Kolmoisvoitto keihäänheitossa Los Angelesin olymialaisissa Eino Penttilä, Matti Järvinen, Matti Sippala
Yleisurheilussa tehtiin
muutamia mielenkiintoisia ”siirtoja” Los Angelesin olympiakisojen
lähestyessä. Matti Järvinen, 21, sananmukaisesti haki heinäkuussa
1930 keihäänheiton maailmanennätyksen takaisin Suomeen lahden
takaa. Matti ”isänpoika”, myähemmin ”Maailman Matti”
täräytti Tukholman stadionilla tuloksen 72,38 ja passitti Erik
Lundqvistin ennätyksen urheilumuistojen joukkoon. Jo sitä ennen
samana kesänä Matti oli useamman kerran rikkonut ensimmäisenä
suomalaisena 70 metrin rajan. Silti kukaan ei voinut vielä aavistaa,
millainen yksinvaltias maailman keihäsareenoille oli ilmestynyt: hän
tuli pitämään ME:tä hallussaan kahdeksan vuotta niin tiiviisti,
ettei kukaan päässyt hänen ketjuaan katkaisemaan, ja paransi
ennätystään kahdeksaan otteeseen siirtämällä viirinsä vihdoin
1936 lukemiin 77,23.
Ihmeiden aika alkoi
sotaväessä, missä Matti Järvinen venähti kymmenen senttiä
pidemmäksi, sai aimo annoksen itseluottamusta, tarttui taas
varovasti keihääseen ja etsi luonnonväärälle käsivarrelleen
sopivaa heittotyyliä.
Se lytyi Lappeenrannassa
kesällä 1929. Vaivattomasti ja hymyillen alokas Matti Järvinen
heitti keihäänsä suuresta tuntemattomuudesta monien tietoisuuteen
– 59,03. Hän voitti Matti Sippalan, koko kilpailun ja saavutti
jotain perin olennaista – uskon omiin kykyihinsä. Käsi taipui
enemmän vinkkeliin kuin muilla – mutta sehän oli vain eduksi!
Sitten jämähti
SM-kisoissa: Matti Järvinen nujersi itsensä Eino Penttilän, vei
mestaruuden ja kiskaisi ihmeellisen tuloksen 66,18. Hän oli valmis
siitä, mihin muut pääsivät vasta kymmenvuotisen harjoittelun
jälkeen – jos pääsivät. Mutta hän oli tehnyt myös tärkeän
oivalluksen: vauhdin on oltava raju ja se nivellettävä vetoon,
pelkillä voimilla ei uusia kuningaskuntia valloiteta.
Meni talvi, tuli kevät,
alkoi kuuma kesä: Lapuan liike marssitti 12 000 talonpoikaa
Helsinkiin ja Matti Järvinen kävi rajuun hyökkäykseen
maailmanennätystä vastaan. Budabestin 35 asteen helteessä hän
nakkasi 68,38 ja nujersi kovan Bela Szepesin, mutta kiskaisi niin
etta narukierre repi keskisormen auki ja sinkautti palasen lihaa
stadionin pölisevän kuumaan hiekkaan.
Maaotteluvoitto oli
alkusoitti, joka yltyi täydeksi sinfoniaksi heinäkuun puolella.
Ensin rikkoutui Tukholmassa haamuraja – 70,02, sitten keihäs
kaarsi Turussa 70,23. Matti Järvinen ei jättänyt hyökkäystään
kesken, vaikka veri tirskahteli rikkinäisestä sormesta joka
heitolla, vaan rynnoi eteenpäin täysin tietoisena päämäärästään.
Matti Järvinen palasi
takaisin Oolannin meren yli ja stui heinäkuun 28:ntena uudelleen
stadionin nurmikolle.Siellä liehui edelleen sinikeltainen
ennätyslippu samassa reiässä, jonka Erik Lundqkvistin keihäs oli
kaksi vuotta sitten puhkaissut vihreään verkaan, mutta Matin
heittosarjan päättytyä saatiin mittanauhaa suoltaa rullastaan
paljon sen ohi. Uusi maailmanennätys oli näet 72,38.
Kuusituhantinen yleisö otti sen vilpitömästi vastaan, mutta
Idsrottsbladetin Torsten Tegner sai samoissa kilpailuissa
vierailleiden japanilaisten johdosta mielestään fiksun idean
otsikoida kilpailuselostuksensa sanoilla: ”Mongolien päivä
stadionilla – vinosilmäinen Matti Järvinen anasti
maailmanennätyksen.
Los Angelesin
olympiakaupunkiin matkusti tuskin toista varmempaa voittajaehdokasta
kuin Matti Järvinen, pitkä roteva miehenvonkale, kakkulat nenän
katolla. Saksan voimakkaan Gustav Weimannin avausheitto kantoi uuteen
olympiaennätykseen 68.18, mutta se oli vain kunnes tuli Matti
isänpoika Järvisen vuoro 71,23. Moista kaarta ei Amerikan
mantereella ollut koskaan nähty. Kultamitalin kohtalosta ei enää
kannattanut valaa kannuja.
Matti Järvinen latoi
kaikki heittonsa viimeistä lukuunottamatta 70 metrin paremmalle
puolelle. Sinne ei muilla ollut vähäisintäkään asiaa. Eino
Penttilä lämpeni heitto heitolta – 60,04, 64,13, 64,26, 65,40 ja
nykäisi vihdoin viidennellään – 68,70.
Matti Sippala sen sijaan
heikensi yritystä yritykseltä, kunnes tuli viimeisen heiton vuoro.
Silloin mies päätti että ”nyt on vedettävä vaikka
kyttyräselkänä kotiin palaisi”, 69.80. Suomen kolmoisvoitto.
Los Angelesin
olympiakisoissa Suomi saavutti keihäänheitossa kolmoisvoiton: Matti
Järvinen, Matti Sippala ja Eino Penttilä. Ei ihme, että Järvinen
piti Los Angelesia 1932 paitsi uransa tärkeimpänä myös
hauskimpana kilpailuna. Järvisellä ei ollut paineita kuin omista
odotuksistaan. Harjoituksissa keihäs oli lentänyt lähes päivittäin
Turussa ennen lähtöä syntyneille ME-lukemille (74,02) tai relusti
ylikin. Väitetään, että salaisimmissa ajatuksissaan Järvinen
olisi ollut valmis 80 metrin ylitykseen.
Ensimmäisellään
Järvinen heitti yli 71 metriä, joka olisi jo riittänyt
ylivoimaiseen voittoon. Mutta hän oli varma , että metrejä tulisi
lisää: - Kenttä oli niin mainio, että heittäminen tuntui
nautinnolta, kehui Järvinen. Voittotuloksensa 72,71 Järvinen teki
kolmannella kierroksella, eikä jäänyt kuin viimeisellään alle 70
metrin.
Matti Järvinen
http://www.youtube.com/watch?v=bj7301gLymA
Lähdeaineisto: Antero
Raevuori Huippu-urheilun maailma 1 ISBN 951-0- 08689-4,
Reino Rinne Suomen
urheilun tähtihetkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti