Uusia ennätyksiä

Amsterdamin ja Los Angelesin kisojen välinen olympiadi ei ollut urheilutoiminnan kannalta mitään erikoista kulta-aikaa. Suomen kansaa niin kuin monia muitakin kansoja kovisteli näinä vuosina talouspula, joka vaimensi hurrahuutoja. Toisaalta urheilu saattoi tarjota myös sisältöä yksitoikkoiseen puutteelliseen elämään.

Pian Amsteramista paluun jälkeen suomalaiset urheilijat äityivät eri tahoilla tekemään ennätystuloksia. Martti Martelin kirkasti olympialaista pronssimitaliaan juoksemalla 25 000 m:llä uuden maailmanennätyksen 1.24.24,0 parantaen siten 50 sekunnilla Iivari Rötkön samana kesänä saavuttamaa ennätystä. Väinö Sipilä puolestaan korjaili 30 000 metrin matkalla neljän vuoden ikäistä Albin Stenroosin maailmanennätystä minuuttikaupalla ja lukeman 1.43.07,8. Korjaus oli tarkalleen 3 minuuttia 3,8 sekuntia. Harri Larva oli olympiakesän syksyllä irtonainen poika. Voitti Suomessa ja Saksassa mm. Nurmen kukistajan Otte Peltzerin sekä somisti Suomen ennätyksiä 800 m:llä 1.53,7:ään ja 1500 m:llä 3.52,0:een. Volmari Iso-Hollo, joka aloitti urheilu-uransa TUL:n riveissä, teki ensimmäisen menestyksekkään ulkomaanmatkansa. Hän osallistui elokuussa Moskovan Spartakiadeihin voittaen 3000 metriä 8.54,0 ja 5000 metriä 15.42,8 sekä sijoittuen 10 000 metrillä toiseksi. Samoissa kisoissa nuori suomalainen nyrkkeilij Gunnar Bärlund saavutti ensimmäisen kansainvälisen menestyksensä voittamalla keskisarjan. Saman vuoden lokakuussa Paavo Nurmi kaatoi Berliinissa Jean Bouinin 15 vuoden ikäisen tunninjuoksun maailmanennätyksen. Hän taivalsi 60 minuutissa 19.210 metriä – ME parani 189 metriä. Nurmelle otettiin väliajat mm. 15 kilometrillä ( 46.49,5) ja 10 maililla ( 50.15,0), jotka myös olivat uusia maailmanennätyksiä. ”Nurmen juoksu oli yhtämittaista riemukulkua”, kertoo Sulo Kolkka. ”Katsomo osoitti kovasti suosiotaan ja kanssakilpailijatkin ryhtyivät taputtamaan maailmanmestarille, kun tämä sivuutti heitä kierroksella, kahdella, jopa kolmella. - Nurmen tunninjuoksuennätys ei suinkaan vastannut hänen maksimiaan. V. 1924 kunnossa hän olisi juossut ainakin parisataa metriä pidemmälle, ehkä 19,5 kilometriäkin.” Joka tapauksessa Paavon ennätys oli lujempi kin Bouinin, vasta 17 vuoden kuluttua Viljo Heino muutti sen entiseksi ennätykseksi. Hän juoksi 1945 tunnissa 19339 metriä.

Vuonna 1929 Paavo Nurmi teki toisen Amerikan matkansa ja kilpaili kevätkaudella ”viisaan ennakko-ohjelman ” mukaisesti. Ensimmäisessä kilpailussaan hän nipisiti 3000 jaardin matkala Ville Ritolan heikohkosta ME:stä vajaan sekunnin – aika tällä 2742 metrin matkalla oli 7.43,4, mikä vastasi 3000 metrillä noin 8,25 tulosta. Nurmella oli toisella Amerikan matkallaan ”adjutanttinaan” Amsterdamin kisojen 3000 metrin estejuoksun pronssimitalimies Ove Andersen. Ensimmäiseen ennätysjuoksuun osallistui myös pari amerikalaista. Nurmi ja Andersen kilpailivat keskenään kahdesti viikossa ja keskimäärin 2 mailin matkoilla keskinkertaisin tuloksin. Uskaltautuessaan helmikuussa Madison Square Gardenissa mailille Nurmi hävisi Ray Congerille, USA:n silloiselle mestarimailerille. Aika 4.17,4 ei ollut erikoinen, Nurmi jäi sekunnin. Edvin Widw ja Eino Purje olivat myös matkustaneet Amerikkaan. Nurmi ja Wide eivät halunneet kilpailla keskenään, mutta kumpikin tuli mukaan Amerikan sisämestaruuskilpailuihin helmikuun 23. päivänä. Keskinäisestä sopimuksesta he jakoivat matkat siten, että Widelle tuli 2 mailia ja Nurmelle 2 mailin estejuoksu. Tähän kilpailuun kuitenkin myös Eino Purje yllöättävästi ilmoittautui, vaikka hänelle oli ajateltu mailin juoksua. Nurmi pani tämän pahakseen ja jäi pois koko kilpailusta. Siitä Amerikan urheiluliitto suutahti ja julisti Nurmen kilpailukelvottomaksi. Wide voitti matkansa , samoin Purje esteet (9.55,4). Nurmen osalta asiaa tutkittiin ja hänet vapautettiin pannasta 14 vuorokauden kuluttuaja niin hän kilpaili jo 9.3. nyrhäisten 4 mailin matkalla jälleen Ville Ritolan sisärataennätyksestä pienen palasen. Aika 19.27,4 alitti Villen ME.n 0,2 sekunnilla. Enempää uusia maailmanennätyksiä tämä ”räppiäismatka” ei antanut, mutta yleisön suuri suosikki ja sisäratakilpailujen paras vetonumero Nurmi edelleen oli, sama voittamaton ihmejuoksija kuin aikaisemminkin suuren yleisöns silmissä. Hän palasi Suomeen kesäkuussa, Ove Andersen jäi Amerikkaana asumaan, niin kuin niin monet suomalaiset urheilutähdet häntä ennen.

Harri Larva osoittautui liian hennoksi ja pehmeäksi Paavo Nurmen maileirmanttelin perijäksi. Hän voitti kesällä 1929 eräitä kansainvälisiä kilpailuja, mm. Jules Laoumequenin Berliinissä, mutta kärsi myös tappioita eivätkä ajat kohonneet edellisen kesä tasolle.Hänen laskukautensa alkoi. Koko kestävyysjuoksumme näytti olevan rappeutumistilassa.

Näihin aikoin Suomen urheilu raivasi kuitenkin tiensä huipullle uudella alueella, ammunnassa. Aikaisemmat saaliimme suurilta apajilta rajoittuivat kahteen olympialaiseen hopea – ja seitsemään pronssimitaliin. Vuonna 1929 maailmamestaruuskilpailuissa kuvaan astuviat mukaan Kullervo Leskinen ja S.O. Lindgren, joista molemmista tuli vuoteen 1985 mennessä 9-kertaisia maailmanmestareita, edelleen Alnert Ravila ja Einari Oksa, joka vuosina 1929-35 saavutti kokonaista ww maailmanmestaruutta. Oksa ampui ensimmäisenä suomalaisena vapaakiväärin maailmanmestaruuden helposti muistettavin pistein 1111. Maailmanmestarin tittelin saivat monet muutkin ampujamme 1930-luvun ”pulauvuosina” joukkuekilpailjoina.

Painin maailmanmestaruuksia ei tämän olympiadin aikana kukaan saavuttanut siitä yksinkertaisesta syystä, että MM-kisat oli lopetettu vuonna 1922 – ne aloitettiin uudeleen vasta 1950. 28 vuoden pausi johtui lähinnä yhteistoimintahalun puutteesta. Sen sijaan painin Euroopan mestaruuksista kyllä kilpailtiin ja suomalaiset niittivät niissä runsasta satoa. Painimaailman näiden aikojen kuningas Kustaa Pihlajamäki, kaikkien aikojen suurin suomalainen höyhensarjan painija voitti 9 euroopanmestaruutta, minkä lisäksi hän oli 29-kertainen Suomen mestari. Onni Pellinen, Mikko Nordling ja Aarne Reini jäivät ilman omaa syytään maailmanmestaruuksista osattomiksi. Väinö Kokkinen – pohjoismaiden kruunamaton keskisarjan kuningas – kartutti tiliään myös euroopanmestaruudella. Kultamitaliensa srjan Kokkinen aloitti työläsiolympialaisissa.

Lähdeaineisto Reino Rinne Suomen urheilun tähtihetkiä