Antti-Roiko voitti SM-kultaa poikien alle 17-v:n sarjassa ja SM-pronssia 20-v:n nuorten sarjassa. Heikki M. Niemi voitti SM-kultaa alle 17-v:n pokien sarjassa ja SM-pronssia nuorten 20-v:n sarjassa. SM-kultaa nosti vielä Aki Roukala alle 17-v:n sarjassa. SM-hopeaa nostivat Mari Vähäsarja nuoret 20v, Mikko Siermala nuoret 20-v ja Pentti Nuorala nuoret 20-v. SM-pronssia saavuttivat Janne Kerola 20-v. nuoret, Rami Roukala nuoret 20-v.,sekä Jari-Matti Niemi nuoret 20-v. Piirinmestaruusmitaleita saavutettiin jälleen kaikissa ikäluokissa.

Vuonna 2004 Minna Nauha nosti naisten SM-pronssia Oulussa, 17-v:n SM-hopeaa niin ikään Oulussa ja 20- ja 23-v-.n SM-pronssia Joensuussa. Mari Vähäsarja saavutti 17-v:n SM-hopeaa Oulussa. Miika Antti- Roiko oli vuoden menestyksekkäin painonnostaja. Hän voitti Porissa alle 17-v.-n PM-kultaa, Oulussa 17-v:n SM-kultaa ja Joensuussa 20-v:n SM-hopeaa. Lisäksi Miika osallistui Norjan Stavangerissa alle 17-v:n EM-kilpailuihin sijoittuen 12.sijalle. Miika valittiin jälleen Keski-Pohjanmaan piirin vuoden painonnostajaksi ja parhaaksi poikanostajaksi.

Rami Roukala voitti Oulussa 17-v:n SM-kultaa. Jari-Matti Niemi nosti Joensuussa 23-v:n nuorten SM-hopeaa ja Aki Roukala ja Janne Kerola Oulussa 17-v:n SM-pronssia. Joukkuekilpailussa 17-vuotiaat pojat olivat SM-hopealla ja kokonaisjoukkuekilpailun KJ voitti jo toisen kerran peräkkäin. Lääninmestaruuskilpailuissa nostajat saavuttivat 5 kultaa ja kaksi hopeaa. Yleisen sarjan pm-kilpailuista Kalajoelta tuli 11 mitalia; naiset 1 kulta ja 1 hopea, miehet 4 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia. Nuorten pm-kilpailuista Rautiosta tuli 5 kultaa ja 2 hopeaa. Tyttöjen ja poikien pm-kilpailuista Vetelistä tuli 3 kultaa.














Minna Nauha

Vuonna 2005 Minna Nauha nosti naisten SM-pronssia Tampereella, 17-v:n SM-kultaa Kalajoella ja 20- 23-v:n SM-hopeaa Töysässä.Lisäksi Minna edusti Suomea tyttöjen PM-kilpailuissa Norjan Gjövikissä. Hanna Nauha saavutti 17-v:n SM-pronssia Kalajoella. Jenni Vetoniemi nosti 20-v-.n SM-pronssia Töysässä.

Miika Antti-Roiko oli jälleen vuoden menestyksekkäin painonnostaja.Hän voitti Norjan Gjövikissä poikien PM-kultaa, Kalajoella 17-v:n SM-kultaa sekä edusti Suomea 17-v:n EM-kilpailuissa Bulgariassa sijoittuen 12.sijalle. SPNL palkitsi Miikan vuoden 2005 Suomen parhaana poikanostajana ja Keski-Pohjanmaan piiri valitsi Miikan jälleen vuoden painonnostajaksi.
Rami Roukala saavutti Norjan Gjövikissä 17-v:n PM-pronssia, Kalajoella 17-v.n SM-hopeaa ja Töysässä 20-v:n nuorten SM-pronssia. Jari-Matti Niemi nosti Töysässä 23-v:n nuorten SM-kultaa ja Aki Roukala Kalajoella 17-v:n SM-hopeaa. Janne Kerola saavutti Kalajoella 17-v:n SM-pronssia, Heikki M. Niemi Kalajoella 17-v:n SM-hopeaa ja Töysässä 20- ja 23-v-.n nuorten SM-hopeaa.Joukkuekilpailussa 17-vuotiaat tytöt olivat neljäntenä ja pojat voittivat.
Edellämainittujen lisäksi joukkueessa nosti Iikka Rahkola. Kokonaisjoukkuekilpailun Kalajoen Junkkarit voittivat jo kolmannen kerran peräkkäin ja saivat kiertopalkinnon omaksi. Lisäksi 23-v. nuoret miehet saavuttivat joukkuekilpailussa SM-hopeaa Töysässä. Edellä mainittujen lisäksi joukkueessa nosti Hannu Niemi. Lääninmestaruuskilpailuissa nostajat saavuttivat 4 kultaa ja 1 pronssin. Piirinmestaruuskilpailuista on tullut kaikkiaan 22 mitalia eri ikäluokissa veteraaneja lukuunottamatta. Mitaleista 13 on kultaa, 7 hopeaa ja 2 pronssia. Kalajoen Junkkarit selviytyivät ensimmäisen kerran kautta aikojen seurajoukkueiden SM-finaaliin, johon pääsi viisi Suomen parasta joukkuetta. Sieltä tuli viides sija.

Vuonna 2006 SM-tason mitaleja saatiin kaikissa ikäluokissa. parhaimman menestyksen saavutti Miika Antti- Roiko, joka voitti nuorten PM-kultaa Tanskassa, SM-kultaa 20- ja 23-v:ssa nuorissa , SM-hopeaa miehissä ja lisäksi opiskelijoiden SM-kultaa. Lisäksi Miika oli Suomen edustajana Suomi-Ruotsi maaottelussa.
Maria Saari nosti veteraanien SM-kultaa, Minna Nauha saavutti 17-v:n SM-kultaa sekä naisten SM-hopeaa. Jenni Vetoniemi nosti naisten SM-hopeaa ja 20-v:n SM-pronssia. Rami Roukala nosti poikien PM-hopeaa Tanskassa, 17-v:n SM-hopeaa, 20- ja 23-v:n SM-pronssia sekä opiskelijoiden SM-kultaa.Heikki Niemi nosti miesten SM-pronssia tempauksessa ja Heikki M. Niemi 20-v-.n SM-pronssia.Lisäksi 17-vuotiaat saivat SM-pronssia joukkueella Minna Nauha, Tuomas Laakko, Eemi Apuli, Rami Roukala ja Iikka Rahkola. 20-vuotiaat saavuttivat joukkuekilpailussa SM-pronssia joukkueella Rami Roukala, Miika Antti-Roiko ja Heikki M. Niemi.
Valtakunnallisessa seurajoukkueiden Ykkössarjassa KJ saavuttu 1. sijan joukkueella Miika Antti- Roiko, Rami Roukala, Hannu Niemi ja Heikki Niemi. Nuorisosarjassa KJ sijoittui toiseksi I-joukkueella Miika Antti- Roiko, Rami Roukala, Tuomas Laakko ja Heikki M. Niemi sekä 7. II-joukkueella Minna Nauha, Jenni Vetoniemi, Eemi Apuli ja Niko Ahola. KJ:N III-joukkue sijoittui sijalle 13 joukkueella Hanna Nauha, Tuomas Sumell, Olli Isokääntä ja Jani Heikkinen.
Keski-Pohjanmaan punttimaljan finaali nostettiin joulukuussa Kalajoella ja Junkkarit voitti kilpailun joukkueella Maria Saari, Jenni Vetoniemi, Heikki Niemi, Rami Roukala, Miika Antti-Roiko, Hannu Niemi ja Heikki M. Niemi
Naisten ja miesten pm-kilpailuista nostajat saavuttivat 4 kultaa, 2 hopeaa ja 1 pronssin. 20-v:n pm-kilpailuista tuli 2 kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia sekä 17-v:n pm-kilpailuista 4 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi. Oulun lääninmestaruuskilpailuista nostajat saavuttivat 1 kullan, 1 hopean ja 3 pronssia.

Vuonna 2007 menestyksekkäin nostaja oli jälleen Miika Antti-Roiko, joka saavutti nuorten PM-hopeaa Ruotsin Landskronassa, SM-kultaa 20-ja 23-v. nuorissa Töysässä, miesten SM-hopeaa tempauksessa ja yhteistuloksessa sekä SM-pronssia työnnössä Rovaniemellä.Opiskelijoiden kilpailuissa Porissa Miika nosti SM-kultaa ja lisäksi hän edusti Suomea MM -ja EM-kilpailuissa sekä maaotteluissa.
Minna Nauha saavutti ensimmäisen PM-kultansa 17v:n kilpailuissa Ruotsin Landskronassa. Lisäksi hän voitti 17v:n tyttöjen SM-kultaa Tampereella ja SM-hopeaa 20- ja 23-v. nuorissa Töysässä.
Maria Saari voitti veteraanien SM-kultaa 35 - 39 v. Parkanossa sekä tempaushopeaa naisten SM-kilpailuissa Rovaniemellä.
Hanna - Mari Sumell saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa, SM-hopeaa, 17 v:n tyttöjen kilpailuissa Tampereella ja Jani Heikkinen nosti 17v:n poikien SM-pronssia niin ikään Tampereella.
Joukkuekilpailussa alle 17 v. tytöt ja pojat savuttivat Tampereella SM-pronssia. Joukkueessa nostivat Hanna -Mari Sumell, Minna Nauha, Jani Heikkinen, Olli Isokääntä, Tuomas Sumell, Eemi Apuli ja Niko Ahola.
Ykkössarjassa KJ saavutti 2. sijan joukkueella Miika Antti-Roiko, Mikko Siermala, Hannu Niemi ja Heikki Niemi.
Naisten ja miesten pm-kilpailuista nostajat saavuttivat 4 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia. 20-v:n pm-kilpailuista tuli 1 kulta, 4 hopeaa ja 2 pronssia sekä 17-v:n pm-kilpailuista 3 kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia. Oulun lääninmestaruuskilpailut pidettiin syyskuussa Kalajoella ja sieltä saatiin 3 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia.
Hannu Niemi toimii Keski-Pohjanmaan piirivalmentajana yhdessä lohtajalaisen Mikko Niemen kanssa. He vastaavat piirin nostajien leirityksestä. Hannu Niemi on lisäksi K-P:n piirijaoston varapuheenjohtaja.
Punttikoulutoiminta on jatkunut vilkkaana ja siitä ovat vastanneet Miika Antti-Roiko, Timo Nauha ja Hannu Niemi.














Miika Antti-Roiko on Suomen tämän hetken paras painonnostaja

Vuonna 2008 menestyksekkäin nostaja oli jälleen Miika Antti-Roiko, joka saavutti nuorten 20-v:n PM-kultaa Porissa, miesten SM-kilpailuissa Porissa hopeaa tempauksessa ja kultaa työnnössä sekä yhteistuloksessa. Miika edusti Suomea nuorten EM-kilpailuissa Albaniassa(14. sija) sekä miesten EM-kilpailuissa Italiassa (19.sija). Lisäksi hänellä on maaotteluedustuksia.

Minna Nauha nosti PM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Porissa. Lisäksi Minna saavutti SM-kultaa 17 v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja 20-ja 23-v:n kilpailuissa Kalajoella. Yleisissä SM-kilpailuissa Porissa Minna nosti tempauksessa hopeaa, työnnössä ja yhteistuloksessa pronssia. Minna edusti Suomea II-joukueessa maaottelussa Suomi-Uusi-Seelanti.
Pitkänlinjan "junkkarinostaja" Maria Saari nosti jälleen SM-kultaa veteraanien 40-44 v.n sarjassa Äänekoskella.

Hanna -Mari Sumell saavutti SM-kultaa 20- ja 23-v.n kilpailuissa Kalajoella, SM-hopeaa 17-v:n tyttöjen kilpailuiss Rovaniemellä sekä peruskoululaisten mestaruuden Töysässä.
Hanna Nauha saavutti SM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja peruskoululaisten mestaruuden Töysässä.

Eemi Apuli nosti PM-pronssia 17-v:n PM-kilpailuissa Porissa, sekä SM-hopeaa 17-v:ssa Rovaniemellä. Lisäksi hän saavutti pronssia peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa Töysässä.
Santeri Rahkola saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa SM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja oli neljäs perukoululaisten mestaruuskilpailuisa.
Mikko Siermala nosti SM-hopeaa 23-v:n sarjassa kotikisoissa Kalajoella. Niko Ahola saavutti SM-pronssia 20-v:n kilpailuissa Kalajoella ja SM-hopeaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä sekä hopeaa peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa. Jani Heikkinen nosti peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa hopeaa ja oli neljäs Rovaniemellä 17-v:n SM-kilpailuissa.

Joukkuekilpailuissa 17-v. tytöt ja pojat saavuttivat SM-kultaa (Hanna Nauha, Hanna-Mari Sumell, MinnaNauha, Santeri Rahkola, Eemi Apuli, Niko Ahola ja Jani Heikkinen). 20-v:lle tuli SM-hopeaa( Hanna-Mari Sumell, Minna Nauha, Tuomas Sumell, Eemi Apuli ja Niko Ahola) ja 23-v:n joukkue saavutti SM-pronssia( Hanna- Mari Sumell, Minna Nauha, Tuomas Sumell, Jani Heikkinen, Eemi Apuli, Joni Ahola, Olli Isokääntä ja Mikko Siermala)

KJ:n joukkue voitti Suomen ykkössarjan jälleen kerran joukkueella Miika Antti-Roiko, Mikko Siermala, Heikki Niemi, Hannu Niemi ja Eemi Apuli. Nuorisosarjassa saavutettiin II-sija joukkueella Miika Antti-Roiko, Eemi Apuli, Niko Ahola ja Joni Ahola.
Piirinmestaruuskilpailuissa naiset ja miehet nostivat yhteensä 10 mitalia; 5 kultaa, 2 hopeaa, 3 pronssia.20-v:n pm-kilpailuista tuli 12 mitalia; 8 kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi seka 17-v:n pm-kilpailuista 9 mitalia; 6 kultaa ja 3 hopeaa.Oulun lääninmestaruuskilpailut pidettiin Oulussa . Siellä saavutettiin 10 mitalia; 5 kultaa, 2 hopeaa ja 3 pronssia.
Kalajoen Junkkarit voitti jälleen K-P:n punttimaljan joukkueella Minna Nauha, Satu Ahola, Heikki Niemi, Eemi Apuli, Miika Antti-Roiko, Hannu Niemi ja Mikko Siermala.



















Jussi Jokinen on junkkarikiekkoilun kirkkain tähti

Kalajokisen jääkiekkoilun historiaa
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/kalajokisen-jkiekkoilun-historiaa.html

Kuplahalli, tekojäärata ja jääkiekkohuumaahttp://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/kuplahalli-tekojrata-ja-jkiekkohuumaa.html

Taloudellisia vaikeuksia ja valmentaja Virosta
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/taloudellisia-vaikeuksia-ja-valmentaja.html

Jan Jasko Kalajoelle ja päätös jäähallin rakentamisesta
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/jan-jasko-kalajoelle-ja-pts-jaahallin.html

Lähdeaineisto: Lauri Järvisen kirjat, Kalajoen Junkkarien toimintakertomukset, omat aineistot

Toivo Salonen Pälkäneen Pyrystä Suomen luistelun Lukoksi

Toivo Kosti Salonen (s. 21. toukokuuta 1933) on suomalainen entinen pikaluistelija ja olympiamitalisti. Salonen voitti mitaleita sekä olympia-, MM- että EM-tasolla. Pälkäne oli vajaan 3000 asukkaan maalaiskunta Hämeessä. Salosen kotimökki oli 34 neliön suuruinen, ja siinä asui seitsemän henkeä. Toivo oli perheen ainoa poika.

Salosen ensimmäiset arvokisat olivat Oslon talviolympialaiset 1952. Siellä parhaaksi saavutukseksi jäi 500 metrin kahdeksas sija. Toivo Salonen, 18-vuotias pienviljelijän poika Pälkäneeltä rynnisti nuoruutensa koko antaumuksella ja pystyi hyvään aikaan 44,2, jolla sijoittui kahdeksanneksi.

Suurimman ilonaiheen kotiyleisölle tarjosi 19-vuotias Toivo Salonen, jonka kotimaan ratojen komea Suomen ennätys 43,1 vei 500 metrin matkavoittoon Helsingin MM-jäällä. Sapporon MM-kisoissa Toivo Salonen sijoittui ajalla 45.5 neljänneksi.

Toivo Salonen oli astunut armeijan palvelukseen kesäkuussa 1953. Hänen kilpailu- ja harjoitusmatkansa Japaniin, Davosiin ja Ruotsiin aiheuttivat hänelle 78 vuorokauden ylipalveluksen, vaikka kyseessä olivat Suomen edustukset arvokisoissa.

Moskovan MM-kisoissa 1955 Toivo Salonen voitti 500 ajalla 42,6. Vuoden 1955 yleisluistelun EM-kisoissa hän oli 500 metrillä toinen, mutta ei osallistunut lopuille matkoille. Cortina d'Ampezzossa 1956 Salonen voitti olympiapronssia 1500 metrillä ja oli 500 metrillä viides.

Helsingin EM-kisoissa Toivo Salonen sijoittui 500 metrin luistelussa kolmanneksi. Seuraava arvokisamitali tuli Göteborgin EM-kisoista 1959, jolloin hän luisteli pronssia. Norjan Knut Johannesen voitti, Juhani Järvinen oli toinen ja Toivo Salonen kolmas kaikki matkat huomioonotettuna. 500 metriä Salonen voitti ajalla 42,6.

Vain kaksi viikkoa myöhemmin Salonen otti hopeaa MM-kisoissa Oslossa. Juhani Järvinen voitti ja Toivo Salonen oli toinen. Tämä oli Suomen luistelun suuri päivä.

Salonen osallistui vielä kaksiin olympialaisiin: Squaw Valleyssa 1960 hän oli kahdella matkalla seitsemäs (500 metriä ja 1500 metriä) ja "jäähdytteli" vielä Innsbruckissa 1964 (500 m 23. ja 5000 m 21.). Toivo Salosesta tuli 1964 yhdessä Veikko Hakulisen kanssa ensimmäinen neljät olympiakisat käynyt suomalainen talviurheilija.

SM-kisoissa Salonen voitti yleismestaruudet 1954, 1956, 1957, 1958, 1959, 1961, oli toinen 1953, 1955, 1962 sekä kolmas 1963, 1964.

Toivo Salonen ja Juhani Järvinen muodostivat erityisesti 1950-luvulla lajinsa voimakaksikon. Toivo Salonen ja Juhani Järvinen kuuluvat niihin suomalaisiin urheilusankareihin, joita suuret ikäluokat ihailivat ja pitivät esikuvinaan.

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: Toivo Salonen ISBN 978-951-98854-2-1

Himangan Urheilijat täyttää 65 vuotta

Himangan Urheilijat on perustettu 16.2.1945. Seura on yksi harvoista urheilun yleisseuroista, jotka saivat virallisen alkunsa vielä sotien jatkuessa. Jatkosota oli päättynyt vain muutamaa kuukautta aikaisemmin, mutta saksalaisia karkottanut Lapin sota jatkui kevääseen 1945 saakka. Rintamalta palanneet, siellä karaistuneet ja johtamaankin tottuneet nuoret sotilaat nousivat pääosiin uuden urheiluseuran alkuhistoriassa. Näitä olivat esimerkiksi Leo Joensuu ja Jukka Uunila. Edellisestä tuli HU:n tähänastisen historian pitkäaikaisin vaikutta ja jälkimmäinen eteni ainutlaatuisen näkyvään ja vahvaan asemaan koko valtakunnan urheiluelämässä. Murrosajan leimaa Himangan Urheilijoiden alkuhistoriassa korostaa myös se, että ensimmäinen seuran riveistä Kalevan kisojen mitalistiksi edennyt urheilija Seppo Jokivartio oli HU:n perustamisen aikaan vielä sotavankileirillä.

Urheiluseuralle oli Himangalla selkeä tilaus, sillä halu päästä sota-ajan tummista tunnelmista rauhan ajan rakentaviin harrastuksiin näkyi erittäin vahvana. Kunnollisen urheilukentän puute koettiin isona ongelmana, joka ratkaistiin talkootyön tuella sodanjälkeisinä vuosina. Pienellä paikkakunnalla talkootyöaktiivisuus nousee usein suureen rooliin urheilumenestyksen perustaa rakennettaessa. Himangan Urheilijoiden piiristä tämä toimeliaisuus on jatkunut läpi vuosikymmenten ja johtanut osaltaan 1970-luvulla valmistuneiden Pernun hiihtokeskuksen ja kirkonkylän Urheiluhallin toteuttamiseen malleiksi monille paljon isommille seuroille ja paikkakunnille. Molempia on myös kehitetty ajan haasteiden mukaisesti. Näiden hankkeiden avainhenkilöinä ovat kunnostautuneet Arvo Keski-Rautila ja Toivo Pernu. Heidän roolinsa on muodostunut poikkeuksellisen mittavaksi ja keskeiseksi.

HU:n vahvuuksiin on kuulunut kyky keskittyä olennaiseen eli niihin urheilumuotoihin, jotka maaseudulla hallitsivat pitkään urheiluharrastuksen kuvaa sotien jälkeen. Niitä olivat ennen kaikkea hiihto ja yleisurheilu. Urheiluhallin valmistumisen jälkeen yksilöurheilu on saanut HU:ssa rinnalleen aktiivisen ja ajan oloon valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle nousseen lentopalloilun sekä Pernun alueen kehityksen mukana hiihtoa tukemaan tulleen ampumahiihdon.

Himangan Urheilijoiden hiihdon suuren voimannäytteen ovat muodostaneet maakuntaviestit, joissa Himanka on voittanut viisi kertaa A-sarjan. Vastaavaan ei ole pystynyt yksikään pieni kunta – eikä moni suurempikaan – ja menestys on tullut valtaosaltaan HU:n voimin.
Yksilötasolla HU:n hiihto on tuottanut kaksi maailmanmestaruusladuille edennyttä urheilijaa, jotka molemmat edustivat koko aktiiviuransa ajan kasvattajaseuraansa. Anna-Liisa Mäkinen kuului nuorten Euroopan mestaruuden – joka myöhemmin on muutettu MM-titteliksi – voittaneeseen Suomen viestijoukkueeseen Ruotsin Bollnäsissa 1969. Heikki Torvi puolestaan eteni miesten MM-edustajaksi Lahdessa 1978.

Naisten SM-laduilta HU:lla on mitali jo talvelta 1955, jolloin kolmen sisaruksen Anna-Liisa, Alli ja Hillevi Himangan muodostama kolmikko ylti viestipronssille. Naisten hiihdosta nousi ennen miesten vahvaa 1970-luvun esiinmarssi muutakin huomattavaa menestystä, kun myös Mäen sisarukset Irma ja Kerttu kuuluivat juniorisarjoissaan maan parhaimmistoon.

Yleisurheilussa on Anna-Liisa Ojatalon HU:n edustajana hyppäämä Kalevan Kisojen korkeuspronssi 1968 säilynyt pitkään ainoana HU:n mitalina kesän urheilun kotimaisesta päätapahtumasta. Nuorten SM-kisoissa valtakunnallista menestystä on tullut seuran alkuvuosista lähtien ja uuden vuosituhannen alussa Himangan Urheilijoilla on Mauri Kaattarin johdolla sellainen tulevaisuuden ryhmä, jolta voi perustellusti odottaa menestystä myös siirryttäessä miesten sarjaan.

Mauri Kaattarin 19-vuotiaiden 10-ottelussa Kanasissa 2005 saavuttama Euroopan mestaruuskilpailujen pronssimitali on kaikki lajitkin huomioiden Himangan Urheilijoiden edustajan ensimmäinen henkilökohtainen palkintosija suurissa kansainvälisissä arvokilpailuissa, joihin yleisesti luetaan olympia-, MM- ja EM-kista. Mauri Kaattarin mitali tuli sopivasti juhlistamaan HU:n 60-vuotisjuhlavuotta.

Hiihdon, yleisurheilun ja lentopallon muodostaman valtaväylän monipuolistajiksi ajoittain nousseista lajeista on painonnosto tuottanut ainoan HU:n riveistä kasvaneen olympiaedustajan Arvo Ala-Pöntiön, joka eteni Montrealin olympialavalla 1976 viidenneksi, samoin maailmanmestaruuskilpailuissa. Pitkän tien kautta maailman eliittiin noussut Ala-Pöntiö on harvinainen malliesimerkki pienestä kylästä ja vaatimattomista urheiluolosuhteista kehittyneestä huippu-urheilijasta poikkeuksellista kovuutta ja luonnetta vaativassa lajissa.

Urheiluseuran talous on yksi niistä keskeisistä tekijöistä, jonka mukana toiminta joko elää tai hiipuu. HU on pystynyt pitämään taloutensa tasapainossa vaikeinakin aikoina. Urheiluhallin tanssitoiminta oli toistakymmentä vuotta vankka tukipylväs ja tämän ajan päätyttyä on löydetty muita keinoja rahavirtojen liikuttamiseksi sopivaan suuntaan.

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: ”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” Himangan Urheilijat 1945- 2005 ISBN 952-91-9674-1

Numero yksi

Olen kirjoittanut tähän blogiini pääasiassa kalajokisesta urheiluhistoriasta. Hyvin usein lähdetietoni ovat perustuneet Lauri Järvisen teoksiin. Lauri Järvinen on kirjoittanut kaikkiaan 45 teosta. Hän on yksi Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Hän toimi Kalajoen lukiossa historian opettajana ja perehtyi perusteellisesti myös Kalajoen historiaan. Olen käyttänyt lähdeaineistona paljon omissa kirjoituksissani Lauri Järvisen teoksia ja kirjoituksia. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erinomaisena yhteistyökumppanina lehtialalla ja urheilutoimittajana. Hänen työnsä Kalajoen historian ja urheilutapahtumien tutkimisessa, julkistamisessa ja taitavassa esilletuomisessa on poikkeuksellinen merkittävä. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erittäin älykkäänä, tunnollisena, aikaansaavana ja tuotteliaana henkilönä. Olen suuresti kiitollinen Lauri Järviselle hänen poikkeuksellisen suuresta ja arvokkaasta Kalajoen ja kalajokisen historian ja urheilun hyväksi tekemästään työstä.



















Lauri Järvinen on kirjoittanut tänä vuonna seitsemän kirjaa. Kirja Kalevi Hämäläisestä on yksi Lauri Järvisen parhaista urheilukirjoista. Mielestäni kirja on yksi parhaimmista urheilukirjoista kautta aikain.

Kirjan johdannossa Lauri Järvinen kirjoittaa näin:

Kalevi Hämäläinen (1932-2005) on yksi vain viidestä suomalaisesta mieshiihtäjästä, jotka ovat yltäneet henkilökohtaisilla kilpailumatkoilla sekä olympiavoittoon että maailmanmestaruuteen. Ennen häntä sen tekivät Veli Saarinen ja Veikko Hakulinen, hänen jälkeensä Eero Mäntyranta ja Mika Myllylä. Nämä viisi suurhiihtäjää ovat samalla murtomaahiihdon ainoat henkilökohtaisen olympiavoiton saavuttaneet miehet. Heitä on siis todella ainoastaan viisi; vain yksi vuoden 1964 jälkeen.

Kalevi Hämäläisen 50 kilometrin olympiavoitosta tulee 2010 kuluneeksi jo puoli vuosisataa. Silti hän on kuninkuusmatkan toistaiseksi viimeinen suomalainen olympiasankari. Hänen edeltäjiään ja vertaisiaan ovat vain Veli Saarinen (1932) ja Veikko Hakulinen (1952). Kalevi Hämäläisen aktiivivuosina kuninkuusmatka oli todella nimensä veroinen, kestoltaan keskimäärin kolme tuntia kestänyt vaativa kilpailu, jossa miestä mitattiin viimeisen päälle. Nykyisten arvokisojen pari tuntia kestävien viisikymppisten – yhteislähtöineen – kutsuminen kuninkuusmatkoiksi on luokiteltava lähinnä vitsiksi, ainakin verrattuna siihen millaisesta kisasta 50 kilometrillä oli kysymys vielä Kalevi Hämäläisen huippuvuosina.

Kuninkuusmatkan olympiavoittoon hiihtäminen numerolla yksi on väliaikalähtöisten arvokisojen historiassa ainoa lajissaan. Sillä on ollut iso osuus Kalevi Hämäläisen olympiavoiton muuttumisessa legendaksi jo hiihtäjän eläessä.
Kalevi Hämäläisen ura niin arvokisojen kuin muutenkin on verraten epätasainen johtuen osaltaan siitä, että hänen pitkäpotkuinen, komea tyylinsä soveltui parhaiten lentokelille. Niitä on harvoin alkutalven laduilla, joissa arvokisapaikat kuitenkin ratkaistiin. Vaikka Kalevi Hämäläinen menestyi monta kertaa hyvin myös hitailla keleillä, tämä tilanne aiheutti Kalevi Hämäläiselle tiettyjä ongelmia useimmissa hänen olympia- ja MM-karsintahiihdoissaan. Vuosina 1956, 1958 ja 1960 Hämäläinen ylitti valintakynnyksen täpärästi, mistä johtui hänen sijoittamisensa itse pääkisoissa ensimmäiseen arvoryhmään – kerta toisensa jälkeen. Vuosina 1962 ja 1964 Hämäläisen asema maan hiihdon eliitissä oli jo sen verran vakiintunut, että edustuspaikka irtosi ilman viime hetken kouristuksia ja samalla lähtönumerot suurenivat olennaisesti. Alkutalven 1966 ja 1968 karsinnoissa – Hämäläisen kannalta mahdollisimman epäedullisissa olosuhteissa – hän oli kuitenkin jälleen ”kuilun partaalla” ja loppupeleissä sitten ulkona MM- ja olympiajoukkueesta.

Sen jälkeen alkoivat jälkipelit, eivätkä ollenkaan aiheettomasti. Talven 1966 syrjäyttäminen oli jo vääryys, mutta ei kovin räikeä, kun Oslon MM-joukkueeseen valittiin vain kuusi miestä. Grenoblen 1968 olympiaryhmään heitä nimettiin peräti yhdeksän – joista neljä ei hiihtänyt yhtäkään matkaa! – ja siihen joukkoon Kalevi Hämäläisen olisi karsintojen, katsastusten ja tarkkailukisojen perusteella pitänyt kuulua, aivan kiistattomasti.

Pohjoismaisten hiihtolajien heikohko suomalainen menestys näissä olympiakisoissa johti Hiihtoliiton jälkipyykkiin, jonka pesemiseksi kaikilta joukkueen valmentajilta ja huoltajilta pyydettiin kirjalliset raportit epäonnistumisen syiden selvittämiseksi. Lähes kaikissa niissä korostetaan poikkeuksellisen heikkoa joukkuehenkeä ja keskinäistä kyräilyä. Huoltaja, entinen olympiahiihtäjä Pekka Kuvaja rohkeni kajota myös Kalevi Hämäläisen kohteluun valintaprosessissa kertoen, että ainakin yhtenä syynä olympiavoittajan syrjäyttämiseen olivat täysin tuulesta temmatut väitteet hänen luonnevikaisuudestaan.

Vuoden 1968 mieshiihdon olympiavalintoihin liittyvät piirteet ovat Suomen hiihtohistorian kaikkein synkimpiin sivuihin kuuluvia. Kalevi Hämäläisen sensaatiomaiset suurvoitot 1958 ja 1960 puolestaan loistavat hiihtolatujen kunniakkaimpien kertomusten kirkkaimpien osien joukossa. Näin Kalevi Hämäläinen sai kokea huippu-urheilun molemmat puolet ja vastakohdat sangen henkilökohtaisesti; toisen niistä kenties liiankin kipeästi loppuelämäänsä ajatellen.

Kalevi Hämäläistä kohdanneet epäoikeudenmukaisuudet ja suoranaiset vääryydet eivät sen sijaan olleet ainoata kummallisuuksia suomalaisten arvokisavalinnoissa. Esimerkiksi miesten viestijoukkueen valinnassa ja sen hiihtojärjestyksen laatimisessa ”pallo” oli useasti pahoin ja kohtalokkaasti hukassa, vaikka arvokisaviestejä oli hiihdetty yli 20 vuotta ja Veli Saarinen oli ollut niissä kaikissa tavalla tai toisella mukana – periaatteessa, mutta ei ehkä käytännössä, oppia saamassa. Hommassa oli amatöörimäisen puuhastelun makua, joka maksoi ainakin pari, kolme arvokisojen viestivoittoa.

Monelta suunnalta viime vuodenvaihteessa tulleisiin pyyntöihin Kalevi Hämäläisen urasta kertovan teoksen kirjoittamisesta oli helppo vastata myönteisesti. Erityisesti kiitän avusta Anja Hämäläistä, jolta sain käyttööni esimerkiksi mittavan valokuvakokoelman Kalevi Hämäläisen aktiiviuran ajalta. Suuresti ovat tukenani olleet myös Juvan Urheilijoiden puheenjohtaja Ari Rautio, juvalaisesta hiihdosta kaiken tietävä Jalo Pesonen ja lääkintöneuvos Rainer Nuutinen. Asenteet Juvalla ovat muutenkin olleet työtäni kohtaan kauttaaltaan kannustavat ja myönteiset.

Kalajoella 11.11.2009 Lauri Järvinen

P.S. Olen pettynyt siitä ettei Lauri Järvisen kirja Kalevi Hämäläisestä Numero 1 ole ehdokkaana vuoden urheilukirjaksi. Mielestäni Lauri Järvinen on joutunut suuren vääryyden kohteeksi, kun hänen kirjansa on jätetty pois vuoden parhaan urheilukirjan valinnasta. Katso http://www.iltasanomat.fi/videot/urheilu/1830648

Väinö Heusala – maailmanmestari

Kalajoelta kotoisin ollut Väinö Heusala (1914-1982) kuului parikymmentä vuotta maan ja usein maailmankin parhaisiin pistooliampujiin. Hänen saavutuksiin kuuluu yksi maailmanmestaruus, neljä MM-hopeaa, yksi EM-hopea ja yksi pronssi sekä kuudes sija Lontoon olympialaisissa 1948. Suomen mestaruuksia kertyi kymmenittäin.

Väinö Heusala nähtiin vuosina 1947-1955 lähes kaikissa ammunnan suurissa arvokilpailuissa ja melkein aina hän palasi niistä mitalistina. Seitsemän kansainvälisen arvokisamitalin Heusala kilpaili käytännöllisesti katsoen kaikilla pistooliaseilla olympia-ammunnan, kuvioammunnan ja vapaapistoolin ollessa keskeisimmät menestyslajit.

Väinö Heusala osoitti lahjakkuuttaan ampumiseen jo Kalajoen suojeluskunnassa 1930-luvun alussa, mutta hänen varsinainen aktiiviuransa käynnistyi nuorukaisen muutettua Helsinkiin, missä hänen setänsä Matti Heusala (1893-1966) kuului ennen sotia maan parhaisiin pistooliampujiin. Ennen pitkää Väinö kilpaili Matin tavoin Suomen Metsästysyhdistyksen riveissä ja kehittyi nopeasti jo ennen sotavuosia sekä varsinkin niiden jälkeen, Väinö Heusala seurasi setänsä mallia sekä ammattiuralla että ammunnassa.

Mitali lähellä Lontoon olympialaisissa

Ampujien matka Lontoon olympiakisoihin alkoi Turusta 20. heinäkuuta Arcturus-laivalla. Pistoolikilpailut käynnistyivät armottoman helteen jatkuessa vapaapistoolilla, joka sujui Suomen kolmikolta alle odotusten vain Eino Saarnikon yltäessä kymmenen parhaan joukkoon.
Kuvioammunnan päivinä 4.-5. elokuuta sää oli muuttunut tuuliseksi ja sateiseksi. Ensimmäisen päivän 30 laukauksen jälkeen tilanne kärkiryhmässä oli erittäin tasainen. Ruotsin Torsten Ullman ja Unkarin Karoly Takacs johtivat 286 pisteellään Perun Edwin Valienten olleessa yhden pisteen päässä ja Heusala neljäntenä 283 pisteellään. Ravilon 280 riitti kuudenneksi.

Kärkipään miehistä Ravilo sai ensimmäisenä toisen 30 laukauksen sarjan valmiiksi. Hän paransi tulostaan kolmella pisteellä saaden yhteistulokseksi 563. Ensimmäisenä Ravilon tuloksen ylitti Ullman, mutta vain yhdellä pisteellä. Seuraava Unkarin Karoly Takacs ampui kokonaista 294 pistettä ja lopputuloksekseen 580. Ruotsin Sven Lundqvist teki myös tarkkaan työtä kooten 287 pistettä; lopputulos 569 nosti hänet Ullmanin ja Ravilon ohi. Valiente ampui erinomaisen tuloksen 286 ja sai yhteistuloksekseen 571. Heusalan tulos oli 280 ja yhteistulos täsmälleen sama kuin Ravilolla 563. Ravilo oli onnekkaampi kymppien suhteen. Ravilolla oli 36 kymppiä ja Heusalalla 34. Näin Ravilo oli viides ja Heusala kuudes.

Väinö Heusalan Lontoon kuudes sija on paras Kalajoelta kotoisin olevan urheilijan menestys olympiakisoissa. Jussi Kurikkala juoksi Lontoon maratonin 13. sijalle.

Maailmanmestaruus Venezuelassa 1954

Väinö Hietalan uran viimeiseksi jääneet maailmanmestaruuskilpailut käytiin marraskuussa 1954 Venezuelan Caracasissa. Kisoista Heusalan tuomisina olivat pistoolin joukkuekilpailun maailmanmestaruus ja olympia-ammunan pronssimitali. Näiden pistoolilajien muut suomalaisjoukkueen jäsenet olivat kummallakin kerralla Pentti Linnosvuo, Leonard Ravilo ja Lauri Toikka.

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: Maailmanestari Väinö Heusala ja hänen setänsä Matti ISBN 978-951-98854-4-5
Huom. Kirja on erinomainen joululahja. Kirja on ensimmäinen ampujasta tehty kirja Suomessa. Lauri Järvinen on yksi Suomen merkittävimmistä urheilukirjailijoista. Hän on kirjoittanut kaikkiaan 45 kirjaa.

Helsingin olympialaiset 1952

Olympiatunnelmaa nostatettiin juoksuttamalla olympiasoihtu halki Suomen. Kalajoen urheilukentälle sen toi 7.7.1952 Inga Fors. Kunniavartiona juoksivat Arvi Heusala ja Alku Seikkula.

Keskipohjanmaan urheilutoimittaja Jukka Korhonen kirjoittaa urheilupakinnassaan 20.7.1952 näin:

Helsingin olympialaisten, nykyajan viidensientoista kisojen juhlallisten avajaisten juhlallisin hetki oli Paavo Nurmen ilmestyessä maratonportista Stadionille Hellaan tulen viimeisenä tuojana. Silloin tunsi varmasti moni liikutusta, ainakin jokainen, joka aikoinaan oli saanut kuulla viestejä Suuren Paavon voitoista ja iloinnut niistä.
Stadionin sen hetken tunnelmaa on vaikea kuvata. Kyyneltyvin silmin, mutta innosta hehkuvin kasvoin osoitettiin suosiota Suomen suurimmalle urheilijalle kautta aikojen hänen juostessaan soihtu kädessään vanhalla mutta ylväällä ja tutulla tyylillään. Olympiatuli syttyi liekkimaljassa, ja silloin tunsi katsoja todella olympialaisen hengen saapuneen kisoihin.
Toinen juhlahetki, aikaisempi kuin tämä, oli ensimmäisen olympiajoukkueen, Kreikan, saapuminen kentälle, ja vielä suurempi oman Suomemme joukkueen saapuessa. Se oli ainoa kerta, jolloin saadaan nähdä Suomen olympiajoukkue Suomen kamaralla kokonaisuudessaan.
Kolmas oli valan vannonta Heikki Savolaisen, joka samana aamuna jo oli ehtinyt taistella Suomen värien puoleta, selkeällä ja varmalla äänellä lausuessaan olympiavalan.
Stadionilla oli avajaisissa paljon nähtävää ja paljon mieleen painuvaa, mutta kaikista parhaiten tulen muistamaan nuo edellä kertomani tapaukset. Ne tulevat olemaan suurimmat urheilumuistoni.

Otteita Jukka Korhosen pakinasta 22.7.1952

Ensimmäinen todellinen kilpailupäivä onnistui yli kaikkien odotusten ja se oli nykyaikaisen urheilun ja Helsingin kisojen suuri päivä. Se oli Stadionimme ja neljän uuden olympiaennätyksen päivä, ja ennen kaikkea muuta suuren Zatopekin juhlaa.
En pysty kirjoittamaan enkä ajattelemaan mitään päivän muista tapahtumista ennenkuin selvitän pois peninkulman juoksun, sillä niin suuremmoinen se oli. Tunnen suurta kiitollisuutta, että olen saanut olla seuraamassa kaikkien aikojen parasta tämän matkan juoksua.
Ei kukaan pysty kiistämään Zatopekin ylivoimaisuutta tällä matkalla vaikka sitä etukäteen jo hiukan epäiltiin. Vielä muutama kilometri ennen maalia saattoi hiukan epäillä ( kai sensaation halusta toivonkin) Zatopekin juoksun vaivalloisen voimakkaasti kiertäessä päätään ja irvistäessään sekä Mimounin seuratessa ilmeisen vaivattomasti, ratkaisu jäisi loppukirin varaan, jolloin Mimoun voittaisi.
Kilpailun jälkeen näin Zatopekin parin metrin päästä, ja hän oli silloin aivan toisen näköinen kuin juoksun aikana, paljon nuoremman ja reippaamman näköinen, ja voima, jota hänestä juoksussa uhkuu, näyttää hävinneen, mutta onnellisen näköinen hän oli.

Lähdeaineisto: Raukkaudesta urheiluun Jukan pakinat ISBN 952-90-3111-4

Kalajokisen yleisurheilun historiaa

Kalajoen Junkkarien urheiluhistorian ensimmäisen mitalin yleisurheilun Kalevan kisoissa juoksi olympiavuonna 1948 Seppo Jokivartio 400 metrin aidoissa. Himangalla 1920 syntynyt ja siellä jo juniori-ikiäisenä vähäisestä kilpailemisesta huolimatta lahjakkuuttaan osoittanut Jokivartio menetti monen muun tavoin parhaat urheiluvuotensa talvi- ja jatkosodassa.

Kalajoen Junkkarien yleisurheilussa oli 1950-luku suhteellisen hiljaista aikaa. Erittäin lahjakas pikajuoksija Matti Joensuu oli poikaurheilupäivillä parhaimmillaan 1950 neljäs 200 metrin aidoissa. Hän juoksi jo 15-vuotiaana 60 metrin aikaa 7,5, mikä oli ikäluokan ehdotonta valtakunnallista parhaimmistoa. Myöhemmin satanen kulki monta kertaa aikaan 11,1.

Juhani Ojala juoksi 1960-luvun alkupuoliskolla monta kertaa 1500 metrillä neljän minuutin tuntumaan, kunnes ylti 1964 selkeään alitukseen ennätyksekseen jääneellä ajalla 3.56,9, mikä oli vuoden kansallisessa tilastossa sijalla 46. Kandaan muuttanut Matti Kiiveri oli näinä vuosina melkein samassa vauhdissa juosten 1965 piirinmestaruuskilpailuissa pronssille ajalla 4.02,2, edellään Mikko Ala-Leppilampi sekä tuolloin 4.00,6 juossut Juhani Ojala. Kandassa Matti Kiiveri tavoitteli jopa uuden kotimaansa olympiaedustuspaikkaa juostuaan kaksi kertaa 3.50,2.

Jorma Kiiveri aitoi kolme SM-pronssia

Maileri Matti Kiiverin veli Jorma Kiiveri oli 1960-luvulla Pekka Ojalan, Heikki Isopahkalan, Mauri Myllymäen ja Rönnin sisarusten Seija sekä Leilan ohella Junkkarien yleisurheilun nimiä, jotka nousivat myös valtakunnallisten lehtien otsikkoihin.
Jorma Kiiveri (2.1948) oli Kalajoen Junkkarien 1960-luvun ensimmäinen SM-mitaleille yltänyt poikaurheilija. Hän osoitti lahjojaan jo 1965 juostuaan matalat aidat (91,4 cm) aikaan 15,2. Seuraavana suvena miesten normaalikokoiset aidat sujuivat jo aikaan 15,4 ja nuorten SM-kisoissa Alajärvellä heltisi pronssimitali ajalla 16,1. Mestaruuden voitti Lohjan Ari Salin ja toisena oli Isojoen Markku Rajala. Kesän 1967 junioireiden SM-kisoissa mitalikolmikko oli sama, mutta ajat paranivat selvästi. Jorma Kiiverin aika oli 15,4. Hänen kauden paras aikansa 15,3 oikeutti miesten vuositilaston 16. sijaan.
Jorma Kiiveri voitti SM-pronssia 110 metrin aidoissa nuorten sarjassa vuonna 1966, 1967 ja 1968.

Pekka Ojala menestyi kahdessa lajissa

Pekka Ojala (s.1943) ylitti kolmiloikassa 14 metrin rajan ensimmäisen kerran kesällä 1961 venytettyään 14.08. Seuraavana vuonna ennätys parani tulokseen 14,61, mikä oli vuoden nuorten tilaston viides. Olympiavuonna 1964 loikat edelleen pitenivät ja oma ennätys 14,87 oikeutti miesten vuositilastossa 16. sijaan. Seuraavan kesän paras loikkatulos oli 14,67, mutta 10-ottelussa koottu 6268 nousi Suomen tilastossa 13. sijalle. Vuonna 1966 Kalajoen Junkkari paransi seuransa juhannuskisoissa piiriennätystä seitsemällä sentillä yltäen lopulliseksi ennätyksekseen jääneeseen tulokseen 14.96. Muutamia päiviä myöhemmin ylittyi Ylivieskassa 15 metrin raja myötätuulessa 19 sentillä. 10-ottelussa Pekka paransi ennätyksensä pisteisiin 6329. Tulos syntyi Inkeroisissa pidetyissä SM-kisoissa ja tuotti hienosti viidennen sijan. 1990-taitteessa käytössä olevan pistetaulukon mukaan Pekka Ojalan Raahessa syyskuussa 1967 tekemät 10-ottelutulokset tuottavat 6525 pistettä.

Haikki Isopahkala - heittolajien lahjakkuus

Heikki Isopahkalalla (s.1949) heittoperinteet olivat vahvat, sillä hänen isänsa Veikko Isopahkala oli voittanut 1940-luvulla ja 1950-luvn taitteessa piirinmestaruuksia kaikissa heittolajeissa. Heikki nousi poikien valtakunnalliseen parhaimmistoon sekä kuulassa että kiekossa 1960-luvun puolivälissä. Hän pysyi korkealla ikäluokkansa tilastoissa kaikki juniorivuotensa. Poikien kuulassa syntyi 1966 kevyellä välineellä (5,44) tuloas 15,93, mikä oli ikäluokan kolmanneksi paras.
Kesällä 1967 Heikki Isopahkala voitti A-poikien kuulan Suomen mestaruuden Varkaudessa tynnettyään 16,62. Kauden pisin 17,29 oli kaikkien aikojen neljänneksi paras suomalaistulos ja pysyi 10 parhaan joukossa vielä 1970-luvun puoliväliin saakka. Miesten kuulakin kaarsi 14,43 ja kevyellä kiekolla syntyi tulos 48,86, mikä oli poikien vuositilastossa seitsemäs.
Vuoden 1968 SM-kisoissa 20-vuotiaiden sarjassa Heikki Isopahkala oli kuulantyönnössä neljäs tuloksella 14,55. Vuoden 1969 SM-kisoissa heltisi hopeaa tuloksella 15,09 Antti Jouppilan voittaessa kisan.

Mauri Myllymäki EM-kisojen viides

Mauri Myllymäki (s.1946) venytti pituudessa seitsemän metrin tuntumaan jo 1964, jolloin kesän paras venytys kantoi 692. Seuraavana kesänä kyseinen raja ylittyi jo selvästi ja tulos 716 oli Suomen nuorten tilastossa kymmenes ja miestenkin listalla 24. Olympiakesänä 1968 tapahtui harppaus suoraan Suomen miesten maajoukkueen edustustehtäviin. Myllymäki leiskautti Varkaudessa Kalevan kisoissa 767, mikä riitti hopeaan Pertti Pousin voittaessa tuloksella 776. Myllymäen hopea oli siihen mennessä kaikkien aikojen paras Kalajoen Junkkarien edustajan saavutus Kalevan kisoissa. Se oli järjestyksessä vasta toinen mitalisija näissä kisoissa edellisen ollessa Seppo Joivartion 1948 Vaasassa juoksema pronssi pitkissä aidoissa.
Mauri Myllymäki oli vuonna 1968 Suomen edustajana Ruotsi-Suomi ja Suomi-Norja maaottelussa. Edellisessä maaottelussa Myllymäki oli toinen tuloksella 746 ja jälkimmisessä maaottelussa viides tuloksella 742.
Mauri Myllymäki voitti pronssia Kalevan kisoissa 1970 Kouvolassa tuloksella 752. Vuonna 171 Mauri Myllymäki voitti pituushypyn Suomen mestaruuden tuloksella 773. Silloin hän edusti Saarijärven Pullistusta. Helsingin EM-kisoissa Mauri Myllymäki sijoittui viidenneksi tuloksella 785.
Katso
Mauri Myllymäki - pituushyppääjä ja urheiluselostaja
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauri-myllymki-pituushyppj-ja.html

Veikko Ahola moninkertainen SM-mitalisti

Kalajoen Junkkarit sai 1970-luvulla Veikko Aholasta Juhani Ojalan ja Matti Kiiverin edellisellä vuosikymmenellä juokseminen 1500 metrin aikojen alittajan. Aholan vauhti maastossa riitti B-poikeins SM-hopeaan jo 1972. Kesän 1973 A-poikien tilastossa Veikko Ahola oli 800 metrillä 20. sijalla ajallaan 1.58,9.
Vuonna 1975 Ahola kilpaili ensimmäistä kauttaan nuorten sarjassa yltäen heti SM-hopealle Keuruun 1500 metrin kesän parhaallaan 3.55,7. Olympiakesänä 1976 Veikko Ahola alitti ensimmäisen kerran 3.50 rajan ollen ennätyksellään 3.49,4 kauden tilaston 30. Nuorten SM-kisoissa aika 3.53,25 oikeutti pronssitilaan. Kalajoen juhannuskisoissa 1982 Veikko Ahola kukisti nimekkään kenialaisen James Munuyalan. Kesän parhaaksi ajaksi kirjattiin 3.49,03. Veikko Aholan paras aika 1500:n juoksussa on kova 3.44,01 ja 800 metrillä 1.51,88.

Harri Ojala moukaroi nuorten SM-kultaa

Harri Ojala (s.1963) kehittyi 1970-luvun lopulta lähtien Kalajoen Junkkarien ensimmäiseksi heittolajien valtakunnalliseksi menestyjäksi. Hän vetisi 1978 Heinolassa B-poikien SM-kisoissa viidennen sijan parantaen sen samassa sarjassa seuraavana kesänä Oulussa pronssiksi ylittäen samalla 50 metriä.
A-pojissa mitaliketju jatkui pronssisena Hangossa 1980 pidetyissä SM-kisoissa tuloksella 52,90. Seuraavana vuonna tämän ikäluokan SM-tulos parani Turussa metrin verran, mutta 53,94 riitti sillä kertaa vain neljänteen sijaan pronssin jäädessä 12 sentin päähän.
Nuorten sarjaan siirryttäessö Ojalan mitallien värit kirkastuivat, sillä tässä ikäluokassa oli tuomisina Porista SM-hopeaa ja Maarianhaminasta 1983 lopulta kultaa. Porissa Ojalan tulos oli 58,38 ja Maarianahaminassa 57,92.
Miesten sarjassa Harri Ojala heitti toukokussa 1984 ennätyksekseen 62,98. Seuraavana vuonna Töysässä syntyi tulos 63,72.

Harri Ojalan menestyksen innoittamana tuli Kalajoen yleisurheilukentälle 1980-luvulla muitakin lahjakkaita nuoria heittäjiä. Varreltaan lajeihinsa hieman pienikokoiset Veli-Matti Mehtälä ja Kimmon Partanen. Henkilökohtaiseesti kumpikaan ei kyennyt poikien tai nuorten SM-mitaliin, mutta kiekkon ja moukarin kahden juniorin joukkuekilpailuissa he toivat seuralleen yhden Suomen mestaruuden ja kaksi pronssia. Mehtälällä henkilökohtainen SM-mitalikin oli montakin kertaa käden ulottuvilla, mutta syystä tai toisesta aina puuttui hieman onnea. Veli-Matti Mehtälä pommitti ensimmäisenä miesten sarjan kesänään 1988 tiukasti 50 metrin rajaa, mutta virallisesti parhaaksi tulokseksi jäi 49,62. Piirin tilastojen mukaan Veli-Matti Mehtälän paras tulos on 50,04.
Kimmo Partanen saavutti moukarissa parhaan juniorivuosiensa SM-sijoituksen yltämällä 1983 Joensuussa viidenneksi B-poikein kisossa 48,34 kantanella heitollaan. Moukarin joukkuekilpailussa hän ja Veli-Matti Mehtälä nousivat pronssille yhteistuloksellaan 87,30.
Nuorten SM-kisoissa Mehtälä ja Partanen osallistuivat kiekon joukkuekilpailuun ja yltivät mitalille kaksi kertaa peräkkäin. Savonlinnasa tuli pronssia ja Salossa 1987 vihdoin Suomen mestaruus.

Samuli Sinkkonen säväytti stadionilla

1980-luvun alusta lähtien ikäkausiurheiluissa lahjakkkuutensa osoittanut ja piiritasolla heti rinoamisesti menestynyt Samuli Sinkkonen paransi ennätystään kesää 1987 seuranneen vuoden aikana seitsemän sekuntia 800 metrillä ja nousi samalla 16-vuotiaiden valtakunnalliselle huipulle. Joustuaan 1987 ajan 204,16 Samuli kiri vaikuttavasti voittoon Helsingin olympiastadionilla alkukesällä 1988 pidetyissä Finlandia Junior Gamsin finaalissa saavuttaen 16-vuotiaiden piiriennätyksen 1.57,20. Samalla Sinkkonen palkittiin näiden suurkilpailujen parhaana poikaurheilijana. Sinkkonen edusti Suomea Tallinnassa käydyssä poikien maaottelussa Viroa vastaan. Sinkkonen tuli kolmanneksi omalla ennätyksellään 1.54,97. Seuraavana vuonna Sinkkonen pudotti ennätyksenäs aikaan 1.53,43. Kesällä 1991 Samuli kilpaili ensimmäistä vuottaan nuorten sarjassa ja kiri 800 metrillä SM-pronssille Raahessa. Talvella 1991 Samuli Sinkkonen saavutti 20-vuotiaiden sarjassa SM-hallikisoissa Oulussa toisen sijan 400 metrillä ajallaan 51,16.

Antti Haapakoski - nuorten maailmanmestari

Kalajoen kaksi ensimmäsitä maailmanmestariurheilijaa Lauri Kaarta ja Jussi Kurikkala edustivat perinteisiä suomalaisia menestyslajeja ammuntaa ja hiihtoa. Antti Haapakoski voitti maailmanmestaruuden pika-aidoissa. Pentti Haapakosken valmentama Antti Haapakoski huomattiin alueellisesti jo 10-vuotiaana 1981, kun 139-senttinen poika ponnisti korkeutta 141 ja venytti kolmella loikalla 9,34. Molemmat olivat ikäluokkansa kärkituloksia koko valtakunnassa. Seuraavana vuonna Antti oli ikäluokkansa ykkönen Suomessa tuelvassa paraatilajissaan pika-aidoissa.
Katso
Antti Haapakoski - maailmanmestari
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/antti-haapakoski-maailmanmestari.html

Keski-Pohjanmaan piirin tilastot

Piirin kaikkien aikojen tilastossa 100 metrin juoksussa Antti Haapakoski on sijalla 14 ajalla 11,0 ja 200 metrillä 17. sija tuloksella 22,4. Antti Haapakosken aika 48,74 oikeuttaa neljänteen tilaan. Samuli Sinkkosen aika 49,44 tuo seitsemännen sijan.
800 metrin tilastossa Samuli Sinkkkosen aika 1.50,41 on piirin neljänneksi paras kautta aikain. Veikko Aholan 151,88 on piirin tilastossa yhdeksänneksi paras aika.
1500 metrin tilastossa Veikko Aholan aika 3.44,01 on piirin kolmanneksi paras aika.
3000 metrin tilastossa Veikko Aholan aika 8.11,90 on piirin seitsemänneksi paras aika.
110 metrin aidoissa ylivoimainen ykkönen on Antti Haapakoski ajallaan 13,42. Neljänneksi paras aika on Jorma Kiiverin 14,9.
400 metrin aidoissa Seppo Jokivartion aika 56,4 on piirin 12.sija ja samalla sijalla on seurakaveri Pekka Ojala.
3000 metrin estejuoksussa Erkki Ojala on kuudes ajallaan 9.08,4. Tulos on saavutettu vuonna 1974. Korkeushypyssä Antti Haapakoski tuloksellaan 195 cm on sijalla 18. Pituushypyssä Antti Haapakoski tuloksella 722 on sijalla yhdeksän. Kolmiloikassa Pekka Ojala tuloksella 14,96 on piirin kaikkien tilastossa seitsemäs. Kuulantyönnössä Heikki Isopahkala tuloksellaan 15,48 on 14.
Kiekoknheitossa Veli-Matti Mehtälä on piirin tilaston mukaan 14. tuloksellaan 50,04 ja Heikki Isopahakla 19. tuloksellaan 49,50. Moukarinheitossa Harri Ojala on yhdeksäs tuloksella 63,72 ja Kimmo Partanen 11. tuloksella 61.00.
10-ottelussa Antti Haapakoski on viides tuloksella 7122 ja Pekka Ojala 10. tuloksella 6525.

Lähdeaineisto
Lauri Järvinen 100 vuotta kalajokista urheilua ISBN 952-90-36396
Keski-Pohjanmaan piirin tilastot