tiistai 7. tammikuuta 2014

Verner Järvinen - urheiludynastian kantaisä



Verner Järvinen valmistautuu antiikin tyylin kiekonheittoon Ateenassa 1906. Heitto toi hänelle kultamitalin.

Vuoden 1906 alkupäivinä posti toi Verner Järviselle kirjeen, joka sai tunnetun voimamiehen ilmeisesti hämmästymään. Luvassa oli matka Atenaan ns. välikisoihin 1906. Järvistä kehotettin ”panemaan itsenäs kuntoon”.
Laivalla Kööpenhaminaan, sieltä junalla Berliinistä Wieniin, Budabestin ja Belgradin kautta Salonikiin, sieltä laivalla Ateenaan. Voi vain kuvitella, millaisia seikkailuja viidellä suomalaisella pitkällä retkellään oli, vallankin kun kielitaitoa oli vain Saksassa opiskelevalla Verner Weckmanilla. Monen mutkan kautta Atenaan kuitenkin päästiin, joskin vain kaksi päivää ennen kilpailujen alkua. Aina perusteellinen Järvinen olisi toivonut, että harjoitusaikaa olisi jäänyt viikon päivät enemmän.

Perillä Suomen pojat joutuivat ihanien ihmeiden keskelle, kertoo Heili Nironen Isä-Järvisen elämäkerrassa. - Etelän kevät oli kauneimmillaan, olu outoja puita ja kukkia, hehkuvaa lämpöä ja taustalla Akropoliin sadunomainen kukkula. Kaikki oli kisavieraille ilmaista, ruoka ja asunto upeassa museorakennuksessa kaupungin puiston keskellä. Suomen lippukin hankittiin, joskin Venäjän konsuli kielsi sen käyttämisen.

Järvinen otti aluksi osaa vain kuulantyöntöön. Vaikka rengas oli outo, Järvinen johti kilpailua alusta loppuun ja voitti tuloksella 13,00. Ruotsin neljänneksi sijoittunut Eric Lemming teki kuitenkin prostestin. Järvinen oli muka heittänyt eikä työntänyt kuulaa. Järjestäjiltä meni sormi suuhun. Varmuuden vuoksi he päättiävt hylätä Järvisen, joka kielitaidottomana ei kyennyt puolustautumaan.

Myöhemmin syksyllä Järvinen työnsi kotimaassa 13,09, täsmälleen samalla tyylillä kuin Ateenassa. Eikä kukaan nähnyt tuonnossa mitään väärää. Onni hylki Järvist myös keihäänheitossa. Järvinen oli tosin paras suomalainen ja neljä kolmen ruotsalaisen jälkeen, mutta hän oli erehtynyt kilpailun alkamisajasta. Järvinen ehti paikalle, kun kaksi kierrosta oli enää jäljellä. - Kiireessä en ennättänyt katsoa miten muut heittivät, murehti Järvinen. Hän piti kiinni keihään keskeltä, kun ruotsalaiset tarttuivat kiinni keihään päästä ja heittivät kymmenkunta metriä pidemmälle. Sisuuntuneena Järvinen pyysi Lemmingiä katsomaan, kun han kilpailun jälkeen nakkasti päästä kiinni pitäen 56 metriä.

Kiekkokaan ei kaartanut masentuneelta suomalaiselta odotusten mukaan. Tulos 36,82 riitti pronssin. Suomessa Järvinen oli heittänyt lähes 42 metriä, voittoon riitti 41,46. Myöhemmin kesällä Järvinen kiskaisi peräti 44,30.

Järvisen olympiamatkan piti olla ohi, mutta hän oli salaa tehnyt löydön: Kisojen viimeisenä päivänä – vappuna – oli vielä ohjelmassa antiikkinen kiekonheitto. Kiekkoa heitettiin vauhditta ja samanlaiselta korokkeelta kuin Myronin veistoksessa. Järvinen ryhtyi harjoittelemaan muilta suomalaisilta salaa. Päätös jäädä Ateenaan (vaikka muut lähtisivät kotimatkalle) vahvistui, kun muuan Järvisen heittoihin ihastunut kreikkalainen paljasti harjoituskentällä kuinka pitkälle isäntämaan kuulu Georgantas oli kiekkoaan heittänyt, 34 metriä. Ei mahdotonta, mietti Järvinen. Kilpailun alkaessa kielitaidoton Järvinen yritti olla tarkkana ja kuunnella, milloin huudettaisiin sellainen nimi, jonka hän voisi kuvitella itselleen. Ensimmäinen heitto epäonnistui, mutta toisella Järvinen latasi pitkälle. Siitäkös kreikkalainen ennakkosuosikki hätääntyi ja yritti saada tuomarit hylkäämään tuloksen. Kiukusta kapelan suomalaisen sallittiin lopulta kuitenkin jatkaa, yksi hänenpuoelstapuhujista oli Lemming. Järvisen voittoheitti kantoi 35,17, kun hopealle jääneen Georgantasin tulokseksi jäi 32,80. Kotiin Järvinen saapi lopulta 20. toukokuuta, kolmisen viikkoa kultamitaliheittonsa jälkeen. Päässään tupsuniekka fetsi ja kokemuksia ”yli yhden aivollisen”.

Ateenan jälkeen Järvinen kilpaili vielä Lontoon 1908 ja Tukholman kisoissa 1912. Lontoossa Järvinen jäi tavallisen tyylin kiekkokisassa neljänneksi tuloksella 39,43. Loppukilpailuun pääsi kolme parasta ja kolmas paikka meni kaksi senttiä pidemmällä heitolla USA:han.
Tukholamssa 1912 Armas Taipale vei kullan ja matkalla sairastunut Isä-Järvinen oli vasta 15.s (38,60).


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7

Ei kommentteja: