Vaikeat kaudet konkurssiuhan varjossa

Kalajoen jääkiekkoilun vaikeimmat vuodet sattuivat Suomen taloushistorian syvimmän laman aikaan. Yleinen taloudellinen tilanne vaikutti merkittävästi JHT:n toimintaan. Voidaan sanoa, että JHT eli konkurssiuhan varjossa, mutta yksikään tukija ei halunnut JHT:lle konkurssia. Myöskin verottaja osoitti ymmärtämystä vapaaehtoisen työn tekemiseen. Yhteisvastuussa vietiin seura yli vaikeidenn aikojen. Tämä oli kovaa aikaa myös seuran johtohenkilöille, joiden omat taloudelliset uhraukset olivat huomattavan suuria. Noista vaikeista vuosista on vaikea saada tietoja, koska kukaan ei halua muistaa sellaisia olleenkaan kalajokisessa jääkiekkoilussa. Nyt esittämäni tiedot näistä vaikeista vuosista perustuvat pääosin lehtitietoihin ja siksi niihin voi myöhemmin tulla tarkistuksia.

Kolmas divarikausi

JHT.n kolmannelle divarikaudelle 1994-1995 lähdettiin Jan Jaskon valmennuksessa ja joukkueenjohtajana toimi Erkki Joki-Erkkilä. Alkukaudella joukkueessa pelasivat Ässistä tullut Kari Syväsalmi, Tapparasta tullut Mika Ritoniemi, Vantaa HT:stä tullut Markku Takala, porilaiset Riku-Petteri Lehtonen, Vesa Goman ja Marko Elorinne sekä Petteri Tuominen. Oman kylän pojista joukkueeseen mahtui Pasi Priuska ja Timo Seikkula. Maalissa torjui Juha Virenius ja ulkomaalaisvahvistuksena olivat slovakit Robert Pukalovic ja Jozef Pethö.

Riku-Petteri Lehtonen pelasi A-juniorivuodet Turun Palloseurassa. Tämän jälkeen Lehtonen kiersi 2-divisioonan kautta 1-divisioonaan Kalajoen Junkkareihin. Kauden 1995-1996 Lehtonen pääsi koittamaan Turun Palloseuran riveissä SM-liigapelejä kuuden ottelun verran, Seuraavalla kaudella hän vakiinutti paikkansa ja valittiin TPS:n kapteeniksi kaudelle 1997-1998.

Kokkolan Hermes voitti JHT:n 6-3, FoPS 8-2, SaPKo 6-0. Pientä lohtua toi voitto Lahden Kiekko-Reippaasta numeroin 11-4. JHT:ssä oli uusia tuntemattomia miehiä niin paljon, että Kalajoki-lehti esitteli pelaajia kuvien keran lähes viikoittain. JHT:tä vahvistamaan tulivat Jussi Polvi ja Antti Tirkkonen. Tästä huolimatta Karhu-Kissat voitti JHT:n 4-2, KooVee voitti 4-2, FoPS voitti 10-2. Kärpistä tuli vahvistukseksi Sami Alalauri ja KalPasta Pasi Unkuri. JHT voitti SaiPan numeroin 4-0, mutta kärsi KooKoolle tappion 3-4. Kokkolan Hermes sai poistua 6-1 tappion kärsineenä ja FoPS 5-3 tappio niskassaan.

Seuralla oli taloudellisia vaikeuksia ja kalajokiset 25 turkistarhaajaa päättivät kantaa kortensa kekoon slovakipakki Robert Pukalovicin tukemiseksi. JHT voittikin Kokkolan Hermeksen 5-2 yli 800 katsojan silmien edessä. JHT kärsi SaPKolle 4-5 tappion ja Imatran Ketterän kanssa pelattiin 3-3 tasapeli. Tony Arima saapui vahvistamaan JHT:ä kolmen ottelun ajaksi. JHT kärsi tappion Järvenpään Haukoille numeroin 5-7 mutta voitti KooKoon numeroin 5-3 yli 700 kotikatsomon kannustaessa junkkaripelaajia.

Keväällä Kärpistä tuli Risto Ottavainen vahvistamaan JHT:tä ja omista pelaajista nostettiin rinkiin Tuomas Rautio. Mikko Outinen tuli KooKoosta ja Tommy Grönlund Kiekko-Espoosta. Robert Pukalovic vuokrattiin kahden pelin ajaksi KalPaan. JHT voitti SaPKon numeroin 5-2, mutta kärsi Turun Kiekko 67:lle tappion numeroin 2-7. Mikko Tavi Keravan Shakersista puki JHT-paidan ylleen. JHT voitti SaiPan numeroin 7-3, mutta kärsi tappion SaPKolle numeroin 2-5.

Seuralla oli melkoisia taloudellisia vaikeuksia. Valmentaja Jan Jasko antoi Kalajoki-lehdelle haastattelun, jossa hän totesi ettei hän ole tullut Kalajoelle rahan perään vaan rakkaudesta lajiin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, seuran johto-organisaatiota on muutettava ja lupaukset on pidettävä. Jan Jasko pelipaita numero 21 ripustettiin Kalajoen jäähallin kattoon. JHT sijoittui divarissa sijalle kymmenen.

Viimeinen divarikausi

JHT:n toistaiseksi viimeiseksi divarikaudeksi jäi kausi 1995-1996. Joukkueen mudostaminen oli erittäin vaikeaa. Jan Jasko jatkoi valmentajana ja hän oli nyt suorittanut kahden maan valmentajatutkinnot. Robert Pukalovic ei enää Kalajoen joukkueessa pelannut. Slovakiasta tuli kaksi puolustajaa Miroslav Saga ja Radovan Sipos. Kotimaisista pelaajista JHT:n joukkueessa pelasivat nivalalaiset Ari Ohtamaa ja myöhemmin monenlaista kuuluisuutta saavuttanut Pasi Nielikäinen.

Muut pelaajat olivat Tommi Grönlund, Aki Fahler, Arto Pisilä, Juha Mäyrä, Pasi Priuska, Sami Markkanen, Pasi Bäckman, Timo Loukasvuori, Timo Seikkula, Tero Pisilä, Veli-Pekka Raitapuro ja Tuomas Rautio. Maalivahtina pelasi Tommi Hietala.

JHT kärsi tappion FoPS:lle nuemroin 4-8, Jyväskylän Diskokselle 1-6, Kiekko 67:lle 2-6. Diskokselle maksettiin kalavelat takaisin numeroin 5-1, mutta Lahden Kiekko-Reippaalle hävittiin numeroin 2-5. Kärpät löylytti junkkareita numeroin 4-10. Jukkarit oli saanut vahvistukseksi Ari Klintin, jonka saldo tässä ottelussa oli 2+1.

Omista junioreista Timo Seikkula valittiin 18-vuotiaiden maajoukkueeseen. Järvenpään Haukat juotti karvasta kalkkia JHT:lle numeroin 11-2, Saipa numeroin 5-1. Junkkareita tuli vahvistamaan Harri Viitanen Raahesta. JHT kärsi niukan 1-2 tappion Titaaneille, mutta voitti Järvenpään Haukat numeroin 7-4. Ottelun sankari oli Pasi Priuska kypärätempullaan. Junkkareilla oli vähän pelaajia käytettävissään ja siksi Radovan Sipos pelasi kahdessa kentässä.

Kevätkaudella FoPS voitti JHT:n numeroin 5-2, Kiekko 67 myös voitti JHT:n numeroin 5-2 , Reipas Lahdesta voitti JHT;n 10-2, Kärpät Oulusta 6-2, KooVee Tampereelta 9-3 ja Kokkolan Hermeskin juhli junkkareidenn kustannuksella numeroin 9-3. Jukkareihin tuli vahvistukseksi Sami Laine ja Marko Koski. Siitä huolimatta Kärpät kuritti JHT:ä numeroin 4-1.
JHT joutui karsintasarjaan yhdessä Hyvinkään Ahmojen, Kiekko-Vantaan, Uudenkaupungin Jääkotkien, Vaasan Sportin ja Jyväskylän Diskoksen kanssa.

JHT:n Timo Seikkula voitti 18-vuotiaiden EM-hopeaa, mutta se oli laiha lohtu, sillä JHT putosi II-divisioonaan hävittyään muun muassa Kiekko-Vantaalle 4-2, Ahmoille 11-2 ja Diskokselle 8-0.

Divarivierailu maksoi JHT;n vastuuhenkilöille erittäin paljon. Joidenkin taloudelliset uhraukset olivat kohtuuttomat jääkiekkoinnostuksen takia. Monet eivät Kalajoella halua edes muistella niitä ikäviä asioita.

Jari Nerg valmentajaksi

Kausi 1996-1997 pelattiin II-divisioonassa Jari Nergin valmennuksessa. Maalivahteina pelasivat Harri Hieta ja Toni Määttänen. Puolustajian Ville Vähäsarja, Tomi Takkunen, Timo Suni, Arto Pisilä ja Marko Lastikka. Hyökkääjinä pelasivat Jukka Kodis, Janne Tohila, Antti Mäkelä, Tomi Reinikainen, Kalle Turpeinen, Tero Pisilä, Tuomas Rautio, Sami Markkanen, Marko Raiman, Juha Mäyrä, Jyrki Kortet ja Pasi Priuska. Näin Kalajoelle oli saatu aikaan kalajokinen joukkue.

Ykköskentän keskusmieheksi tuli Hermeksestä Petri Forsell ja joukkuetta vahvisti vielä Mika Ritoniemi.

Kauden avausottelussa JHT voitti Kajaanin Hokin numeroin 11-4, mutta hävisi Rovaniemen Kiekko-79 numeroin 3-6. JHT kärsi jatkoaikatappion Raahe-Kiekolle numeroin 6-7. Kuusamon Pallo-Karhut on ollut useasti vaikea vastustaja JHT:lle ja niin oli nytkin, sillä Kuusamossa JHT:lle tuli murskatappio numeroin 1-10. Peli oli jotenkin nihkeää, sillä Oulun Kiekko-Kettujen kanssa pelattiin tasapeli 5-5 ja Nivalan Cowboysille hävittiin 4-5. Lohtua toi voitto Tornion IHC:stä numeroin 7-5 ja Kajaanin Hokista numeroin 7-4.

Pekka Priuska nähtiin Junkkareiden edustusjoukkueessa jo keväällä 1980 ja I-divarissa kausilla 93/94 ja 95/96 sekä II-divisioonassa 96/97 ja 97/98. Hän on ollut yksi Junkkarien luottopelaajista. Pekka Priuska pelasi myös muutaman kauden Ylivieskan Pallossa. Pekan urheilutausta on erittäin monipuolinen. Hän kuului 13-vuotiaana piirin parhaimpiin maastojuoksijoihin ja menestyi myös keihäänheitossa ja 60 metrin juoksussa. Myös pyöräily kuului Pekan lajivalikoimaan. Vuonna 1983 kakkoseen nousseessa joukkueessa pelasivat sekä Pekka että Juha Priuska. Erinomaisena maalintekijänä tunnetun Juhan ura päättyi ennenaikaisesti polvivamman takia. Nuorin veli Pasi Priuska oli juniorina maan parhaita pyöräilijöitä saavuttaen SM-tempoajossa parhaimmillaan neljännen sijan. Hän nousi 16-vuotiaana II divisioonapelaajaksi jääkiekossa. Priuskan veljeksillä ja isä Esko Priuskalla on ollut merkittävä osuus kalajokisessa jääkiekkohistoriassa. Isä-Esko on ollut junkkarien talkoomiesten aatelia.

Timo Seikkulalle MM-hopeaa

Kaudella 1997-1998 JHT:n ykköskentän hyökkäysketjun muodostivat Mika Ritoniemi, Sami Markkanen ja Pasi Priuska. Näiden lisäksi joukkueessa pelasivat Kalle Turpeinen, nuori nivalalainen Antti Junttila, Mika Kangas, Janne Ponto Oulusta, Juha Mäyrä ja Timo Järvinen maalissa, Pasi Forsberg, Marko Tuomainen, Tero Pisilä, Janne Tohila, Pekka Priuska, Aku Joki-Erkkilä, puolustaja Pasi Järvinen ja Jorma Malkamäki. Kauden aikana Kuopiosta tuli maalivahti Pasi Kolehmainen. Joukkuetta valmensi 15 vuotta Hermeksessä pelannut Lasse Mäntylä.

JHT voitti Ylivieskan Pallon numeroin 2-1, Närpiön Kraftin 7-2. Nivalan Cowboys kukistettiin kotiahalissa yli 600 katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 3-2. Närpiön Kraftille hävittiin 6-7, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin 11-3. Viimeksi mainitussa ottelussa loisti JHT:n 16-vuotias Aku Joki-Erkkilä. JHT voitti myös Raahe-Kiekon numeroin 7-3 ja 6-2.Nivalan Cowboys hävisi JHT:lle numeroin 12-4 ja 4-3.KoMuHT: hävisi 6-3 ja pelasi Närpion Kraftin kanssa tasan 4-4. Maaliin oli hankittu Kalpasta Pasi Kolehmainen. Nivalan Cowboysit yllätti Junkkarit numeroin 3-4, mutta Ylivieskan Pallo koki tappion 16-3 Tässä ottelussa Sami Markkasen salo oli 5+4 ja Mika Ritoniemi oli mukana kahdeksassa maalissa. Joukkueeseen oli nostettu omia junioreita Marko Tuomainen ja Marko Mattila sekä Janne Tohila. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Jeppis voitettiin numeroin 10-5 ja S-Kiekko 8-0.

Ylemmässä loppusarjassa JHT voitti Kajaanin Hokin puhtaasti 9-0, mutta kärsi toisessa ottelussa 2-3 tappion. Jeppiksen JHT voitti 7-4 ja Rovaniemen Kiekon numeroin 6-3. Kuusamon Pallo-Karhut hävisivät Kalajoella yli 1000 hengen katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 11-5. JHT hävisi Raahe-Kiekolle 4-6. JHT voitti Iisalmen PK:n numeroin 6-3, ja Jeppiksen 8-4 sekä Rovaniemen Kiekon peräti 13-5.

Play off ottelussa JHT kärsi 7-2 tappion IPK:lle , mutta voitti toisen ottelun 6-3. Play off-kierroksella Tampereen Koovee kuritti JHT:tä numeroin 12-2 ja 6-3 otteluissa pääsystä divariaksrsintaan.

Timo Seikkula voitti nuorten MM-hopeaa.

Timo Seikkula pelasi myös yhden liigaottelun TPS:n paidassa kaudella 97/98. Pääasiallisesti hän pelasi tuolla kaudella TuTo.sssa. Seuraavalla kaudella Seikkula pelasi KalPan joukkueessa. Timo Seikkula on Pittsburgin varaus vuodelta 1996 numerolla 238. Timo Seikkula pelasi JHT:ssä kaudet 94-95 ja 95/96. Hän kiekkoili nuorten maajoukkueessa. Kauden 96/97 hän pelasi turkulaisessa Kiekkko 67:ssä.

Joni Puurulan läpimurtokausi

Kaudella 1998-1999 JHT:n maalia vartioi 16-vuotias Joni Puurula. Puolustuksen tukipylvääksi hankittiin 28-vuotias puolustaja Marko Pieniniemi Kärpistä. Joukkueessa pelasivat myös Pasi Forsberg, Pekka Priuska, Pasi Priuska, Sami Markkanen, Mika Ritoniemi, Juha Märyä, Tomi Reinikainen, Marko Tuomainen, Mika Lamperi, Jaakko Rahkola, Matti Perkiö, Tero Pisilä, Ville Vähäsraja, Toni Puranen, Henri Mustonen, Kimmo Tirri, Juha Kärsämä, Antti Filppula, Mika Lamberg. Myös Aku Joki-Erkkilä palasi joukkueeseen.

JHT voitti Ylivieskan Pallon todella murskalukemin 18-5. Mika Ritoniemen saldo tässä ottelussa oli 5+2 ja Marko Pieniniemen 1+6. JHT voitti Nivalan Cowboysin numeroin 8-6 ja 12-4, Hela-Kiekon 8-2, Närpiön Kraftin 7-5 ja Jeppiksen 9-3. KoMuHT:n kanssa pelattiin tasan 5-5. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin numeroin 7-0. Tässä pelissä loisti junkkarivahti Joni Puurula.

YPa kukistettiin numeroin 9-5, mutta Nivalan Cowboysille kärsittiin 4-5 tappio. Närpion Kraft voitettiin 10-7. Ottelun sankareita olivat Aku Joki-Erkkilä ja Joni Puurula. Kauhan Hela-kiekon kanssa pelattiin 3-3 tasapeli ja Nivalan Cowboys voitettiin numeroin 5-4, kun ensin oli hävitty sille samoin numeroin. Jeppis kaatui numeroin 6-2, mutta Raahe-Kiekolle kärsittiin jälleen tappio numeroin 4-6. Ylivieskan Pallon kanssa pelattiin tasainen peli, jossa voitto kirjattiin JHT:lle numeroin 2-1.

Ylemmässä loppusarjassa JHT peittosi KoMuHT:n numeroin 4-1, Raahe-Kiekon 5-3, Oulu-Kiekon 4-3 ja Kuusamon Pallo-Karhut peräti 10-2. Iisalmen Pallo-Karhuille kärsittiin tappio 0-1 numeroin, mutta Haukiputaan Ahmat voitettiin 9-3 ja KoMuHT 8-7. Sami Markkasen saldo tässä ottelussa oli 5+2.
JHT voitti Iisalmen Pallo-Kerhot 7-4, mutta kärsi jälleen Raahe-Kiekolle tappion numeroin 4-5. Tässä ottelussa tuomari sekoili ja antoi junkkareille jäähyjä erätaukojenkin aikana. Kajaanin Hokki voitettiin 5-4, Haukiputaan Ahmat 4-3.

Lohkovoitto saavutettiin viiden pisteen erolla seuraavaan joukkueeseen. Ensimmäisellä play off-kierroksella Haukiputaan Ahmat voitettiin toisella jatkoajalla ajassa 87,35 maalein 4-3. Maalin viimeisteli Tomi Reinikainen. Toisella play off-kierroksella Kouvollan KooKoo juotti JHT:lle tappion karvasta kalkkia numeroin 6-0 ja 11-3.

Antti Haapakoski - maailmanmestari

Antti Ensio Haapakoski (s.6.2.1971) on voittanut aitajuoksussa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 1989 ja nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1990. Hän on ollut koko 1990-luvun paras suomalainen pika-aituri. Hän on voittanut kuusi kertaa pika-aitojen Suomen mestaruuden vuonna 1990 Oulussa, 1993 Mikkelissä, 1994 Tuusulassa, 1995 Lapualla, 1996 Tampereella ja 1997 Lappeenrannassa. SM-hopeaa hän voittanut kolme kertaa ja SM-pronssia kerran. 60 metrin aidoissa hän on voittanut neljä Suomen mestaruutta ja yhden hopean.

Antti Haapakoski edusti Suomea Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja Atlantan olympialaisissa 1996. Hän edusti Suomea Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991, Stuttgartin MM-kisoissa 1993, Göteborgin MM-kisoissa 1995 ja Ateenan MM-kisoissa 1997. Haapakoski edusti Suomea myös Splitin EM-kisoissa 1990 ja Helsingin EM-kisoissa 1994. Hän on edustanut Suomen 60 metrin aidoissa EM-hallikisoissa Genevessä 1992 ja Pariisissa 1997 sekä MM-hallikisoissa Torontossa 1993 ja Barcelonassa 1995. Parhaimmillaan hän oli EM-kisoissa 1994 kuudes. Haapakosken ennätys 110 metrin aisoissa on juhannuskisoissa 1995 juostu 13,42. Sallittua kovemmassa myötätuulessa Haapakoski juoksi Sestrieressä 1994 ajan 13,26.

Isän valmennuksessa

Antti Haapakoski huomattiin alueellisesti 10-vuotiaana 1981, kun 139 cm pitkä poika ponnisti korkeutta 141 cm ja venytti kolmella loikalla 9,34. Molemmat olivat ikäluokkansa kärkituloksia koko valtakunnassa. Seuraavana vuonna Antti oli ikäluokkansa ykkönen Suomessa tulevassa paraatilajissaan pika-aidoissa. Matka oli silloin 60 metriä ja aika 10,2.
Vuonna 1986 Antille oli venähtänyt mittaa jo 190 cm ja aidat alkoivat tuntua matalilta. 16-vuotiaiden SM-kisoissa tuli neljäa tila 100 metrin ja viides tila 300 metrin aidoissa. Vuoden 1987 16-vuotiaiden SM-kisoissa Antti voitti Suomen mestaruuden pika-aidoissa ja hopeaa pitkissä aidoissa sekä pronssia pituushypyssä. Antin valmennuksesta vastasi isä Pentti Haapakoski.

Antti Haapakosken kansainväliset edustustehtävät alkoivat kesällä 1988. Heinäkuun alussa Espanjan tulevassa olympiakaupungissa Barcelonassa taittuivat 110 metrin matalat aidan aikaan 13,90 ja käteen ojennettiin koululaisten maailmanmestaruuskilpailujen pronssimitali. Barcelonan juoksu avasi Antille ovet Kanadan Sudburyssa pidettyihin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuihin. Siellä Antti pääsi välieriin saakka omalla ennätyksellään 14,53. Hän oli erässään viides ja jatkoon meni samalla ajalla Ruotsin Niklas Erikson, joka oli ollut helpommassa erässä kolmas.

Euroopan mestaruus

Kesä 1989 merkitsi Antti Haapakoskelle huikeaa tulos- ja saavutuskehitystä. Hän alitti SM-kisoissa 14 sekunnin rajan,mutta se riitti vasta kolmanteen sijaan Mikael Ylöstalon ja Kai Kyllösen tuntumassa. Samalla Haapakoski valittiin uransa ensimmäiseen maaotteluun.
Uransa ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen hän aitoi 18-vuotiaiden matalilla aidoila Pyhäjärvellä viikkoa ennen Kalevan kisoja tuloksella 13,89. Poikien SM-kisoissa tämä ennätys parani 13,79:ään.
Jugoslavian Varazdinissa pidettiin 29-vuotiaiden Euroopan mestaruuskilpailut 24-27. elokuuta 1989. Antti voitti kaikki kolme lähtöään selvästi. Alkuerässä riitti voittoon 14,43. Välieränsä Antti voitti ajalla 14,41. Loppukilpailuissa Antti Haapakoski ja Ranskan silmälasipäinen Sebastian Thibaur olivat tasoissa kolmannelle aidalle saakka. Sen jälkeen ranskalainen johti kahdeksannelle aidalle saakka. Suomalaisen loppuratkaisu oli kuitenkin vastustamaton. Haapakoski voitti ajalla 14.03 ja juoksu tehtiin 1,3 metrin vastatuulessa.

Maailmanmestaruus sadanosan erolla

1990 kesän paras aika 13,65 syntyi Jämsänkoskellä heinäkuun lopulla, Tulos oli sadanosan parempi kuin Arto Bryggaren 19-vuotiaana juokseman aika. Haapakoski oli vuoden 1990 kiistattomasti paras pika-aituri voitettuaan myös ensimmäisen miesten Suomen mestaruuden. Miesten Ruotsi-Suomi maaottelussa kirjattiin voitto ajalla 13,86.
Bulgarian Plovdivissa pidetyissä 19-vuotiaiden yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa Haapakoski oli ennakkosuosikki yhdessä USA:n Glenn Terryn kanssa. Terry karsiutui yllättäen jo välierissä. Erien perusteella Haapakosken pahimmaksi uhkaajaksi nousi Kuuban Alexis Sanchez, jolla oli heikompi tilastoaika, mutta kykyä venyä taistelufinaalissa ennätykseensä. Hyvin aloittanut Haapakoski johti neljännelle aidalla niukasti, mutta käsikosketus viereisellä radalla juosseen kuubalaisen kanssa sotki rytmiä ja viimeisellä aidalla kuubalainen oli lähes metrin edellä. Loppusileän kamppailussa Kalajoen Junkkari kuitenkin rutisti sasaosalla ohi liian aikaisin heittäytyneestä kuubalaisesta, joka ajautui kokonaan Antin radalle ja maaliin tultiin olkapäät toisissaan kiinni. Maalikameran kuvaa tutkittiin runsaat 15 minuttua. Haapakoski julistettiin voittajaksi sadasosan erolla. Voittoaika oli 13,74.

Mauri Myllymäki - pituushyppääjä ja urheiluselostaja

Mauri Myllymäki on Kalajoella 1.1.1946 syntynyt pituushyppääjä, joka sijoittui Helsingin EM-kisoissa 1971 pituushypyssä viidenneksi tuloksella 7.85. Suomen mestaruuden hän voitti samana vuonna Oulussa tuloksella 7.73. SM-hopeaa hän voitti Varkaudessa 1968 tuloksella 763. SM-pronssia tuli Kouvolasta vuonna 1970 tuloksella 752. SM-hallikisoista Suomen mestaruuden Myllymäki voitti vuonna 1969 tuloksella 7.42. EM-hallikisoissa Tukholmassa Mauri Myllymäki sijoittui samana vuonna kuudenneksi tuloksella 743.

SM-kisat Varkaudessa

Varkauden SM-kisoissa Mauri Myllymäki leiskautti 783, mikä riitti hopeaan Pertti Pousin voittaessa tuloksella 776. Myllymäen hopea oli siihen mennessa kaikkien aikojen paras Kalajoen Junkkareiden edustajan saavutus Kalevan kisoissa. Se oli järjestyksessä vasta toinen mitalisija, sillä aikaisemmin Seppo Jokivartio oli 1948 Vaasassa juossut pronssia pitkissä aidoissa.
SM-hopea vei Mauri Myllymäen kahteen kesän 1968 miesten maaotteluun. Suomi voitti rimukkaasti kolmen peräkkäisen tappiovuoden jälkeen Ruotsin. Mauri Myllymäki oli pituudessa toinen tuloksella 742. Syyskuun puolivälissä Kalajoen Junkkareiden pituushyppääjä edusti Suomea Oslossa, jossa pituuskilvan voitti Heikki Mattila Myllymäen ollessa viides 10 senttiä heikommalla hypyllä.

Opiskeli Jyväskylässä

Jyväskylän liikintatieteellisessä tiedekunnassa opiskellut Myllymäki siirtyi 1969 edustamaan Saarijärven Pullistusta, Sen kesän paras hyppy kantoi 739, mutta seuraavana vuonna hypätty 752 riitti SM-kisoissa pronssille. Tuolloin Kari Palmen voitti kymmenen senttiä paremmalla tuloksella. Myllymäk edusti Suomen myös Ruotsi-Suomi maaottelussa tullen toiseksi tuloksella 754.
Vuonna 1971 Myllymäki voitti pituushypyn tuloksella 773. Samaan tulokseen ylti myös Reijo Toivonen.

Helsingin EM-kisat

Helsingin Euroopan mestaruuskisoissa elokuussa 1971 pituushypyn karsinta suoritettiin avauspäivänä ja rajana oli 770. Ilta oli poikkeuksellisen suuren urheiluhuuman aikaa. sillä suomalaisen kestävyysjuoksun pitkä lamakausi päättyi Juha Väätäisen kirivoittoon kovavauhtisella 10 000 metrillä ennen suosikkina pidettyä kaksien edellisten EM-kisojen kympin voittajaa DDR:n Jurgen Haasea.
Mauri Myllymäen kohtalon ratkaisi karsinnan viimeinen hyppy, sillä kaksi ensimmäistä eivät olleet riittävän hyviä. Samalla kysymyksessä oli koko karsinnan viimeinen hyppy. Myllymäen hyppy kantoi täsmälleen tarvittavan 770, johon ylti yhteensä 15 hyppääjää. Karsiutuneiden joukossa olivat muun muassa DDR:n Beer, Lansi-Saksan Baumgartner, Ranskan Pani, Jugoslavian Stecic ja Puolan Cypulski.
Finaalin toisella kierroksella 11.8.1971 Mauri Myllymäki hyppäsi uransa pisimmän hypyn 785, jolla hän oli sillä hetkellä kolmantena. Kilpailun vanhetessa Myllymäen sijoitus putosi viidenneksi. Pituuden neljäs, viides jakuudes hyppäsivät saman tuloksen 785, jolloin järjestyksen ratkaisi toiseksi pisin hyppy.
Kilpailun voitti hieman yllättäen DDR:n Max Klauss, joka kolmannellaan hyppäsi 792. Neuvostoliiton Igor Ter-Ovanesjan oli voittanut pituushypyn Euroopan mestaruuden vuosina 1958, 1962 ja 1969. Nyt hän jäi toiseksi sentin heikommalla tuloksella kuin Max Klauss.

Maaotteluedustuksia

Kesän 1971 kuluessa Mauri Myllymäki edusti Suomea viidessä yleisurheilumaaottelussa, tullen kaksi kertaa toiseksi, kaksi kertaa kolmanneksi ja kerran neljänneksi. Maaottelussa Länsi-Saksaa vastaan sai Helsingissä epäonnistunut Hans Naumgartner ponnistuksensa kohdalleen ja räväytti 805. Myllymäen tulos oli 758. Ruotsi ottelussa Reijo Toivonen voitti Mauri Myllymäen 15 sentillä. Puolaa vastaan käydyssä maaottelussa 770 riitti kolmanteen sijaan, sillä 35-vuotias Reijo Toivonen leiskautti 784. Kolmimaaottelussa Suomi-Tanska-norja Norjan Dag Birkeland voitti tuloksella 786.Toivonen ja Myllymäki hypääsivät saman tuloksena 766 Toivosen ollessa parempi paremman toisen hyppynsä ansiosta.
Kesän toisessa kolmimaaottelussa Suomi kohtasi alkukesällä Romanian ja Eestin. Myllymäki jäi tuolloin neljänneksi tuloksella 745. Reijo Toivonen voitti tuloksella 770.
Olympiakesän 1972 alussa Myllymäki ponnisti 751, mutta jatkossa kausi meni pilalle. Vuonna 1973 Myllymäen parhaimmaksi tulokseksi mitattiin 722 ja vielä vuonna 1974 syntyi yli 7 meträn tulos.

Asiantunteva urheiluselostaja

Mauri Myllymäki toimi Yleisradion asiantuntevana urheiluselostajana. Vuoden 1996 olympialaisissa Atlantassa Myllymäki kiisteli kollegansa Hannu-Pekka Hännisen kanssa tiukoin sanakääntein miesten 50 kilometrin kävelyn aikana siitä, oksensiko Valentin Kononen Helsingin EM-kilpailujen kävelyn aikana. Lisäksi Myllymäki kritisoi kolmiloikkaaja Heli Koivulaa (nyk. Kruger) ja sai aikaan katsojapalautteen ryöpyn. Tämän jälkeen Myllymäki ei enää selostanut YLEn urheiluohjelmissa.

Seuraavina vuosina Myllymäki selosti muun muassa koripalloa taivaskanavilla. Myllymäkeä on myös kuultu Nelosella selostamassa yleisurheilun Kultaista liigaa ja muita Grand Prix -kisoja. Hän lopetti selostustyöt Nelosella vuoteen 2005, mutta palasi kuitenkin seuraavana vuonna takaisin runsaan yleisöpalautteen ansiosta.

Vuonna 2006 Myllymäki selosti suunnistuskilpailu Jukolan viestin ja selosti kesän mittaan kanavalla myös IAAF Super Grand Prix ja IAAF Grand Prix -sarjojen kilpailuja.

Myllymäki tunnetaan suorapuheisena ja elävää sekä humoristista kieltä käyttävänä asiantuntevana urheiluselostajana. Erityisesti Myllymäki on tuonut selostuksissaan esille kestävyysjuoksua hallitsevia Kenian, ja sittemmin myös Qatarin ja Bahrainin, edustusasussa juoksevien kalenjin-heimon jäsenten kulttuuria ja erityisesti kalenjin-heimon nandi-haaraa.

Lauri Kaarta seitsemän MM-mitalia sotilaskiväärillä

Kalajoen urheiluhistorian ensimmäinen maailmanmestari on Lauri Kaarta, Käännänkylästä kotoisin ollut ampuja ja suojeluskuntaurheilija. Tammikuun 23. päivänä 1907 maanviljelijäperheeseen syntynyt Kaarta saavutti parhaat tuloksensa sotilaskiväärillä voittaen 1937 Helsingin maailmanmestaruuskilpailuissa kaksi joukkuekultaa. Urallaan seitsemän MM-mitalia tähdännyt Lauri Kaarta ylti henkilökohtaisissa lajeissa maailmanmestaruuskilpailujen hopealle ja pronssille.

Ammunnan valitseminen päälajiksi oli Lauri Kaarralle selvää jo nuorena. Hänen isänsä Heikki Kaarta sekä vanhemmat veljensä Martti ja Eino harrastivat lajia aktiivisesti ja rakensivat maailmansotien välisenä aikana tilalleen oman ampumaradankin. Kaarrat nousivat ensin suojeluskuntapiirinsä huipulle, sitten valtakunnalliseen parhaimmistoon, ja lopulta sekä Laurista että Martista tuli MM-mitalisteja.

Helsingin Malmilla 1937 järjestetyt MM-kilpailut olivat ammunnan ensimmäinen huomattava kansainvälinen tapahtuma Suomessa. Isäntämaan edustajat olivat edellisvuosien menestykseksensä ja tulostensa ansiosta jo ennakolta suosikkeja monissa lajeissa. Karsintojen perusteella Lauri ja Martti Kaarta valittiin Suomen kisajoukkueeseen. Martti kilpaili vain henkilökohtaisissa sotilaskiväärilajeissa, mutta Lauri Kaarta kuului myös siihen viiden miehen huippuryhmään, joka edusti maatamme tämän aseen joukkuekilpailuissa.

Sotilaskiväärin kolmiasentokilpailussa Lauri Kaarran tulos 526 sivusi syntyhetkellään maailmanennätystä, mutta kilpailun vanhetessa sen ylitti kaksi ampujaa ja lopullinen sijoitus oli kolmas. Kolmiasennon joukkuekilpailussa Suomen sotilaskivääriampujat yltivät hopealle vain kolmen pisteen päässä mestaruuden voittaneesta Sveitsistä.

Mainittujen pääkilpailujen ohella kaikissa kiväärilajeissa ratkaistiin 1937 MM-mitalit myös kolmessa asentokilpailussa, samoin niiden joukkuekilpailuissa. Suomen viisikko voitti makuu- ja pystyasentojen maailmanmestaruudet ja pronssia polvelta. Henkilökohtaisesti Lauri Kaarta tähtäsi polvelta neljänneksi, pystystä viidenneksi ja makuulta kymmenenneksi.

Malmilta palasi Käännänkylään kaksi MM-kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia saavuttanut ampuja. Lauri Kaarran viiden mitalin suurmenestys ei kuitenkaan nostattanut isoja otsikkoja edes Keski-Pohjanmaalla. Itse asiassa hänen maailmanmestaruuksiaan ei mainittu yhdessäkään Keski-Pohjanmaalla tai Pohjois-Suomessa 1937 ilmestyneessä lehdessä. MM-kisojen asentokilpailujen runsaslukuisuuden ja niiden saaman vähäisen tai kokonaan olemattoman huomion ja palstatilan takia Lauri Kaarran maailmanmestaruudetkin jäivät 1990-luvulle saakka melkein poikkeuksetta huomioimatta tilastoissa, julkaisuissa ja urheilukirjallisuudessa. Kaikki huomio keskittyi vain kolmiasentokilpailuihin.

Lauri Kaarran arvokkaat, hänen sukunsa hallussa säilyneet vuoden 1937 MM-kultamitalit ovat joka tapauksessa Keski-Pohjanmaan urheiluhistorian ensimmäiset maailmanmestaruudet.
Lauri Kaarran veli Martti palasi hänkin samoista MM-kilpailuista mitalistina. Hän ei kuulunut sotilaskiväärissä Suomen viralliseen edustusviisikkoon, mutta henkilökohtaisissa lajeissa huomioitiin myös muut mukana olleet ampujat. Martti Kaarta tähtäsi sotilaskiväärin polviasentokilpailussa maailmanennätyksen 182 pistettä, jonka kaksi sveitsiläistä myöhemmin ylitti. Kaikki muut pysyivät takana, ja Kaarran perheen MM-mitalikokoelma täydentyi Martin yllätyspronssilla. Hänen tuloksensa kilpailun puolivälissä oli peräti 96 pistettä, mutta toinen jakso jäi 86:een.

Lauri Kaarta nähtiin puolustamassa MM-mitalejaan Sveitsin Luzernin MM-ammunnoissa 1939. Kokonaismenestys ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Malmilla, mutta kahdella mitalilla Kaarran arvokisojen mitalikokoelma silläkin kertaa kasvoi. Maailmanmestaruus oli äärimmäisen lähellä sotilaskiväärin henkilökohtaisessa pytyasentokilpailussa, jossa Kaarran 333 pistettä nousi taulujen ensimmäisessä tarkastelussa kärkeen yhdessä häntä ennen ampuneen saksalaisen Brodin kanssa. Tulos oli samalla uusi maailmanennätys. Tarkistuslaskennassa saksalaisen kertymä kuitenkin parani pisteellä, ja suomalainen joutui tyytymään hopeaan. Mitaliväri oli sama myös sotilaskiväärin kolmiasennon joukkuekilpailussa, jossa Kaarta jälleen kuului Suomen edustusviisikkoon. Henkilökohtaisessa kolmiasentokilpailussa Kaarta sijoittui 12:nneksi.

Loistavasta MM-menestyksestään huolimatta Kaarta ei voittanut kertaakaan Suomen mestaruutta. Kotimainen kilpailu kiväärilajeissa oli 1930-luvulla erittäin kovaa ja tasaista. Maailmanmestaruuskilpailuissa Kaarta kuitenkin oli Suomen selvästi paras ja varmin sotilaskivääriampuja vuosina 1937–1939.

Koska sotilaskivääri ei ollut olympialaji, Lauri Kaarta olisi 1940-luvulla todennäköisesti keskittynyt aikaisempaa enemmän pienoiskivääriin. Runsaat kolme kuukautta MM-Luzernin jälkeen puhjennut talvisota katkaisi kuitenkin elämän kulun.
Lauri Kaarta kaatui talvisodan rauhantekoa edeltäneenä päivänä 11.3.1940 Viipurin Tervaniemellä sijainneen koulun kellarikerroksessa rakennuksen saatua kranaatin osuman. Kaarta taisteli tuolloin aivan puolustuksen etulinjassa vihollisen edettyä vähän aikaisemmin Viipurin itäisiin kaupunginosiin, joihin Tervaniemikin kuului.

Kaarran ampujaperheestä on julkaistu laaja katsaus teoksessa ”Kalajoen Suojeluskunta ja Lotta Svärd” (Lauri Järvinen, 1995).

Raution Kisailijat menestyvät painonnostossa

Rautio-viikon ensimmäisen päivän tapahtumiin kuuluu Hanskin Puntti eli Hannu Karhulan nimeä kantavat painonnostokilpailut. Hannu Karhula sai vuonna 2006 Suomen Painonnostoliiton Kultaisen Ansiolevykkeen mittavasta työstä painonnoston hyväksi. Samoin Pekka Torvi ja Leila Koivusipilä saivat Kultaisen ansiolevykkeen. Pronssinen ansiolevyke ojennettiin Juha Roukalalle ja Eija Mustasaarelle. Hannu Karhula on ollut 33 kertaa painonnoston piirinmestaruuskilpailuissa. Hän on voittanut 22 piirinmestaruutta. Raution Kisailijat oli Suomen junioriykkönen syksyllä 2006.

Pekka Torvi on rautiolaisen painonnoston superhahmo

Raution Kisailijoiden painonnosto on noussut kukoistukseen Kisailijoiden aktiivisen puuhamiehen Pekka Torven johdolla. Vuoden 1986 tilastoissa Esa Torvi oli piirin tilastoissa 52 kilon sarjassa toisena. Piirin kymmenen parhaan joukossa olivat sarjoissaan myös Pekka Koivusipilä, Pekka Torvi ja Olavi Verronen.

Vuoden 1987 alussa Sievissä pidetyissä piirinmestaruuskilpailuissa Olli Petäistö, Esa Kivi ja Jukka Perttula nostivat Raution Kisailijoille alimpien sarjojen voiton ja Pekka Torvi oli toinen 75 kilon sarjassa. Esa Kivi nähtiin saman vuoden keväällä 17-vuotiaiden SM-kisoissa missä hän sijoittui neljänneksi. Naisten sarjoissa Raution Kisailijoiden Minna Kivi nosti vuonna 1987 piirinennätykset 60 kilon sarjassa. Esa Kivi nosti Raution Kisailijoiden urheiluhistorian ensimmäisen SM-mitalin 17-vuotiaiden kilpailuissa Helsingissä. Minna Kivi teki samana vuonna kahdeksan piirinennätystä.

Esa Kivi säilytti 1989 paikkansa SM-nostojen kolmen parhaan joukossa sijoittuen 67,5 kilon sarjassa kolmanneksi yhteistuloksella 175 kg. Anne Kivi haki syyskesällä 1989 Kisailijoille toisen SM-pronssin Lempäälässä pidetyistä SM-nostoista. Vuonna 1990 Anne Kivi oli erittäin lähellä SM-pronssia, mutta jäi pronssista 2,5 kiloa. Vuonna 1991 Anne Kivi oli viides SM-kisoissa.

1990-luku menestyksen aikaa

Katja Karhulahdesta tuli maaliskuussa 1994 Raution Kisailijoiden ensimmäinen painonnoston Suomen mestari. Kolmisen viikkoa aikaisemmin hän oli voitti peruskoululaisten Suomen mestaruuden. Katja Karhulahti palkittiin Kisailijoiden parhaana urheilijana vuonna 1994 ja 1996 ja 1997. Maaliskuussa 1995 Anne Kivi otti kaiken mahdollisen eli Suomen mestaruuden tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa. Eija Mustasaarelle kertyi kaksi hopeaa ja yksi pronssi. Katja Karhulahden saalis oli yksi hopea ja kaksi pronssia.

Vuonna 1996 Raution Kisailijat palasivat Suomen mestaruuskilpailuista kotiin mukaan yhdeksän naisten SM-mitalia. Katja Karhulahti voitti kultakamppailun ja Heidi Karhulahti pronssille. Seuran kolmas mitalisti oli Eija Mustasaari. 18-vuotiaiden SM-kisoissa Parkanossa Eija Mustasaari nosti Raution Kisailijoille hopeaa ja Katja Karhulahti pronssia. Katja Karhulahti saavutti syyskuussa 1996 Raution Kisailijoiden ensimmäisen Suomen ennätystuloksen tempaamalla 42,5 kilon sarjassa 46 kiloa.

1997 Suomen mestaruuskilpailut käytiin Rovaniemellä. Katja ja Heidi Karhulahti toivat seuralleen kaksoisvoiton 46 kilon sarjassa. Anu Linnala ja Eija Mustasaari olivat sarjoissaan neljänsinä. Katja Karhulahti nosti 1998 SM-kisoissa pronssia.Kalajoella 1999 pidetyissä 17-vuotiaiden SM-kisoissa Anu Linnala toi hopeaa.

2000-luvulla menestys jatkuu

Vuonna 2000 veteraaninostajat Juha Roukala ja Pekka Torvi yltivät sarjoissaan hopealle. Eija Mustasaari saalisti pronssia kaikissa nostomuodoissa. Yleisten sarjojen paras saavutus oli vuonna 2002 Eija Mustasaaren kolme SM-pronssia. Anu Linnala voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden Maria Koivusipilän ollessa toinen. Veteraanien SM-lavalla Juha Roukala, Pekka Torvi ja Hannu Karhula saavuttivat hopeamitalit.

Pekka Torvi saavutti syksyllä 2003 toisen veteraanien Suomen mestaruuden. Myös Juha Roukala saavutti SM-hopeaa. Hannu Karhula saavutti SM-pronssia.Raution Kisailijat voitti Oulun SM-kisoissa 2004 kymmenen SM-mitalia. Rautiolaisista nousivat palkintokorokkeelle Maria Koivusipilä, Anu Lankila, Eija Mustasaari. Raution Kisailijoiden sadannen SM-mitalin toi Juha Roukala. Eija Mustasaari voitti SM-hopeaa. Painonnoston 17-vuotiaiden SM-kisat käytiin Kalajoella. Raution Kisailijat voitti viisi SM-mitalia. 50 kilon sarjaan hallitsi ylivoimaisesti 12-vuotias Milko Tokola. Seuran menestystä täydensi yllätyspronssia nostanut Miika Tokola. Maria Koivusipilä voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden 48 kilon sarjassa ja tuli toiseksi 23-vuotiaiden sarjassa. Sami Torvi voitti 56 kilon sarjassa SM-hopeaa niin 20-vuotiaiden kuin 23-vuotiaiden sarjassa. Miika Roukala nosti 20-vuotiaissa hopealle ja 23-vuotiaissa pronssille. Tuomas Hyry otti omassa painoluokassaan SM-pronssia. Raution Kisailijoiden mitalisaldoa kasvatti Anu Linnala 23-vuotiaiden SM-hopealla.

Vuonna 2006 Raution Kisailijat saavutti yhdeksän SM-mitalia yleisessä sarjassa. Veteraanien SM-kisoista tuli kaksi SM-kultaa Juha Roukalan ja Pirjo Palosaaren toimesta. 17-vuotiaiden SM-kisoissa Johanna Hyry ja Tuomas Hyry voittivat Suomen mestaruuden.

Pirjo Palosaarelle MM-kultaa

Pirjo Palosaari saavutti syksyllä 2006 Raution Kisailijoiden historian ensimmäisen maailmanmestaruuden voittamalla Ranskassa Bordeaux`ssa 35-39-vuotiaiden painonnostossa 75 kilon sarjan kultaa.Raution Kisailijoilla on nyt 184 arvokisamitalia. Niistä 44 on kultamitaleja, 71 hopeamitaleja ja 69 pronssimitaleja. Seuralla on maailmanmestaruus, yksi Pohjoismaiden mestaruus, yksi MM-hopea, yksi EM-hopea, yksi PM-hopea, 34 SM-kultaa, 59 SM-hopeaa ja 59 SM-pronssia.

Lähdeaineisto Lauri Järvinen: Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi

sekä omat muistiinpanot

Simo Saari – kalajokisen painonnoston isä

Kalajokinen painonnosto sai uutta kipinää, kun Simo Saari palasi Ruotsista kotiseudulleen 1980-luvulla. Harjoituksissa alkoi käydä toistakymmentä nostajaa. Samoihin aikoihin palasi Helsingistä kotiseudulleen Harri Rahkola ja tämä nosti entisestään innostusta painonnostajien keskuudessa. Painonnostajille kirjattiinkin vuoden 1981 aikana 54 uutta piirinennätystä. Näistä Juha Roukalan osuus oli 25 ja hänen pikkuveljensä Markun 15 ja Simo Saaren 14. Seurojen välisessä pistekilpailussa Kalajoen Junkkarit nousi piirin parhaimmaksi painonnostoseuraksi. Markku Roukala nosti poikien SM-lavalla 1981 kahdeksannen sijan 44 kilon sarjassa tuloksella 72,5 (30, 42,5). Juha Roukala ylti 23-vuotiaiden SM-kisoissa viidenneksi ja paransi vuoden kuluessa yhteistulosennätystään yli 50 kiloa päätyen 100 kilon sarjassa kilomäärään 262,5 (117,5, 145). Simo Saari tuli veteraanien SM-kisoissa viidenneksi ja hallitsi piirinsä 90 kilon sarjaa yhteistuloksella 245 (107,5, 137,5). Harri Rahkola nosti hopeamitalin poliisien SM-kisoissa talvella 1982 tehden samalla ennätyksensä 230 (105, 125) 90 kilon sarjassa. Rahkola uudisti hopeansa ammattikuntansa kisoissa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Juha Roukala saavutti saman vuoden syksyllä Suomussalmella Pohjois-Suomen mestaruuden 100 kilon sarjassa tuloksella 252,5 (110,142,5). Syksyllä 1982 aloitettu painonnostokoulu Hiihtomajalla toi lisää junioreita mukaan painonnostoon.

Ensimmäinen SM-mitali

Kalajoen Junkkarien kaikkien aikojen ensimmäinen SM-mitali painonostossa tuli marraskuussa 1983 Juha Roukalalle Porin Urheilutalolla, jossa Juha Roukala ylti 100 kilon sarjassa pronssille yhteistuloksella 280 kiloa. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Juha nosti 23-vuotiaiden SM-kilpailuissa 100-kilon sarjassa Porissa yhteistuloksella 292,5 kiloa.Vuoden 1987 SM-kisoissa Tampereen Pirkka-hallissa Juha Roukala nosti yhteistuloksen 325 (145, 180) kiloa ja se oli Juhan ensimmäinen yleisen sarjan Suomen mestaruus. Markku Roukala nosti samana vuonna 17-vuotiaiden Suomen mestariksi 90 kilon sarjassa tuloksella 235 (95,140). Markku paransi sarjansa tempauksen Suomen ennätystä Ruotsin Skellefteåssa Suomi-Ruotsi maaottelussa tuloksella 123 kiloa.

Vuoden 1987 Markku teki peräti 42 uutta piirinennätystä. Talvella 1988 Juha Roukala paransi piirin mestaruuskilpailuissa Sievissä ennätystään 110 kilon sarjassa yhteistuloksella 337,5 (150, 187,5) kiloa. Juha valittiin samana vuonna Suomen edustajaksi Euroopan mestaruuskilpailuihin Englannin Cardifiin. Simo Saari nosti ikäluokkansa SM-kisoissa jälleen hopeaa tuloksella 237,5 (107,5, 130).

Juha Roukala nosti suomalaisten harvoin saavuttaman 350 kilon rajan tammikuussa 1989 Turussa pidetyissä kilpailuissa. Hän nosti tempauksessa 160 kiloa ja työnnössä 190 kiloa. SM-kisoihin Juha laihdutti 100-kilon sarjaan. Samalla tulos putosi 330 kiloon, mutta se riitti selvään Suomen mestaruuteen. Junkkareiden vahva painonnostotoiminta vaikutti siihen, että Junkkarit sai järjestettäväkseen painonnoston 23-vuotiaiden SM-kisat vuonna 1989.

Menestyksen vuosikymmen

90-luku onkin sitten ollut laajalla rintamalla Junkkarien menestyksellisintä aikaa: Painonnostossa hiihtomajan punttisali on tuottanut huippunostajia kuin liukuhihnalta. Menestymisistä mainittakoon mm. pohjoismaiden ja sm-mitaleiden määrä 14 nostajan voimin on saatu yhteensä 78 kpl:tta, joista kultaisia peräti 30 kpl. Em. mitalisateen saivat aikaiseksi seuraavat nostajat: Juha Roukala, Mikko Ojala, Jorma Mattila, Heikki Niemi, Markku Roukala, Antti Vihelä, Simo Saari, Sari Heiniemi, Mika Vihelä, Hannu Niemi, Vesa Saari, Jari Matti-Niemi, Maria Saari ja Jouni Hihnala. Parhaana keskipohjalaisena seurana Kalajoen Junkkarit on palkittu 90-luvulla kaikkiaan 6 kertaa. Kalajokisen painonnoston isä on eittämättä ollut Simo Saari, joka on itsekin kolistellut puntteja peräti 5:llä vuosikymmenellä vuodesta 1957 lähtien. Maria Saari on ollut MM-edustajana vv. -98 ja –99. Heikki Niemi on esiintynyt maaotteluissa ja EM-kisoissa.

Menestys 2000-luvulla on jatkunut niin, että Kalajoesta on tullut Suomen painonnoston keskus kahden voimakkaan painonnostoseuran Kalajoen Junkkareiden ja Raution Kisailijoiden toimesta. Raution Kisailijat on saavuttanut 30.5.2007 mennessä yhteensä 184 mitalia MM-kisoissa, EM-kisoissa ja SM-kisoissa. Näistä 44 on kultamitalia, 71 hopeamitalia ja 68 pronssimitalia.

LähdeaineistoLauri Järvinen: 100 vuotta kalajokista urheilua

Kuvassa Simo Saari

Kalajoen Junkkareilla SM-mitalimenestystä

Kalajoen Junkkarit perustettiin vuonna 1930 ja hiihto on kuulunut alusta lähtien seuran päälajeihin. Junkkarien kaikkien aikojen maineikkain urheilija Jussi Kurikkala teki nuoren seuransa nimen tunnetuksi jo 1930-luvulla, jolloin hän voitti 18 kilometrin maailmanmestaruuden Puolan Zakopanessa 1939 ja kuului jo vuotta aikaisemmin Lahden MM-kisojen viestissä Suomen kultajoukkueeseen.

Kurikkala voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 1936 pikamatkalla, mutta putosi vielä niukasti olympiajoukkueesta. Seuraavana vuonna Kurikkala kävi ensimmäiset suuret arvokisansa Ranskan Chamonix´ssa, mistä oli tuomisina MM-viestihopeaa. Chamonix´n MM-hiihtojen jälkeen Kurikkala siirtyi muutaman muun huippuhiihtäjän tavoin Iisvedelle Esa Rossin talliin, joka tarjosi mahdollisuuden kokopäiväiseen harjoitteluun ja lisäksi hyvän maaston. Aikansa kovimpiin harjoittelijoihin kuulunut Jussi Kurikkala koki pitkän uransa huippuhetket Italian Cortinassa 1941, missä hän voitti MM-kultaa 50 kilometrillä ja viestissä sekä tuli toiseksi pikamatkalla. Toisen Suomen mestaruutensa hän saavutti sotatalvena 1944 Ounasvaaran 50 kilometrillä. Toinen maailmansota vei Kurikkalalta mahdollisuuden osallistua hiihtäjänä Olympiakisoihin. Vaikea sairaus päätti hänen elämänsä vain 38-vuotiaana talvella 1951.

Jussi Kurikkalan muistokisat

Jussi Kurikkalan muistokisat ovat Kalajoella erityisesti olleet 1960-luvulla merkittävä kansallinen hiihtotapahtuma. Tuolloin voittajien joukossa olivat muun muassa Sauli Lähteenmaa, Veini Kontinen, Veikko Räsänen, Eero Kolehmainen, Unto Sorjonen, Veikko Hakulinen, Hannu Taipale, Eero Mäntyranta, Teuvo Hatunen, Esa Kujala, Elias Nygård, Heikki Torvi, Kalevi Hämäläinen, Kalevi Oikarainen, Keijo Vähäkangas, Heikki Torvi, Kuisma Taipale, Teemu Kattilakoski, Tero Similä, Kusti Kittilä. Naisten puolella voittajana on ollut myös Helena Takalo.

Junkkarihiihdon alkutaival

Junkkarien 1930-luvun ja 1940-luvun alun muita menestyneitä hiihtäjiä olivat Saima Kärjä (myöh. Siipola) ja Lauri Suni. Saima Kärjä voitti Ounasvaaralla 1938 naisten sarjan ja oli seuraavana vuonna paras myös naisten Oulun hiihdossa. Lauri Suni hiihti alkutalvella 1941 hienosti 13 sijalle Suomen MM-karsinnoissa. 1930-luvun lopulta aina 1950 luvun alkuun saakka parhaisiin junkkarihiihtäjiin kuului myös Mauno Kärjä, joka ylti päälajissaan pyöräilyssä maan parhaimmistoon ja lähelle olympiaedustusta. 1950- ja 60-luvuilla Kalajoen Junkkarien hiihtäjät eivät saavuttaneet mainittavaa valtakunnallista menestystä.

Merja Myllylän 19-20 vuotiaiden SM-pronssi talvella 1980 oli ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen tulos sitten Jussi Kurikkalan.

Kalajoen Junkkarien kasvatti Ossi Juola kuului veljensä Veikon ohella 1960-luvun lopulla Keski-Pohjanmaan hiihtoparhaimmistoon. Kanadaan muutettuaan Ossi Juola ylti uudessa kotimaassaan useisiin veteraanihiihdon maailmanmestaruuksiin.

Arvokisamenestystä Mauno Juola nousi ensimmäiseksi Junkkarihiihdon juniorien Suomen mestariksi 1990-luvun alussa ja kuului 1993 MM-pronssia saavuttaneeseen Suomen 20-vuotiaiden viestijoukkueessa.

Mauno Juola, Janne Ojala ja Kalle Junnikkala hiihtivät puolestaan juniorien SM-viestikultaa 1992. Jokainen heistä on menestynyt myös yleisessä sarjassa; Junnikkala tosin ensisijaisesti hiihtosuunnistuksessa, missä hänellä on yksi maailmancupin osakilpailuvoittokin. Juniorien SM-viestimitalia juhlittiin myös 1993, jolloin Mauno Juolan, Veli-Matti Junnikkalan ja Janne Ojalan muodostama kolmikko saavutti pronssia. Annika Anttiroiko oli samoissa Keravan kisoissa 20-vuotiaiden viides ja viestikolmikko, johon hänen lisäkseen kuuluivat Marika Suni ja Katja Ojala tuli seitsemänneksi. Junkkarien selviytyminen miesten viestissä SM-kisojen 11. sijalle Pellossa 1993 ja yhdeksänneksi Saarijärvellä 1994 enteili sitä vahvaa nousua, joka muutamaa vuotta myöhemmin tuotti SM-viestihopeaa 1998 ja myös henkilökohtaisen SM-mitalin talvella 2000.

Junkkarien joukkueissa on vat 1990-luvun SM-viesteissä hiihtäneet seuran omat kasvatit Mauno Juola, Janne Ojala, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall sekä muualta siirtyneet Mika Viitala, Marko Santapakka, Marko Kinnunen, Kuisma Taipale ja Kusti Kittilä.

Vantaalla 1997 Junkkarit oli jo mitalien tuntumassa tullen viidenneksi joukkueella Mauno Juola, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala ja Janne Ojala. Seuraavana talvena Puijolla oli riemastuttavasti tuomisina viestihopeaa joukkueen ollessa muuten ennallaan, mutta Junnikkalan tilalla hiihti Marko Kinnunen, jonka loistava kolmas osuus nosti Kalajoen lopulliselle sijalleen. Seuraavana talvena sama joukkue oli Inarissa kuudes, mutta talvella 2000 jouduttiin Joensuussa tyytymään yhdeksänteen sijaan osittain varamiehisellä ryhmällä, johon kuuluivat Kusti Kittilä, Kuisma Taipale, Janne Ojala ja Marko Santapakka.

Aikaisemmalla urallaan jo viisi miesten SM-mitalia hiihtänyt ja sekä MM- että Olympiakisoissa nähty Kuisma Taipale lykki ensimmäisenä junkkarivuotena pronssille Joensuun 50 kilometrin SM-yhteislähtökisassa ja oli kaksi muuta kertaa talven SM-lähtöjen kärkikymmenikössä. Uransa parhaan ja tasaisen varman kauden 2000 hiihtänyt Marko Santapakka ylti Jyväskylän SM-hiihtojen 30 kilometrillä viidenneksi ja nousi kolme muuta kertaa kärkikymmenikköön.

Lahden 2001 MM-kisojen jälkeen käydyssä Kajaanin SM-hiihdoissa Junkkarit jäi vain 11,9 sekunnin päähän Suomen mestaruudesta joukkueellaan Mauno Juola, Marko Santapakka, Janne Ojala ja Kuisma Taipale. Kalajoki johti ankkuriosuudelle lähdettäessä, mutta Joensuun Sami Repo pystyi ohittamaan ja jättämään Kuisma Taipaleen.

Talven 2001 ensimmäsissä SM-hiihdoissa Kuopiossa Kuisma Taipale ehti vapaan 15 km:n seitsemänneksi ja Mauno Juola perinteisen 30 km:n yhdeksänneksi. Lahden SM-kisoissa Kuisma Taipale hiihti kolme yhdeksättä sijaa. Joulukuun 2001 lopulla Mikkelissä pakkanen paukkui sallitun rajamailla ja Junkkarien viestimiehistö Mauno Juola, Marko Santapakka, Hannu Oja ja Kuisma Taipale sijoittui SM-kisassa viidenneksi.

Junkkarihiihdon talven 2002 kirkkaimmat hetket koettiin Tampereen ja Mikkelin SM-ladujilla. Kuisma Taipale lykki perinteisen 15 km:n mestariksi Tampereella ja ehti takaa-ajon hopealle Mikkelissä. Huhtikuussa Taipale täydensi mitaliputkensa Virolahden SM-kisojen perinteisen 50 kilometrin yhteislähtökisan pronssilla. Talvella 2002 kilpailitiin SM-mitaleista myös Rukalla viikkoa ennen vappua. Siellä Haapajärven Kiiloja edustanut Jukka-Pekka Ojala yllätti 30 kilometrin luistelun hopeallaan.

Kuisma Taipaleen henkilökohtainen mitaliputki jatkui myös talvella 2003, jolloin hän rynni hopealle sekä Ylivieskan vapaalla 15 kilometrillö että Valkeakosken takaa-ajossa. Lisäksi hän hiihti sinä talvela SM-kisojen neljännen ja kuudennen sijan. Junkkarit palasi 2003 viestimitalistiksi Valkeakoskella kokoonpanolla Mauno Juola, Kusti Kittilä, Kuisma Taipale ja Jari Kalliokoski. Mitalin väri oli pronssinen. Lieksan sprinttiviestissä Taipale ja Kittilä ehtivä neljänneksi sekä Juola ja Kattilakoski seitsemänneksi. Kittilä ja Taipale olisi todennäköisesti voittanut kisan ilman Kittilän vaihtosekoilua.

Kuisma Taipale nähtiin junkkarivuosinaan myös olympia- ja MM-kisaedustajana. Parhaan arvokisaedustuksensa hän lykki jo 1993 Falunin MM-hiihtojen perinteisellä 30 km kilometrillä 16:nneksi. Tuolloin hän edusti Vetelin Urheilijoita. Marko Kinnunen kävi sprinttihiihtäjänä yhdet MM-kisat.

Kalajoen Junkkarit on hiihdon sinettiseura ja piiriluokittelun mukaan paras hiihtoseura Keski-Pohjanmaalla.

Kusti Kittilä viime kausien kirkkain tähti

Junkkarihiihdon tämän hetken kirkkain tähti on Pyhäjoen Yppäristä kotoisin oleva Kusti Kittilä. Hän kuuluu niihin lahjakkuuksiin, jotka oppivat hiihtämään jo ennen kävelyn jaloa taitoa. Jo äidinmaidossa Kusti sai vereensä hiihtogeenin. Äidin puolelta löytyy suvusta hiihtäjiä Haapaveden suunnalta ja isän puolelta sukuun kuuluu mm. toinen lupaava hiihtäjä Timo Toppari. Kusti on saavuttanut urallaan 14 nuorten SM -mitalia ja aikuisten SM -hiihdoista Kusti on saavuttanut yhden viestipronssin ja yhden sprintin Suomen mestaruuden. Kusti työskentelee Rajavartiolaitoksessa ja on tyytyväinen työn tarjoamiin harjoittelumahdollisuuksiin. Urheilu-uran jälkeen hän kuitenkin uskoo ajautuvansa enemmän liikunta-alalle ja talviurheilun pariin. Vuokatissa majaa pitävä hiihtäjä viihtyy Kainuun vaaramaisemissa. Kusti Kittilän uusi seura on nyt Kuhmon Ski. Kusti vaihtoi seuraa tänä vuonna.

Kusti Kittilän saavutukset

2006-07

FIS-maailmancup 167., sprintti 86.-

Düsseldorf GER 22.10.2005 sprintti 1,5 km V 30.

SM-kilpailut- Keuruu 12.1.2007 sprintti P 1.

- Pyhäjärvi 31.3.2007 10 km P 12., 1.4.2007 50 km V 15.

2005-06

FIS-maailmancup- Kuusamo 26.11.2005 15 km P 57.

2004-05

FIS maailmancup- Drammen 9.3.2005 sprintti (1 km P) 42.

- Lahti 5.3.2005 sprintti (P) 28.

SM-kilpailut

-Jämi 29.1.2005 sprintti (1,2 km P) 8.

2003-04

FIS maailmancup- Lahti FIN 5.3.2005 sprintti V 40.

SM-kilpailut

- Iisalmi 25.1.2004 30 km V 8.

-Lapua 1.2.2004 10 km P+10 km V takaa-ajo 14.

- Ounasvaara 26.3.2004 10 km V 21.

- M23 Teuva 13.3.2004 10 km P 1., 14.3.2004 15 km V 1.Ranking

- Kokonaiskisa 15.

2001-02

FIS maailmancup- 2.3.2002 Lahti 15 km V 72.

- 5.3.2002 Tukholma SWE sprintti 51.

SM-kilpailut

- Tampere 18.1.2002 sprintti V 6., 20.1.2002 15 km P 32.

- Ruka 21.4.2002 30 km V 43.

- Virolahti 7.4.2002 50 km P 39.

- M22 Hollola 10 km P 2., 10 km V 10.

Katso Kustin kuulumiset osoitteesta http://kusti.vuodatus.net/

LähdeaineistoLauri Järvinen: Jussi Kurikkala Kalajoen junkkari, ISBN 952-90-2583-1

Lauri Järvinen: 100 vuotta kalajokista urheilua, ISBN 952-90-3639-6

Suomen Hiihtoliiton arkisto
Latua Keskipohjanmaalta