Kilpailupäivän aamuna
Melbournessa nousi auringon myötä tuuli, hermostunut, levoton
tuuli. Se nuuski tiensä tiensä kaikkialle uteliaana kuin
koiranpentu, ja myös Williamstowin ampuaradalle se tunkeutui
kutsutamattomana, vastenmielisenä vieraana. Se puuskahteli äksynä
ja arvaamattomana ja värisytti ampujien käsivarsia vähän, hyvin
vähän, mutta se riitti, millimetrin liikahdus muuttui 50metrin
matkalla 2,5 sentin heitoksi, mikä merkitsi yhtä pistettä
taulussa.
Koelaukausten aikana
Pentti Linnosvuo joutui siirtämään aseensa tähtätintä 12
pykälää sivummalle tuulta varten mutta se kujeili edelleen;
ensimmäiseen kymmenen laukauksen sarjaan livahti yksi kuutonen! Se
oli luonnon ikioma puumerkki, muistutus, varoitus. Sitten tuuli
muutti jälleen taktiikkaa, hyöökäsi nyt yllättäen toisesta
suunnasta, pakotti kaikki ampujat ruuvaamaan tähtäintä,
hermostutti heitä, ja kun he jatkoivat kilpaansa se kieppui jälleen
kerran oikullista tanssiaan uudesta, arvaamattomasta suunnasta.
Pentti Linnosvuon
ensimmäinen sarja oli antanut vain 90 pistettä; sitten hän pääsi
tuulen herraksi, nauroi vasten sen kasvoja, masensi sen:
95-91-94-93-93, yhteensä 556. Mutta jälleen, aivan niin kuin jo
Helsingin olympialaisissa, hän oli myös idän ja lännen
puristuksessa, taisteli jättimaita ja jätti-ideologioita vastaan,
jotka takasivat omilleen rajattomasti harjoitusaikaa, henkistä tukea
ja – patruunoita.
Ryppykulmainen
jenkkifarmari Offurt Pinion ampui tasaisen varmasti, tuulen oikkuja
säikkymättä, koneen lailla ampuivat myös Neuvostoliiton Anton
Jasnski ja Mahmud Umarov: ennen viimeistä sarjaa oli edellinen
tasoissa suomalaisen kanssa, jälkimmäinen vain pisteen jäljessä.
Silloin tuuli teki viimeisen hyökkäyksensä, nyki ja riepotti Anton
Jasinskin kättä ja parkaisten pakeni kaksi laukausta pois taulun
keskustasta, toinen kuutoseen, toinen seitsemään. Viimeinen sarja
87 ja murskasi suurret toiveet...
Kun kilpailu päättyi,
paljastui jotain yllättävää: Mahmud Umarov ampunut yhden
laukauksen väärään tauluun! Sääntöjen mukaan häneltä
vähennettiin kaksi pistettä, ratkaisevat pisteet, sillä
vähennyksen jälkeen Pentti Linnosvuolla ja hänellä oli 556
pistettä ja huonompi heistä oli se, joka oli ampunut väärään
tauluun. Pentti Linnosvuo oli tuonut Suomelle sen ensimmäisen
ammunnan olympiakultamitalin!
Syyskuun 8. päivä 1960,
torstai, Umberto I:n olympiarata Roomassa, taivas tasaisessa
pilvessä, tuuli heikko... Tuon päivän aamuna tasan kello 9 olivat
maailman parhaat valmiin tarttumaan olympiapistoolinsa kahvaan,
etsimään oikean asennon, antamaan valmisukäskyn ja nostamaan
aseensa, tähtäämään, laukaisemaan, siirtämään, tähtäämään,
laukaisemaan, siirtämään …
Pentti Linnosvuo ampui
ensimmäisessä erässä ja ensimmäisessä erässä ampui myös
William McMillan, sama mies, jonka kanssa hän 19-vuotiaana
koulupoikana oli ensipäivän jälkeen johtanut samaa kilpaa
Helsingin kisossa. Ensimmäisen kahdeksan sekunnin sarja 47 ja toinen
49 … ai-ai-ai-, kuuden sekunnin sarjat 50 ja 50... no, no, nin sitä
pitää; neljän sekunnin sarjat 50 ja 48... huh-huh, eihän tässä
mitään hätää, yhteispisteet 294. Entäs jenkillä ...jaha -295.
Samaan rypäleeseen niputti myös Jegveni Tserkasov, itänaapurin
mies – 296 pistettä.
Rooman kisojen
olympia-ammunnasta kehittyikin todella uskomattoman jännittävä ja
dramaattinen kilpa. Tuskin ehti toinen kilpailupäivä käynnistyä,
kun se jo keskeytyi: Jevgeni Tserkasovin neljän sekunnin sarjan
viimeisestä taulusta ei löytynyt jälkeäkään! Taulukoneisto
tarkistettiin, ei vikaa, taulut pysyivät esillä vaaditut neljä
sekuntia, Taulukoneiston hoitajaa kuulusteltiin, OK; hän oli
toiminut vasta kun Jevgeni Tserkasov oli sanonut ”pronto”.
Armoton totuus oli, että venäläinen oli myöhästynyt, viimeinen
lauakus ei ollut ehtinyt mukaan. Ja neljän sekunnin sarjassa ei
totisesti ole myähästymisen varaa! Ennen sitä hän oli tehnyt
täysin puhdasta jälkeä – 50 ja 50, 50 ja 50. Mitä hän mietti
mielessään, sitä ei tiedä kukaan.
Pentti Linnosvuo ja
William McMillan ampuivat jäätävän kylmästi niin kuin vain
voivat ampua miehet, jotka eivät tunne laukaisupelkoa ja luottavat
itseensä, ksoka fyysisesti tersätä; niin vahvoja he olivat myös
henkisesti, että kykenivät unohtamaan yhden huonon laukauksen heti
sen synnyttyä, eivät antaneet sille mitään merkitystä.
Tarkalleen samaan
lopputulokseen nuo kaksi päättyivät, mutta eivät vain he; jostain
Jevgeni Tserkasvoin varjosta, kuin kostajana, nousi esille Alensandre
Zabelin, toinen Neuvostoliiton mies, ampui kuin kone ja kuittasi myös
pisteikseen 587! Se merkitsi uusintaa. Kultaa vei William McMillan
kovahermoinen USA:n laivaston kapteeni ampui 48, 50 ja 49 pistettä.
Pentti Linnosvuo hävisi hänelle uusinnassa kahdeksan pistettä.
Linnosvuon kulta vaihtui hopeaksi.
Tokiossa 1964 oli vihdoin
päälajin vuoro. Pentti Linnosvuo ampui heti aamulla pohjaksi 297,
kolme vaille maksimi, paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Päivällä
putosin muiden tasolle 295 pisteellä, mutta yhteistulos oli uusi
Suomen ennätys.. Ja SE;llä pärjäsi. Kultaa tuli.
Pentti Linnosvuo
Lähdeaineisto
Huippu-urheilun maailma 3. 951-0-08688-6, Kilpakenttien sankarit 1
ISBN 951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti