Yrjö Nikkanen ja pitkäaikainen maailmanennätys

Yrjö Nikkanen nousi maailman kärkiheittäjien kaartiin jo 20-vuotiaana vuonna 1935. Silloin nuorukainen ylitti ensimmäisen kerran 70 metrin rajan tehden ennätyksekseen 71,30. Seuraavat kolme vuotta olivatkn Nikkasella jatkuvan kehityksen aikaa.Vuonna 1936 hän heiti 73,86 ja seuraavana kesänä 74,78. Huippuvuosi oli kuitenkin 1938. Nikkanen heitti ennätyksekseen 75,50. Upeimmat kaaret hän nakkasi Kymenlaaksossa. Ensin Karhulassa 25.8. Nikkanen teki tuttuun tapaan parhaansa avausheitola. Ja keihäs kaarsikin uusiin ME-lukemiin 77,87.

Kymmenen kertaa maailmanennätystä vuosina 1930-36 parantanut Matti Järvinen oli kisassa mukana ja sai todeta ennätksensä 77,23 siirtyneen historian lehdille. Järvinen heitti Karhulassa 73,23.

Matti Järvisen ja Yrjö Nikkasen paremmuus oli kuitenkin kesän päättyessä ja syksyn alkaessa ratkaisematta. Lokakuun 16. päivänä Kotkassa järjestettiin vielä kilpailu, jossa keihään jättiläiset kohtasivat. Lämmintä kilpailupaikalla oli vain kuutisen astetta. Lisäksipäiväkausia kestäneen sateen pehmittämää rataa piti kuivata ennen kilpailua polttamalla siinä bensiiniä.

Olosuhteet eivät kuitenkaan haitanneet Yrjä Nikkasta. Heti ensimmäisellä heittokierroksella nähtiin historiallinen keihäskaari, Nikkanen lähetti keihään matkaan tunnetulla rajulla loppuriuhtaisullaan. Hyvässä asennossa keihäs kaarsi lähes 80 metriä. Kun mittamiehet ilmoittivat lopulta tarkan mittauksen tuloksen, saatiin todeta uuuden upean maailmanennätyksen 78,70 syntyneen.

Tässä ME-heitossaan Yrjö Nikkanen kuitenkin loukkasi selkänsä niin,että se haittasi hänen harjoitteluaan ja kilpailemistaan koko pitkän keihäänheittäjäuran loppupuolen.

Nikkasen ME-tulos olikin sitkeää laatua, sillä saatiin elää aina 1950-luvulle asti, ennen kuin se kammettiin pois ennätystilastosta. Eikätämä ennatyksen riiston onnistunut enää koivukeihäällä. Tarvittiin täysin uusi keihäsmali, ennen kuin Yrjö Nikkasen 15 vuotta vanha ME kaatui.

Vuonna 1953 Yhdysvaltojen Franklin ”BU” Held heitti itse kehittämällään liitokeihäällä uuden maailmanennätyksen 80,41.

Olympiavuonna 1936 Yrjö Nikkanen sai vapansa lentämään jo 73,86, joka uupui Matti Järvisen maailmanennätyksestä enää vajaat neljä metriä. Berliinin olympia-areenalla Suomen keihäsmainetta puolusti kolmikko Järvinen, Nikkanen ja Kalervo Toivonen. Suomalaisten valmistautuminen Berliinin kisoihin ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Kesäkuussa maailmanennätyksen 77,23 heittänyt Järvinen oli venähdyttänyt selkänsä. Yrjö Nikkanen taas nuoruuden innolla riehaantui liian rajuihin harjoitusheittoihin olympiakaupungissa, Seurauksena oli myös selkävamma. Vain Toivonen lähti itsen olympiakisaan ”terveiden kirjoissa”.

Yrjö Nikkainen käynnisti kisan lupaavasti heittämällä avausheitollaan 70,77, joka riitti kärkipaikkaan aina viidennelle kierrokselle asti. Neljännen kierroksen jälkeen Nikkasen jälkeen toisena oli Ruotsin Lennart Atterwall tuloksella 69,20, josta Järvinen oli jäänyt vain kaksi senttiä. Oli menossa keihäskisan viides kierros, kun valtakunnankansleri Adolf Hitler saapui olympiastadionille yleisln rajujen suosionosoitusten saattamana. Tämäkö sitten herätti saksalaisen Gerhard Stöckin huikeaan yritykseen. Joka tapauksessa Stöck kiskaisi viidennellä heitollaan keihään ilmaan sellaisella voimalla, että solisluu meni sijoiltaan. Mutta käsi oli jo tehnyt tehtävänsä. Se oli lähettänyt keihään lähtemään hyvässä asennossa. Nyt oli Nikkasen johtopaikka vaarassa.

Ja Stöckin heitto kaarsik selvästi yli 70 metrin. Kun tulostaululla näytettiin lukemia 71,84, sai sakasalaisyleisö taas aihetta suosionosoituksiin. Stöck pudotti Nikkasen kärkipaikalta yli metrin turvin. Suomen vaivaiset Nikkanen ja Järvinen jäivät avauskierroksen tuloksiinsa. Kalervo Toivonen yritti vielä pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Hurjasti naantalilainen vetäisikin viimeisen heittonsa ilmojen teille. Keihäs saavutti maan kamaran vasta 70 metrin paremmalla puolella. Klaervo Toivonen oli tehnyt uransa ensimmäisen yli 70 metrin heiton. Mutta valitettavasti sekään ei riittänyt. Tuloksellaan 70,72 Toivonen nousi pronssille vain viiden sentin päähän Nikkasesta. Kahdesta mitallista huolimatta Suomen keihäsylpeys oli saanut kovan kolauksen.

Vuoden 1938 Pariisin EM-kisoissa suomalaiskeihärit sitten ottivat Berliinin epäonnistumisen takaisin oikein korkojen kera, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Kaikkien yllätykseksi järjestäjät olivat antaneet heittää suomalaisten omilla välineillä, vaikka he joutuivat totuttelemaan järjestäjien outoihin keihäisiin. Lisäksi kisan aikana tulospalvel oli niin heikko, että Yrjö Nikkanen luuli kolmen kierroksen jälkeen pudonneensa pelistä.

EM-Torinon tapaan Suomi otti kehisäkisassa kaksoisvoiton. Matti Järvinen uusi mestaruutensa tuloksella 76,87 jääden tasan metrin Nikkasen ME:stä. Alkukierroksilla hermoillut ME-mies Yrjö Nikkanen sai koottua itsensä kunnolla vasta viimeiseen heittoonsa. Sitten hän sai mittaa tasan 75 metriä. Tämä heitto toi Nikkaselle taas hopeaa.

Sotien aikanakin Yrjö Nikkanen pysyi yli 70 metrin kunnossa. Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa Nikkanen mm. osallistui Viipurin vapauttamiseen. Asemasodan alettua Urho Kekkonen järjesti ME-miehen kouluttajan tehtäviin, jossa oli aikaa harjoitellakin. Niinpä vuonna 1943 Nikkanen voitti viidennen Suomen mestaruutensa. Vuosina 1944 ja 1945 ei Nikkasen keihäs ylittänyt 70 metriä, mutta EM-vuonna 1946 hän taas heräsi. Yrjö Nikkanen heitti ennen EM-kisoja kesän parhaakseen 72,59. Samana kesänä hän voitti viimeisen eli kuudennen Suomen mestaruutensa. EM-kisoissa Ruotsin ikämies Lennart Atterwall juotti suomalaisille karvasta kalkkia viemällä mestaruuden tuloksella 68.74. Hermoilleet suomalaiset Yrjö Nikkanen ja Tapio Rautavaara saivat tyytyä himmeämpiin mitaleihin.

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7