Urheilun historia: Jaakko Kailajärvi – ME-nosto mursi olkapään

Jaakko Kailajärvi oli harjoitellut koko kesäkuun 1962 ankarammin kuin koskaan, kovemmin kuin koskaan myöhemminkään. Nuorukainen eli painonnostolle ja muut nuoret miehet seurasivat kaveria kummissaan.

Viikon viimeistely kaivoi kunnon esiin, ja lihaksissa alkoi käydä outo, toiveikas tutina. Evijärven Rönnin kuuluissa punttikisoissa se oli tarkoitus tehdä, Suomen painonnoston ensimmäinen maailmanennätys. ME olisi lajin oma virstanpylväs, kutsukortti isompiin kisoihin.

Punnnituksessa oli ylipainoa 700 grammaa. Se ei ollut yllätys eikäa aiheuttanut paniikkia, vaikka sauna puuttui. Grammat irtosivat hitaasti, mutta varmasti jumppaamalla ja hölkkäämällä. Kaksi tunita myöhemmin vaaka näytti 82 kg 300 grammaa; 200 grammaa alle 82,5 kilon.

Ensimmäinen tempaus 135 kilosta oli leikintekoa, samaan kyytiin heilahti ylös 140 kiloa. Seuraavalla sen piti tulla, mutta järjestäjiltä oli punnituksessa jäänyt vakaan pikipaakku, joka pudotti tulosta puoli kiloa. Kailajärvi vain sivusi 142,5 kilolla Roman Plukfelderin ME:tä. - Tuskin huomasin koko tapausta, halusin tankoon ”omat” ennätyspainoat.

Kilon korotus ei tuottanut vaikeuksia. ME oli totta, numerot 143,5 siirtyivät painonnoston historiaan. - Arvaatte kai, millainen olo oli. Olin typertynyt, että seurasin ME:n tarkistamiseen liittyviä rituaaleja kuin ulkopuolisena.

Kailajärvi ei muista enää kaikkien toimitsijoiden nimiä, mutta kullakin tarkasti heidän innokkaat, puuhakkaat kasvonsa, kun historiallista tarkistuspunnitusta tehtiin.

Erityisesti muistan Juhani Vellamon, kun hän onnellisena tepasteli edestakaisin, onnitteli kaikkia ja kaikki onnittelivat häntä, Väki läiskytteli kilpaa toisiaan selkään.

Kailajärvi punnittiin ilkosillaan keskellä tanssilavaa, vaikka tempun olisi voinut tehdä häveliäämminkin pukuhuoneessa. Kun auton nokka aikanaan käännettiin kohti Tamperetta, kolea, tuulinen heinäkuun sunnuntain tuntui muuttuneen leppeäksi ja lämpöiseksi,

Kotona Pirkkalassa juotiin kahvit. Isä Kailajärvi sai kunnian kävellä läheiselle Toivion lavalle kertomaan uutinen. Hurraat tulivat sydäemestä, mutta harva yllättyi, Kyllä Pirkkalassa tiedettiin, että Kailajärven kellarissa joku harjoittelee kuin hullu.

Aamulla ME-miehen käsi ei noussut olkapään tasolle, - Tuumin, että kysymys on vain pienestä revähdyksesta. Jatkoin harjoittelua pienen levon jälkeen normaalisti. Ei silloin ollut tapana pikkukipuja valitella.

Syy paljastui vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun Pekka Peltokallio kuvautti väitsökirjaansa varten Kailajärven olkapään.