Paavo Yrjölä – Hämeenkyrön karhu

Isän myötämielinen suopeus, veli Artturin seminaarista tuomat opit ja veli Iivarin antama järeä harjoitusvastus hioivat lopullisesti valmiiksi sen Paavo Yrjölän, joka perjantaina 3. päivänä 1928 oli valmis aloittamaan kultamitaliurakkansa.

Tukenaan Amsterdamin olympistadionilla Paavo Yrjölällä oli toinen hämäläinen, komea Akilles Järvinen, Werner ”Isä” Järvisen pojista salskein ja nopein, joka juoksuissa runnoi kiinni sitä etumatkaa, minkä Hämeenkyrön mies heitoissa hankki.

Aloituslajien sadan metrin ja piituushypyn jälkeen olikin Järvinen olympiakilvan kakkosena, kun taas Yrjölän edellä liehui miestä jos minkänäköistä. Hämeenkyrön karhu oli silti loistavalla tuulella, pureskeli ”Oihonna”-laivalta tuotuja voileipiä, ryyppäsi maitoa päälle eikä suuremmin surrut edes yliastuttua hyppyään, joka kantoi 690.

Kuula on perin kevyt kapine Paavo Yrjölälle, joka oli tottunut nostelemaan jauhosäkkejä kotimyllyllä ja tykkimiehenä kantamaan haupitsinammutsia ja siirtelemään raskaita lavetteja. Heti ensimmäiselä irtosi 14.11, mikä riitti muille. Järvinen sai h'nkin pitkän ja komean kehonsa nätitisti rautapallon taakse ja linkosi kaarensa 13,64. Se heitti hänet johtoon ja Yrjölä nousi neljänneksi. Pelätyt amerikkalaiset olivat pettymys – vain leveäharteinen atleetti James Stewart pukkasi päälle 13 metrin.

Korkeushypyssä kehittyi hurja taistelu samassa satsissa hyppäävien Yrjölän, Ruotsin Helge Janssonin ja Stewartin välille. Kuin uhallakin kaikki selvittivät 183 ensimmäisellään, toisella 185 ja vielä kuin piste i:n päälle rima notkuen 187. Ei ollut Paavo turhaan hiihtoladulla kerännyt voimaa jalkoihinsa.

Täysi ratakierros päätti aloituspäivän. Yrjölä vyöryi 400 metriään raskaan kyntöhevosen askelin 53,2, kun taas Järvinen veti silmiä hivelevän sirosti 51,4. Tilanne oli lupaava: 1) Helge Jansson, Ruotsi 4178, 2) Akilles Järvinen 4136, 3) James Stewart, USA 4127 , 4) Paavo Yrjölä 4103, 5) Kenneth Doherty, USA 3648.

Yöllä Paavo Yrjölänäki rauhallista unta kaltevan muhkuraisesta kotipihasta, missä välineet saivat lentää minne kerkesivät – tielle, metsikköön, pellolle; näki polusta niitynpientareella, missä sopi nopeutta harjoitella, näki myös kedonkulman hyppypaikooista ja suurista metsistä, minne sopi painua kesin, talvin, kestävyyttä hankkimaan.

Lauantai-aamu valkeni sateisen koleana ja kylmä tuuli hytisytti unenlämpimiä jäseniä, kun ottelijat kello kymmenen kerääntyivät stadionille. Muuten viilipyttymäisen rauhallinen PaavoYrjölä vimmastui heti alkuun. Neljäs aita oli asetettu väärin, askel ei sopinut, rytmi meni sekaisin ja miten kuten pomppien mies pääsi perille ajassa 17,0. Erä uusittiin. Paavo aitoi 16,6. Mitäpä nyt yhdestä lisäerästä. Kyllä Hämeenkyrön karhulla voimia riittää!

• Alkaa välierä! Urahti Paavo Yrjölä, kun tarttui kiekkoonsa ja paiskasi kolmasti päälle 40 metrin, parhaallaan 42.09 – toista metriä ohi muiden merkkien.

Kiekonheitto vei Paavo Yrjölän ottelun johtoon – ensi kerran. Yrjölän pistemäärä oli 5833, toisena Stewart 5811, kolmantena Järvinen 5765. Ja tahti oli kova: kärkipari oli koonnut enemmän pisteitä kun Jim Thorpe legendaarisessa Tukholman ottelussaan.

Tihkusade yltyi vähitellen rankkasateeksi. Miehet yrittävät parhaansa mukaan pysyä kuivina pitkän seiväskilpailun aikana. Pääsevätkö amerikkalaiset nyt karkuun? Ei ole seiväshyppy Suomen poikien laji, mutta amerikkalaiset kipuavat ties minne asti, taivaan lakea kutittamaan...

Akilles Järvinen kirautti heri suomalaiskatsomon hermot pintaan. Rima vain 270, mutta kaksi pudotusta. Sitten Tampereen mies lämpeni, paiskasi hermot nurkkaan lensi kuin lintu riman yli. Hän pääsi vielä 330, mutta sitten tulu katto vastaan nii kuin myäs Yrjölälle.

Pirullinen mielihyvän tunne sykhädytti suomalaisten rintaa, kun James Stewart pudotti kolmesti 340. Juuri hän oli poikiemme pahin vastustaja! Muut jenkit liitelivatin yli 360:n – eivät hekään sentään enempää, Mahdollisuudet oli vaikka mihin.

Keihäspaikalla Paavo Yrjölä lopullisesti näytti millaista hamppuköyttä olivat hänen hermosäikeensä. Kenneth Doherty sinkautti ensimmäisellään 56,56, mikä sai amerikkalaiset katsojat repeämään liitoksistaan. Yrjölältä meni kaksi ensimmäistä heitto penkin alle, mutta sitten hän riisui verrytteluasun yltään päättäväisesti, tarttui julma ilme kasvoillaan koivukeppinsö ja kiskaisi niin, että sadepisaratkin tekivät tilaa suhisevan metelliterän edessä. 55,70! Siinä se oli – kultamitaliheitto!

Päätöslajissa 1500 metrillä Paavo Yrjölä taisteli enää omaa, entistä ME-tulostaan vastaan. Hänen 71 pisteen etumatkansa oli muiden toivoton tavoittaa. Paavo Yrjölän piti alittaa 4,50, hän juoksi 4.44,8. Se merkitisi uutta maailmanennätystä – 8053,290 pistettä. Akilles Järvinen nousi hienon keihästuloksensa ja jenkkien avuttoman 1500 metrin takia hopealle – 7932.500 pistettä. Kaikkien aikojen hienoin suomalaissaavutus kymmenottelussa oli tosiasia.

Lähdeaineisto Huippu-urheilun historia 1 ISBN 951-0-08688-6-6