Berliinin kympin
lähtöviivalla katselivat suomalaiset syrjäkarein vain muutamia
vastustajiaan. Britti Burns tai Puolan Noji, Japanin Murakoso tai
Argentinan Zabala... Joku heistä saattaa sekoittaa suunnitelmat,
mutta kuka..
Kovinkaan monella maailman
viidestäkymmenstä kolmesta kansakunnasta ei ole kyllin painavaa
panosta nyt alkavassa näytöksessä, mutta mielenkiinto ei sen
vuoksi ole vähäisempi. Tämä kilpailu kaikkai maita ja kansoja
edustavan katsojajoukon silmien edessä, kymmenien miljoonien
kodeissa seuraavien ihmisten kodeissaan seuraavien ihmisten
kuunnellessa on harvinainen näytelmä, vaikka se esitetetään ja
eletään puolen tunnin kuluessa.
Juoksijat ilmestyvät
vihreän stadion ruskealle hiilimurskalle. Kymmenettuhannet
kiikarisilmät tutkivat heitä. Yksikään merkitsevä nimi tai
numeron omistaja ei jää osattomaksi. Mutta suurimman ennakkohuomon
kohteeksi joutuivat sinipaitaiset siniristilippua rinnassaan kantavat
suomalaiset. Valittamisen aihetta ei varmaankaan olisi myös Japanin
pienellä vinosilmäisellä Murakosolla, jos hän ihmisten
tuijottelusta välittäisi.
Jo ilmestuyy paikalle myös
valkotakkinen lähettäjä. Hänellä on ollut äskettäin tarkkutta
vaativa tehtävä pikamatkojen starttikuopilla. Se näkyy hänen
merkkipistoolinsa uljaasta asennosta, hartoiden kohentumisesta, koko
olemuksen valppaudesta. Niin kuin jouku ehkä tälläkin matkalla
pyrkisi varastamaan. Kuuluu paukaus. Valtavan sähkökellon
sekuntiviisari alkaa sätkähdellä vaaksanmittaisia askeleitansa.
Kiihkeässä sekalaisessa
tahdissa pinkaisee kymmenpäinenn valiojuoksijoiden serua,
hätäisimmät kiivasti johtopaikkaa tavoitellen. Mutta jo
ensimmäisellä suoralla joukko hajoaa ja venähtää. Sinipaitaisten
kolmikko vain pysyttelee rauhallisesti keskellä yhdessä, vaikka
japanilainen on syöksähtänyt heti johtoon. Jälkimmäistä seuraa
askeltuntumassa, molemmilta puolilta rinnalle pyrkien, epälukuinen
joukko valkoisia, tummapintaisia, tunnettuja ja tuntemattomia
tekijöitä. Japanin Murakoso on ja pysyy johdossa, tikkaa kuin
ompelukone suuren viheriäisen näyttämömaton reunaa.
Hänet on jo huomattu
laajan katsomon kaukaisimmillakin parvekkeilla. Kymmenentuhannet
silmaparit ja kiikarisilmät tarkastelevat pienen idän miehen
johtamaa kilpailua.
Viides kierros on jo
joutumassa umpeen. Ensi sijoista kamppailevassa kärkijoukossa on
tapahtunut useita vaihdoksia. Pieni itsepäinen idän mies vain ei
vapise, ei vilkaise edes taakseen. Nähtävästi hän jo hengessään
tietää ja tuntee, mitä sieltä seuraa. Hänen kohtalonsa sieltä
lähenee. Melkeimpänä huomaamatta puikkelehtien on kolmen
sinipaitaisen suomalaisen ryhmä kaivautunut kierros kierrokselta yhä
pitemmäksi venyvän juoksijajoukon kärkipuoleen. Kolmannen
kilometrin keskivaiheilla he yhtyvät japanilaiseen. Kvartetti on nyt
selvä.
Laaja katsomu huutaa ja
kohisee. Mutta idän poikien ja tyttärien aitio kuhisee kuin
pöyhäisty muurahaispesä. Heidän valkoisten käsilippujensa
veripunainen aurikon nousee ja laskee. Arvokkaasta pidättyväisyydestä
ei mahtane näkyä jälkeäkään muualla kuin pienen tulirintamassa
taistelevan Murakoson kasvoilla. Ne ovat edelleen värähtömättömät.
Näin katkeaa tämän pienen itsepäisen muurahaisen johdolla kolmas,
neljäs, jopa viideskin kilometri.
Mutta sitten tapahtuu
sellaista, jota on jo hiljalleen odotettu. Kiinteäksi rymäksi
kiteytynyt sinivalkoisten joukko ryntää idän miehen kimppuun.
Ensinnä sujahtaa ohitse Iso-Hollo. Tuota pikaa seuraa
jämeräpiiriteinen Askola. Kolmas suomalainen, Kouvolan kova
Salminen, seuraa vaivattomasti maanmiehensä matkassa.
Pienen japanilaisen tahti
hämmentyy hieman, mutta lopussa mies ei ole, ei läheskään. Hän
selviytyy pian, vetää raon kiinni, ja merenä kohisevan katsomon
yllyttämänä tämä sisukaa muurahainen kierähtää jälleen
johtoon harppauksin, joita ei luulisi hänelle mahdollisiksi.
Katselijat japanilaisten
ryhmässä ja muuallakin nousevat seisomaan, huutavat suoraan ääneen.
Radalla juokseva muurahainen näyttää imevän voimaa siitä. Mutta
pienen hetken kuluttua uhkaava suomalaiskolmikko jälleen ottaa
äskeisen paikkansa, Askola ja Iso-Hollo kärkimiehinä vaihdellen.
Jäljellä on enää neljä
kierrosta. Sitkeä idän mies kokoaa vielä kerran viimeisensä ja
pääsee kuin pääseekin kärkeen. Ihmeisiinn uskvoat innostuvat
rajattomasti. Tällä kertaa ei urhea pikkumies kuitenkaan enää
kestä. Voimakas ja voimantunnostaan täysin tietoinen kolmikko
murskaa, jauhaa hänet häviävän urhelijan kohtalon säälimättömässä
myllyssä.
Suomalaiskolmikko piti
päänsä kylmänä ja noudatti tasaista kolmen minuutin
kilometrivauhtiaan. Siinä oli sinivalkoisen triumfin salaisuus.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kymppitonnin_kolmoisvoitto_1936_4915.html#media=4923
Berlin 1936 men's 10000m
Lähdeaineisto Antero
Raevuori Huippu-urheilun historia 1 ISBN 951-0-08689-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti