Reima Virtanen voitti
Munchenin tv-tornin juurella sijaitsevassa Boxhallessa 8.9.1972
ghanalaisen Prince Amarteyn 75 kilona sarjan semifinaaliottelussa.
Voitto ei tullut helposti, ottelu oli tasainen ja kova. Suomalainen
kävi taas kerran tuttuun tapaansa hämärän rajamailla, mutta ei
antanut missään vaiheessa periksi. Tuona syyskuisena iltana
Reimasta tuli kaikkien aikojen kolmas suomalainen olympianyrkkeilyn
loppuottelija Sten Suvion ja Pentti Hämäläisen jälkeen.
Hopeamitali oli varma, sillä Tansanian Tinus Samba oli jo siirretty
katsomoon yhtä tiukan ja yhtäläsien 3-2 tuomion jälkeen. Myös
Puolan hankalana tunnettu Witold Stachurski putosi kolmannessa erässä
silmäkulma verta vuotavana.
Jäljellä oli enää
loppuottelu Neuvostoliiton pitkää ja vinkuvia suoria iskevää
Euroopan mestaria Vjatseslav Lemeseviä vastaan. Siihenkin Virtanen
lähti tosi mielessä. Mutta vähätkin mahdollisuudet menivät jo
ensi erän puolivälissä kun itänaapurin oikea tärähti Reiman
poskipäähän. Tapahtuman näkivan suomalaisetkin television
välityksellä, ja siitä lähtien Reima Virtanen muistettiin lähinnä
miehenä, joka tyrmättiin. Vaikka hän oli kautta aikojen
kolmanneksi parhaiten menestynyt suomalainen olympianyrkkeilijä.
Armoton ja vaativa
urheilukansa unohti autuaasti, ettei loppuotteluun 22 miehen sarjassa
mennä aivan kumartelemalla, Reima Virtanen oli voittanut kolme
vastustajaansa, taistellut olympiakehässä yli puolen tunnin
tehourakkan, joita ei voida verrata lyhimmillään alle minuutin
kestäneisiin olympiaesityksiin.
Kotonaan Kemissä 24
vuoden ikäinen hopeanyrkki toki sentään oli sankari, mutta asialla
oli toinenkin puolensa. Reima ei ehtinyt vahtimestarin ominaisuudessa
tutustua ravintolaelämään pohjoiseen tapaan perusteellisesti.
Siihen aikaan hän silti veti yövuoronkin päälle verkkarit ylle ja
lähti lenkille. Olympiamitalin jälkeen ne unohtuivat samalla, kun
selkääntaputtelijat lisääntyivät. Portierin hommat jatkuivat,
mutta kertauskurssi lasin ääressä vei miehen lähes tuhon
partaalle – ja kaikesta syyteltiin julkisuudessa vielä nyrkkeilyä.
Ravintolan nimikin oli sopivasti Reimari..
Vuosikymmen vilahti
nopeasti kuin ajatus. Sekin alkoi kulkea jo puroutuneena, kunnes
AA-kerho osui kohdalle.
Ensimmäisen Suomen
mestaruus tuli 1969 ja samalla Kemin tulokas syrjäytti suosikkina
olleen Pertti Kaijanlaakson Bukarestin EM-kisoista. Välillä tuli
myös Pohjolan mestaruus, ja EM-kisoissa Reima yllätti
pronssimitalillaan.
Keväällä 1971 Virtanen
palasi kehään, voitti SM-kullan kahdesti ja myös Pohjolan
mestaruuden 1972. EM-nyrkkeilyt olivat Madridissa 1971. Reima jatkoi
Bukarestin saavutuksiaan toisella pronssimitalilla.
Munchenin jälkeen
nyrkkeily jäi, ja Virtanen nähtiin vain Hannu Karpon tv-ohjelmassa
esimerkkinä tärähtäneestä nyrkkeilijänä.
Reima Virtanen
Matka
pimeyteen ja takaisin
Lähdeaineisto
Kilpakenttin sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti