Aki Järvinen oli suuren
urheilusuvun vesa, josta kehittyi huippuluokan nomiottelija, ankaran
isän ohjauksessa. Aki oli jo käynyt kauppaopiston ja oli ennättänyt
jo 18 vuoden ikään, kun Isä Järvinen päästi nuorimmaisensa
mittaamaan kykyjään Tampereen poikaurheilupäivillä.
Akilla oli jo mittaa,
mutta eipä paljon muuta. Jälki yllätti. Hän voitti 110 m:n aidat
tuloksella 17,4, hyppäsi pituutta 608, korkeutta 160, työnsi kuulaa
12,21 ja heitti keihästä 44,90, 100 m vei 12,7.
Isä ilmeisesti teki
pojasta ottelijan tahtomattaan, sillä kun hän ei päästänt Akia
kilpailemaan, pojan mielenkiinto ei päässyt kiertymään yhden ja
saman lajin ympärille.
Vuotta myöhemmin Aki
ällistytti huippusarjallaan: korkeus 180, seiväs 330, pituus 675 ja
3-loikka 14,16. Vaikka Akin ottelijan lahjat olivat ilmeiset, häntä
ei vielä otettu piireissä vakavasti.
Paavo Yrjölä oli
heitoissa niin paljon edellä, että ”pojan” oli annettava
kasvaa. Aki oli eri mieltä. Hän laski tarkkaan, että juuri
kymmenottelussa hänellä olisi parhaat mahdollisuudet selviytyä
Amsterdamin 1928 joukkueeseen.
Tavoite ei enää ollut
unelma, kun Ak pääsi 1927 armeijasta 187-senttisenä, 86-kiloisena
urheilijana. Uusi ottelijatähti oli syntynyt, Paavo Yrjölä sai
aisaparin.
Toiveet eivät olleet
turhia, sillä Amsterdamissa nämä ”Hämeen vilpittömät ritarit”
toivat komean kaksoisvoiton.
Vuonna 1930 Aki oli jo
rotevoitunut kaappaamaan Yrjölän mattelin harteilleen. Sukupolven
vaihdokselle Yrjölä itse loi mahtavat puitteet, sillä hän otteli
Tanskassa ME:n 8187. Kymmenen päivää myöhemmin oli Akin vuoro:
8255 pistettä. Herkkyys ja nopeus olivat ohittaneet raudanlujan
voiman.
Los Angelesin
olympiakamppailun Aki aloitti odotusten mukaan, 100 m 11,1, 400 m
50,6 ja pituus 700, mutta Jim Bauschin kuulakaarta (15,32) vastaan
Aki sai vain 13,11 eikä hän korekudessakaan venynyt (175).
Erot olivat kuitenkin
avauspäivän jälkeen kuitenkin pieniä. Järvinen kolmantena,
päävastustajaksi havainttu Jim Bausch viidentenä.
Järvinen aloitti toisen
päivän normaalisti 15,7 aidoilla, Mutta Bausch pomppi muskeleineen
16,2 – aivan liian hyvin. Kun suomalainen oli saanut kiekkoa vain
36,86 ja Bausch 44,58, alkoi usko horjua. Seiväshypyssä akanat
erottuivat lopullisesti jyvistä. Järvinen punnersi sisukkaasti 360,
mutta Bauschin kookas ruho heilahti riman yi 4 metrissä.
Mutta vieläkin oli
toivonsäde jäljellä. Jos Järvinen heittäisi keihästä yli 60 m
ja Bausch jäisi 55 metriin, niin... Mutta Bausch pamautti heti
61,91, eikä Järvisen 61,00 painanut enää missään.
Aki juoksi 1500 m:n
ensimmäisessä erässä parasta vauhtiaan 4.47,0 ja otti nimiinsä
ME:n 8292 pisteellä. Hän sai pitää ennätystään kuitenkin vain
puoli minuuttia, kun Bausch jyristeli maaliin ajassa 5.17,0: 8462
pistettä.
Keväällä 1933 Järvinen
yllätti heittämällä keihästä 63,28. Hän innostui kuitenkin 400
m:n aitajuoksusta, aloitti SE:stä 54,6 ja paransi 1934 aikaan 53,7.
Se toikin sitten hopeatilan Torinon EM-kisoista. Samana vuonna hän
pinkoi 100 m 10,7 ja 400 m 49,0.
Järvinen yritti vielä
tosissaan Berliinin kisoihin. Hän oli hyvässä kunnossa keväällä,
mutta keskeytti Berliinissä ruokamyrkytyksen vuoksi.
Kapteeni Aki Järvinen
tapasi tiensä pään Tampereen Koivistonkylässä 7. maaliskuuta
1943 klo 11.50. Koelentueen ohjaajan, kapteeni Erkki Phjanheimon oli
määrä kokeilla PY-37 konetta, joka oli varustettu ns.
trapetsisiivellä, nimenomaan kahdella hengellä kuormitettuna. Koska
oli samantekevää, kuka oli mukana, koneeseen nousi kapteeni Aki
Järvinen omasta pyynnöstään.
Pohjanheimo nousi
1000-1500 metriin ja teki vaakakierteitä, syöksyjä, ylösvetoja ja
tiukkoja kaartoja, pudottaen asteittain korkeutta 200 metriin. Sitten
koneen nähtiin poistuvan Koivistonkylän suuntaan. Kone tuli maahan
loivassa selkäsyöksyssä 60 metrin päähän Lempäälään
johtavasta maantiestä. Pohjanheimo sai heti surmansa. Järvinen
menehtyi matkalla sairaalaan.
Akilles Järvinen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti