sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Aki Järvinen – sankariksi syntynyt

Aki Järvinen oli suuren urheilusuvun vesa, josta kehittyi huippuluokan nomiottelija, ankaran isän ohjauksessa. Aki oli jo käynyt kauppaopiston ja oli ennättänyt jo 18 vuoden ikään, kun Isä Järvinen päästi nuorimmaisensa mittaamaan kykyjään Tampereen poikaurheilupäivillä.
Akilla oli jo mittaa, mutta eipä paljon muuta. Jälki yllätti. Hän voitti 110 m:n aidat tuloksella 17,4, hyppäsi pituutta 608, korkeutta 160, työnsi kuulaa 12,21 ja heitti keihästä 44,90, 100 m vei 12,7.

Isä ilmeisesti teki pojasta ottelijan tahtomattaan, sillä kun hän ei päästänt Akia kilpailemaan, pojan mielenkiinto ei päässyt kiertymään yhden ja saman lajin ympärille.
Vuotta myöhemmin Aki ällistytti huippusarjallaan: korkeus 180, seiväs 330, pituus 675 ja 3-loikka 14,16. Vaikka Akin ottelijan lahjat olivat ilmeiset, häntä ei vielä otettu piireissä vakavasti.

Paavo Yrjölä oli heitoissa niin paljon edellä, että ”pojan” oli annettava kasvaa. Aki oli eri mieltä. Hän laski tarkkaan, että juuri kymmenottelussa hänellä olisi parhaat mahdollisuudet selviytyä Amsterdamin 1928 joukkueeseen.
Tavoite ei enää ollut unelma, kun Ak pääsi 1927 armeijasta 187-senttisenä, 86-kiloisena urheilijana. Uusi ottelijatähti oli syntynyt, Paavo Yrjölä sai aisaparin.
Toiveet eivät olleet turhia, sillä Amsterdamissa nämä ”Hämeen vilpittömät ritarit” toivat komean kaksoisvoiton.

Vuonna 1930 Aki oli jo rotevoitunut kaappaamaan Yrjölän mattelin harteilleen. Sukupolven vaihdokselle Yrjölä itse loi mahtavat puitteet, sillä hän otteli Tanskassa ME:n 8187. Kymmenen päivää myöhemmin oli Akin vuoro: 8255 pistettä. Herkkyys ja nopeus olivat ohittaneet raudanlujan voiman.

Los Angelesin olympiakamppailun Aki aloitti odotusten mukaan, 100 m 11,1, 400 m 50,6 ja pituus 700, mutta Jim Bauschin kuulakaarta (15,32) vastaan Aki sai vain 13,11 eikä hän korekudessakaan venynyt (175).
Erot olivat kuitenkin avauspäivän jälkeen kuitenkin pieniä. Järvinen kolmantena, päävastustajaksi havainttu Jim Bausch viidentenä.

Järvinen aloitti toisen päivän normaalisti 15,7 aidoilla, Mutta Bausch pomppi muskeleineen 16,2 – aivan liian hyvin. Kun suomalainen oli saanut kiekkoa vain 36,86 ja Bausch 44,58, alkoi usko horjua. Seiväshypyssä akanat erottuivat lopullisesti jyvistä. Järvinen punnersi sisukkaasti 360, mutta Bauschin kookas ruho heilahti riman yi 4 metrissä.
Mutta vieläkin oli toivonsäde jäljellä. Jos Järvinen heittäisi keihästä yli 60 m ja Bausch jäisi 55 metriin, niin... Mutta Bausch pamautti heti 61,91, eikä Järvisen 61,00 painanut enää missään.

Aki juoksi 1500 m:n ensimmäisessä erässä parasta vauhtiaan 4.47,0 ja otti nimiinsä ME:n 8292 pisteellä. Hän sai pitää ennätystään kuitenkin vain puoli minuuttia, kun Bausch jyristeli maaliin ajassa 5.17,0: 8462 pistettä.

Keväällä 1933 Järvinen yllätti heittämällä keihästä 63,28. Hän innostui kuitenkin 400 m:n aitajuoksusta, aloitti SE:stä 54,6 ja paransi 1934 aikaan 53,7. Se toikin sitten hopeatilan Torinon EM-kisoista. Samana vuonna hän pinkoi 100 m 10,7 ja 400 m 49,0.
Järvinen yritti vielä tosissaan Berliinin kisoihin. Hän oli hyvässä kunnossa keväällä, mutta keskeytti Berliinissä ruokamyrkytyksen vuoksi.

Kapteeni Aki Järvinen tapasi tiensä pään Tampereen Koivistonkylässä 7. maaliskuuta 1943 klo 11.50. Koelentueen ohjaajan, kapteeni Erkki Phjanheimon oli määrä kokeilla PY-37 konetta, joka oli varustettu ns. trapetsisiivellä, nimenomaan kahdella hengellä kuormitettuna. Koska oli samantekevää, kuka oli mukana, koneeseen nousi kapteeni Aki Järvinen omasta pyynnöstään.

Pohjanheimo nousi 1000-1500 metriin ja teki vaakakierteitä, syöksyjä, ylösvetoja ja tiukkoja kaartoja, pudottaen asteittain korkeutta 200 metriin. Sitten koneen nähtiin poistuvan Koivistonkylän suuntaan. Kone tuli maahan loivassa selkäsyöksyssä 60 metrin päähän Lempäälään johtavasta maantiestä. Pohjanheimo sai heti surmansa. Järvinen menehtyi matkalla sairaalaan.

Akilles Järvinen


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

Ei kommentteja: