Jonni Myyrä – keihään keisari

Nelosvoitto keihäänheitossa Antwerpenin olympialaisissa: kuvassa Paavo Jaale, Julius Saaristo, Urho Peltonen ja Jonni Myyrä

Jonni Myyrän ensimmäinen keihäs ei ollut varsinainen urheiluväline, vaan sudentappokeihäs, jota vuosisadan alussa Jonnin kotipitäjässä Savitaipaleella vielä tarvittiin. Urheilusta innostunut roteva nuorukainen heitti ensimmäisen kerran keihästä kilpailuissa vuonna 1910 Luumäellä.

Jonni Myyrä tutustui ihailemaansa Julius Saaristoon ja pääsi osalliseksi hänen opeistaan. Olympialaista ilmapiiriä hän haisteli 20-vuotiaana nourukaisena 1912 Tukholman olympialaisissa. Myyrä sijoittui keihäskisassa kahdeksanneksi vaatimattomalla tuloksella 51,33. Vuonna 1914 alkoi Jonni Myyrän valtakausi keihäänheitossa. Myyrä ylitti sinä vuonna kaksi kertaa Rutosin Eric Lemmiingin maailmanennätyksen 62,34. Ensin Baltian kisoissa Malmössä keihä lensi 63,29, mutta myötätuulen vuoksi sitä ei hyväksytty ennätykseksi. Saman vuoden syksynä keihäs kaarsi hväksyttävissä olosuhteissa komeasti 62,58.

Vuonna 1915 Myyrä heitti ensin syntymäkunnassaan Savitaipaleella 62,80, mutta Lappeenrannassa samana kesänä syntyneessä kaaressa 64,81 oli myötätuulella osuutensa.

Seuraavat vuodet Jonni Myyrä oli monessa toimessa mukana. Hän mm. nousi Savitaipaleen Urheililijoiden puheenjohtajaksi. Myös kunnalliset luottamustoimet työllistivät ahkeraa miestä, ja sisällissotaan hän osallistui pitäjänsä suojeluskunnan riveissä.

Urheilullisesti Myyrä piti itsensä kunnossa, paranteli kättään ja palasi vuonna 1919 kilpakentille entistä ehommassa kunnossa. Tutulla kentällä Savitaipaleella keihäs kaarsi heinäkuussa komeasti 65,55. Tästä heitosta eräs ruotsalaislehti kirjoitti, että Myyrän heitto oli tehyt niin pienellä kentällä, että se oli pompannut kentän päässä kasvaneesta puusta ja saanut näin lisämetrejä.

Jonni Myyrä päätti näyttää ruotsalaisille. Niinpä hän matkustikin Ruotsiin kilpailemaan. Elokuun 25. päivänä Myyrä tempaisi Tukholman olympiastadionilla ruotsalaisten silmien edessä uuden komean maailmanennätyksen 66,10.

Eipä lahden takana kukaan enää puhunut mitään kentällä kasvavista puista. Tämä tulos jäi myös Jonni Myyrän menestyksekkään uran parhaaksi. Silti Myyra ei vuosina 1914-24 hävinnyt yhtää käymäänsä keihäskilpailua.

Antwerpenin olympiakisojen keihäskisassa 1920 Jonni Myyrä oli ehdoton ennakkosuosikki. Juuri ennen kilpailua Myyrä oli lepäilemässä stadionin ruohikolla, kun takaa kuului sihisevä ääni. Tämä ääni tuli amerikkalaisheittäjän lappeeleen maahan tulleesta keihäästä, joka osui Myyrän vasempaan kyynärpäähän. Oli onni onnettomuudessa, ettei keihäs osunut Myyrän heittokäteen. Lääkäri sitoi Myyrän kyynäsrpään, jota särki vietävästi. Savitaipaleen mies oli kuitenkin sitkeää laatua ja ilmestyi heittovuorollaan vauhtiradan päähän. Heitto ei kuitenkaan kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi 60-metrinen riitti kuitenkin niukasti iltapäivän finaaliin.

Kuuden miehen finaalissa oli mukana neljän suomalaisen lisäksi eestiläinen ja ruotsalainen heittäjä. Urho Peltonen ja Paavo Jaale johtivat kisaa finaalin alkaessa yli 63 metrin heitoillaan.

Lääkityksen avulla Myyrän kipeassa kyynärpäästä saatu kipu pois ja finaalin asteli aivan eri mies kuin aamupäivän karsintaan.

Myyrä kiskaisi viidennellä heitollaan lähes ME-lukemiin ja siirtyi vakuuttavaan johtoon. Tällä 65,78 kantaneella vetäisyllään Myyrä otti kultamitalin johdattaen Suomen uljaaseen nelosvoittoon.

Tosin tiukalle tämä meni, sillä viimeisellään Eestin Klumpers heitti vain puolen sentin päähän neljäntenä olleesta Julius Saaristosta, joka kahdeksan vuotta aiemmin oli ottanut olympiahopeaa ja voittanut kultaa molempien käsien keihäskisassa.

Antwerpenin ikimuistoisen keihäskisan tulokset:

1. Jonni Myyrä Suomi 65,78
2. Urho Peltonen Suomi 63,60
3. Paavo Jaale Suomi 63,09
4. Julius Saaristo 62.39,5
5. Aleksander Klumpers Eesti 62.39
6. Gunnar Lindströn Ruotsi 60,52

Vuoden 1928 olympiakisoista lähtien kukin maa on saanut lähettä yhteen urheilulajin enää vain kolme osanottajaa, joten suomalaisten keihäreiden nelosvoitto jää historian lehdille ainutlaatuisena.

Ennen seuraavia olympiakisoja Pariisissa 1924 Myyrä siirtyi Lahteen sikäläiseen seuraan Lahden Ahkeraan. Neljä vuoden takainen keihäänheiton olympiavoittaja Jonni Myyrä asteli vuonna 1924 Parisin Olympiakisojen keihäsfinaalissa viidenteen heittoonsa. Kultamitalin puolustaja oli ennen tätä heittoaan kisassa toisena, ja 60 metrin raja oli vielä ylittämättä. Ruotsin Gunnar Lindström johti yllättäen heikkotasoista kilpailua tuloksellaa 60,92.

Myyrä oli päättänyt satsata tähän heittoonsa kaikki jäljellä ovat voimansa ja taitonsa. Niinpä hän vei tossunsakin merkitsi juuri siihen kohtaan, josta ristiaskeleet piti aloittaa, jottei vain heitto lipsahtaisia yli.

Vauhdissa olikin aivan eri sähinä kuin edellisillä kierroksilla. Veto luonnistui hyvin vauhtiin ja keihäs lähti kaartamaan mukavassa asennossa. Se lensikin selvästi yli 60 metrin rajan. Jonni Myyrän tuloa oli 62,96 ja se kesti kisan loppuun saakka.

Näin Jonni Muura otti toisen olympiakultansa. Tähän saavutukseen ei kukaan muu suomalainen keihäänheittäjä ole yltänyt.

Pariisin olympiakisojen jälkeen Jonni Myyrä matkusti ensin Japaniin. Sieltä matka jatkui Yhdysvaloihin, mihin Myyrä yllättäen päätti jäädä asumaan. USA:ssa Jonni Myyrä jatkoi kilpailemistaan. Keihäänheiton lisäksi hän pääsi kiekonheitossa aivan ME-lukemiin. Vuonna 1925 Myyrä heitti keihäänsä komeasti yli Lindströmin ME-merkin kiskaisemalla vapansa peräti 68,55. Seuraavana vuonna Myyrä sinkosi kiekonheitossa tuloksen 48,80, kun USA:n Clrence Houserin ME-tulos silloin oli 48,20. Myyrä heitti kuitenkin nämä tulokset epävirallisissa kilpailuissa, joten ME-listoille ei näillä noteerauksilla ollut asiaa.

Jonni Myyrä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jonni_Myyr%C3%A4

Jonni Myyra Wins Another Scandinavian Javelin Gold - Paris 1924 Olympics
http://www.youtube.com/watch?v=J3wmLFcGTYk

Jonni Myyrä
http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2013/08/savitaipale-jonni-myyra.html

Jonni Myyrä
http://www.yleisurheilu.fi/uutiset/jarjestotoiminta/sul-100-vuotta-jonni-myyra

Jonni Myyrä
http://www.savitaipale.fi/matka/muistomerkit.php


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7